Koko ajan pukkaa uutta tietoa pörssipelureiden johdannaishuijausruletista.
Fed tutkii Wall Streetin vedonlyöntiä Kreikan suhteen:
"Pankkien ja vipurahastojen epäillään monimutkaisten rahoitusinstrumenttien avulla käytännössä lyöneen vetoa, että Kreikka ei selviä veloistaan. Nimenomaan Goldman Sachsin on syytetty auttaneen Kreikkaa vuonna 2001 salaamaan maan todellisen velkaantuneisuuden."
"EU:n tilastovirasto Eurostat kertoi vasta äskettäin päässeensä selville Kreikan ja Goldman Sachsin monimutkaisista johdannaisliiketoimista, jotka auttoivat vuonna 2001 euroryhmään liittynyttä Kreikkaa paperilla pienentämään budjettialijäämäänsä.
Luottoluokituslaitokset Standard & Poor's ja Moody's ovat äskettäin uhanneet laskea Kreikan luottoluokitusta, ellei maa onnistu toteuttamaan budjettialijäämäänsä keventävää säästöohjelmaa, johon sisältyy jyrkkiä julkisen sektorin leikkauksia. Kreikassa säästöohjelma nostatti vuorokauden mittaisen yleislakon."
Vaikka kuinka sanottaisiin, että kansalaisten pitää nyt tyytyä kohtaloonsa ja talkoilla rakentaa uudestaan Kreikan taloutta, niin kyllä tässä tapauksessa olen Kreikan kansan puolella. Tämä ei ole peruskreikkalaisen syytä ja vastuunkantajat pitää etsiä ja laittaa oikeuteen (tosin riippumattoman oikeuslaitoksen löytyminen maailman mittakaavassa voi olla haasteellista).
Sivut
▼
perjantai 26. helmikuuta 2010
torstai 25. helmikuuta 2010
virtuaaliset korkojohdannaiset
Muutama sana finanssipankkiirien terminologiasta, joka maallikolle on täysin vieras maailma.
Pankkiirit heittävät tällaisia termejä, kuten; Futuurit, Swapit, optiot, termiinit. Nämä ei kyllä äkkinäiselle aukene ja ne tuntuu täysin utopialta. Käsittääkseni näiden termien yhteinen käsite on korkojohdannaisuus. Pankit ja velanantajat pyrkivät suojaamaan omia velka ja korkoriskejä näiden johdannaisten suojaan.
Finanssitavaratalot ovat synnyttäneet "viisailla" finanssipankkiirien aivoilla tällaisia monimutkaisia rahoitustoimintoja, joilla tehdään virtuaalirahaa. Tätä virtuaalirahaa haihtui maailman tuuliin syksyyn 2009 mennessä noin sadan biljoonana dollarin arvosta. Tämä virtuaaliraha ei ole käyttökelpoista valuuttaa reaalielämässä. Eikä näillä rahoilla osteta maitoa tai leipää. Nämä johdannaiset ovat sitä tyhjästä luotua rahaa, jota nämä meklaripellet pyörittävät lasipalatseissaan.
Kaikista hurjinta on, että nämä laillistetut pyramidihuijarit saavat jopa 15000 euron palkankorotuksia kuukaudessa , jotta pysyisivät finanssitavaratalon palveluksessa kehittelemässä lisää johdannaisia.
Nykykapitalismissa jopa 80 % pyörii erilaisten johdannaisten ympärillä ja noin 10 % on kiinni erilaisissa luottopapereissa. Loput 10% on sitä reaalimaailmaa. Jos tätä suhteutetaan summatasoon, niin pääsemme jonkinlaiseen käsitykseen asiasta. Virtuaalirahan pyöriminen näissä korkoinstrumenteissa on yli 400 biljoonaa dollaria ja maailman bruttokansantuote (ostettuja tavaroiden ja palveluiden määrä)on vähän päälle 60 biljoonaa dollaria.
En yhtään ihmettele ettei tässä tavan kansalainen tiedä missä mennään. Esimerkiksi Kreikan tilanne on malliesimerkki virtuaalirahan pyörityksestä. Tilastoja vääristeltiin ja näennäisillä valuuttakaupoilla pelattiin. Mukana tietenkin amerikanmalliin Goldman Sachs pankkiiriliike.
Tärkeää olisi nyt kaikille avata silmät ja laittaa kapuloita finanssikapitalismin rattaisiin. Pyrkimys pitää olla uuden toimintamallin jatkuva esiin tuominen Tätä uutta mallia pyritään luomaan mm talousdemokratian keinoin ja kaikilla meillä on siinä oma mahdollisuutensa muuttaa maailmaa, jos sitä aidosti halutaan.
Pankkiirit heittävät tällaisia termejä, kuten; Futuurit, Swapit, optiot, termiinit. Nämä ei kyllä äkkinäiselle aukene ja ne tuntuu täysin utopialta. Käsittääkseni näiden termien yhteinen käsite on korkojohdannaisuus. Pankit ja velanantajat pyrkivät suojaamaan omia velka ja korkoriskejä näiden johdannaisten suojaan.
Finanssitavaratalot ovat synnyttäneet "viisailla" finanssipankkiirien aivoilla tällaisia monimutkaisia rahoitustoimintoja, joilla tehdään virtuaalirahaa. Tätä virtuaalirahaa haihtui maailman tuuliin syksyyn 2009 mennessä noin sadan biljoonana dollarin arvosta. Tämä virtuaaliraha ei ole käyttökelpoista valuuttaa reaalielämässä. Eikä näillä rahoilla osteta maitoa tai leipää. Nämä johdannaiset ovat sitä tyhjästä luotua rahaa, jota nämä meklaripellet pyörittävät lasipalatseissaan.
Kaikista hurjinta on, että nämä laillistetut pyramidihuijarit saavat jopa 15000 euron palkankorotuksia kuukaudessa , jotta pysyisivät finanssitavaratalon palveluksessa kehittelemässä lisää johdannaisia.
Nykykapitalismissa jopa 80 % pyörii erilaisten johdannaisten ympärillä ja noin 10 % on kiinni erilaisissa luottopapereissa. Loput 10% on sitä reaalimaailmaa. Jos tätä suhteutetaan summatasoon, niin pääsemme jonkinlaiseen käsitykseen asiasta. Virtuaalirahan pyöriminen näissä korkoinstrumenteissa on yli 400 biljoonaa dollaria ja maailman bruttokansantuote (ostettuja tavaroiden ja palveluiden määrä)on vähän päälle 60 biljoonaa dollaria.
En yhtään ihmettele ettei tässä tavan kansalainen tiedä missä mennään. Esimerkiksi Kreikan tilanne on malliesimerkki virtuaalirahan pyörityksestä. Tilastoja vääristeltiin ja näennäisillä valuuttakaupoilla pelattiin. Mukana tietenkin amerikanmalliin Goldman Sachs pankkiiriliike.
Tärkeää olisi nyt kaikille avata silmät ja laittaa kapuloita finanssikapitalismin rattaisiin. Pyrkimys pitää olla uuden toimintamallin jatkuva esiin tuominen Tätä uutta mallia pyritään luomaan mm talousdemokratian keinoin ja kaikilla meillä on siinä oma mahdollisuutensa muuttaa maailmaa, jos sitä aidosti halutaan.
perjantai 19. helmikuuta 2010
Kuntapalvelut ja Sitra
Meillä Kiuruvedellä on selvitystyön alla Kuntapalvelutoimisto, johon SoTe kuntien palkka, talous ja atk-hallinta siirtyisi. Rinnalla ollaan selvittämässä Sitran valtakunnallista kuntapalvelutoimistoa, jossa 153 kuntaa on miettimissä koko palkka, talous ja ICT (atk-palvelut) palveluiden siirtämistä kahden suuren kuntien omistaman osakeyhtiön siipien suojiin.
Missähän lienee ajateltu silloin työpaikkojen olevan? Tai oikeastaan hankkeen tavoitteena on vähentää tämän alan työpaikkoja eikä lisätä niitä. Vähän pelottaa, että tähän iskee kiinni myös pörssiyhtiöt ja alkavat taas pelata pörssipeliään. Herätän keskusteluun, niin kuntalaisten, kuin myös valtuutettujen osalta, että mietitään tarkoin mitä nämä rakennemuutokset tarkoittavat esimerkiksi Kiuruveden kannalta. Yrittäjienkin näkökulmasta katsottuna kaikki siirrot pienten paikkakuntien kuntasektorin hallinnon siirtymisestä muualle vaikuttaa elinkeinoelämään negatiivisesti. Ensisijaisena tavoitteena kuntapalveluille pitää olla hajautettu malli, jossa meillä säilyisi työpaikkoja ja sitä myöten palkka/verotuloja kiertäisi oman kunnan alueella.
Ja jos selvitystyö antaa meille eväät rakentaa neljän kunnan yhteinen Kuntatoimisto, niin ehtona Kiuruveden yhteistyölle pitää olla se, että palkka, talous ja atk-palvelut rakennetaan isäntäkuntamallille, jossa Kiuruvesi toimii pääpaikkana ja työpaikat siirretään Kiuruvedelle.
Osakeyhtiömallissa tahtoo päätöksenteon julkisuus hävitä ja kuntalainen ei tiedä mitä hänen veroeuroillaan tehdään. Päättäjien on nyt pidettävä tiukasti kiinni muutosvauhdin rattaista, jotta ei pudota kyydistä. Nyt on pystyttävä arvioimaan mitä nämä päätökset vaikuttavat kuntamme elinvoimaisuuteen.
Teija Asara-Laaksonen tuumailee Sitran roolista näin:
"Sitra näyttää huseeraavan omia yksityistämispolkujaan neuvottelukunnasta tai kuntalaisten mielipiteistä huolimatta. Tässä pitäisi kuitenkin kehittää kuntalaisten palveluja, ei järjestää asiakkaita yrityksille".
Tämä Sitran rooli palvelutoimintojen yksityistämisestä pitää nostaa tapetille ja miettiä missä tässä oikein mennään. Kuka vie ja kuka vikisee...
Missähän lienee ajateltu silloin työpaikkojen olevan? Tai oikeastaan hankkeen tavoitteena on vähentää tämän alan työpaikkoja eikä lisätä niitä. Vähän pelottaa, että tähän iskee kiinni myös pörssiyhtiöt ja alkavat taas pelata pörssipeliään. Herätän keskusteluun, niin kuntalaisten, kuin myös valtuutettujen osalta, että mietitään tarkoin mitä nämä rakennemuutokset tarkoittavat esimerkiksi Kiuruveden kannalta. Yrittäjienkin näkökulmasta katsottuna kaikki siirrot pienten paikkakuntien kuntasektorin hallinnon siirtymisestä muualle vaikuttaa elinkeinoelämään negatiivisesti. Ensisijaisena tavoitteena kuntapalveluille pitää olla hajautettu malli, jossa meillä säilyisi työpaikkoja ja sitä myöten palkka/verotuloja kiertäisi oman kunnan alueella.
Ja jos selvitystyö antaa meille eväät rakentaa neljän kunnan yhteinen Kuntatoimisto, niin ehtona Kiuruveden yhteistyölle pitää olla se, että palkka, talous ja atk-palvelut rakennetaan isäntäkuntamallille, jossa Kiuruvesi toimii pääpaikkana ja työpaikat siirretään Kiuruvedelle.
Osakeyhtiömallissa tahtoo päätöksenteon julkisuus hävitä ja kuntalainen ei tiedä mitä hänen veroeuroillaan tehdään. Päättäjien on nyt pidettävä tiukasti kiinni muutosvauhdin rattaista, jotta ei pudota kyydistä. Nyt on pystyttävä arvioimaan mitä nämä päätökset vaikuttavat kuntamme elinvoimaisuuteen.
Teija Asara-Laaksonen tuumailee Sitran roolista näin:
"Sitra näyttää huseeraavan omia yksityistämispolkujaan neuvottelukunnasta tai kuntalaisten mielipiteistä huolimatta. Tässä pitäisi kuitenkin kehittää kuntalaisten palveluja, ei järjestää asiakkaita yrityksille".
Tämä Sitran rooli palvelutoimintojen yksityistämisestä pitää nostaa tapetille ja miettiä missä tässä oikein mennään. Kuka vie ja kuka vikisee...
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
työn loppu?
Ari Ojapelto pureutuu juuri siihen ytimeen, joka näkyy ja tuntuu Suomen, sekä muualla läntisen teollisen maiden työpaikoissa.
Ojapelto perustelee hyvin työn loppumisen merkityksen: Olen viimeisen viiden vuoden aikana yrittänyt saada kahta merkittävää virallista tilastotietoa julkaistuksi kaikkiin valtamedioihin tuloksetta.
Ensimmäinen koskee valtakunnan työtuntitilastoja (Tilastokeskus). Ne kertovat kaikista Suomessa tehdyistä markkinaehtoisista työtunneista ja paljastavat lahjomattomasti, että työ Suomessa on loppumassa, eikä se johdu lamasta.
Vuonna 1990 Suomessa tehtiin n. 4,4 miljardia työtuntia. Viime vuonna n. 4,3 miljardia. Tämä siitäkin huolimatta, että edellisen laman jälkeen teollisuus- ja kokonaistuotannon kasvuvauhti on ollut EU-maiden kovimpia ja se on samalla aikajaksolla yli kaksinkertaistunut. Se kertoo yksiselitteisesti, että nykyisellä teknologisoituneella aikakaudella tuotannon kasvu ei enää luo työpaikkoja.
Jo Paavo Lipponen hallituskaudellaan mainosti, että valtakuntaan on luotu 300 000 uutta työpaikkaa. Matti Vanhanen on taas iloinnut 100 000 uudesta työpaikasta hänen hallituskaudellaan.
Kokoomus ja Jyrki Katainen ovat ylpeästi esitelleet, kuinka työllisyysaste on kohonnut laman pohjalta 62 prosentista yli 70 prosenttiin.
Valtamediat eivät halua juuri siksi julkaista työtuntitilastoja, koska päinvastainen todellisuus paljastaisi. Teollisuustyö on jo siirtynyt orjatyöksi matalapalkkamaihin. Sen tiedonsiirtoteknologia on mahdollistanut. Nyt myös tutkimus- ja tuotekehittelytyö on kovaa vauhtia siirtymässä halpojen kiinalaisten ja intialaisten insinöörien yksinoikeudeksi.
Erilaisten tilastokikkailujen lisäksi työllisyysastetta on saatu keinotekoisesti kaunistellluksi. Nämä ”uudet työpaikat” ovat ns. palvelualan ”paskatyöpaikkoja”, osa-aika, määräaika, vuokratyö-, projekti- tuki-,, jne työpaikkoja, joiden palkkataso ja viikkotyötuntimäärä ovat niin vähäisiä, että niillä ei enää elä – ainakaan niissä kasvukeskuksissa, missä ns. ”epätyypillisiä” työpaikkoja olisi tarjolla.
Sen lisäksi, että faktisesti työtunnit ovat vähentyneet, niin uusien palvelutyöpaikkojen ”laatu” (ostovoima) on huonontunut. Katoamassa olevien teollisuustyöpaikkojen tuntiansio on n. 25 euroa ja tilalle keinotekoisesti synnytettyjen palvelualojen tuntiansio on hädin tuskin 10 euroa.
Ymmärrettävästi pääoman ohjauksessa oleva valtalehdistö ei tästä ikävästä kehityksestä halua kertoa. Kansalaiset saattaisivat hermostua. Vaarattomampaa on syyllistää heitä työtä vieroksuviksi sosiaalipummeiksi.
Työpaikat (ostovoimaiset) ovat jääneet syntymättä, mutta osakekeinottelijat ( prosentti suomalaisista) ja ulkomaiset pääomasijoittajat ovat vieneet suomalaisen työntekijän työn hedelmät osinkoina maan rajojen ulkopuolelle eikä enää investoinneiksi kotimaahan. ”Vapauden” ideologian vanavedessä sinne on mennyt sekä taloudellinen että poliittinen päätäntävalta. Se on pääoman ohjailemaa modernia uuskolonialismia... Markkinaehtoista työn loppumista ei voi loputtomasti pimittää kansalaisilta vaikka valtamediat sitä kollektiivisesti yrittävät. Pelisäännöt pitäisi olla myös sellaiset, että tuotannon kasvusta hyötyvät myös ”tuottamattomat” kansalaiset, eivätkä vain pääoman edustajat ja heidän rikastumistaan avustavat eliittityöntekijät...
Juuri näin! Jotenkin tuntuu, että tässä eletään joko suuren huijauksen aikaa tai sitten Suomen päättäjät ovat tyhmiä näkemään tätä perustavalaatuista muutoksen tilaa missä nyt eletään. Meidän täytyy unohtaa ikuiseen talouskasvuun perustuva järjestelmä, johonkin tasaisempaan kestävän kehityksen mukaiseen järjestelmään. Onhan selvä ettei meillä riitä tuotannon näennäisen kasvuun kuluttajia, jotka jatkuvasti ostaisivat tavaraa tms. Varsinkin kun tämän rahoittaminen tehdään velkavetoisesti!
Ojapelto perustelee hyvin työn loppumisen merkityksen: Olen viimeisen viiden vuoden aikana yrittänyt saada kahta merkittävää virallista tilastotietoa julkaistuksi kaikkiin valtamedioihin tuloksetta.
Ensimmäinen koskee valtakunnan työtuntitilastoja (Tilastokeskus). Ne kertovat kaikista Suomessa tehdyistä markkinaehtoisista työtunneista ja paljastavat lahjomattomasti, että työ Suomessa on loppumassa, eikä se johdu lamasta.
Vuonna 1990 Suomessa tehtiin n. 4,4 miljardia työtuntia. Viime vuonna n. 4,3 miljardia. Tämä siitäkin huolimatta, että edellisen laman jälkeen teollisuus- ja kokonaistuotannon kasvuvauhti on ollut EU-maiden kovimpia ja se on samalla aikajaksolla yli kaksinkertaistunut. Se kertoo yksiselitteisesti, että nykyisellä teknologisoituneella aikakaudella tuotannon kasvu ei enää luo työpaikkoja.
Jo Paavo Lipponen hallituskaudellaan mainosti, että valtakuntaan on luotu 300 000 uutta työpaikkaa. Matti Vanhanen on taas iloinnut 100 000 uudesta työpaikasta hänen hallituskaudellaan.
Kokoomus ja Jyrki Katainen ovat ylpeästi esitelleet, kuinka työllisyysaste on kohonnut laman pohjalta 62 prosentista yli 70 prosenttiin.
Valtamediat eivät halua juuri siksi julkaista työtuntitilastoja, koska päinvastainen todellisuus paljastaisi. Teollisuustyö on jo siirtynyt orjatyöksi matalapalkkamaihin. Sen tiedonsiirtoteknologia on mahdollistanut. Nyt myös tutkimus- ja tuotekehittelytyö on kovaa vauhtia siirtymässä halpojen kiinalaisten ja intialaisten insinöörien yksinoikeudeksi.
Erilaisten tilastokikkailujen lisäksi työllisyysastetta on saatu keinotekoisesti kaunistellluksi. Nämä ”uudet työpaikat” ovat ns. palvelualan ”paskatyöpaikkoja”, osa-aika, määräaika, vuokratyö-, projekti- tuki-,, jne työpaikkoja, joiden palkkataso ja viikkotyötuntimäärä ovat niin vähäisiä, että niillä ei enää elä – ainakaan niissä kasvukeskuksissa, missä ns. ”epätyypillisiä” työpaikkoja olisi tarjolla.
Sen lisäksi, että faktisesti työtunnit ovat vähentyneet, niin uusien palvelutyöpaikkojen ”laatu” (ostovoima) on huonontunut. Katoamassa olevien teollisuustyöpaikkojen tuntiansio on n. 25 euroa ja tilalle keinotekoisesti synnytettyjen palvelualojen tuntiansio on hädin tuskin 10 euroa.
Ymmärrettävästi pääoman ohjauksessa oleva valtalehdistö ei tästä ikävästä kehityksestä halua kertoa. Kansalaiset saattaisivat hermostua. Vaarattomampaa on syyllistää heitä työtä vieroksuviksi sosiaalipummeiksi.
Työpaikat (ostovoimaiset) ovat jääneet syntymättä, mutta osakekeinottelijat ( prosentti suomalaisista) ja ulkomaiset pääomasijoittajat ovat vieneet suomalaisen työntekijän työn hedelmät osinkoina maan rajojen ulkopuolelle eikä enää investoinneiksi kotimaahan. ”Vapauden” ideologian vanavedessä sinne on mennyt sekä taloudellinen että poliittinen päätäntävalta. Se on pääoman ohjailemaa modernia uuskolonialismia... Markkinaehtoista työn loppumista ei voi loputtomasti pimittää kansalaisilta vaikka valtamediat sitä kollektiivisesti yrittävät. Pelisäännöt pitäisi olla myös sellaiset, että tuotannon kasvusta hyötyvät myös ”tuottamattomat” kansalaiset, eivätkä vain pääoman edustajat ja heidän rikastumistaan avustavat eliittityöntekijät...
Juuri näin! Jotenkin tuntuu, että tässä eletään joko suuren huijauksen aikaa tai sitten Suomen päättäjät ovat tyhmiä näkemään tätä perustavalaatuista muutoksen tilaa missä nyt eletään. Meidän täytyy unohtaa ikuiseen talouskasvuun perustuva järjestelmä, johonkin tasaisempaan kestävän kehityksen mukaiseen järjestelmään. Onhan selvä ettei meillä riitä tuotannon näennäisen kasvuun kuluttajia, jotka jatkuvasti ostaisivat tavaraa tms. Varsinkin kun tämän rahoittaminen tehdään velkavetoisesti!
tiistai 9. helmikuuta 2010
Rakennemuutokset vyöryvät vauhdilla
Ei tässä voi kuin ihmetellä rakennemuutoksien vauhtia. Ensin kuullaan Melan päätöksestä, jossa ilmoitettiin kylmästi lomituspalveluiden hallinnon siirtymisestä Iisalmen kaupungin alaisuuteen. Tähän uuteen hallintoalueeseen kuuluu Lapinlahti, Varpaisjärvi (joissa uusi kuntaliitos astuu voimaan) Iisalmi, Kiuruvesi, Sonkajärvi ja Vieremä.
Kiuruvesi jäi jälleen kerran mopen osalle tässä asiassa. Missä oli nyt kepun päättäjäjoukko? Mihin hukkui maatalouspuolen edunvalvonta? Nyt olisi tärkeää, että edes hallintotoimisto johtavine lomittajineen saisi jäädä paikalliskuntiin. Nythän sitten saattaa käydä niin, että johtavat lomittajat siirtyvät Iisalmeen ja lomittajien, sekä isäntien täytyy ajella sinnepäin asioitansa hoitamaan. Sitten on helppo hoitaa myös ruoka yms ostokset ja tietenkin valtionhallinnon asiat (verohallinto, poliisi yms)
Heti perään ollaan myös rakentamassa uutta Kuntapalvelutoimistoa tai mahdollisesti Sitran omaa mallia ja juuri kun ollaan synnytetty SoTe alue niin uutta pukkaa. Palkka ja taloushallinnon henkilöstö on tuon SoTen toiminnan järjestämisen myötä työn uuvuttamia. Eikö olisi korkea aika panna tuolle hankkeelle jäitä hattuun. Nyt pitäisi ottaa aikalisä ja seurata SoTen toiminnan organisoitumisen onnistumista, sekä maisemamallin taloudenseurantaa eikä hötkyillä yhtään mihinkään.
Kiuruvesi jäi jälleen kerran mopen osalle tässä asiassa. Missä oli nyt kepun päättäjäjoukko? Mihin hukkui maatalouspuolen edunvalvonta? Nyt olisi tärkeää, että edes hallintotoimisto johtavine lomittajineen saisi jäädä paikalliskuntiin. Nythän sitten saattaa käydä niin, että johtavat lomittajat siirtyvät Iisalmeen ja lomittajien, sekä isäntien täytyy ajella sinnepäin asioitansa hoitamaan. Sitten on helppo hoitaa myös ruoka yms ostokset ja tietenkin valtionhallinnon asiat (verohallinto, poliisi yms)
Heti perään ollaan myös rakentamassa uutta Kuntapalvelutoimistoa tai mahdollisesti Sitran omaa mallia ja juuri kun ollaan synnytetty SoTe alue niin uutta pukkaa. Palkka ja taloushallinnon henkilöstö on tuon SoTen toiminnan järjestämisen myötä työn uuvuttamia. Eikö olisi korkea aika panna tuolle hankkeelle jäitä hattuun. Nyt pitäisi ottaa aikalisä ja seurata SoTen toiminnan organisoitumisen onnistumista, sekä maisemamallin taloudenseurantaa eikä hötkyillä yhtään mihinkään.
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Päätöksenteko ja kuntayhtymä
Tämä päätöksenteon "ongelma" hyppää silmille esimerkiksi meidän alueellamme, jossa on synnytetty Paras-lain edellyttämä Sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymä. Nyt on kritisoitu ettei valtuusto olekkaan enää se foorumi, joka tekee päätöksiä palveluiden järjestämiseksi kuntalaisille. Minulle valtuutettuna on velvollisuus selvittää itselleni ja äänestäjille mitä tämä uusi hallintorakenne tarkoittaa päätöksenteon osalta.
Mielestäni päätöksenteko Y-S SoTen kuntayhtymässä perustuu: Perussopimukseen jossa 4 kunnan vaaleilla valitut edustajat ja viranhaltijat neuvottelivat yhteistyökuvion, joilla ko. kuntayhtymä voidaan synnyttää ja sopimus hyväksyttiin valtuustoissa. Tähän liittyi myös yhteislautakunnan perustaminen, joka on yksi kuntien työkalu tutkia kuinka palvelut sovitellaan eri kuntien alueella. Tällä elimellä on tarkoituksensa, ainakin alkuvaiheessa, olla mukana antamassa selvitystukea kuntien valtuustoihin, joissa lopullinen päätöksenteko palvelusopimuksista sitten suoritetaan.
Soten hallitukseen ja valtuustoon, sekä siellä oleviin lautakuntiin. Näihin elimiin on neljän kunnan vaaleilla valitut päättäjät neuvotelleet omat edustajansa. Näillä sovituilla organisaatioilla on siis tarkoitus saada sosiaali- ja terveyspalvelut järjestettyä neljän kunnan alueella mahdollisimman tasa-arvoisesti jokaiselle kuntalaiselle.
Mutta päätöksenteko ei ole yksinkertaista edustuksellisessa demokratiassa, joissa on mukana erilaisia intressiryhmiä lobbaamassa omia tavoitteitaan. Esimerkkinä voisi mainita kunnat, yritykset ja puolueet. Mitä isommasta organisaatiosta on kyse, niin sen ongelmallisemmaksi käy päätöksenteon läpinäkyvyys ja demokratia. Tässä yhteydessä meidän on pidettävä pääkylmänä ja mietittävä onko meidän tärkein ryhmä kuitenkin kuntalaiset, joille tätä palvelua järjestetään.
Yhteisten asioiden päätöksenteossa voidaan löytää muutama yhteinen nimittäjä. Päätöksenteon pitää olla julkista, avointa ja mahdollisimman osallistavaa demokratiaa.
Nyt kun rakennetaan yhä isompia hallinnollisia kokonaisuuksia julkisissa palveluissa on yhä tärkeämpää, että nämä yhteiset nimittäjät saataisiin toimivaksi.
Meillä on hyvin kuvattu Kuntaliiton sivuilla julkisuuden ja avoimen tiedottamisen tärkeyttä:
* Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoran vaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edustuksellisen demokratian rinnalla. Kuntalaisilla on oikeus tehdä aloitteita kunnan asioista. Myös neuvoa antava kansanäänestys on mahdollinen.
* Kunnat tiedottavat asukkailleen vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Asukkaille on tiedotettava, millä tavoin he voivat esittää kysymyksiä ja mielipiteitä asioiden valmistelijoille ja päättäjille.
* Valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan.
Nämä keinot ovat siis mahdollistavia eli jos käytämme riittäviä resursseja osallistuvan demokratian lisäämiseksi voisimme saada aitoa vuoropuhelua edustuksellisen, vaaleilla valittujen, päättäjien kanssa. Mutta yhtä tärkeää on vuorovaikutteinen viestintä suoraan palveluiden tuottajiin. Tähän kyllä liittyy yksi iso tekijä ja se on kuntalainen itse. Usein on käytetty paljon energiaa tilaisuuksiin, lehtijuttuihin ja netti-informaatioon, josta aktiivinen kuntalainen on ollut mahdollista saada tietoa mm SoTe hankkeista. Jos näissä tilaisuuksissa ei käydä, niin silloin menetetään eräitä tärkeitä vaikuttamisen ja kuulemisen kanavia. Nyt kun meillä on tämä SoTe päällänsä on tärkeää olla aktiivinen olkoon se kansalainen, päättäjä tai virkamies ja antaa äänensä kuuluville eri foorumeissa. Tälloin voidaan saada tämäkin paletti mahdollisimman toimivaksi.
Mielestäni päätöksenteko Y-S SoTen kuntayhtymässä perustuu: Perussopimukseen jossa 4 kunnan vaaleilla valitut edustajat ja viranhaltijat neuvottelivat yhteistyökuvion, joilla ko. kuntayhtymä voidaan synnyttää ja sopimus hyväksyttiin valtuustoissa. Tähän liittyi myös yhteislautakunnan perustaminen, joka on yksi kuntien työkalu tutkia kuinka palvelut sovitellaan eri kuntien alueella. Tällä elimellä on tarkoituksensa, ainakin alkuvaiheessa, olla mukana antamassa selvitystukea kuntien valtuustoihin, joissa lopullinen päätöksenteko palvelusopimuksista sitten suoritetaan.
Soten hallitukseen ja valtuustoon, sekä siellä oleviin lautakuntiin. Näihin elimiin on neljän kunnan vaaleilla valitut päättäjät neuvotelleet omat edustajansa. Näillä sovituilla organisaatioilla on siis tarkoitus saada sosiaali- ja terveyspalvelut järjestettyä neljän kunnan alueella mahdollisimman tasa-arvoisesti jokaiselle kuntalaiselle.
Mutta päätöksenteko ei ole yksinkertaista edustuksellisessa demokratiassa, joissa on mukana erilaisia intressiryhmiä lobbaamassa omia tavoitteitaan. Esimerkkinä voisi mainita kunnat, yritykset ja puolueet. Mitä isommasta organisaatiosta on kyse, niin sen ongelmallisemmaksi käy päätöksenteon läpinäkyvyys ja demokratia. Tässä yhteydessä meidän on pidettävä pääkylmänä ja mietittävä onko meidän tärkein ryhmä kuitenkin kuntalaiset, joille tätä palvelua järjestetään.
Yhteisten asioiden päätöksenteossa voidaan löytää muutama yhteinen nimittäjä. Päätöksenteon pitää olla julkista, avointa ja mahdollisimman osallistavaa demokratiaa.
Nyt kun rakennetaan yhä isompia hallinnollisia kokonaisuuksia julkisissa palveluissa on yhä tärkeämpää, että nämä yhteiset nimittäjät saataisiin toimivaksi.
Meillä on hyvin kuvattu Kuntaliiton sivuilla julkisuuden ja avoimen tiedottamisen tärkeyttä:
* Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoran vaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edustuksellisen demokratian rinnalla. Kuntalaisilla on oikeus tehdä aloitteita kunnan asioista. Myös neuvoa antava kansanäänestys on mahdollinen.
* Kunnat tiedottavat asukkailleen vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Asukkaille on tiedotettava, millä tavoin he voivat esittää kysymyksiä ja mielipiteitä asioiden valmistelijoille ja päättäjille.
* Valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan.
Nämä keinot ovat siis mahdollistavia eli jos käytämme riittäviä resursseja osallistuvan demokratian lisäämiseksi voisimme saada aitoa vuoropuhelua edustuksellisen, vaaleilla valittujen, päättäjien kanssa. Mutta yhtä tärkeää on vuorovaikutteinen viestintä suoraan palveluiden tuottajiin. Tähän kyllä liittyy yksi iso tekijä ja se on kuntalainen itse. Usein on käytetty paljon energiaa tilaisuuksiin, lehtijuttuihin ja netti-informaatioon, josta aktiivinen kuntalainen on ollut mahdollista saada tietoa mm SoTe hankkeista. Jos näissä tilaisuuksissa ei käydä, niin silloin menetetään eräitä tärkeitä vaikuttamisen ja kuulemisen kanavia. Nyt kun meillä on tämä SoTe päällänsä on tärkeää olla aktiivinen olkoon se kansalainen, päättäjä tai virkamies ja antaa äänensä kuuluville eri foorumeissa. Tälloin voidaan saada tämäkin paletti mahdollisimman toimivaksi.
maanantai 1. helmikuuta 2010
Kiinakin ikääntyy vauhdilla. Mistä hoitajat?
Keskustelu niin sanottujen kiinalaisten sairaanhoitajien saamiseksi suomalaisten sairaaloiden ja hoitolaitoksien henkilökunnaksi saa uuden näkökulman, kun katsoo Kiinan ikärakennetta.
Kiinassahan on noin 1,3 miljardia asukasta. Tästä ihmismassasta on yli 60 vuotiaita on jo noin 12 %. Vuoteen 2050 osuus kasvaa yli kaksinkertaiseksi ja se tarkoittaisi joka neljättä kiinalaista luettavaksi ikääntyneen vanhuksen luokkaan.
Jos tätä ajattelee kiinalaisen vanhustenhuollon näkökulmasta ollaan jo nyt vanhainkodin vuodepaikkojen suhteen huutavassa pulassa. Tällä hetkellä Kiinassa on vuodepaikkoja vanhuksile 2,5 miljoonaa ja tarve olisi 8 miljoonalle vanhukselle. Myös vanhustenhuoltoon tarvittaisiin lisäksi kymmenen miljoonaa koulutettua hoitajaa. Tällä hetkellä jopa 90 % hoitajajista on epäpäteviä.
En tiedä onko moraalisesti arveluttavaa jos kiinalaisilta lähdetään viemään heidän omaa vanhustenhuoltoon tarvittavaa väkeä länsimaihin meidän vanhusten ja sairaanhoitoa varten?
Kiinassahan on noin 1,3 miljardia asukasta. Tästä ihmismassasta on yli 60 vuotiaita on jo noin 12 %. Vuoteen 2050 osuus kasvaa yli kaksinkertaiseksi ja se tarkoittaisi joka neljättä kiinalaista luettavaksi ikääntyneen vanhuksen luokkaan.
Jos tätä ajattelee kiinalaisen vanhustenhuollon näkökulmasta ollaan jo nyt vanhainkodin vuodepaikkojen suhteen huutavassa pulassa. Tällä hetkellä Kiinassa on vuodepaikkoja vanhuksile 2,5 miljoonaa ja tarve olisi 8 miljoonalle vanhukselle. Myös vanhustenhuoltoon tarvittaisiin lisäksi kymmenen miljoonaa koulutettua hoitajaa. Tällä hetkellä jopa 90 % hoitajajista on epäpäteviä.
En tiedä onko moraalisesti arveluttavaa jos kiinalaisilta lähdetään viemään heidän omaa vanhustenhuoltoon tarvittavaa väkeä länsimaihin meidän vanhusten ja sairaanhoitoa varten?