Tekstiilituotanto Kiinasta euroopan rajoille?!

Maailman talousvirta tuotannontekijöineen pyörii painollaan. Kiinalaiset vaurastuvat ja haluavat myös itse brändi vaatteita. Esimerkkinä vanha kunnon T-paita. Kiinalaiset kuluttajat voivat nyt ostaa niitä itsekkin ja kohta niitä ei riitä länsimaihin. Myös kiinalaisen palkansaajan ansiot ovat nousemassa ja se tulee nostamaan tuotteiden hintoja, niin vaatteissa, kuin myös elektroniikassa. Hyvä palkansaajille Kiinassa, jotta he voivat tulla toimeen työllään!

Mitäpä tähän tuumaa vanha tuttumme kapitalismi eli mistä saadaan tuotettua tuote mahdollisimman edullisesti ja saataisiin suurin kate suhteessa sijoitettuun pääomaan? No nyt on kiikarin okulaariin sattunut Turkki. Siellä on tällä hetkellä kohtuullinen palkkataso ja maa on kuitenkin suhteellisen rauhallinen. Siellä on myös tekstiilituotantokoneisto nopeasti valjastettavissa tuotantoon.

Jos tämä talousmaailmanpyörä pyörähtää riittävästi, niin tulemmeko havaitsemaan tekstiiliteollisuuden uusrenesanssin Suomessakin? No USA taitaa mennä taloustaantuman syöverissä ensimmäisten joukossa, niin syvälle, että siitä tulee aasialaisille halpatuotantomaa tuottaa tavaroita rikkaille kiinalaisille. No vielähän tuotanto taitaa olla halpaa Bangladeshissä, Vietnamissa, Kambodshassa tai vaikka sotilasjuntan hallitsemassa Burmassa, joten ei hätiä mitiä kapitalistille.

kuva Burmalaisesta tekstiilitehtaasta (kansanuutisten verkkolehti 12.2.2011) jossa voi työskennellä 15 vuotiaita tyttöjä 26 euron kuukausipalkalla ja päivittäinen työaika on noin 14 tuntia. Tuskinpa tätä Suomeen kuitenkaan haluttaisiin? Vai haluttaisiinko? Tätä jos kysyttäisiin vapailta liberaalimarkkinakapitalistilta, niin olisiko jopa myönteinen vastaus? Nyt ollaan AY-liikettä ajamassa hajaannuksen tilaan ja samalla perinteinen työväenliike on helisemässä. Mutta opitaanko historiasta mitään vai toistaako historia itseään ja näemme tulevaisuudessa itsemme uudestaan barrikadeilla taistelemassa työntekijän perusoikeuksista?