Suomen rataverkkoa ei kannata jättää hoitamatta, vaan siihen tarvitaan määrätietoista kehittämistä, ylläpitotoimia ja investointeja. Radalla kulkee tavaraliikennettä vuosittain noin 40 miljoonaa tonnia, mikä on noin 25 prosenttia tavarakuljetuksistamme. Suomen liikennöidyn rataverkon pituus on 5 741 kilometriä, josta 3 047 kilometriä on sähköistetty.
Alueellisten toimintojen kehittäminen ja teollisuuden ja muun elinkeinoelämän etu on hyvä kuntoinen rataverkko. Puukuljetuksien toimivuus ja Pohjois-Suomessa käynnistyvät kaivoshankkeet edellyttävät myös toimivaa rataverkkoa.
Rautatieverkko ei ole yhtä kattava kuin tieverkko, mutta eri kuljetusmuodot muodostavat usein ketjuja, jolloin esimerkiksi junilla hoidetaan suuret runkokuljetukset ja rekoilla siirto tai jakelu eteenpäin. Raideliikenteen päästöt ovat vähäisiä verrattuna muuhun liikenteeseen. Liikenteen kokonaishiilidioksidipäästöistä raideliikenne tuottaa Suomessa vain 3 prosenttia, kun tieliikenne tuottaa yksinään jopa 70 prosenttia liikenteen kokonaishiilidioksidipäästöistä.
Öljynhinnan kehitys näyttää myös auttavan raaka-aineitten siirtymistä kumipyöriltä rataverkolle. Vilkasliikenteisillä valtateille tämäkin suuntaus olisi liikenneturvallisuutta lisäävää. Tässä yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon raskaan liikenteen toimialan uudelleen järjestelyt. Kannattaa pyrkiä suunnittelemaan korvaavia toimintoja tämän alan mahdolliseti väheneviin kuljetuksiin ja työpaikkoihin.
Rataverkon ylläpito ja investointi toiminnat lisäävät osaltaan työpaikkoja, kuten asemapalvelu-, kuormauspalvelu-, asetinlaite-, junatoimisto-, juna- ja ratapihatyöt sekä näihin liittyvät esimies-, työnjohto- ja suunnittelutyöt. Radanpitoon ja rautatiekalustoon liittyviä töitä ovat mm ratatyöt ja ratatyökoneiden kuljettaminen, rautatieliikenteen ohjaus-, turva-, tietoliikenne- ja sähkölaitteisiin liittyvät työt.
Pienestä voi tulla suurta esimerkiksi Kiuruveden ratapihalle on VR Cargo korjannut kuormausraiteita Kiuruveden ratapihalla. Kiuruvedelle tulee puuterminaali keskittymä, josta lähtisi vuosittain 300 000 kiintokuutiota puuta vuodessa eteenpäin jatkojalostukseen. Nämäkin määrät, jotka tarkoittavat 5000 junanvaunulastillista puuta olisivat sitten poissa valtateiltä.
Sivut
▼
torstai 21. elokuuta 2008
sunnuntai 17. elokuuta 2008
Jatkoa Paras-hankkeesta
Kirjoitin viimeksi Paras-hankkeesta blogiini helmikuussa ja sen jälkeenhän on päätöksiä hankkeen etenemisestä tehty. Paljon kättä väännettiin poliittisella tasolla, jotta kaikkien osapuolien näkemys pystyttiin hyväksymään.
Lopulta on käsissä seutusopimus, jonka pohjalta aletaan rakentamaan käytännön järjestelyitä. Monia asioita on vielä keskeneräisiä ennen kuin yhteistoiminta-alue käynnistyy 2010 vuoden alusta. Esimerkiksi henkilökunnan asema, palkkarakenteen harmonisointi, paikalliset sopimukset jne.
Tämä seuraava seutusopimuksen kohta on erityisen tärkeä henkilöstön asemaa kohdentuva lausuma:
"Mikäli luovuttajalla on ollut siirtyvää henkilöstöä koskevia paikallisia virka/työehtosopimuksia, luovuttavien kuntien ja kuntayhtyminen tulee irtisanoa ne päättymään siirtohetkellä. Luovutuksensaaja sopii tarvittaessa omista paikallisista virka- ja työehtosopimuksista, joiden piiriin siirtyvät henkilöt tulevat luovutuksen tapahduttua.
Vaikka palvelussuhteen ehdot säilyvät entisinä liikkeen luovutuksessa, paikalliset luovuttajan noudattamat henkilöstöetuudet yms. muut edut eivät kuitenkaan siirry luovutuksensaajan noudatettavaksi. Nämä henkilöstöetuudet yms. eivät ole muodostuneet palvelussuhteen ehdoiksi.
Poikkeuksen edellisestä muodostavat esimerkiksi sellaiset työsuhteen edut, joista on sovittu työsopimuksessa, jolloin ne ovat muodostuneet työsuhteen ehdoiksi."
Palkkarakenne, palkkausvertailu, työnvaativuuden arviointijärjestelmä, työaikamuodot
selvitetään 31.12.2008 luovuttavista organisaatioista.
Erillinen palkkojen yhtenäistämisohjelma laaditaan 31.12.2010 mennessä.
Päivämääriä on lyöty lukkoon ja nyt yhteisneuvottelut tulevan työnantajan ja palkansaajajärjestöjen edustajien kanssa tulevat näyttelemään merkittävää roolia paikallissopimuksien teossa.
On myös selviö, että tämä Paras hankkeen myötä syntyvä kuntayhtymä pähkäilee palvelujen järjestämistä myös yksityisesti. Mielestäni peruspalvelujen järjestäminen tulisi suorittaa ensisijaisesti kunnan omana palvelutuotantona. Kuntien on pyrittävä uudistamaan johtamista, jotta niistä tulisi vetovoimaisia työnantajia. Työsuhteet olisi saatava pysyviksi ja työoloja on kehitettävä, jotta henkilökunta jaksaa työssään.
Lopulta on käsissä seutusopimus, jonka pohjalta aletaan rakentamaan käytännön järjestelyitä. Monia asioita on vielä keskeneräisiä ennen kuin yhteistoiminta-alue käynnistyy 2010 vuoden alusta. Esimerkiksi henkilökunnan asema, palkkarakenteen harmonisointi, paikalliset sopimukset jne.
Tämä seuraava seutusopimuksen kohta on erityisen tärkeä henkilöstön asemaa kohdentuva lausuma:
"Mikäli luovuttajalla on ollut siirtyvää henkilöstöä koskevia paikallisia virka/työehtosopimuksia, luovuttavien kuntien ja kuntayhtyminen tulee irtisanoa ne päättymään siirtohetkellä. Luovutuksensaaja sopii tarvittaessa omista paikallisista virka- ja työehtosopimuksista, joiden piiriin siirtyvät henkilöt tulevat luovutuksen tapahduttua.
Vaikka palvelussuhteen ehdot säilyvät entisinä liikkeen luovutuksessa, paikalliset luovuttajan noudattamat henkilöstöetuudet yms. muut edut eivät kuitenkaan siirry luovutuksensaajan noudatettavaksi. Nämä henkilöstöetuudet yms. eivät ole muodostuneet palvelussuhteen ehdoiksi.
Poikkeuksen edellisestä muodostavat esimerkiksi sellaiset työsuhteen edut, joista on sovittu työsopimuksessa, jolloin ne ovat muodostuneet työsuhteen ehdoiksi."
Palkkarakenne, palkkausvertailu, työnvaativuuden arviointijärjestelmä, työaikamuodot
selvitetään 31.12.2008 luovuttavista organisaatioista.
Erillinen palkkojen yhtenäistämisohjelma laaditaan 31.12.2010 mennessä.
Päivämääriä on lyöty lukkoon ja nyt yhteisneuvottelut tulevan työnantajan ja palkansaajajärjestöjen edustajien kanssa tulevat näyttelemään merkittävää roolia paikallissopimuksien teossa.
On myös selviö, että tämä Paras hankkeen myötä syntyvä kuntayhtymä pähkäilee palvelujen järjestämistä myös yksityisesti. Mielestäni peruspalvelujen järjestäminen tulisi suorittaa ensisijaisesti kunnan omana palvelutuotantona. Kuntien on pyrittävä uudistamaan johtamista, jotta niistä tulisi vetovoimaisia työnantajia. Työsuhteet olisi saatava pysyviksi ja työoloja on kehitettävä, jotta henkilökunta jaksaa työssään.