Jatkan hieman ajatuksieni virtaa talouskasvun "autuudesta" hoitaa hyvinvointivaltion rahoitus. Globalisaation myötä Suomalainen yritysmaailma lakkasi olemasta kansallista ja siitä muodostui osa eurooppalaista ja maailmanlaajuista kapitalismia. Näin suomalainen pääoma ja suomalaiset yritykset irtautuivat kansallisvaltiosta nimeltä Suomi.
Suuryritykset ovat näin voineet tuottaa tuotteitaan siellä missä palkkakustannukset ovat alhaisemmat ja myydä tuotteet siellä missä paras kysyntä, sekä tulouttaa tulonsa siellä missä verotus on matalinta. Samaa tarinaa voimme kertoa, myös muun pääoman liikkeistä. Suomalaiset ovat voineet sijoittaa ja hajottaa osakesalkkunsa ympäri maailmaa. Voitot voidaan myös tulouttaa alhaisen pääoman maissa. Näin globalisaatio on rakentanut järjestelmän, jossa ei enää verotuottoja tule takaisin kansallisvaltioiden hyvinvoinnin rakentamisen käyttöön.
Tähän asiaan kun liitetään yhä kasvava hyvinvointipalveluiden tarve, mutta samalla niukkenevat resurssit, niin alamme lähestyä Baumolin paradoksia. Nykyään vielä hoetaan johtavien poliittisten puolueiden ja teknoraattien taholta, että talouskasvu on ainoa ajateltavissa oleva ratkaisu tähän rahoitusongelmaan. Ihmisten pitäisi panostaa enemmän tutkimukseen, koulutukseen, yrityksiin ja ennen kaikkea "hard working" eli kovaan työhön, jotta hyvinvointi voitaisiin rahoittaa.
Talouden kasvun hedelmiä on mm palkkojen kasvu yksityisellä sektorilla (myös niin mahtava optiojärjestelmä, jota optioräätäli Kopra kumartaa on osa tätä ns tehokkaan kapitalismin hedelmiä). Tämä kasvu yksityisellä puolella tuottaa myös tarpeen kasvattaa julkisen sektorin palkkakustannuksia. Näyttää siltä, että mitä rikkaampi maa sen vaikeammaksi on muodostunut julkisen sektorin rahoitus.
Ongelmaksi muodostuu niin sanottu Baumolin tauti tai paradoksi, joka johtuu siitä, että tekninen kehitys ei ole lisännyt työn tuottavuutta julkisissa palveluissa niin kuin teollisuudessa on tapahtunut. Jos taloudellinen kasvu perustuu yksipuolisesti teollisuuden tuottavuuden paranemiseen, veropohja ja verotulot kyllä kasvavat, mutta samaa tahtia nousevat myös julkisten palvelujen tuotantokustannukset, koska palkat pitkän päälle seuraavat yksityisen sektorin tuottavuuden kasvua.
Nyt voisi ajatella, että ratkaisu tähän tautiin on ulkomaalaiset ns halpatyövoiman tuominen maahan hoitamaan hoivapalveluja? Yhteiskuntaan alettaisiin näin rakentamaan voimakas epätasa-arvoinen paikka, jossa palkka, sekä kulttuurierot korostuvat. Yhdysvallat on hyvä "koelaboratorio", jossa siirtolaiset ovat hoitaneet kaikki likaiset työt "rikkaille" keskiluokalle. Tällainen hyväksikäyttö on ollut omiaan estämään hyvinvointivaltion syntymisen ja luomaan uutta riistoyhteiskuntaa. Tällainen kehitys on omiaan luomaan myös oikeistopopulismia ja muukalaisvastaisuutta.
En näe tähän Baumolin paradoksiin muuta ratkaisua, kuin lähteä muuttamaan radikaalisti koko globaalin maailman talousjärjestelmän osasia uuteen uskoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti