Sattui silmääni dosentti Kaarina Kailon artikkeli "Pörssikapitalismin viimeinen käyttöpäivä" KU:n viikkolehdessä. Artikkeli kokonaisuudessaan oli mielenkiintoinen ja allekirjoitan siitä valtaosan. Otan siitä tarkennuksena uuden pörssiyhtiöiden valtauksen eli vanhustenhuoltopalvelut. Olen itsekin pähkäillyt pelottavia tulevaisuuden näkymiä vanhustenhuollon antamista täysin markkinoiden ja varsinkin pörssiyhtiöiden käsiin.
Lainaan artikkelista tähän liittyvän pätkän; "Lähikunnan ja yhteisvastuun ulkoistamisen myötä olemme siirtyneet konsernikuntamalliin, jossa ihmisten oikeudet ovat pelkkiä hyödykkeitä, huutokauppatavaraa kuntamarkkinoilla. Pörssikeinottelijoille ei riitä että ovat hävittäneet esimerkiksi Yhdysvalloissa monien vanhusten eläkevarat kuin tuhka tuuleen; nyt pörssiyritykset haluavat päästä vielä vanhustenhuoltomarkkinoille tahkoamaan lisävoittoja piittaamatta eläkeläisten heikentyneestä maksukyvystä ja yksityispalvelujen aiheuttamasta palvelujen kallistumisesta..."
Tästä olen samaa mieltä ja nämä jättiyhtiöt ostavat varsin ahnaasti, jo perustettuja hoivapalveluyrityksiä. Nämä yritykset luovuttavat (myyvät)toimintansa ylikansallisille konserniyrityksille. Näin tämä entinen pääoman ja tekijän sidonnaisuus katkeaa suhteessa alueeseen tai paikkakuntaan.
Miten minulle tulee mieleeni muut kansainväliset pörssiyhtiöt ja osakkeenomistajien painostukset tuloksien saavuttamisesta esimerkiksi paperiteollisuudessa? Nyt tulevaisuuden kuva on, että ensin saadaan voimakas markkinaosuus vanhustenhuollossa. Mikä on tietenkin normaalia yritystoimintaa kasvavilla markkinoilla. Tässä jos missä on oltava tarkkana, ettemme päästä yhtä toimijaa monopoliasemaan. On oltava vahva oman kunnan palvelutuotanto, jonka lisäksi laadukkaasti hoidettuja yksityisen sektorin toimijoita, joilla on paikallinen sidonnaisuus, jotka täydentävät kunnan omaa tuotantoa. Myös työntekijöiden työehtojen polkemista ei tule sallia.
Ei myöskään saa unohtaa itse hoivan kohdetta. Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Pirkko Karjalainen lausuu Dialogissa 2/2008 (Dialogi on sosiaali- ja terveysalan aikakauslehti), että on huolissaan siitä, mitä ikääntyneelle
asukkaalle tapahtuu, kun palveluissa kilpailuttamisen myötä ryhdytään aiempaa
selvästi enemmän laskemaan euroja ja minuutteja.
" Kun vanha ihminen asettuu jonnekin asumaan, hän on valinnut sekä paikan että toiminnan, eikä voi olla oikein, jos hän joutuu siirtymään toiseen paikkaan kilpailuttamisen takia. Toisaalta kilpailuttamisen seurauksena tutut työntekijät voivat vaihtua, vaikka tilat pysyisivätkin entisinä. Palvelun sisältökin voi muuttua, kun palvelun tuottaja ryhtyy laskemaan sitä, mikä kannattaa ja mikä ei,
- Vanhuksen valinnanvapauden ja hänen kuulemisensa merkitys pitää nostaa esiin.
Asioita on tarkasteltu tähän asti tuottajien ja maksajien näkökulmasta, mutta
varsinainen subjekti eli ikäihminen on jäänyt vähän jalkoihin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti