90 vuotta sitten saimme yhtenäisen äänioikeuden nimenomaan kunnallisvaaleissa, joten eräänlaista juhlavaalien aikaa siis eletään. Mutta karikkoinen oli demokratian alku, jos otamme aikajänteen 100 – 150 vuotta sitten, niin mukaan mahtuu meidän keskinäinen taistelut. Rauhan tultua koetettiin rakentaa äänioikeudellista demokratiaa. Ensimmäiset äänioikeutetut olivat maanomistajat ja veroäyrien maksajat. Muilla ei katsottu olevan oikeutta asioiden päättämiseen, koska heillä ei ollut omaisuutta hallinnassaan, kuten piiat, rengit ja vaimot. Esimerkkinä voisi pitää äänestysoikeuden hallintaa, jossa kapakoitsijalla oli omasta puolestaan 25 ääntä veroäyrillään ja 25 ääntä firmansa puolesta. Arvata saattaa, että ko myyjä halusi saada oikeuden väkiviinan myyntiin, kun pystyi lyömään pöytään yhteensä 50 ääntä, sille joka häntä kannatti tai sitten vaikka äänestämällä itseään. Mitenkähän kävisi tämän päivän Suomessa, jos meillä olisi tuollainen äänestysoikeus ja mahdollisuus sitä käyttää?
Onneksi suomalainen demokratia on kehittynyt noista ajoista ja olemme saaneet tasa-arvoisen äänioikeuden vaikuttaa yhteisömme asioissa. Tärkeää olisikin saada mahdollisimman moni ääniuurnille, jotta demokratiamme toimisi edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti