Änkyrä vai ei?

Kesälomaretkellä Naantaliin bongasin kirjakaupasta Suvi-Anne Siimeksen kirjan Politiikan Julkisivu. Olin kyllä aikaisemmin ajatellut ostaa ko kirjan, mutta se oli jäänyt tekemättä eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tätä kirjaa olen sitten lueskellut tässä loman aikana iltaisin ja aamukahveella.

Välihuomautuksena voisi sanoa, että tuo kahvin kofeiini on petollinen aine, jos sitä juo tässä iässä illalla seitsemän jälkeen. Nimittäin tein tuon tempun eilen illalla ja siten heräsin jo aamuyöstä pirteänä kuin peipponen. No eräs etu tai haitta tuosta tapauksesta oli, että aloitin taasen kyseisen kirjan lukemisen ja sainkin sen sitten päätökseen.

No asiaan eli otsikossa on kysymys eli änkyrä vai ei? Tämä kysymys on myös Suvi-Annen kirjan kantava teema, kun hän selittää omaa eroamistaan puolueenpuheenjohtajuudesta kevään 2006 aikana. En lähde ruotimaan kirjan sisältöä sen kummemmin, sen saa jokainen tehdä luettuaan kirjan. Minulle itselleni se on jälleen yksi kirja muiden joukossa, joita olen lukenut kohtuullisen joukon.


Kirja liittyy vasureiden historiikkiin, joka on kantanut omaa poliittista taakkaansa puolueen perustamisesta lähtien, ja selvää on myös se, ettei vieläkään koko painolastia ole saatu purettua. Tätä taustaa vasten teen myös omaa "oppimisprosessia" itselleni mitä linjaa pitkin kannattaisi lähteä etenemään.
Vai onko oikeaa valintaa ja linjaa olemassakaan taitaa olla niin, että elämä, niinkuin politiikka on kompromissien summa?

Oikeastaan heitän otsikon kysymyksen itselleni ja otan vain yhden asiaan liittyvän esimerkin eli esimerkiksi; kuinka suhtaudun kriittisesti EU:n liittovaltiokehitystä vastaan olevaan exparlamenttaarikko Esko Seppäsen viestiin vai onko suuntaviiva oikea jos EU:n katsotaan tukevan eurooppalaista solidaarisuutta ja uusien eli entisten itäblokin maiden demokratian kehitystä?
Vai onko nämä oikeastaan toisia poissulkevia asioita?


Itselläni on tällä hetkellä se näkemys, että jos suuret maat päättävät EU:ssa, niin pienet vain sitten vikisee. Laitoin jossain vaiheessa ennen eurovaaleja blogiini tällaisen kommentin:
"Nyt jos koskaan pitäisi eurooppa parlamentin vaaleissa katsoa sellaisia ehdokkaita, jotka toimivat itsenäisten euroopan valtioiden liiton puolesta ja liittovaltio kehitystä vastaan."

Mene ja tiedä onko tuo nyt sitten änkyröintiä vai ei mutta kait lähinnä sellaisen eurooppalaisen demokratian mukaan tuomista, jossa ei unohdeta eurooppalaisten valtioiden kulttuuri yms perintöä ja ettei tästä Brysselin projektista muodostu itänaapurimme tapaista byrokraattista politrukkivaltiota.

Siinäpä pieni ajatelma Suvi-Annen oman purkauskirjan jälkimainingeissa. En siis lähde kategorisoimaan omaa linjaani olenko änkyrä vai ei. Politiikka on siitä mielenkiintoinen maailma, että asiat jotka tulevat politiikanmaailmassa vastaan, on ne sitten käsiteltävä sen ajan ja hengen mukaisesti, sekä tehtävä päätökset niillä tiedoilla joita on saatavilla. Tämä vain tarkoittaa sitä, että täytyy olla aktiivinen ja seurata erilaisia tietovirtoja, jotka toimivat päätöksenteon pohjana.

Suvi-Annella on hyvä analysointi politiikkaan, joka sopii tähän loppuun:
"Politiikassa on kyse ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Siksi sen prosessit eivät yleensä noudata mitään ennalta määrättyjä syy-seuraus-suhteita... Politiikan maailmassa teosta A ei kuitenkaan välttämättä seuraa vaikutus B, vaan lopputulos voi olla myös jotain muuta..."