Pieni tähyily tulevaisuuteen

Joulu on myös rauhoittumisen ja mietiskelyn aikaa. Tässä rauhoittumisessa on se hyvä puoli, että voi koettaa nähdä asioitten eri puolia ja katsoa onko virallinen totuus aitoa vai voiko siihen sisältyä jotain muuta. Ainakin kriittisin silmin voi asioita välillä tutkailla. Näin näyttää tutkailevan asiaa vastaava vanhustenhuollon ylilääkäri Kati Kähkönen Jyväskylästä. Hän kertoilee 21.12 HS:n mielipidepalstalla vanhuspalvelulain tulevaa toteutumista kriittisin sanakääntein.

Lyhyesti siteeraan muutamaa ydinkohtaa tekstistä:

"Valmisteilla oleva vanhuspalvelulaki on kaunis ajatus siitä, miten asiat voisivat sujua. Vanhus itse saisi päättää, miten loppuelämänsä viettää. Tuetaan kotona selviämistä ja laitospaikkojen osuutta vähennetään. Miten onkaan totuus? Pitkäaikaislaitospaikkojen ja hoitokotien seiniltä ruuvataan kyltit irti, sama vanhus jää samaan sänkyyn, mutta pitkäaikaispaikka muuttuu tehostetun palvelun asumiseksi. Eli vanhus muuttaa "omaan" sänkyyn vuokrasuhteeseen, elää kodinomaisesti laitoksessa sekä ostaa itse lääkkeet ja vaipat. Palveluiden tason kotona ei tietenkään tarvitse olla enää sama. Kuka nyt kotona palvelua tarvitsisi? Vanhus on aivan yhtä kipeä, huonokuntoinen ja sairas kuin ennenkin."

Siteeraus jatkuu: "Lääkäriä tarvitaan yhä vähemmän, hoitajaresurssit tehostetussa palveluyksiköissä ovat pienemmät ja yksityiset firmat hierovat käsiään, kun saavat vanhukset hellään huomaansa. Jos tulee sairauksia, alkaa ns. mummoralli, jossa vanhus seilaa erikoissairaanhoidon ja laitosten välillä usein lopun ikäänsä. Silloin on maksettava vuokraa omasta sängystä sekä vuorokausimaksua hoitopaikkaan..."" Kaiken huipuksi Kela tukee toimintaa niin, että kun ennen sairaalasiirrot maksoi lähettävä laitos, nyt osan maksaa potilas ja loput Kela, jolloin siirrosta ei aiheudu kunnalle tai yksityiselle juurikaan kuluja. Tämä lisää huonokuntoisten siirtelyä entisestään."

Mielestäni tässä on aiheellista kritiikkiä, johon on syytä paneutua huolella. Ensiksi mietin onko mielipiteen kirjoittaja kärjistänyt asiaa, jos tehdään kertarysäyksellä laitospaikkojen alasajo, siirtäen vanhukset tehostettuun palveluasumiseen? Vanhuksen toimintakykyisyys ja avuntarvetta mitataan usein nykyään ns. RAVA-mittaroinnilla. On käsittääkseni selvää, ettei entisestä laitospaikalla olevasta vanhuksesta tehdä suoraan tehostetun palveluasumisen asiakasta, ilman toimintakyvyn ja avuntarpeen arvointia? Tai jos näin meneteltäisiin oltaisiin kyllä hakoteilla ja tuolloin tuijotettaisiin pelkästään järjestävän kunnan tai yksityisen palvelualan taloudellisiin arvoihin unohtaen ihminen siitä välistä.

Mutta huomionarvoisia asioita Kähkönen kyllä ottaa mukaansa tekstiin. Vanhuksien ja heidän omaistensa on syytä tarkastella tätä terminiologiaa huolella ja päästä asian ytimeen sanahelinän sijaan. Sosiaali ja terveyspalveluiden asiantuntijoiden on syytä avata näitä asioita kuntalaisille. Näkisin tekstin ydinkysymyksenä lähinnä sen, että tehdäänkö tässä omaisille ja vanhuksille karhunpalvelus sekä taloudellinen rahansiirto yksityisille toimijoille? Ollaanko nyt tekemässä sellaisia linjauksia, joista itse päätöksentekijätkään eivät ole "kartalla". Tekstin kohdat vuorokausimaksuista, erikoissairaanhoitoon kuljettamisesta yms. ovat niitä yksityiskohtia jotka on syytä avata ennen, kuin tehdään palveluiden tuottajien kanssa sopimuksia.

Tässä onkin oma pähkinä purtavaksi, kun vanhuspalvelulakia aikoinaan aletaan toteuttaa eri puolilla Suomea. Myös täällä Kiuruvedellä on syytä katsoa kokonaisuuksien lisäksi yksityiskohtia, jotta emme menisi poliittisen tai sosiaali/lääketieteellisen sanakäänteitten taakse näissä vanhuksien asioissa. Ihmisten ja kuntalaisten pitää saada selvällä Suomen kielellä mihin heidän omaisiensa hoito perustuu.

Ylä-Savon sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymässä on lähdetty jo toteuttamaan tämänkin lain henkeä ja ollaan siirrytty osissa laitoksista tehostettuun palveluasumiseen. Nyt olisi tärkeää myös tehdä seurantaa kuinka nämä asiat ovat menneet näissä entisissä laitospaikoissa. Saammeko aitoa tietovirtaa päätöksentekijöinä asioista, kun seuraavan kerran olemme hyväksymässä palvelusopimuksia?

Mutta jatketaan näitten asioitten merkeissä ensi vuoden puolella.  Toivottelepa siten kaikille tasapuolisesti  säätyyn katsomatta Onnellista Uutta vuotta 2013!

valtuuston 13.11 kokouksesta

Valtuuston kokous oli poikkeuksellisesti tiistai-iltana ja kokoukseen oli kutsuttu myös tulevia uusia valtuutettuja. Tämä oli ihan hyvä ajatus valtuuston puheenjohtajalta, jotta uudet valtuutetut pääsivät vähän "maistelemaan" valtuuston kokouksen kulkua.

Asialistalla oli tärkeimpänä tulevaisuutta ajatellen veroprosenttimme, niin tulovero, kuin myös kiinteistöveron osalta. Keskustelua tulevaisuudesta käytiinkin mukavasti, koska on selviö että aikaisemmat ylijäämäiset vuodet kulutetaan kyllä vääjäämättömästi jos mitään ei tehdä. Meille merkittävä kuluerä on tietenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaja eli Ylä-Savon Sote, joka vie noin 60 prosenttia budjetista ns. ostopalveluiden puolelta. Tästäkin keskusteltiin ja tuotiin esille hurjat korotuspaineet esim. päivystyksemme pysymisen osalta (jopa 650 000 euron verran?)  Tiedetään myös, että Kiuruveden investointitahti on kova eli ensi vuonna yli 5 miljoonaa ja periaatteessa kaupungin "terve" investointimäärä olisi 2,5 miljoonaa euroa. Mutta investoinneissa painaa esimerkiksi kiinteistöjemme uudistustarve, joten tiettyjä pakkopisteitä on olemassa.

Ryhmäpuheenvuorossa Perussuomalaisten valtuutettu teki ehdotuksen tuloveroprosentin nostamiseksi 20,50% mutta tämä ei saanut kannatusta. Tällä nostolla oltaisiin mahdollisesti saatu parannusta tilanteeseen, mutta toisaalta tilanne ei välittömästi ole niin vakava, että korotusta tarvittaisiin jo ensi vuonna. On myös huomioitava, että ns efektiivinen veroaste  tällä hetkellä ei ole kuin 12,64 % Kiuruvedellä (linkki: efektiivinen veroaste). Mutta tulevaisuudessa- ehkä jo vuoden päästä - tähänkin veron kantoon on varmaan palattava.

Kiinteistöveroprosentit pidettiin myös entisellään, joka nyt tässä tilanteessa vaikuttaa järkevältä ratkaisulta. Tosin tässäkin on mietittävä jatkossa esim. vakituisen asuinrakennusten veroastetta suhteessa yleiseen kiinteistöveroon. Myös keskusteluun heitettiin suurien navettojen investointien suhdetta esim. vesilaskutukseen, jossa rakennuksen pinta-ala on suurin vaikuttava tekijä eikä niinkään veden kulutuksen määrä. Ehkäpä tämäkin asia tullee vielä tulevaisuudessa käsittelyyn?

On tietenkin selvä, että meidän on jatkuvasti oltava "kartalla" siinä missä ympäristökuntien, kuin myös valtion päätöksenteot vaikuttavat Kiuruvedenkin tilanteeseen. Meidän on kuitenkin muistettava nekin lakisääteiset peruspalvelut, joiden järjestäminen on kunnan tehtäväkentässä tärkeimmässä päässä ja nyt on kysymys siitä miten ja millä resursseilla niitä tullaan hoitamaan.

Näillä eväillä ja ennustetuilla tulorahoituksella Kiuruvedelle tultaneen esittelemään noin 850 000 euron alijäämäinen budjetti ensi vuodelle.

Valtuuston kokouksessa myytiin myös pari entistä koulua Tihilän ja Honkarannan koulut. Tihilän osalta mentiin arpajaisiin jossa toinen vain voi voittaa. Kiuruveden kaupunki saa kaupasta 11 000 euroa. Honkarannan osalta kokoomusryhmä teki esityksen, että kauppa laitettaisiin tässä vaiheessa uudelleen käsittelyyn, jotta siitä tehtäisiin avoin kilpa. Perusteluina mahdollisesti parempi hinta ja tasapuolisuus muita ehdokkaita kohtaan. No ajatukset olivat idealistisia, mutta käytännössä on parempi tehdä tässä vaiheessa kauppa paikalla jo olevan yrittäjän kanssa eikä vaikeuttaa sen toimintaa. Honkarannan koulun osalta oli vielä rasitteena pitkä 50 vuoden vuokra-aika, joka on tehty kyläyhdistyksen kanssa. Yhdistys ei enää jaksanut pitää rakennusta yllä, joten se jälleenvuokrasi koulun nykyiselle yrittäjälle. Tästä kaupasta kaupunki olisi saamassa 12 500 euroa.

Päätösehdotus meni äänestykseen 23 jaa ja 9 ei ääntä, joten hallituksen esitys meni läpi. Tässä mielenkiintoinen ns. poliittinen keskustelu käytiin myös siitä, että hallituksessa oleva puolue on ollut siellä myynnin takana, mutta valtuustossa taasen ei. No valtuustossahan lopullinen päätös tehdään, joten sellainen linjan muutos sallittakoon. Tosin tällaisen poliittisen tilan vallitessa ei voida valtuustossa olla oikein mistään sitten varmoja, että onko hallitus aidosti sitä mieltä, joita esityslistalla  esitellään valtuustolle päätösesityksenä?

Mutta tulevaisuus on uudistetun valtuuston ja "vanhoilla" on jäljellä joulukuussa viimeinen ns. talousarvion päätösvaltuusto. Odotan mielenkiinnolla tulevia vuosia, joista haasteet eivät tule kyllä puuttumaan.

Vaalien jälkilöylyjä

No nyt ne ovat taasen pidetty yhdet kuntavaalit. Periaatteessa homma eteni pääosin käsikirjoituksen mukaisesti, jos ajatellaan oman ehdokasryhmämme vaalityön hedelmiä täällä Kiuruvedellä. On selvä, että isolla vaalityöllä ja ihmisten parissa toimiminen tuo hyvää tulosta, kun vielä muistetaan jatkaa samalla linjalla myös vaalien jälkeen. Äänestysprosentin putoaminen on jatkuva huoli, vaikka Kiuruvedellä päästiinkin hieman yli 60%:iin. On tärkeää alkaa ajatella uudella tavalla, jolla ihmisten luottamus edustuksellisen demokratiaan saataisiin paranemaan. Mutta sekään ei yksin riitä, vaan on lähdettävä etsimään käytäntöjä, jossa saamme kuntalaiset keskustelemaan ja osallistumaan eri päätöksenteon vaiheisiin. Tässä voidaan käyttää keskustelevan (deliberatiivisen)demokratian keinoja tai vaikka osallistuvaa budjetointia. Mutta myös lehti- ja sosiaalisen median kautta tapahtuva analyyttinen kirjoittelu auttaa hahmottamaan kuntalaisille päätöksenteon taustoja ja perusteluita.

Vaalipäällikkönä oli kova haaste saada kaikki palikat kohdalleen ja jälkeenpäin analysoitaessa huomaa mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai mihin olisi pitänyt panostaa. Mutta loppujen lopuksi valtuutettujen määrän samana pysyminen oli voitto, vaikka ennakkovaalituloksien perusteella tuntui yksi lisäpaikkakin olevan ulottuvillamme.     Kiuruveden vasemmistolle syntyi hieno porukan yhteishenki, jolla teimme hienon vaalituloksen. Tästä suuri kiitos kaikille ehdokkaille ja tukijoukoilla ja ennenkaikkea äänestäjille, jotka ovat luottamuksen osoituksena meitä äänestäneet. On tärkeää, että yhteydenpito jatkuu niin kuntalaistemme, kuin myös niitten ehdokkaiden kanssa, jotka eivät tällä kertaa päässeet valtuustoon. Työtämme tarvitaan Kiuruveden lähipalveluiden turvaamiseksi ja tulevissa haasteissa yhteistyönkättä on pystyttävä ojentamaan yli puoluerajojen.  (Linkki: uudet valtuutetut)

Valtuutetun toimintaympäristöstä työhyvinvointi on lapsipuolen asemassa

Toimiessani ensimmäistä valtuutetun toimintakautta tiesin jo heti alussa, että kunnan luottamushenkilön on laajennettava ymmärrystään asoita päätettäessä. Tässä tekemässäni käsitekartassa hahmotin muutamia perustoimintoja, joiden kanssa valtuutettu painii. Laitoin myös mukaan huutomerkillä varustettuna työhyvinvointikäsitteen, joka tietenkin kuntasektorilla kuuluu tuohon viranhaltija ja lautakunta lokeroon.  Mutta halusin sen nostaa tuohon muiden toimintojen rinnalle.(huomioitavaa on, että tässä ei ole tietenkään kaikki valtuutetun toimintaympäristössä olevat asiat ja jokaiseen laatikkoon voidaan lisätä alatoimintoja)

pieni otos valtuutetun toimintaympäristöstä

Miksi valtuutetut ovat suhtautuneet hieman varauksellisesti työhyvinvointiin?

Perinteellisesti muut asiat vievät huomion päätöksenteossa, jotka ovat tietenkin myös tärkeitä. Usein on myös niin, ettei nähdä, että työhyvinvointi on yläkäsite, jonka alle sijoittuu sitten perinteellinen työsuojelu ja työturvallisuus (työsuojelun ja turvallisuuden saralle on noussut sisäilmaongelmat, jotka ovat ehdottaman tärkeitä myös henkilöstön ja muitten kiinteistössä asioivien turvallisuudelle.Sitä ei saa vähätällä, mutta ei saa myöskään vähätellä muita työhyvinvointiin liittyviä seikkoja!)  Kevalla (Kuntien eläkevakuutus) on asiaa hieman valottanut tutkimus- ja kehitysjohtaja Pauli Forma: 

Muut asiat vievät huomion päätöksenteossa

• Asiaa ei ehkä tunneta, merkitystä ei ymmärretä

• Käsitykset toiminnasta ehkä vanhanaikaisia

• Työkyky- ja työhyvinvointiasioita koskeva informaatiovirta ei 

ehkä tavoita päättäjiä

• Johtamisjärjestelmä ei sisällä työhyvinvointi- ja 

työkykynäkökulmia

– tavoitteet, mittarit, arviointi

Miksi valtuutetun tulisi kiinnostua kuntatyöntekijän työhyvinvoinnista?

• Työhyvinvointi vaikuttaa kuntapalvelujen tuloksellisuuteen.

• Työhyvinvoinnin ongelmat aiheuttavat merkittäviä 

kustannuksia työnantajille. 

• Työhyvinvointi rakentaa kunnan rekrytointikykyä, joka vain 

korostuu tulevaisuudessa.

• Kiinnostukseen vaikuttaa valtuutetun tausta, 

perehtyneisyys, kiinnostuksen suuntautuminen.

Suoria vaikutuksia kunta ja kuntayhtymien työelämän kentällä ovat mm:

Työpaikalla työkyvyttömyyskustannuksien suora vaikutus, kuten sairausajan palkat, työkyvyttömyyseläkemaksut, työtapaturmamaksut ja työterveyshuolto. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeet maksavat kunnallisessa eläkejärjestelmässä kokonaisuudessa noin 440 miljoonaa 

euroa (v. 2010). Tämän lisäksi tulevat Sairauspoissaolojen kustannukset, varhaiseläkemenoperusteiset ja työtapaturmamaksut sekä työterveyshuollon kustannukset (Työterveyshuollon menot ovat usein ns. sairauteen liittyvien jo tapahtuneiden asioiden menoja, kun suhteen pitäisi olla ns. ennakoivissa toimissa)

Asiakkaiden valossa tämä liittyy tyytyväisyyteen tuotettuun palveluun. Esimerkiksi henkilöresurssien vajavaisuuden takia ei kunta tai kuntayhtymä enää voi täyttää antamaansa palvelulupausta. 

Työkyvyttömyys, osittainenkin ,vaikuttaa heti työn sujumiseen ja prosessien toimivuuteen. Tällainen voi lisätä välillisesti työn tuottamisen kustannuksia. 

Henkilöstölle toisten työkyvyn aleneminen ja jopa henkilöstömäärän väheneminen aiheuttaa tietenkin työtyytyväisyyden menettämistä ja kuormittumisen lisääntymistä. Työntekijät voivat lähteä hakeutumaan parempiin työpaikkoihin ja siten vaihtuvuus lisääntyy, joten työntantajasta tuleva mielikuva on myös merkityksellinen työntekijöiden pysyvyyden sekä rekrytoinnin osalta.

Työhyvinvointi vaikuttaa siis monesta suunnasta organisaation toimintaan ja tuloksellisuuteen. Toivonkin, että kaikki valtuutetut perehtyisivät myös työhyvinvointikäsitteeseen ja sen merkitykseen kuntasektorin toiminnoissa!

Savon yrittäjien vaalipaneelissa Kiuruvedellä elokuussa

 Olin  varmaan yksi Kiuruveden ensimmäisten vaalipanelistien joukossa 6.8.2012. Tämä paneeli eteni kuin juna ja oli asiallisella linjalla. Hyviä asioita tuntui olevan se, että yritysilmapiiri Kiuruvedellä on kohentunut ja elinkeinopalvelut ovat pääosin kunnossa. Ylä-Savon Sotelle peräänkuulutettiin omaa hankintastrategiaa ja miten sekä kenen voimin palveluja tuotetaan. Tässä olin samoilla linjoilla, että strategia pitää olla. Mutta palvelutuotanto on hyvä pitää pääosin julkisen tuotannon toimintoina ja jos hankintatoimen kautta jotakin hankitaan on paikallisyrittäjillä oltava tasa-arvoinen mahdollisuus olla mukana kilpailussa.

Paljon asioita jäi itseltäni sanomatta. Ehdin ottaa esille pienyrittäjän mahdollisen sijaispalvelun, jota pitäisi kehittää esimerkiksi oppilaitoksien ja te-toimistojen kanssa yhteistyössä. Mukaan otettaisiin tietenkin myös yrittäjien omat verkostot. Paikallistalouden kehittäminen ja laaja-alaistaminen eri toimialoille on myös peruskunnan kannalta hyvä asia. Mutta tämä tarkoittaa myös panostusta yrittäjien sosiaali- ja terveyden sekä työhyvinvointiin aivan samalla tavalla kuin työntekijä puolellakin. On myös selvä ettei saisi sallia sellaista näennäis tai pakkoyrittäjyyttä joka ei tuo riittävää toimeentuloa ja aiheuttaa yrittäjän loppuun palamisen.

Tilaisuuden alusti Savon Yrittäjien toimitusjohtaja Eino Fagerlund ja paneeliin osallistuivat (vasemmalta) Lauri Tossavainen (krist), Markku Ruotsalainen (vas), Erkki Rantakuusi (kok), Unto Harmoinen (kesk), Toivo Karjalainen (sd) ja Anne Roponen (vihr). Kuvaus Juha Halonen tilaisuus pidettiin jo 6.8.2012.

Tämän vasemmistoliiton linjaaman listan asioita olisin tuonut esille jos vain olisi ollut enemmän puhemahdollisuuksia (hyvä pienyrittäjäohjelma löytyy tästä) Nämä tietenkin liittyy enemmän valtakunnan linjauksiin, kuin kuntapolitiikkaan. Mutta ovat kuitenkin akuutisti läsnä meilläkin Kiuruvedenkin pien- ja yksinyrittäjien keskuudessa, joten luettelen muutamia ydinkohtia vasemmiston yrittäjäohjelmasta tähän:

Kun yritystä ei kokonaan lopeteta ja poisteta rekistereistä, mutta tosiasiallinen toiminta loppuu, tulee yrittäjien päästä nopeammin kuin 4 kuukaudessa työttömyysturvan ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden piiriin. 4 kuukauden odotusaika tulee lyhentää 1 kuukauteen. Yrittäjiltä ansiosidonnaisen päivärahan piiriin kuuluminen edellyttää 18 kuukauden yrittäjyyttä ja työttömyyskassan jäsenmaksun maksamista. Yrittäjien ja työntekijöiden työssäoloehtoa on lyhennettävä ja niiden keskinäistä eroa olisi saatava kavennettua.

Yrittäjien puolisoiden työttömyysturvaa pitää parantaa niin, että oikeus työttömyysturvaan ja työttömäksi työnhakijaksi määrittelyyn perustuu todelliseen työmäärään ja tulojenhankkimismahdollisuuteen yrityksessä.

Yrittäjien starttiraha pitää nostaa 750 euroon kuukaudessa ja sitä tulee voida myöntää tarvittaessa, vaikka yritystoiminta olisikin aloitettu jo aikaisemmin.
.
Vanhemmuuden kustannuksia on tasoitettava erikokoisten yritysten ja työnantajien kesken vanhempainrahastolla.Osakeyhtiöllä ja henkilöyhtiöllä on oikeus vähentää kustannukset, jotka aiheutuvat työntekijän tai yrityksessä työskentelevän osakkaan tai yhtiömiehen sairastuneen lapsen hoitajan palkkaamisesta. Toiminimellä toimiva pienyrittäjä on asetettu muista poikkeavaan asemaan siten, että hänelle ei myönnetä verotuksessa vähennystä hänen palkatessaan hoitajan hoitamaan sairastunutta lastaan.

Pienyrittäjien asema vaatii tässä tapauksessa parannuksia, koska heille lapsen sairastumisesta aiheutuvat rasitteet ovat suhteessa suurempia kuin muilla. Lapsen sairastuessa yrittäjän pitää saada palkata joko hoitaja lapselle kotiin ja saada vähennettyä verotuksessaan lapsen hoitamisesta aiheutuneet kulut tai jäädä itse hoitamaan kotiin sairasta lastaan - mikäli se on mahdollista - ja saada KELA:sta sairauspäivärahaa. Tähän avuksi voisi tulla myös sijaispalvelu, jonka toiminta olisi valtakunnan tasolla saatava vakinaistettua. Yrittäjien omaa  sairaspäivärahan omavastuuaikaa tulisi lyhentää yhteen päivään.

Yrittäjille ja elinkeinoharjoittajille on taattava vähintään yksi vapaapäivä viikossa ja varmistettava lainsäädännöllä sekä viranomaisvalvonnalla, että kauppakeskukset eivät voi sopimuksilla pakottaa yrittäjiä pitämään liikettään auki seitsemänä päivänä viikossa.

Paljon on siis kehittämistä pien- ja yksinyrittäjien sosiaaliturvaan. Yrittäjäriski on aina olemassa ja usein se tiedostetaankin. Mutta paljon on myös sanottavana eri neuvonta ja rahoittaja yhteisöiltä, jotta aloittavien yrityksien lähtökohdat ja tulevaisuuden haasteet tulisi aidosti esille.

.

Kansalaisraati päätöksien tueksi?

Tässä perinteisessä edustuksellisen demokratian vaalihumussa, ja itsekin ehdokkaana, koettaa miettiä aidosti miten kuntalaiset voisivat olla mukana päätöksenteossa muulloinkin, kuin vain vaalien aikana antamassa äänensä edustajalleen.
Tässä voisi ottaa teemoiksi erilaisia lähestymistapoja tähän liittyen. Otetaanpa yksi konkreettinen esimerkki Jyväskylästä.

Jyväskylässä toteutettiin alkuvuodesta 2012 kaksi kansalaisraatia, joiden aiheina
olivat kaupungin hyvä asiakaspalvelumalli ja yleiskaavan täydennysrakentamista koskeva osio. Kansalaisraateihin  oli mahdollista ilmoittautua kahden viikon
ajan verkkolomakkeella tai paperilomakkeella kaupungin palvelupisteissä. Vapaaehtoiseksi ilmoittautui noin 70 kuntalaista, joista asiakaspalvelumallin kehittämistä koskevaan raatiin  valittiin sosiodemografisin perustein (ikä, elämäntilanne, huollettavat omaiset/lapset) 18 osallistujaa. Työskentelyssä pysyi mukana
loppuun asti 14 raatilaista.


Asiakaspalvelumallia kehittäneen kansalaisraadin tehtävänantona oli tuottaa visio siitä, mitä on hyvä asiakaspalvelu, miten se tapahtuu ja mitkä ovat sen elementit.
Kansalaisraati kokoontui kolmena arkiaamupäivänä, joista ensimmäisenä tutustuttiin tehtävänantoon, kuunneltiin asiantuntijaesityksiä ja keskusteltiin alustavasti aiheesta. Toisena päivänä asiantuntijapaneelin jälkeen aloitettiin julkilausuman teemojen työstäminen. Kolmantena päivänä teemoista koottua julkilausuman runkoa muokattiin pienryhmissä ja viimeisteltiin lopullinen teksti yhdessä. Pienryhmäkeskusteluissa oli moderaattorin lisäksi läsnä asiantuntijaedustaja,
joka pystyi tarvittaessa vastaamaan välittömästi osallistujien kysymyksiin.


Raati päätyi esittämään  useita toimenpiteitä muun  muassa kuntalaisten yhteydenottoihin, tiedottamiseen ja yhteispalveluverkkoon liittyen. Julkilausuma luovutettiin tulevaisuus- ja kaupunkisuunnittelulautakunnalle sekä Uusi asiakaspalvelumalli -projektiryhmälle tiedotustilaisuudessa, jossa oli läsnä median edustajia, virkamiehiä, luottamushenkilöitä ja kansalaisia. Tämän lisäksi julkilausuman
vastaanottaneet tahot järjestivät raatilaisille keskustelutilaisuuden, jossa käytiin
läpi, mitä julkilausuman ehdotuksista otetaan valmisteltavaksi ja millä perusteella osa ehdotuksista jätetään toteuttamatta (lähde:kansalaisfoorumit edustuksellisessa demokratiassa)


Mielestäni tällaiset aidot lähestymistavat, jossa mukana kuntalaisia sekä asiantuntijoita antavat paljon eväitä sitten kun tulee oikea päätöksenteon aika. Näillä erilaisilla uusilla osallistumisvälineillä saataisiin aitoa kanssa käymistä ja lähestymistä viranhaltijoihin sekä luottamushenkilöihin.

Me asukkaat olemme kunta

Kunnat ja niiden hallintorakenteet perustuvat voimakkaaseen kunnalliseen itsehallintoon. Tälle itsehallinnolle on keskeisintä se, että paikallishallinto on kuntalaisten omaa hallintoa eikä ylhäältä annettua. Tähän liittyy vahva demokraattinen valta ja vastuu esimerkiksi palveluiden järjestämisestä sekä verotusoikeudesta.

 Ihmiset ovat kylissä ja kunnissa osallistuneet, toimineet ja vaikuttaneet haluamallaan tavalla yhteisönsä toimintaan. Myös ideat ovat lähteneet ihmisten toiveista ja tarpeista heidän omissa lähiyhteisöissään ja siten toiminta on ihmisten näköistä ja kokoista. Paikallisuus on yksi suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä ja siitä ponnistaa myös vahva lähidemokratian henki. Tällaisesta paikallisuudesta ei ole syytä luopua, vaan sitä pitää vahvistaa.

Meillä kuntalaisilla pitää olla mahdollisuus aitoon kuulemiseen ja päätöksentekoon vaikuttamiseen lähipalveluittemme järjestämisessä. Esimerkiksi terveyspalveluiden, peruskoulun, päivähoidon joukkoliikenteen ja muiden lähipalveluiden tulee tukea kuntalaisten arkea ja asiointia.

On myös huomioitava, että peruspalveluiden perusta pitää olla julkisessa palvelutuotannossa, jolloin päätöksenteko on läpinäkyvämpää, kuin ulkoistetuissa yksityisissä liiketoiminnoissa, jossa vedotaan liikesalaisuuteen. 

Varsinkin osa sosiaali- ja terveyspalveluissa toimii nykyään ulkomaisten pääomasijoittajien suuryhtiöitä, jotka voivat kiertää Suomen verottajaa ottamalla lainaa veroparatiisilta rekisteröidyiltä emoyhtiöltä, vaikkei sitä tarvittaisikaan. Korko sovitaan sopivan suureksi ja Suomen yhtiö maksaa tätä lainaa sekä korkoja emoyhtiölleen. Tällöin tämä Suomen tytäryhtiön tulos voidaan painaa vaikka tappiolle ja tällä tempulla yhtiön ei tarvitse maksaa Suomeen yhtään yhteisöveroa.

Hankinnoissa onkin syytä huomioida paikallisten toimijoiden tasa-arvoiseen mahdollisuuteen päästä kilpailemaan esim. tavara- ja rakentamishankkeissa. Hyvänä esimerkkinä toimivat Kiuruvedellä lähiruokahankinnat, josta on otettu oppia jo useammissa kunnissa.

Lähipalveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen pitää siis olla mahdollisuus vaikuttaa ja siten päätöksentekoa ei saa viedä kauas paikallistasosta. Tätä viestiä on viety myös hallituspuolueiden suuntaan, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei pakkoliitoksia hyväksytä. Näin merkittävissä asioissa on syytä avata kunnon kansalaiskeskustelu, johon pitää tuoda avointa tietoa liitoksen vaikutuksista sekä järjestää kansalaisäänestys.

Pieni lisäys keskusteluun nousseesta ”hyvä veli/sisko verkostosta”; Tällaiseen systeemiin voi olla vaara joutua, jos kunnalliseen päätöksentekoon muodostuu pienen piirin päätöksentekoelin. Tällainen saattaa johtaa oligarkiaan eli harvainvallan muodostumiseen, joka voi näivettää demokratian ja ihmisten luottamuksen tasapuoliseen kohteluun päätöksenteossa.Tällaista ei pidä päästää syntymään. Meidän on tavoiteltava avointa demokratiaa, johon kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua. Siksi toivon, että mahdollisimman moni, joka vähänkin harkitsee ehdolle lähtöä, sen tekisi ja itse äänestysaikaan käyttäisi myös äänioikeuttaan. 

"Mitkä ovat Suomen kasvun lähteet?"

Eduskunta on tekemässä tulevaisuus 2030 selontekoa ja ilmeisesti joka viikko annetaan kysymys, joka liittyy jotenkin teemaan. Koetan heittää pienen ihmisen ajatuksia, visioita ja kritiikkiä näihin teemakysymyksiin.

 Pääministerimme Jyrki Katainen heitti tähän keskusteluun ensimmäisen kysymyksen mitkä ovat Suomen kasvun lähteet?

Itse olen koettanut etsiä muitakin näkemyksiä nykyaikaisen käsitykseen jatkuvan kasvun luonnonlakimaiseen välttämättömyyteen. Nykyiseen tilanteeseen ei ole nähty toisenlaisia mahdollisuuksia yhteiskunnan kehittämiseen. Kasvu terminä voitaisiin myös sitoa henkiseen, kulttuurilliseen ja sosiaaliseen sekä luonnonvarojen yhteyteen, eikä pelkästään talouteen. Varsinkin bruttokansantuotteen mittarit pitäisi lähteä uudistamaan kohti aidon kehityksen mittarointiin. Tätähän on jo mietitty eriasiantuntijoiden tahoilta ja näissä indikaattoreissa otetaan huomioon kuluttajien hyvinvoinnin tasoon vaikuttavia tekijöitä rahamääräisenä ja ohjaavat päätöksentekijöiden huomioita talouden lisäksi sosiaalisiin ja ekologisiin tavoitteisiin. Näissä uusissa indikaattoreissa otettaisiin huomioon myös  yksityisen ihmisen kotona tehdyn työn yms. Näkisin, että tässä tulevaisuusselonteossa on laajennattava kasvun määritelmää, jossa otetaan huomioon nämä uudet indikaattorit.

Lyhytnäköiset kasvun lähteet saattavat perustua vielä kolmenkymmenen vuoden kuluttuakin vanhoihin kulutukseen perustuviin seikkoihin, jossa edelleen individualistinen tavaramarkkinat jylläävät. Tästä on kyllä näköpiirissä taantumaa ja palautumista toisenlaiseen yksilölliseen ja/tai sosiaalisiin yhteisöllisiin elämänmuotoihin.  Uudet kasvunlähteet tulevat mahdollisesti perustumaan sosiaaliseen rakenteisiin, kestäviin teknologeihin perustuviin strategisiin investointeihin, jossa huomioidaan ekosysteemien monimuotoisuuden ylläpito ja suojelu.

Mielenkiintoinen kehitysskenaario on, että tulemmeko näkemään uusien sukupolvien ubiikkiyhteiskunnan, jossa teknologia on aina läsnä älykkäine vaatteineen ja taloineen, jossa verkottunut yhteisö käyttää virtuaalirahaa, jossa on huomioitu yllämainittu uudistettu bruttokansantuote? Mutta ehtiikö sitä ennen tulla luonnonvarojen mitta täyteen? Ihmismassan lisääntyessä tarvitaan yhä enemmän viljavaa maata ja puhdasta vettä, josta on jo nyt näköpiirissä selviä kriisin aineksia. Uuden teknologian kehittämiseen tarvitaan kuitenkin luonnonvaroja ja energiaa. Vaikka on myös sellaisiakin näkökulmia, että teknologia tulee yhä ympäristöystävällisemmäksi, jonka tekemiseen sekä käyttämiseen menisi yhä vähemmän energiaa/luonnonvaroja verrattuna nykytekniikan kehittämiseen.

Keskittämisen vimmassa ei saa unohtaa ihmistä

Olemme jatkuvan muutosmyrskyn kourissa. Historian kirjoihin tulevaisuudessa varmaan kirjoitetaan tästä aikakaudesta, että se oli keskittämisen ja suurien yksiköiden valtakausi. Tarinaan voi tulla myös lisäys suuresta talouskriisistä ja euron kamppailusta.  Voitaneen kuitenkin jo todeta, että meillä on käynnissä valtaisa keskittäminen ja isojen yksikkökokojen aika. Näitä muutoksia perustellaan taloudellisuus ja tehokkuusajattelulla. Tämähän koskee niin kaupan, maatalouden, terveyden ja sosiaalihuollon kuin myös valtion sekä nyt myös kunnallishallinnon rakenteita.

Matti ja Maija Meikäläinen tarvitsee nykyaikana erilaisia palveluita elonkiertonsa aikana. Näitä palveluitahan on lukuisa joukko; sosiaali- ja terveys, kunnan/valtion lupa ja infrapalvelut, apteekki, pankki, Kela, päivähoito, peruskoulu jne. Elämänkierron aikana meillä on erilaisia palveluiden tarpeita joihin pitää vastata. Ja jos tätä heijastaa nykypäivään, niin kysymys kuuluu miten, mistä ja millä tavoin sekä millä hinnalla näitä palveluita kansalainen sitten saa? Osaa näistä palveluista on rakennettu nettiverkostojen varaan, joissa jo saadaan paljon sähköisiä palveluita. Osa ihmisistä osaakin jo käyttää hyvin luovasti näitä sähköisiä palveluita ja lapsillemme nämä alkavat olla jo normaalia toimintaa. Myös haja-alueen saaminen laajakaistan piiriin parantaa mahdollisuuksia käyttää virtuaalipalveluita. Mutta meidän on muistettava huolehtia, niistäkin jotka eivät pääse näihin virtuaaliverkkoihin, joko taloudellisen tai jonkun muu syyn takia. On myös muistettava, että nykyaikainen sähköinen maailma on hyvin haavoittuvainen ja voi saattaa koko yhteiskunnan halvauksen tilaan.

Voidaanko siis saada aitoa lähidemokratiaa ja vaikuttavuutta suurissa toimintayksiköissä? Miten turvataan ihmisten ja perheiden näkemykset niille päätöksen tekijöille, jotka vaikuttavat meidän lähipalveluihin?

Tätä huolta palveluiden laadusta ja saatavuudesta kuuluu huoltoaseman kahvipöytä keskusteluissa kuin myös terveyskeskuksen labran odotustilassa. Meillä on vielä kohtuullinen hyvinvointiyhteiskunta (vai onko?) johon liittyy yhteiskunnan järjestämiä palveluita vauvasta – vaariin ja meillä pitää olla oikeus saada sanottavamme näiden palveluiden saatavuuteen ja laatuun. Tähän ihmisten kuulemisen parantamiseen luen myös palveluiden tuottajien henkilöstön kuulemisen. Meidän on pidettävä huoli, että lasten ja vanhusten parissa työskentelevät jaksavat tehdä työtänsä, jotta meillä olisi vielä jatkossakin työntekijöitä.

Valtiovallan ei siis tule sanella kuntaliitoksia. Liitokset on tultava vapaaehtoisesti ja on pidettävä huoli, että suuremmat keskuskunnat eivät sanele lähipalveluiden ja elinkeinoelämän kehittämisen suuntia yksipuolisesti. Palveluita tulee kehittää kuntalaisten omasta näkökulmasta käsin ja näissä palvelurakenteissa on pyrittävä varmistamaan tasa-arvoinen palvelutarjonta sekä kuntalaisten yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet oman alueensa palveluihin.  Tasa-arvoisen palvelutarjonnan perusta on julkiset palvelut, joita ei saa ideologisista syistä yksityistää kansainvälisille firmoille, joiden voitot menevät ulkomaille kasvottomille pääomasijoittajille. 

Annetaanko nuorten kehitykselle aikaa?

Taloussanomien juttu "pojat eivät ehdi kasvaa ja vahvistua" antaa pohjaa ajattelulle, että annammeko aikaa nuorille kehittyä siinä tahdissa, jonka luonto on heille antanut?

En mahdottomasti lähde näitä karmeita yksilötapauksia syvää luotaamaan. Asioitten liiallinen mässäily mediassa on tarpeetonta. Mutta asiallisesti käsiteltynä voitaneen tulkita jotain, jotta jokainen voisi kohdaltaan miettiä missä maailmassa me nykyään oikein elämme ja sitten voimme miettiä voimmeko tehdä näille asioille jotain?

Ihmisethän ovat rakentaneet tämän yhteiskuntarakenteen, jotka näyttävät perustuvan jatkuvaan tehokkuusajatteluun. Nopeasti koulusta jatkokoulutukseen ja sitten työhön tai yrityksien perustamiseen jne eli pyrkimys jatkuvaan ja nopeaan talouskasvuun. Mutta kuinka moni pohtii, että ihmisyksilö tarvitsee tietyn ajan kehittyäkseen lapsuudesta nuoruuteen? Tähän kehityskaareen kuuluu sosiaaliset kontaktit iloineen ja suruineen, jossa koetaan pettymyksiä. Mutta nämä pettymykset ovat osa kasvuprosessia, joka kasvattaa sitä kuuluisaa "luontoa" eli itsetuntoa. Nämä ovat elämän perusasioita, joita ei pitäisi päästää taloustehokkuusajattelun alle. 

elämänkaaren mitassa pitäisi tavoitella onnellisuutta ja hyvinvointa eikä yksinomaan taloudellista kulta-aarretta

Vaikka valtaosa ihmislapsista pääsee kiinni nyky-yhteiskunnan nopeasta sykkeestä, niin osa putoaa rattailta ja heidän nostamiseksi takaisin onkin jo haasteellista, jos siinä myöhästytään. Ihmiselon kasvu lapsuudesta nuoruuteen ja yhteiskunnan jäseneksi vaatii tietenkin koko paletin toimivuutta eli perheen ja koulun sekä muun yhteisön yhteistyökykyä toimia lapsen parhaaksi. Peruskoulumaailmaakin kritsoidaan sen irrallisuudesta  arkimaailmasta, kuten Anna Kontula tässä kirjoituksessaan - "lapset eivät ole säilytysongelma" - toteaakin.

Summasummarum tarvitsemme aitoa välittämistä ja emme saa päästää elämäämme siihen pisteeseen, että palvomme pelkästään rahatalouden kultaista härkää, jossa heikommat päästämme sortumaan elontiellä.

valtuuston kokous 10.4.2012

Kiuruveden valtuusto antoi kuntarakennetyöryhmän selvitykseen odotetun kielteisen kannan. Analyysia asiasta kävin edellisessä bloggauksessani kuntalaisen ja valtuutetun mietteitä. Tärkeää asiaa oli myös Ylä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa, joka hyväksyttiin valtuustostamme vuosille 2012 - 2015.

Hyvinvointisuunnitelmassa on hyvin kattavasti ajateltu moniammatillisia näkökulmia Ylä-Savon alueelta. Kiteytettynä Ylä-Savossa ollaan pienien ja mittakaavaltaan inhimillisiä asuinympäristöjen kanssa tekemisissä, jotka ovat puhtaita, turvallisia ja rauhallisia kasvuympäristöjä lapsille ja nuorille. Täällä on meillä paljon harrastusmahdollisuuskia, puistoja, virkistys ja ulkoilualueita. Alueella on laaja kuntien, niiden hallintokuntien ja sidosryhmien välinen yhteistyö, jotka antavat hyvän perustan ylläpitää ja kehittää lasten ja nuorten hyvinvointia alueella.

Näistä hyvistä  pohjista huolimatta meillä on lasten ja nuorten hyvinvoinnissa ongelmia:
Väestön polarisoituminen: hyvinvoivat perheet ja perheet, joilla ongelmat kasaantuvat. Mukaan on tullut uusavuttomuutta  ja toisen polven työttömyyttä. Nuorten terveydentila on heikentynyt (masennusta, päihteiden käyttöä, tupakka, lihavuus, syömishäiriöt, liikunnan vähäisyys). Nuorilla havaitaan syrjäytymistä, yksinäisyyttä, nettiriippuvaisuutta, rikollisuutta, koulupudokkaita ja työttömyyttä. Vanhemmuuden puute ja sitä kautta lastensuojelutarpeiden lisääntymistä. Nuorten osallisuuden ja kuulemiseen vähäisyyttä.

Näihin ongelmiin pyritään tällä hyvinvointisuunnitelmalla pureutumaan ja se sisältääkin palveluittain laaditut kehittämistavoitteet, toimenpiteet, vastuutahot ja aikataulut. Näihin toimenpiteisiin pitääkin tarttua, mutta ne vaativat oikeaa resussien kohdentamista ja tarvittaessa lisätä niitä. Seurantaa pitää tehdä, että kyseinen suunnitelma ei jää paperiksi hyllyyn. Tarkoituksena onkin, että hyvinvointisuunnitelman työryhmät kokoontusivat vähintään kerran vuodessa arvioimaan tavoitteiden toteutumisen astetta.

Tärkeänä tavoitteena näen ennaltaehkäisevän työnmerkityksen korostamisen kyseisessä hyvinvointisuunnitelmassa ja se että tavoitteet viedään myös kenttätyöhön asti sekä toimintaan ohjataan riittävästi resursseja!

Kuntalaisen ja valtuutetun mietteitä

Kiuruveden valtuusto on linjannut strategiassaan 2012 vuoteen asti, että olemme itsenäinen yhteistyötä tekevä yläsavolainen kaupunki. Samanalainen viesti on nyt myös mennyt valtionvarainministeri kuntakuulemisen yhteydessä Pohjois-Savon maakuntakierroksella valtuuston puheenjohtajan toimesta.

Mutta hallitusohjelman linjaukset, valtionosuuden muutokset ja uusi kuntarakennelaki (VVM:n työryhmä) voi muuttaa taloudellisia ja laillisia toimintaedellytyksiämme palvelujemme ylläpitämisen ja tuottamisen suhteen. Pohjana VVM:n laskelmissa on huoltosuhteet, asiointi- ja työssäkäyntialueet jne. Tarkennetut laskelmat Kiuruveden osalta viittaavat kuitenkin vielä siihen, että meillä olisi toimintaedellytyksiä hoitaa palveluitamme edelleenkin itsenäisenä. On kuitenkin totta, että tulevina vuosina pitää tehdä riittäviä uudistuksia, jotta voimme ylläpitää sosiaali- ja terveyden, opetuksen, infran yms. palvelurakennetta. Väestö ikääntyy ja työssäkäyvä porukka vähenee. Tähän liittyy jo lähivuosina veroprosentin korottamisen tarve.

 Olen ollut valtuustossa sitä mieltä, ettemme saa painaa päätä pensaaseen ja odottaa mitä tuleman pitää, vaikka peruslinjauksena olisikin itsenäisyys. Meillä pitää olla valmiussuunnitelma, kuinka puolustamme meidän tärkeäksi näkemiämme lähipalveluitamme ja kuinka kansalaisemme ääni tulee aidosti kuuluville asioistamme päätettäessä. Meidän on pidettävä huoli siitä, että lähidemokratia aidosti toteutuu  olkoonpa kuntarakenne mikä tahansa. Kuntalaisten kuuleminen on ehdottoman tärkeää, koska meitä vartenhan kunnat ja sen rakenteet ovat olemassa! Voidaanko saada aitoa lähidemokratiaa ja vaikuttavuutta suurissa toimintayksiköissä? Miten turvataan, jotta ihmisten omat näkemykset aidosti kuullaan pienen kylän raitilta päättäjille saakka? Mutta samanlaiset kysymykset voidaan esittää myös kuntayhtymä rakenteissa, joissa päätöksenteko voi siirtyä yhä suppeammalle ryhmälle ja virkamiestasolle.

Olen mukana Pohjois-Savon vasemmiston toiminnassa ja siellä on tullut esille huoli lähipalveluiden ja lähidemokratian häviämisestä. Tätä huolta palveluiden laadusta ja saatavuudesta kuuluu myös jokaisessa huoltoaseman kahvipöytä keskusteluissa. Meidän on siis syytä pohtia tätäkin kuntauudistusta ihmisen ja perheiden mittakaavasta käsin. Meillä on vielä kohtuullinen hyvinvointiyhteiskunta, johon liittyy yhteiskunnan järjestämiä palveluita vauvasta - vaariin ja meillä on oikeus saada sanottavamme näiden palveluiden saatavuuteen ja laatuun.
Valtiovallan ei tule sanella kuntaliitoksia. Liitokset on tultava vapaaehtoisesti ja on pidettävä huoli, että suurempien keskuspaikkakunnat eivät sanele lähipalveluiden ja elinkeinoelämän kehittämisen suuntia yksipuolisesti. Palveluita tulee kehittää kuntalaisten omasta näkökulmasta ja rakenteissa on pyrittävä varmistamaan aito palvelutarjonta sekä kuntalaisten yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet oman alueensa palveluihin. Nyt on aika myös VVM:n ja muiden kuntarakenneuudistusta ajavien tehdä riittävän konkreettisella tasolla, kuinka voidaan kehittää käyttäjädemokratiaa ja miten päätösvalta voidaan palauttaa niin lähelle palveluiden käyttäjiä etteivät kansalaiset tunne päätöksenteon karkaavan heidän ulottuviltaan.

Voidaanko tehdä aluelautakuntia, palauttaa esim. koulujen johtokunnat? Miten heille turvataan todellinen päätösvalta ja myös siihen liittyvät resurssoinnit? Pitääkö kuntarakenne ja hallintolaissa tehdä esimerkiksi vaalipiiriuudistuksia, jossa huomioidaan ns kehyskuntien mahdollisuus saada riittävä määrä edustajia valtuustoon? On pidettävä huoli ettei päätöksenteko ja palvelut keskity vain kuntakeskuksiin, vaan ihmisillä on mahdollisuus saada hoidettua asiansa lähellä.

Meille on luotava mahdollisuus lisätä aktiivista kansalaistoimintaa ja osallisuuden väyliä, joilla olisi aitoa vaikuttavuutta. On syytä kehittää kuntalaisäänestyksiä ja neuvoa-antavia kansalaiskyselyjä.  Kaikkien kuntalaisten on syytä itse myös pitää "ääntä" silloin kun vaikuttamisen aika on! Päättäjien on pidettävä huoli avoimesta päätöksenteonkulttuurista. Nykypäivänä ei saa syntyä pienten piirien hyvä veli järjestelmiä ja jos sellaista havaitaan on siihen syytä heti puuttua. Olemme siis isojen haasteiden edessä tulevina vuosina ja siihen haasteeseen meidän olisi kyettävä vastaamaan.

Ansaitulle lomalle työntäyteisen alkukevään jäljiltä

Edellisestä bloggauksestani on kulunut jo hyvä tovi. Paljon olisi yhteiskunnallisia ja oman kuntakentän asioita tapetilla. Suurin huolenaihe kuuluu työ ja oleskeluympäristöihin eli kiinteistöjen sisäilmaongelmien ratkaisuihin. Mutta tietenkin tulevaisuuteen kuuluu kuntarakenne uudistukseen liittyvät mietinnät. Kaikista yllämainituista asioista tulee olemaan suunnittelukokouksia pitkin maaliskuuta. Tulen näitten asioitten tiimoilta kertomaan taustoja ja omia näkemyksiä lähiaikoina.

Omaan mielenkiinnon kohteitten joukossa on myös sukututkimus ja tähän mielenkiintoiseen sekä haastaavaan tutkimukseen olen hiljakseen yhä syvemmin menossa. Onneksi samanlaiseen "hurahtaneitten" joukkoon on tulossa muitakin suvun jäseniä, jolloin voimme yhdistää voimamme ja jakaa työtehtäviä tämänkin asian tiimoilta. Setäni 80 vuotispäivillä, viikonloppuna, sai aimoannoksen suvun yhteisöllisyyttä ja se antaa myös voimia omien juurien etsimisiin.

Nyt otetaan lomaviikko rennosti ja virtaa keräten haasteellisten kevään sekä kesän töitten varalle.

Ovatko sähköyhtiöt unohtaneet voiton tavoitteluissaan perustehtävänsä?

Nykyisten myrskyjen ja sähkökatkojen aikoina on käynyt yhä selvemmin ilmi, että sähköyhtiöillä ei ole riittävää asennustaitoista kapasiteettia raivauksiin, eikä korjausasennuksiin. Yhtiöt pyrkivät tahkoamaan rahaa omistajilleen ja antamaan johtajille suuria bonuksia. Tämä raaka liikevoiton tavoittelu on nyt jo näkyvissä sähköasentajien mittavissa irtisanomissa ja juuri heitä tarvittaisiin nyt myrskyjen aikaan varmentamaan sähköyhtiöiden perustehtävää (tosin perustehtävä taitaa ollakkin voitontavoittelu omistajilleen?). Nykyisin kotien ja elinkeinoelämän lisäksi sähkökatkojen armoilla ovat vedenjakelu, jäteveden puhdistamot, terveydenhoito yms yhteiskunnalliset tärkeät toiminnot. Tämä asia on otettava vakavasti ja mietittävä kuinka pitkälle uhraamme sähköntuotannon ja jakelun, sekä ylläpidon  raa`an kapitalismin alttarille.

 Samaan asiaan on ottanut voimakkaasti kantaa myös Sähköliitto:

Sähköliitto muistuttaa, että esimerkiksi Fortum jakaa vuosittain omistajilleen mittavia osinkoja ja johtajilleen merkittäviä bonuksia, mutta sillä ei ole palveluksessaan enää yhtään sähköverkoston korjaukseen kykenevää henkilöä.

Sähköliiton mukaan käytännön korjaustöitä tekevät urakointiyritykset on kilpailutettu "raa'oilla 1–3 vuoden mittaisilla sopimuksilla kannattavuusrajan alle". Tämä taas on ketjureaktiona johtanut urakointiyrityksissä suuriin irtisanomisiin juuri tämänhetkisten talvimyrskyjen alla, Sähköliitto moittii.

"Jotain on pahasti vialla, kun alan noin 4 000 työntekijästä pelkästään vuonna 2011 irtisanottiin satoja asentaja ja noin kymmenen prosenttia alan ammattilaista on tällä hetkellä työttöminä", Sektoripäällikkö Sauli Väntti ihmettelee. (lähde HS)