Kyyjärvellä on kunnanjohtaja virittänyt keskustelua kunnan omasta järjestyksenpitäjästä. Syy tähän on ollut se, että poliisi sijaitsee 60 kilometrin päässä ja sen näkyvyys on satunnaista. Tämä puolestaan aiheuttaa helposti villiä menoa, kun kuvioon tulee mukaan kuningas alkoholin säestyksellä mopojen virittelijät ja muut katurassien kilpa-ajajat. Saati sitten rikollisuuteen taipuvaiset, jotka voivat ihan samanlaisilla tekniikoilla viestittää etukäteen poliisien tulosta, kuin nämä kilpa-ajajat. Eli aikaa on varmasti tehdä rötökset ennen poliisien tuloa ja kun kissalan pojat saapuvat tapahtuma on autuaasti ohitse.
Mietin, että onko se kunnan ylläpitämä järjestyksenvalvoja tai seriffi sitten parempi toimintamalli, kuin se että tämän tyyppinen toiminta annettaisiin yksityisten vartiointiliikkeitten käsiin. Periaatteessahan viranomaistehtävät olisivat julkisen toimijan vastuualuetta. Vai onko valtion tuottavuusohjelmalla juuri tällainen yksityistämisbuumiin pyrkiminen? Mikä ei olisi ihme nykyisen hallituksen vallassa ollessa.
Yleisen järjestyksenpitoon liittyy tätä nykyä ongelmallisia tilanteita ja matti meikäläiselle kaikki juridiikka ei aina aukene. Timo Kerttula on tehnyt lisenssiaattityön Yksityinen poliisiko? Tutkimus vartioimisliikkeiden toimintaedellytysten muuttumisesta 2006. Lainaan hänen tekstiään Oikeusministeriön Haaste lehdestä tähän:
"Tavallisen kansalaisen saattaa olla vaikea mieltää vartijan tai järjestyksenvalvojan juridista asemaa. Melkoisen kohtuutonta olisi edellyttää kansalaisen olevan perillä siitä, että järjestyslain mukaisen järjestyksenvalvojan toimivaltuudet ovat muiden järjestyksenvalvojien toimivaltuuksia vähäisemmät. Viime kädessä vartioimisliikkeiden roolin muuttumiseen liittyy myös suurempia kysymyksiä. Uhkana on toisinaan pidetty jopa sitä, että ihmiset jaetaan turvallisuuden suhteen A- ja B-luokan kansalaisiin: niihin, joilla on varaa maksaa turvallisuudesta ja niihin, joilla ei ole."
Myös oikeudellisesta näkökulmasta tällainen kehitys ei ole ongelmatonta:
"Vartioimisliikkeiden roolista käytävään keskusteluun liittyy lukuisia oikeudellisia aspekteja. Valitettavasti yksityisiin turvallisuuspalveluihin on vielä kohdistettu varsin vähän oikeustieteellistä tutkimusta. Vartioimisliiketoiminnalla on sekä valtiosääntö- että rikosoikeudellisia liittymäkohtia. Valtiosääntöoikeudellinen näkökulma liittyy esimerkiksi siihen, millä edellytyksillä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistehtäviä yleensä voidaan antaa julkisen vallan ulkopuolisille toimijoille. Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien rajojen selvittäminen edellyttää puolestaan rikosoikeudellista näkökulmaa. Välttämättä eri näkökulmia ei voi kovin selkeästi erottaa toisistaan."
Niinpä niin ja tähän ollaan tultu valtion julkishallinnon palveluiden mm poliisien määrätietoisella alasajolla. Tämä on yksi perustavalaatuinen lähipalvelu, josta meidän on keskusteltava tarkoin, kenelle yleisen järjestyksenpidon oikeus ja velvollisuus oikein kuuluu. Itselleni on tullut aloitteita puistojen järjestyksenvalvojien ns. kunnanpuistopoliisien läsnäolosta katukuvassa. Ajatus varmaan on ihan hyvä, mutta yllä mainittuihin juridisiin ongelmien lisäksi tulee myös ns taloudellinen aspekti eli ennen valtion palkkalistoilla olevien poliisien kustannukset lankeaisivat näin kunnille. Myös yksityisten vartiointipalveluliikkeiden ostaminen yleiseen järjestyksenpitoon on kunnan omasta pussista pois.
Elämme mielenkiintoisia aikoja ja aika näyttää mihin suuntaan tätäkin viranomaiskeskustelua meidän valtakunnassamme viedään. Toivottavasti suuntana ei ole villi länsi ja vallan ottaminen omiin käsiin tai se että niillä joilla on pätäkkää voivat ostaa itselleen turvallisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti