Me asukkaat olemme kunta

Kunnat ja niiden hallintorakenteet perustuvat voimakkaaseen kunnalliseen itsehallintoon. Tälle itsehallinnolle on keskeisintä se, että paikallishallinto on kuntalaisten omaa hallintoa eikä ylhäältä annettua. Tähän liittyy vahva demokraattinen valta ja vastuu esimerkiksi palveluiden järjestämisestä sekä verotusoikeudesta.

 Ihmiset ovat kylissä ja kunnissa osallistuneet, toimineet ja vaikuttaneet haluamallaan tavalla yhteisönsä toimintaan. Myös ideat ovat lähteneet ihmisten toiveista ja tarpeista heidän omissa lähiyhteisöissään ja siten toiminta on ihmisten näköistä ja kokoista. Paikallisuus on yksi suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä ja siitä ponnistaa myös vahva lähidemokratian henki. Tällaisesta paikallisuudesta ei ole syytä luopua, vaan sitä pitää vahvistaa.

Meillä kuntalaisilla pitää olla mahdollisuus aitoon kuulemiseen ja päätöksentekoon vaikuttamiseen lähipalveluittemme järjestämisessä. Esimerkiksi terveyspalveluiden, peruskoulun, päivähoidon joukkoliikenteen ja muiden lähipalveluiden tulee tukea kuntalaisten arkea ja asiointia.

On myös huomioitava, että peruspalveluiden perusta pitää olla julkisessa palvelutuotannossa, jolloin päätöksenteko on läpinäkyvämpää, kuin ulkoistetuissa yksityisissä liiketoiminnoissa, jossa vedotaan liikesalaisuuteen. 

Varsinkin osa sosiaali- ja terveyspalveluissa toimii nykyään ulkomaisten pääomasijoittajien suuryhtiöitä, jotka voivat kiertää Suomen verottajaa ottamalla lainaa veroparatiisilta rekisteröidyiltä emoyhtiöltä, vaikkei sitä tarvittaisikaan. Korko sovitaan sopivan suureksi ja Suomen yhtiö maksaa tätä lainaa sekä korkoja emoyhtiölleen. Tällöin tämä Suomen tytäryhtiön tulos voidaan painaa vaikka tappiolle ja tällä tempulla yhtiön ei tarvitse maksaa Suomeen yhtään yhteisöveroa.

Hankinnoissa onkin syytä huomioida paikallisten toimijoiden tasa-arvoiseen mahdollisuuteen päästä kilpailemaan esim. tavara- ja rakentamishankkeissa. Hyvänä esimerkkinä toimivat Kiuruvedellä lähiruokahankinnat, josta on otettu oppia jo useammissa kunnissa.

Lähipalveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen pitää siis olla mahdollisuus vaikuttaa ja siten päätöksentekoa ei saa viedä kauas paikallistasosta. Tätä viestiä on viety myös hallituspuolueiden suuntaan, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei pakkoliitoksia hyväksytä. Näin merkittävissä asioissa on syytä avata kunnon kansalaiskeskustelu, johon pitää tuoda avointa tietoa liitoksen vaikutuksista sekä järjestää kansalaisäänestys.

Pieni lisäys keskusteluun nousseesta ”hyvä veli/sisko verkostosta”; Tällaiseen systeemiin voi olla vaara joutua, jos kunnalliseen päätöksentekoon muodostuu pienen piirin päätöksentekoelin. Tällainen saattaa johtaa oligarkiaan eli harvainvallan muodostumiseen, joka voi näivettää demokratian ja ihmisten luottamuksen tasapuoliseen kohteluun päätöksenteossa.Tällaista ei pidä päästää syntymään. Meidän on tavoiteltava avointa demokratiaa, johon kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua. Siksi toivon, että mahdollisimman moni, joka vähänkin harkitsee ehdolle lähtöä, sen tekisi ja itse äänestysaikaan käyttäisi myös äänioikeuttaan. 

"Mitkä ovat Suomen kasvun lähteet?"

Eduskunta on tekemässä tulevaisuus 2030 selontekoa ja ilmeisesti joka viikko annetaan kysymys, joka liittyy jotenkin teemaan. Koetan heittää pienen ihmisen ajatuksia, visioita ja kritiikkiä näihin teemakysymyksiin.

 Pääministerimme Jyrki Katainen heitti tähän keskusteluun ensimmäisen kysymyksen mitkä ovat Suomen kasvun lähteet?

Itse olen koettanut etsiä muitakin näkemyksiä nykyaikaisen käsitykseen jatkuvan kasvun luonnonlakimaiseen välttämättömyyteen. Nykyiseen tilanteeseen ei ole nähty toisenlaisia mahdollisuuksia yhteiskunnan kehittämiseen. Kasvu terminä voitaisiin myös sitoa henkiseen, kulttuurilliseen ja sosiaaliseen sekä luonnonvarojen yhteyteen, eikä pelkästään talouteen. Varsinkin bruttokansantuotteen mittarit pitäisi lähteä uudistamaan kohti aidon kehityksen mittarointiin. Tätähän on jo mietitty eriasiantuntijoiden tahoilta ja näissä indikaattoreissa otetaan huomioon kuluttajien hyvinvoinnin tasoon vaikuttavia tekijöitä rahamääräisenä ja ohjaavat päätöksentekijöiden huomioita talouden lisäksi sosiaalisiin ja ekologisiin tavoitteisiin. Näissä uusissa indikaattoreissa otettaisiin huomioon myös  yksityisen ihmisen kotona tehdyn työn yms. Näkisin, että tässä tulevaisuusselonteossa on laajennattava kasvun määritelmää, jossa otetaan huomioon nämä uudet indikaattorit.

Lyhytnäköiset kasvun lähteet saattavat perustua vielä kolmenkymmenen vuoden kuluttuakin vanhoihin kulutukseen perustuviin seikkoihin, jossa edelleen individualistinen tavaramarkkinat jylläävät. Tästä on kyllä näköpiirissä taantumaa ja palautumista toisenlaiseen yksilölliseen ja/tai sosiaalisiin yhteisöllisiin elämänmuotoihin.  Uudet kasvunlähteet tulevat mahdollisesti perustumaan sosiaaliseen rakenteisiin, kestäviin teknologeihin perustuviin strategisiin investointeihin, jossa huomioidaan ekosysteemien monimuotoisuuden ylläpito ja suojelu.

Mielenkiintoinen kehitysskenaario on, että tulemmeko näkemään uusien sukupolvien ubiikkiyhteiskunnan, jossa teknologia on aina läsnä älykkäine vaatteineen ja taloineen, jossa verkottunut yhteisö käyttää virtuaalirahaa, jossa on huomioitu yllämainittu uudistettu bruttokansantuote? Mutta ehtiikö sitä ennen tulla luonnonvarojen mitta täyteen? Ihmismassan lisääntyessä tarvitaan yhä enemmän viljavaa maata ja puhdasta vettä, josta on jo nyt näköpiirissä selviä kriisin aineksia. Uuden teknologian kehittämiseen tarvitaan kuitenkin luonnonvaroja ja energiaa. Vaikka on myös sellaisiakin näkökulmia, että teknologia tulee yhä ympäristöystävällisemmäksi, jonka tekemiseen sekä käyttämiseen menisi yhä vähemmän energiaa/luonnonvaroja verrattuna nykytekniikan kehittämiseen.