Näin toteaa Ilkka Pirttilä (työterveyslaitoksen erikoistutkija) 24.1.10 Hesarin vieraskynäpalstalla:
Talouslaman takia työpolitiikka on 2010-luvun yhteiskuntapolitiikan ytimessä. Työpolitiikalla tarkoitetaan toimia, joita julkinen valta ja työmarkkinajärjestöt tekevät suhteessa työelämään.
Tarkastelen tässä kahta nykyiseen murrokseen liittyvää ilmiötä – työnjakoa (työttömyyttä) ja työnteon mielekkyyttä (merkityksellisyyttä) – ja pohdin, mitä tehdä, jotta työelämän kehitys olisi työelämän toimijoiden hyvinvoinnin kannalta myönteistä.
Työttömyys ylittää kohta kymmenen prosentin rajan. Kun tähän lisätään niin sanottu piilotyöttömyys, tosiasiallinen työttömyys on vuoden 2010 alussa noin 15 prosenttia eli työttömiä on yli 300 000.
Työttömyys kohdistuu – ikääntyneiden ohella – ennen muuta nuoriin. Syrjäytyminen lisääntyy. Samalla työssä olevat väsyvät, kun pienentyneellä työvoimalla yritetään tehdä sama kuin ennen.
Monissa skenaarioissa pidetään todennäköisenä, että työttömyys kasvaa. Näin tapahtuu siksi, että globaali talouskasvu jäänee pienemmäksi kuin on ennustettu. Suomalaiset teollisuusyritykset suunnittelevat investointeja globaalin kilpailukyvyn – muun muassa työvoima- ja kuljetuskustannusten – näkökulmasta, jolloin ne suuntautuvat yhä enemmän Suomen ulkopuolelle.
Väestön ikärakenteen muutokset helpottavat tilannetta siksi, että 2010-luvulla työelämästä poistuu vuosittain noin 15 000 ihmistä enemmän kuin sinne tulee. Mutta koska työttömiä on jo nyt noin 300 000, tämä ei ratkaise ongelmaa.
Tarvitaan työnjakoon liittyviä muutoksia. Työhön osallistuvien työuraa ei tarvitse lähivuosina pidentää vaan lyhentää.
Jälkiteollisessa tieto- ja elämysyhteiskunnassa työvoiman laatu on paljon tärkeämpi kuin määrä. Tuottavuuserot ovat innovaatioaloilla valtavia: esimerkiksi populaarimusiikissa huippuyhtyeen tuottavuus voi olla jopa 50-kertainen verrattuna keskivertoon.
Työllisyys- ja huoltoaste eivät siis suoraan korreloi kansantalouden tuotantokyvyn kanssa. Nykytyössä laatu, mielekkyys ja motivaatio ovat tärkeimmät tekijät.
Töihin olisi saatava kaikki halukkaat. Työstä pois haluavat taas voidaan vapauttaa palkkatyöstä joko nykyisten säädösten puitteissa tai takaamalla kaikille työvoimaan kuuluville kansalaispalkka.
Työaikapoliittisten säännösten puitteissa työtä voidaan jakaa toisin kuin nyt. Nykyisin monet ovat vasten tahtoaan työttöminä. Toinen vaihtoehto olisi esimerkiksi lyhentää työntekijöiden työaika 30 tuntiin viikossa ja siirtää yli 60-vuotiaat eläkkeelle.
Kansalaispalkan toteutuksessa tulisi ottaa huomioon oikeudenmukaisuus, aktivointivaikutus ja kansantaloudelliset kustannukset. Kansalaispalkka tulee suunnata koko työikäiselle väestölle. Sen pitää olla aktivoiva niin, että kansalaispalkan saaja hyötyy aina vähäisestäkin työnteosta.
Kansalaispalkka aiheuttaa kansantaloudelle menoja, mutta se tuo myös tuloja ja säästöjä. Ensinnäkin sen avulla voidaan luoda uusyrittäjyyttä ja paikata sesonkiluonteista työvoiman tarvetta. Toiseksi se korvaa työmarkkinatuen ja poistaa suuren osan toimeentulotuen tarpeesta.
Tärkeä kysymys on se, kuinka mielekkäänä työssä käyvät pitävät työtään. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että Suomessa työn mielekkyyden muutokset ovat olleet 2000-luvun alkuvuosina kielteisiä. Tähän on löydetty monia syitä: epävarmuus, organisaatiomuutokset, tietotekniikan häiriöt, tiedon kulun ja yhteistyön ongelmat sekä huono johtaminen.
Vaikeuksia syntyy, kun työntekijöiltä edellytetään jatkuvaa sopeutumista uusiin ratkaisuihin ilman pitkäjänteisyyttä. Työntekijöiltä vaaditaan sitoutuneisuutta, mutta samanaikaisesti työsuhde on vaarassa. Tehostamistoimien seurauksena tekemisen ilo on häviämässä tärkeäksikin koetusta työstä.
Työn mielekkyyden väheneminen erityisesti luovilla aloilla on vakava ongelma 2010-luvun työelämässä, jossa nimenomaan tarvitaan luovuutta. Mielekkyyttä voidaan parantaa toimilla, jotka mahdollistavat työntekijöiden keskittymisen "oikeaan työhön" ja antavat heille päätösvaltaa.
Olen päälinjoissa samaa mieltä Ilkka Pirttilän kanssa. Meidän pitää lähteä ajattelemaan työelämää täysin toisista lähtökohdista ja unohtaa EK:n ja hallituksen vanhakantaiset linjaukset.
Meillä, kuten muuallakin teollistuneissa maissa, on tuottavuus ja vauraus kasvanut menneisiin aikoihin nähden moninkertaiseksi. Luulisi jo tällä hetkellä meillä olevan enemmän jakovaraa ja alkaisimme vapauttaa itsemme "vankilasta" ja alkaisimme toteuttaa vähemmän työtä ja enemmän vapaa-aika ideologiaa. Näitä sanoja taisi myös Soininvaara käyttää "Vauraus ja Aika" kirjassaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti