Risto Rönnbergin kirjoitukseen on helppo yhtyä:
"Microsoftin "lahjan" oikea nimi olisikin "markkinointilahja" ja vielä "sitova" sellainen. Sitomalla Suomen koululaitos Microsoftin omaan järjestelmään vahvistetaan sekä Microsoftin käyttöjärjestelmän ja myös Microsoftin muiden ohjelmistojen vahvistumista kohti monopoliasemaa. Ja Suomen koulujen Pisa-menestys voi antaa runsaastikin näkyvyyttä Microsoftille muualla maailmassa.
Lahjoituksen uutisoinnissa jäi myös kertomatta, että (nyt) ilmaisen Windows-Live ohjelmistopaketin ohessa on hankittava myös muita maksullisia Microsoftin ohjelmistoja. Kukaan ei myöskään takaa ettei nyt ilmainen ohjelmisto olisi maksullinen muutaman vuoden kuluttua. Tällä hetkellä yhä useammissa Suomen kouluissa on käytössä eri ohjelmistovalmistajien vastaavanlaisia ohjelmistoja niin maksullisina Windows-käyttöön kuin myös ilmaisina Linux-käyttöön" (kirjoittaja on peruskoulun rehtori, sekä Talouspalvelukeskuksen johtokunnan puheenjohtaja Jyväskylästä)
Mielestäni tätä asiaa kannattaa puida tarkkaan, kun kouluissa otetaan lahjoitus vastaan. Onneksi osa kouluista on lähtenyt kehittelemään Linus Torvaldsin alulle panemaa avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmää, jolloin koko maailma ei ole sidottu yhdelle ainoalle käyttöjärjestelmälle ja siihen rinnalle kehitetyille ohjelmille. Linuxille kehitetyt avoimen lähdekoodin ohjelmat ovat paitsi ilmaisia myös vapaasti muunneltavissa ja kehitettävissä edelleen omien tarpeiden mukaan.
Linuxin käyttämisessä voidaan myös hyödyntää tietokoneita, jotka hävitettäisiin SER-romuina. Nyt näitä koneita voitaisiin käyttää ns. "tyhminä päätteinä" ja niiden käyttöikää saadaan nostettua. Näillä päätöksillä voidaan säästää selvää rahaa, kun vielä ei tarvitse sijoittaa Windows ohjelmistoihin ja käyttöjärjestelmään.
Sivut
▼
perjantai 21. maaliskuuta 2008
lauantai 8. maaliskuuta 2008
Päästökaupoista
Nyt sitten kun maailman ja Euroopan päättäjät alkavat olla yksimielisiä, että jotain pitäisi tehdä ihmisen aikaansaaman hiilidioksidipäästöjen nopean kasvun suhteen Niinpä neuvoteltiin ensin Riossa ja sitten Kiotossa, sekä nyt viimeisempänä Bali.
Mutta maailman pahin saastuttaja ja ilmaston päästöjä aiheuttanut teollisuusmaa USA on hangoitellut vastaan vaikkakin nyt pikkuhiljaa sielläkin on alettu herätä toimintaan. Esimerkiksi keskilännen osavaltiot ovat lähteneet itsenäisesti päättämään omista ilmastotavoitteistaan.
Mitäpäs suuret päättäjät Kiotossa sitten sopivat. Kioton pöytäkirjan allekirjoittaneet maat voivat toteuttaa osan päästöjen vähentämistavoitteistaan ns. Kioton mekanismeilla. Yksi niistä on päästökauppa. Maat voivat ostaa päästöoikeuksia mailta, joilta niitä jää yli. EU:n päästökauppa on puolestaan EU:n keino toteuttaa tätä Kioton ilmastosopimusta. EU:n päästökauppa koskee aluksi hiilidioksidipäästöjä.
EU tasolla päästökauppa tarkoittaa, että yritykset, joita päästökauppa koskee, voivat ostaa päästöoikeuksia sieltä, missä päästöjen vähentäminen on edullisempaa. Kukin päästökauppaan kuuluva tuotantolaitos saa viranomaisilta päästöluvan ja päästöoikeudet. Suomessa päästölupia myöntää energiamarkkinavirasto ja päästöoikeuksia puolestaan myöntelee valtionneuvosto.
Näistä päästöoikeuksista on siis tulossa yksi tuotannontekijä lisää. Matti Meikäläinen ei voi ymmärtää, miten maailma pelastuu näillä sopimuksella? Jos tehtaalta tai maalta A jää päästöoikeuksia käyttämättä, niin he voivat myydä sitä muille ja tehdas tai maa B voi sitten hyvillä mielin päästellä ilmoille oman lupansa + naapurilta ostamansa päästöoikeudet. Pieni ihminen ei voi muuta kuin ihmetellä tätä maailman pelastumista.
Tuli vielä mieleen sellainen ajatusleikki, jos nämä päästökaupan tuotannontekijöitten arvo nousee kovinkin suureksi, niin eikös sitä kannata ajaa joitakin tehtaitten yksiköitä aina aika-ajoin alas ja myydä ylijäämä päästöoikeuksia markkinahintaan?
Jos on seurannut Euroopan komission suunnitelmia, niin päästöluvista alettaisiin pitää huutokauppaa. Ensimmäinen huutokauppa olisi 2013 tienoilla. Tällöin EU maat voisivat huutokaupata ilmatilaansa hyvää korvausta vastaan. Huutokaupassa ostajina olisivat sähkötuottajat ja teollisuuslaitokset. Onpa jopa laskettu, että Suomen valtio saisi 800 miljoonaa euroa vuosittain näistä huutokaupoista.
Muistamme varmaan miten kävi edellisen vastaavan huutokaupan teleoperaattoriluvista. Sonera osti ”ilmaa” Saksasta ja menetti muutaman miljardin, sekä samalla itsenäisyytensä. Toivottavasti näin ei käy tällä kertaa.
Tuostapa onkin hyvä aasinsilta hypätä sähköön ja sen hintaan. Tästä päästökaupasta muodostuu ja on jo muodostunut eräänlainen rahasampo, niille energiayhtiöille, jotka voivat lisätä päästöoikeuksien hinnan myös sellaisille sähköntuotannon aloille, kuten vesivoima, joihin näihin päästöoikeuksien hintaa ei oikeasti saisi laittaa. Varsinkin pörssissä voidaan pelata sellaista peliä, että saadaan sähkön ja päästöoikeuksien hinnat ylös. Mutta perinteellisestihän osakkeen omistajillehan ei ole mitään merkitystä siitä, että sijoitetaanko voitot uusiutuviin energiamuotoihin vai ei. Voittojen maksimointi on tärkeintä.
Fortumillakin on mielenkiintoinen brobleemi eli mihin sijoittaa varallisuutta. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista, kun tukkusähkön hinta on korkealla. Tällöin taseeseen ja kassaan on tullut ”liikaa” varallisuutta, jota on koetettu purkaa osingonjaossa. Mutta ilmeisesti tämäkään ei ole riittänyt purkamaan rahasäiliön rasitusta, vaan pitää koettaa keksiä sijoituskohteita. No nyt sekin on ratkaistu, kun löydettiin Venäjältä sijoituskohde. Toivotaan vain, että nämä mekanismit todellakin pakottavat investoimaan uusiutuviin energiamuotoihin.
Kaikki mukaan ilmastotalkoisiin sehän on selvä, mutta toivon totisesti, että kaikki toimijat pelaisivat rehellistä peliä, eikä meitä pieniä ihmisiä sahattaisi linssiin päästökaupoilla, joiden taakse on helppo mennä kun sähkönhintaa korotetaan.
Mutta maailman pahin saastuttaja ja ilmaston päästöjä aiheuttanut teollisuusmaa USA on hangoitellut vastaan vaikkakin nyt pikkuhiljaa sielläkin on alettu herätä toimintaan. Esimerkiksi keskilännen osavaltiot ovat lähteneet itsenäisesti päättämään omista ilmastotavoitteistaan.
Mitäpäs suuret päättäjät Kiotossa sitten sopivat. Kioton pöytäkirjan allekirjoittaneet maat voivat toteuttaa osan päästöjen vähentämistavoitteistaan ns. Kioton mekanismeilla. Yksi niistä on päästökauppa. Maat voivat ostaa päästöoikeuksia mailta, joilta niitä jää yli. EU:n päästökauppa on puolestaan EU:n keino toteuttaa tätä Kioton ilmastosopimusta. EU:n päästökauppa koskee aluksi hiilidioksidipäästöjä.
EU tasolla päästökauppa tarkoittaa, että yritykset, joita päästökauppa koskee, voivat ostaa päästöoikeuksia sieltä, missä päästöjen vähentäminen on edullisempaa. Kukin päästökauppaan kuuluva tuotantolaitos saa viranomaisilta päästöluvan ja päästöoikeudet. Suomessa päästölupia myöntää energiamarkkinavirasto ja päästöoikeuksia puolestaan myöntelee valtionneuvosto.
Näistä päästöoikeuksista on siis tulossa yksi tuotannontekijä lisää. Matti Meikäläinen ei voi ymmärtää, miten maailma pelastuu näillä sopimuksella? Jos tehtaalta tai maalta A jää päästöoikeuksia käyttämättä, niin he voivat myydä sitä muille ja tehdas tai maa B voi sitten hyvillä mielin päästellä ilmoille oman lupansa + naapurilta ostamansa päästöoikeudet. Pieni ihminen ei voi muuta kuin ihmetellä tätä maailman pelastumista.
Tuli vielä mieleen sellainen ajatusleikki, jos nämä päästökaupan tuotannontekijöitten arvo nousee kovinkin suureksi, niin eikös sitä kannata ajaa joitakin tehtaitten yksiköitä aina aika-ajoin alas ja myydä ylijäämä päästöoikeuksia markkinahintaan?
Jos on seurannut Euroopan komission suunnitelmia, niin päästöluvista alettaisiin pitää huutokauppaa. Ensimmäinen huutokauppa olisi 2013 tienoilla. Tällöin EU maat voisivat huutokaupata ilmatilaansa hyvää korvausta vastaan. Huutokaupassa ostajina olisivat sähkötuottajat ja teollisuuslaitokset. Onpa jopa laskettu, että Suomen valtio saisi 800 miljoonaa euroa vuosittain näistä huutokaupoista.
Muistamme varmaan miten kävi edellisen vastaavan huutokaupan teleoperaattoriluvista. Sonera osti ”ilmaa” Saksasta ja menetti muutaman miljardin, sekä samalla itsenäisyytensä. Toivottavasti näin ei käy tällä kertaa.
Tuostapa onkin hyvä aasinsilta hypätä sähköön ja sen hintaan. Tästä päästökaupasta muodostuu ja on jo muodostunut eräänlainen rahasampo, niille energiayhtiöille, jotka voivat lisätä päästöoikeuksien hinnan myös sellaisille sähköntuotannon aloille, kuten vesivoima, joihin näihin päästöoikeuksien hintaa ei oikeasti saisi laittaa. Varsinkin pörssissä voidaan pelata sellaista peliä, että saadaan sähkön ja päästöoikeuksien hinnat ylös. Mutta perinteellisestihän osakkeen omistajillehan ei ole mitään merkitystä siitä, että sijoitetaanko voitot uusiutuviin energiamuotoihin vai ei. Voittojen maksimointi on tärkeintä.
Fortumillakin on mielenkiintoinen brobleemi eli mihin sijoittaa varallisuutta. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista, kun tukkusähkön hinta on korkealla. Tällöin taseeseen ja kassaan on tullut ”liikaa” varallisuutta, jota on koetettu purkaa osingonjaossa. Mutta ilmeisesti tämäkään ei ole riittänyt purkamaan rahasäiliön rasitusta, vaan pitää koettaa keksiä sijoituskohteita. No nyt sekin on ratkaistu, kun löydettiin Venäjältä sijoituskohde. Toivotaan vain, että nämä mekanismit todellakin pakottavat investoimaan uusiutuviin energiamuotoihin.
Kaikki mukaan ilmastotalkoisiin sehän on selvä, mutta toivon totisesti, että kaikki toimijat pelaisivat rehellistä peliä, eikä meitä pieniä ihmisiä sahattaisi linssiin päästökaupoilla, joiden taakse on helppo mennä kun sähkönhintaa korotetaan.
ilmastonmuutoksesta
Nyt näyttää siltä että on kiistattomasti todistettu, jopa Nobelin arvoisesti, että ilmastonmuutoksen nopeus johtuu ihmisen aikaansaamasta kasvihuonekaasujen noususta. Esiteollisella ajalla hiilidioksidia oli 280 ppm ja nyt eletään 380 ppm:n tasolla. Eli näin nopeaa hiilidioksidin pitoisuuden kasvua ei ole tavattu maapallon esihistoriassa. Mutta on myöskin niin, että maapallon geologisessa historiassa on ollut lämpimiä ajanjaksoja.
Geologisissa tutkimuksissa on havaittu, että noin 100 – 90 miljoonaa vuotta sitten, jolloin myös nämä ongelmia aiheuttavat energianlähteet kuten öljy syntyi, oli krokotiileja 6o leveysasteella eli esimerkiksi Suomen Turussa, Grönlannin eteläkärjessä ja Alaskan eteläosissa. Mangolioita ja Fiikuksia tavattiin napapiirillä saakka. Maapallo oli tuolloin 6 – 14 astetta nykyistä lämpimämpi. Liitukaudella ilmakehän otsonikerros oli ohut, minkä takia ilmasto ja maanpinta lämpeni vielä entisestäänkin. Korkea lämpötila johtui ilmakehässä olevasta suuresta hiilidioksidin määrästä sekä mannerten sijainnista.
Mutta vaikka lämpimiä aikoja on ollut, niin tosiasia taitaa olla, että missään geologisessa ja ilmastollisessa tutkimuksessa ei tällaista ilmastonmuutoksen nopeutta ole kuvattu, jossa nyt elämme. Joten ihmisen vaikutusta ei voine poistaa kuvioista. Onko meidän tulevaisuutemme samansuuntainen kuin 100 miljoonaa vuotta sitten? Epäilenpä ettei se ihan niin suoraviivaisesti etene. Ilmasto on sarja muutoksia ja olosuhteet ovat erilaisia. Nyt mukana on myös inhimillinen tekijä, niin hyvässä kuin pahassa. Joka tapauksessa joudumme tämän ilmastomuutoksen kanssa painimaan haluammepa tai emme.
Geologisissa tutkimuksissa on havaittu, että noin 100 – 90 miljoonaa vuotta sitten, jolloin myös nämä ongelmia aiheuttavat energianlähteet kuten öljy syntyi, oli krokotiileja 6o leveysasteella eli esimerkiksi Suomen Turussa, Grönlannin eteläkärjessä ja Alaskan eteläosissa. Mangolioita ja Fiikuksia tavattiin napapiirillä saakka. Maapallo oli tuolloin 6 – 14 astetta nykyistä lämpimämpi. Liitukaudella ilmakehän otsonikerros oli ohut, minkä takia ilmasto ja maanpinta lämpeni vielä entisestäänkin. Korkea lämpötila johtui ilmakehässä olevasta suuresta hiilidioksidin määrästä sekä mannerten sijainnista.
Mutta vaikka lämpimiä aikoja on ollut, niin tosiasia taitaa olla, että missään geologisessa ja ilmastollisessa tutkimuksessa ei tällaista ilmastonmuutoksen nopeutta ole kuvattu, jossa nyt elämme. Joten ihmisen vaikutusta ei voine poistaa kuvioista. Onko meidän tulevaisuutemme samansuuntainen kuin 100 miljoonaa vuotta sitten? Epäilenpä ettei se ihan niin suoraviivaisesti etene. Ilmasto on sarja muutoksia ja olosuhteet ovat erilaisia. Nyt mukana on myös inhimillinen tekijä, niin hyvässä kuin pahassa. Joka tapauksessa joudumme tämän ilmastomuutoksen kanssa painimaan haluammepa tai emme.