Aloitan pienellä tosi tarinalla: Olipa kerran Ylä-Savolainen saha, joka päätti investoida uuteen automaatiotekniikkaan 2000 luvun alussa. Samalla tehostettiin tuotantoa ja vähennettiin väkeä noin neljälläkymmenellä henkilöllä. Yritys koetti jopa saada elinkeinokeskukselta rahaa tähän uuteen hienoon innovaatioon sahalinjalla.
Tämä on malliesimerkki teknologia työttömyydestä, joka aiheutuu automaatiotekniikan lisääntymisestä. Näissä automaatio investoinneissa on myös se pitkäkestoinen ongelma, ettei ne tule lisäämään verotuottojakaan, koska robotit ei maksa itse veroa ja yritykset saavat velkojensa takia verohelpotuksia.
Mitä muita ammattiryhmiä tiedämme, jotka ovat joutuneet teknologia työttömyyden uhreiksi?
Pysytään vielä metsäsektorilla ja löydämme tietenkin metsurit. Metsään saapui harvesterit ja muut metsäkoneet. Kiitos innovatiivisten metalli- ja konetehtaiden. Vaikkakin on oletusarvo, että metallimiehiä/naisia on työllistetty, niin olen myös sitä mieltä, että konepajatekniikkakin on syöttänyt uusia robottilinjoja tehtaisiin ja sielläkin on jo syntynyt teknologista työttömyyttä.
Muistamme myös pankkisektorin rajun rakennemuutoksen edellisen laman aikoina, jossa pankkitoimihenkilöitä irtisanottiin lukuisa joukko. Syy tähän oli mm atk:n käytön lisääntyminen ja ns itsepalvelumarkkinointi pankkiasiakkaille. Tämäkin itsepalvelu taitaa olla jo valtaosin maksullista.
Työttömyys siis lisääntyy tämän teknologisen tuottavuuden kasvun myötä. Seuraavaksi näemme kauppojen itsepalvelukassojen lisääntymisen ja USA:ssa on kokeilussa hampurilaisketjujen automaatiokeittiöitä, jossa ei tarvitse henkilökuntaa.
Tällainen kehitys on siten paradoksaalista, koska työn loppu merkitsee myös ostovoimaisen kuluttajien vähentymistä ja sitä kautta yrittäjien voittojen pienentymistä.
On tietenkin selviö, että ne jotka jaksavat jatkaa oravanpyörässä ja on päätä opiskella uusissa teknologia-ammateissa voivat (ehkä) saada siitä myös säällistä palkkaa. Tosin jos ICT-alan firmoilta kysyttäisiin voitaisiin softat ostaa vaikka Intiasta, jossa IT-alan korkeakoulusta päässyt insinööri saa noin 600 euron kuukausipalkan. Soininvaara (1994) on todennut, että etenemme vääjäämättömästi tuloerojen kasvuun osaajien ja osaamattomien välillä. Näemme siis ylityöllistettyjen keskiluokan ja kouluttamattomien köyhien luokkayhteiskunnan rakenteen kehittymisen.
Ratkaisuja tähän rakenteellisen teknologian aiheuttamaan työttömyyteen on haettu nimenomaan palkkaerojen kasvattamisella, erilaisilla työllistämistukiratkaisuilla ja kansalaispalkalla. Mutta onko tutkimuslaitoksissa ja varsinkin poliittisilla foorumeilla vakavasti lähdetty miettimään globaalin talousjärjestelmän perustavanlaatuista uudistamista kohti aitoa talousdemokratiaa? Olisiko aika lähteä rakentamaan jotain merkittävästi uutta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti