Valtuuston listalla oli mm lisätalousarvio, vuoden 2014 talousarvio, Ylä-Savon Soten palvelusopimus, kaupunki strategian hyväksyminen ja Ylä-Savon Kehitys Oy:n osakassopimuksen irtisanominen. Paljon siis asiaa (listalla oli myös teknisen palvelukeskuksen johtosääntö ja maapoliittinen ohjelma, joissa lähinnä teknisiä tarkenteita ja päivityksiä nykytilanteeseen), mutta kokous meni suhteellisen juohevasti, ilman isoja vääntöjä.
Koko listan käsittelyä en tähän lähde peräämään, vaikka asiat ovat tärkeitä ja kuntalaisiin vaikuttavia. Muutamia "tärppejä" voisi kuitenkin tähän ottaa käsiteltäväksi:
1. lisätalousarvio
Syyt ovat moninaiset esim. laajakaistahankkeen laajemmasta toteutuksesta tänä vuonna, terveyskeskuksen keittiön yhteydessä vaaditut sammutusjärjestelmät ja terveyskeskuksen varavoimajärjestelmä. Sekä tulevan Satumetsän päiväkodin muutostyössä havaitut lisäkorjaustarpeet, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä tehdä tässä vaiheessa. Tämän asian yhteydessä nousi esille, että jo valtion omistaessa kiinteistön on ollut arveluttavia korjaus/käyttöpuolen hoidossa esiintyviä puutteita.
Valtionvarainministeriön lisätalousmääräraha (15 miljoonaa) antaa mahdollisuuden edelleen saada tähän kiinteistön korjaukseen avustusta. Siinä on tosin tiukat kriteeristöt, mutta on mahdollista niitä kuitenkin saada ja ehdottomasti sitä pitää hakea (Valtiovarainministeriön lisämäärärahaan liittyen annettiin Pohjois-Savon vasemmiston toimesta lausunto, joka eteni ministeriöön asti, jossa yhtenä osana oli juuri Metsäkoulunkin rahoitustarve--> nyt on tullut asiaan liittyvää infoa, jota voi lukea tästä)
Nämä käyttötalouden muutokset lisäävät nettomenoja noin 1,3 milj. euroa, joista noin 0,4 milj. euroa voidaan kattaa arvioitua suuremmilla rahoitustuotoilla. Investointiosan muutokset lisäävät nettomenoja noin 1,5 milj. euroa, jotka tulevat katettavaksi kokonaan lainalla. Joten tämäkin tulee vaikuttamaan vuoden 2013 tulokseen, joka tulee olla alijäämäinen.
2. Vuoden 2014 talousarvio ja kaupunkistrategia
Tätä talousarviota on väännetty koko syksyn, niin hallituksen, kuin myös hallintokuntien toimesta. Asiaan liittyy myös kaupungin strategian hyväksyntä, jossa linjattiin ettei alijäämää saa enää syntyä ja lainakantakin pitäisi pysyä maan keskiarvon tasolla. Viime valtuustossa päätettiin myös tuloveroprosentin muodostuksesta, joka antaa jonkin verran tulopuolelle euroja. Mutta on huomioitava, että Kiuruveden efektiivinen eli todellinen tuloveroprosentti, joka tuottaa talouteen euroja on 13 % pinnassa (johtuen yleisen tulotason mataluudesta ja verovähennysoikeuksista)
On selvää, että 350 000 euron kiristys hallintokunnilta vaikuttaa toimintaa ja myös avustuksia rokotettiin jonkin verran. Tämä miten asiat näkyvät käytännössä on sitten tulossa hallintokuntien käyttösuunnitelmiin ensi vuonna. Yhtäkaikki tällä talousarviolla päästään tai ainakin yritetään päästä nollatulokseen. Myös investointeja tulee ja tarvitaan, mutta osa investoinneista on jouduttu siirtämään (Käsittelin asiaa edellisessä bloggauksessani)
Käytin tässä yhteydessä puheenvuoron talousarviokirjasta pariin yksityiskohtaan. Tietohallintoon pitäisi rekrytoida työntekijä, koska kaupungilla ei ole riittävää asiantuntijaa tälle sektorille. Pidin sitä käsittämättönä, että olemme osakkaan kuntien täysin omistamassa ICT-Oy:ssä, jonne siirtyi meiltäkin työntekijöitä. Miten on mahdollista, että emme voi saada riittävää palvelua suoraan yhtiöltä, kuten aiemminkin? Onhan meillä palvelusopimukset yms. ja palvelua saa atk-ongelmiin tilattua helpdeskin kautta, mutta siltikin on muodostunut yhteisöjen välille rajapinta, jota ei voi juohevasti ylittää, jos halutaan kehittää sähköistä toimintaa ja/tai hankkia ohjelmistoja. Nyt on pelko, että yhtiö tekee omiaan ilman, että omistajakunnat saavat sellaista tasa-puolista palvelua johon tämä yhtiö on perustettu. Tätä asiaa on seurattava ja koetettava saada siihen järkevä toimintamalli. Asia ei tosin ole yksinkertainen, koska siihen liittyy sosiaali-ja terveyspuolen toimintoja sekä myös sairaanhoitopiirikin osittain.
Työllisyystoimintaan otin myös kantaa. On nimittäin niin, että joudumme maksamaan Kelan työttömyysmaksua takaisin ns. "sakkorahana", puolet mikäli kunta ei työllistä pitkäaikaistyöttömiä (yli 500 päivää jatkossa vuoden 2015 alusta 300 päivää työtömänä olleille) Kiuruvedellä on tähän paljon toimijoita kuten; Etappi hanke, Ylä-Savon Toimi-valmennusäätiö, Kiuruveden Urheilijat ry:n RastiReitti-hanke, Kiuruveden Työttömät ry ja Päiväkeskus Pysäkki sekä kaupungin omat toiminnot esim. nuorisontyöpaja ja muut hallintokunnat. Näille hankkeille eli kolmannen sektorin toimijoille on yhteensä avustusmääräraha 93 000 euroa.
Työllisyysmäärärahoja on myös aivan oikein nostettu 11,2% edellisvuodesta, jotta pureudutaan tähän työttömyyden torjuntaan. Itse vaadin, että TE-toimisto, sosiaalitoimi, kaupunki ja ao toimijat pitäisi saada saman pöydän ääreen, jotta ns. "kitkatekijät" saataisiin minimoitua. Monien eri toimijoiden omat resurssit ja viranomaisten määräykset/linjaukset on sovitettava yhteen. Mielestäni tähän mennessä ei olla asialle tehty tarpeeksi.
Tähän yhteyteen voisi mainita kaupungin oma linjanveto hallituksessa, jossa ei annettu eläköityvien kirvesmiehen ja laitoshuoltajan toimiin täyttölupaa. Tekninen lautakunta ymmärsi tämän tarpeen ja jatkuvuuden kiinteistöjen korjauksissa ja siivouksissa. Mutta hallitus käveli lautakunnan yli. Nyt näyttää siltä, että hallitus on lähdössä linjaamaan, että nämä toiminnot pitää ulkoistaa ja ostaa yrityksiltä. Tarve on jatkuvaa ja kaupungille jää vain yksi kirvesmies. Ostopalvelun hinta on jo nyt tiedossa, että se tulee kalliimmaksi kuin oma toiminta. Tällöin ns. säästöön vetoaminen on älytöntä. Tähän otti kantaa ansiokkaasti Pesosen Tuomo omassa puheenvuorossaan
3. Ylä-Savon sosiaali- ja terveyshuollon palvelusopimus
Sopimus kattaa laaja-alaisesti yllämainitut sos- ja terveyden lisäksi ympäristöterveydenhuollon. Tästä sopimuksesta voisi avata sisällöllisesti enemmänkin myöhemmin. Mutta otan yhden tärkeän uudistuksen eli päivystyksen lakkaantuminen vuoden 2015 vuoden alusta lakiin ja asetuksiin vedoten. Tähän muutokseen vastataan akuuttivastaanoton rakentamisella. Tällä vastaanotolla tehdään perustarkastukset ja arvioidaan mahdollinen jatkohoidon tarve pääosin sairaanhoitajien voimin. Sairaanhoitajat hoitavat itsenäisesti tai lääkäreiden avustamina näitä potilaita. Iisalmessa on havaittu, että jonot ovat lyhentyneet ja päivystarve samalla vähenee. Kiuruvedellä voisi odottaa myös säästöjä, kun ei tarvitsisi ostaa kalliita vuokralääkäri palveluita.
Jos tämä muutos onnistuu, niin hyvä. Mutta tähän tarvitaan sairaanhoitajien aktiivista kouluttautumista. Kokemuksen kasvaessa rutiinit paranevat ja hoidon diagnosoinnin onnistuminen tulee tehokkaammaksi. On selvää, että alkuvaiheen panostukseen on kiinnitettävä huomiota ja tämä on aloitettava mahdollisimman nopeasti, jotta siirtymävaihe onnistuu parhaalla mahdollisemmalla tavalla.
Muutoin SoTen palvelusopimus on sellainen, jossa nämä ao palvelut jälleen kerran turvataan. Ja on tietenkin perusteltua, että tähän palvelutarpeeseen on riittävät määrärahat ja sehän tarkoittaa 4% kasvua (peruskunta säästää siis -1,5% )
4. Lopuksi totean tähän loppuun yhteenvetona muista pykälistä, että esim. Ylä-Savon kehitys Oyn osakassopimus on järkevää uusia tähän päivän ympäristöön. Yhtiö on mielestäni ehdottoman tärkeällä paikalla seutukunnan kehittämisen suhteen. Esimerkiksi uudella EU-rahoituskaudella on tämä yhtiö seuturahan kautta välittämässä hankkeita koko Ylä-Savon hyväksi. Tästä paremmin ja syvällisemmin myöhemmin.
Rautatieaseman myynti oli myös hyvä asia ja kaikki kunnia sekä kumarrus ostajalle, joka lähtee tällaista vanhaa rakennuskulttuurihistoriaa säilyttämään. Kiuruveden kaupungilla on useita kiinteistöjä, joista on syytä päästä eroon, mikäli niitä ei omassa (lakisääteisissä) toiminnoissa ei tarvita. Tässä yhteydessä olen kritisoinut
valtion omaa osuutta kiinteistöjensä heikkoon kuntoon ja vieläpä museoviraston suojeluksessa nämä kiinteistöt on päästetty luvattoman heikkoon kuntoon. Käsittämätöntä omaisuuden ylläpitoa?
AIVAN LOPUN LOPUKSI TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN RAUHAISAA JOULUN ODOTUSTA! PIDETÄÄN ITSESTÄMME JA LÄHIMMÄISISTÄMME HUOLTA...
lauantai 14. joulukuuta 2013
tiistai 12. marraskuuta 2013
Kiuruveden valtuuston verovääntö 11.11.2013
Voisi tietysti kysyä mitä yhteistä on Yhdysvaltain kiinteistökuplalla, Lehman Brothersin kaatumisella ja Kiuruveden veroprosenteilla? No vastauksen varmaan jokainen vähääkään taloutta seurannut ymmärtää, että näillä on se kohtalon yhteys tulee maailmantalouden keskinäisistä vaikutussuhteista. Näitten heijastukset tulevat vaan viiveellä tänne pohjolan perukoille. Tällainen höttötalous, jossa on osin laillisesti ja laittomasti toimittu erilaisin velka vivutuksin sekä ohjattu voitot verovapaisiin maihin on yksi perussyy nykyiseen taloustilanteeseen.
Talouden ryykkäys on raju ja vuoden 2008 finanssikriisisistä nousu on ollut todella hidasta. Usa:n bruttokansantuote alkaa vasta nyt lähestyä vuoden 2007 tasoa ja Suomessa on laskettu (kuntaliiton lähde), että saavutamme saman tason vasta vuonna 2017. Globaalin maailmantalouden rakenteisiin olisi syytä tehdä muutoksia ja saattaa se paremmin säädeltyyn malliin, josta voidaan harimoida myöhemmin tälläkin palstalla. Täysin liberalisoidun eli vapaan kaupan maailmassa syntyy erilaisia väärinkäytöksiä "talouskuplia" jotka tulevat puhkeamaan ennemmin tai myöhemmin aiheuttaen jälleen kerran talouskriisejä.
Valtuustossa keskusteltiin veroista (tulo-, ja yleinen kiinteistövero) eri pykälissä, vaikka ryhmämme näkemys oli, että ne olisivat voineet ihan hyvin olla samassakin päätösasiakohdassa. Tämä siksi, että kysymys on kuitenkin kummassakin veromuodoissa verokertymistä,joista palveluita tuotetaan/järjestetään. Yksi perustavalaatuisista kysymyksistä oli myös se, että kuinka aidosti ollaan kantamassa taakkaa kuntalaisten palveluiden pysymisestä.
TULOVEROPROSENTIN MÄÄRITTÄMINEN
Aivan aluksi on hyvä kerrata kuinka paljon oikeasti Kiuruvesi saa tuloveronkannolla. Nimittäin erilaisten vähennysten johdosta veroaste ei vastaa todellista veroprosenteilla saatua tuloa. Tällöin puhutaan efektiivisestä veroasteesta,joka on maksuunpannun kunnallisveron suhde ansiotuloihin. Meidän alhainen todellinen veroaste johtuu vähennyksien osalta myös siitä, että tulotasomme on alhaisempi maan keskiarvoon nähden.
Lähtökohtaisesti ollaan sitä mieltä, että palveluiden taso on pidettävä, mutta toisaalta alijäämäisiä talousarvioita ei enää voitaisi tehdä. (ylijäämää taseessamme olisi vielä olemassa, joten viimeinen taistohan tämä ei olisi vielä ollut vaikka alijäämää olisi synnytettykin) Tämä on kuitenkin jo tarkoittanut sitä, että hallintokunnat ovat joutuneet leikkaamaan talousarviosta jo yli 350 0000 euroa vuodelle 2014. Palvelut on käyty läpi tilikohtaisesti ja sieltä höylätty mitä höylättävää on ilman, että peruspalvelutaso merkittävästi laskisi. On myös otettava huomioon, että hallintokuntakohtainen säästäminen ei koske Y-S Sotea, joka tekee oman budjetin annetun raamin mukaan. Se, että kuinka syvältä tuo jo olemassa oleva leikkaus tulee käytännössä koskettamaan palveluita ja henkilöstöä jää nähtäväksi ensi vuoden puolelle. On myös selviö, että investointiohjelma on liian raskas ensi vuoden osalta ja osaa investointeja jouduttaneen siirtämään.
Itse valtuuston päätös asiasta oli (äänin 32 - 2) että nostamme veroprosenttiamme 19,75% - 20,75% josta siis ei tule koko prosenttiosuus tulona vaan se mikä jää eri vähennysten jälkeen efektiivisesti jäljelle. Tämä päätös on kuitenkin sellainen jolla voimme turvata toiminnan jatkumisen ilman mahdollisia isompia henkilöstösäästöjä. Tuloveron tuottoarvio 1 % korotuksella on jonkin verran yli miljoona euroa.
YLEISEN KIINTEISTÖVEROPROSENTIN MÄÄRÄÄMINEN
Tähän kohtaan on yleisellä tasolla sanottava, että mikäli hallitus ei olisi poistanut kiinteistöveron tasausjärjestelmää, niin Kiuruvedelläkin tuloveroprosentin kasvutarve olisi ollut 0,25%. Menetys oli siis hieman yli 700 000 euroa. No se siitä ja sen kestävyydestä eli tätä ei ole enää käytettävissä, joten on pärjättävä niillä eväillä kuin annetaan.
Kiinteisveron määritelmä: Kiinteistön omistaja maksaa vuosittain kunnalle kiinteistöveroa kiinteistön arvon perusteella. Kiinteistön verotusarvo määrätään erikseen rakennuksen ja maapohjan osalta. Tonttia, eli maapohjaa, verotetaan yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan, ja vakituisia asuinrakennuksia oman veroprosentin mukaan. Kiinteistöveroa ei makseta metsästä eikä maatalousmaista. Verottomia ovat myös eräät yleiset alueet, kuten kadut ja torit.
Kiuruveden keskimääräinen veroprosentti on ollut 0,80 ja koko maassa 0,92. Pohjois-Savossa 1,14. Tätäkin taustaa vasten olisi ollut mahdollisuus korottaa hieman eli esim. 0,90 korotuksella olisi verotulokertymä ollut vajaa 60 000 euroa. Esityksessä lähdettiin pienemmästä korotuksesta eli tulovirta olisi ollut noin 30 000 euroa. Huomioitava on, että kunnan ei ole suoritettava veroa omalla alueellaan omistamastaan kiinteistöstä. Lähde: Kiinteistöverolaki
Summamääränä ei ole iso, mutta kysymys on periaatteesta. Mikäli näihin palveluiden puolustamisen talkoisiin lähdetään on siihen lähdettävä kaikki. Mutta keskusta ja kokoomus eivät olleet näihin talkoisiin valmiita lähtemään, joten äänestys hävittiin 24 - 10 (mukaan talkoisiin olisivat lähteneet kristilliset, perussuomalaiset yhtä vaille ja vas-ryhmä). Perusajatus kuitenkin on, että tälläkin verolla on tarkoitus toimia peruspalveluidemme yhtenä rahoituslähteenä.
KUNTAPALVELUISTA
Valtuuston keskusteluissa nousi parissa puheenvuorossa esille kunnan tarkoituksesta ja peruspalveluistamme. Tässä hallituksemmekin pohjustamassa kuntien velvoitteiden/menojen karsinnassa olemme todella perustavalaatuisten kysymysten äärellä. Mitä velvoitteita on kunnille sälytetty ja mitä sieltä voitaisiin karsia?
Ajatelkaamme mistä olemme tulleet tähän päivään ja miten kuntien tehtäväkenttä on muuttunut? Kahdenkymmenen vuoden aikana kuntien tehtävät ovat lisääntyneet kaksinkertaisiksi ja niitä on nykyään yli 500.
Kuntien pakollisia palveluja ovat esimerkiksi päivähoito, perusopetus, terveydenhuolto, sosiaalihuolto ja vanhustenhuolto. Lisäksi muun muassa kirjasto- ja tietopalvelut, lastensuojelu, vammaisten- ja päihdehuolto sekä toimeentulotuki kuuluvat kuntien tehtäviin. Teknisellä puolella kunnan tulee huolehtia paloturvallisuudesta, teiden ja katujen ylläpidosta, väestönsuojelusta ja kaavoituksesta. Vesi-, jäte- ja energiahuolto ovat myös kunnan toimialoja. Näitten lisäksi tulee myös lukuisa joukko ajanmyötä syntyneitä vapaaehtoisuuteen perustuvia toimintoja.
Kunnat voivat toimia itse palveluntuottajana tai ostaa niitä ostopalveluina sekä toimia yhteistyössä esim. toisten kuntien kanssa (kuntayhtymät). Yhtäkaikki rahoitustarve ei poistu, vaikka kuntien palveluiden tuottaja olisi muukin kuin kunta itse. Usein on käynytkin niin, että ulkoistettu palvelu on pitänyt ottaa pois yksityisiltä laatu ja hintaseikkojen vuoksi takaisin omaksi tuotannoksi.
Tästä kuntapalveluista voisi blogata oman tarinansa ja saatan sen tehdä jahka päästään myös valtioneuvoston linjauksissa eteenpäin. Tässä linkki: kuntien tehtävien kartoitus, josta voi itse päästä syvemmälle asiasta.
Talouden ryykkäys on raju ja vuoden 2008 finanssikriisisistä nousu on ollut todella hidasta. Usa:n bruttokansantuote alkaa vasta nyt lähestyä vuoden 2007 tasoa ja Suomessa on laskettu (kuntaliiton lähde), että saavutamme saman tason vasta vuonna 2017. Globaalin maailmantalouden rakenteisiin olisi syytä tehdä muutoksia ja saattaa se paremmin säädeltyyn malliin, josta voidaan harimoida myöhemmin tälläkin palstalla. Täysin liberalisoidun eli vapaan kaupan maailmassa syntyy erilaisia väärinkäytöksiä "talouskuplia" jotka tulevat puhkeamaan ennemmin tai myöhemmin aiheuttaen jälleen kerran talouskriisejä.
Valtuustossa keskusteltiin veroista (tulo-, ja yleinen kiinteistövero) eri pykälissä, vaikka ryhmämme näkemys oli, että ne olisivat voineet ihan hyvin olla samassakin päätösasiakohdassa. Tämä siksi, että kysymys on kuitenkin kummassakin veromuodoissa verokertymistä,joista palveluita tuotetaan/järjestetään. Yksi perustavalaatuisista kysymyksistä oli myös se, että kuinka aidosti ollaan kantamassa taakkaa kuntalaisten palveluiden pysymisestä.
TULOVEROPROSENTIN MÄÄRITTÄMINEN
Aivan aluksi on hyvä kerrata kuinka paljon oikeasti Kiuruvesi saa tuloveronkannolla. Nimittäin erilaisten vähennysten johdosta veroaste ei vastaa todellista veroprosenteilla saatua tuloa. Tällöin puhutaan efektiivisestä veroasteesta,joka on maksuunpannun kunnallisveron suhde ansiotuloihin. Meidän alhainen todellinen veroaste johtuu vähennyksien osalta myös siitä, että tulotasomme on alhaisempi maan keskiarvoon nähden.
Itse valtuuston päätös asiasta oli (äänin 32 - 2) että nostamme veroprosenttiamme 19,75% - 20,75% josta siis ei tule koko prosenttiosuus tulona vaan se mikä jää eri vähennysten jälkeen efektiivisesti jäljelle. Tämä päätös on kuitenkin sellainen jolla voimme turvata toiminnan jatkumisen ilman mahdollisia isompia henkilöstösäästöjä. Tuloveron tuottoarvio 1 % korotuksella on jonkin verran yli miljoona euroa.
YLEISEN KIINTEISTÖVEROPROSENTIN MÄÄRÄÄMINEN
Tähän kohtaan on yleisellä tasolla sanottava, että mikäli hallitus ei olisi poistanut kiinteistöveron tasausjärjestelmää, niin Kiuruvedelläkin tuloveroprosentin kasvutarve olisi ollut 0,25%. Menetys oli siis hieman yli 700 000 euroa. No se siitä ja sen kestävyydestä eli tätä ei ole enää käytettävissä, joten on pärjättävä niillä eväillä kuin annetaan.
Kiinteisveron määritelmä: Kiinteistön omistaja maksaa vuosittain kunnalle kiinteistöveroa kiinteistön arvon perusteella. Kiinteistön verotusarvo määrätään erikseen rakennuksen ja maapohjan osalta. Tonttia, eli maapohjaa, verotetaan yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan, ja vakituisia asuinrakennuksia oman veroprosentin mukaan. Kiinteistöveroa ei makseta metsästä eikä maatalousmaista. Verottomia ovat myös eräät yleiset alueet, kuten kadut ja torit.
Kiuruveden keskimääräinen veroprosentti on ollut 0,80 ja koko maassa 0,92. Pohjois-Savossa 1,14. Tätäkin taustaa vasten olisi ollut mahdollisuus korottaa hieman eli esim. 0,90 korotuksella olisi verotulokertymä ollut vajaa 60 000 euroa. Esityksessä lähdettiin pienemmästä korotuksesta eli tulovirta olisi ollut noin 30 000 euroa. Huomioitava on, että kunnan ei ole suoritettava veroa omalla alueellaan omistamastaan kiinteistöstä. Lähde: Kiinteistöverolaki
Summamääränä ei ole iso, mutta kysymys on periaatteesta. Mikäli näihin palveluiden puolustamisen talkoisiin lähdetään on siihen lähdettävä kaikki. Mutta keskusta ja kokoomus eivät olleet näihin talkoisiin valmiita lähtemään, joten äänestys hävittiin 24 - 10 (mukaan talkoisiin olisivat lähteneet kristilliset, perussuomalaiset yhtä vaille ja vas-ryhmä). Perusajatus kuitenkin on, että tälläkin verolla on tarkoitus toimia peruspalveluidemme yhtenä rahoituslähteenä.
KUNTAPALVELUISTA
Valtuuston keskusteluissa nousi parissa puheenvuorossa esille kunnan tarkoituksesta ja peruspalveluistamme. Tässä hallituksemmekin pohjustamassa kuntien velvoitteiden/menojen karsinnassa olemme todella perustavalaatuisten kysymysten äärellä. Mitä velvoitteita on kunnille sälytetty ja mitä sieltä voitaisiin karsia?
Ajatelkaamme mistä olemme tulleet tähän päivään ja miten kuntien tehtäväkenttä on muuttunut? Kahdenkymmenen vuoden aikana kuntien tehtävät ovat lisääntyneet kaksinkertaisiksi ja niitä on nykyään yli 500.
Kuntien pakollisia palveluja ovat esimerkiksi päivähoito, perusopetus, terveydenhuolto, sosiaalihuolto ja vanhustenhuolto. Lisäksi muun muassa kirjasto- ja tietopalvelut, lastensuojelu, vammaisten- ja päihdehuolto sekä toimeentulotuki kuuluvat kuntien tehtäviin. Teknisellä puolella kunnan tulee huolehtia paloturvallisuudesta, teiden ja katujen ylläpidosta, väestönsuojelusta ja kaavoituksesta. Vesi-, jäte- ja energiahuolto ovat myös kunnan toimialoja. Näitten lisäksi tulee myös lukuisa joukko ajanmyötä syntyneitä vapaaehtoisuuteen perustuvia toimintoja.
Kunnat voivat toimia itse palveluntuottajana tai ostaa niitä ostopalveluina sekä toimia yhteistyössä esim. toisten kuntien kanssa (kuntayhtymät). Yhtäkaikki rahoitustarve ei poistu, vaikka kuntien palveluiden tuottaja olisi muukin kuin kunta itse. Usein on käynytkin niin, että ulkoistettu palvelu on pitänyt ottaa pois yksityisiltä laatu ja hintaseikkojen vuoksi takaisin omaksi tuotannoksi.
Tästä kuntapalveluista voisi blogata oman tarinansa ja saatan sen tehdä jahka päästään myös valtioneuvoston linjauksissa eteenpäin. Tässä linkki: kuntien tehtävien kartoitus, josta voi itse päästä syvemmälle asiasta.
maanantai 28. lokakuuta 2013
28.10.Valtuustossa lainaa ja takausta
Ensimmäisen asialistan kohdassa annettiin kamreerille10 miljoonan euron lyhytaikaisen luoton otto-oikeus maksuvalmiuden ylläpitämiseksi. Nykyinen velanottoon liittyvä korko on lyhytaikaiselle lainalle 0,18 ja vastaava pitkäaikaiselle luotolle yli 2%. Keväällä annettiin 7 miljoonan lainanotto-oikeus, mutta lopppuvuoden investoinnit ja talousarviolainojen lyhennykset vaativat lisälainanottoa. Rahoitusmarkkinatilanne on otollisempi nyt tällaiselle lyhytaikaiselle lainanotolle, mutta kuinka kauan?
Toinen asiakohta onkin jo vähän kimurantimpi. Nimittäin Yrityskiinteistön Oy:lle annettava takaus 120 000 euroa, jotta voitaisiin ostaa Pajarinki Oy:ltä raepuhallushalli. Yritys on taloudellisessa vaikeuksissa ja tarvitsee kipeästi käyttöpääomaa. Ymmärtääkseni kaupunki on rakennettanut kokoonpanohallin ja tämä yrityksen rakentama halli sijaitsee tilan välittömässä yhteydessä. Kysyin valtuustossa onko ao yhtiöllä kuinka hyvä tulevaisuus ja minkälainen lienee tilauskanta? Kun tällä järjestelyllä kuitenkin on tarkoitus puhaltaa sammuvaan hiillokseen uutta tulta? En saanut vastausta vaan tunnustusta, että näinhän tällä oikeasti tuetaan yritystä pahan kauden yli.
No periaatteessahan tällä tuetaan myös työtä ja työpaikkoja jos yritys saadaan jaloilleen, mutta haasteena on kyllä tämän taloudellisen ajan vaikeus. Saadaanko tällä tekohengityksellä pelastettua yritystä vain hetken ajan ja sitten se menee nurin ennenkuin tilauskanta elpyy? No takaus yrityskiinteistölle annettiin, jotta he saavat toimia asiassa. Nyt sitten toivotaan parempia aikoja metallialalle, vaikka uhkakuvat ovat kyllä vakavia.
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
syysloman loppu ja arjen töitten alku
Syysloma tuli käytettyä tehokkaasti seuraavien vuosien polttopuiden teossa. Juuri ennen ensi lumia ehdin viimeisen kymppikuutien klapeja syydellä rautaverkolla vuorattuun rakennelmaan, jossa kuivuminen voi alkaa. Mutta tämäkin oman energiavarannon rakentaminen on nyt taasen vähän aikaa jäissä, niin kelin, kuin myös töitten alkamisen takia.
Tässä juuri orientautuessa työelämään, niin silmiini pisti minulle vanha tuttu aihe automaation ja ns. robotiikan esiinmarssi ylen uutisessa:
Suomeen tarviaan robotiikkapolitiikkaa.
Tässä jutussa tutkija Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Jari Kaivo-ojan mielestä Suomi ei ole varautunut riittävästi tulevaan muutokseen. Hänen mukaansa Suomeen tarvitaan robottipolitiikkaa. Ja aivan oikein hän tässä valottaa sitä mahdollista tosiasiaa, että miten käy työpaikkojen, ostovoiman, verotulojen yms tekijöiden jos elämme tulevaisuudessa yhä automatisoitujen ja robotoidussa yhteiskunnassa?
Työpaikkoja on jo vuosikymmenien saatossa hävinnyt ja muuntautunut toisiksi automaation seurauksena. Ja on myös selviä merkkejä siitä, että hävinneiden työpaikkojen työntekijät eivät ole voineet pysyä perässä tässä muutoksessa. Varastomiehestä tai kaupankassasta ei tule analyytikkoa. Työpaikkojen häviämisen mittakaavasta voisi ottaa esimerkin Kodakin tapauksesta. Mahtiaikoina Kodak työllisti 140 000 ihmistä ja sen arvo oli 28 miljardia dollaria. Nyt Kodak on konkurssissa ja vastaava yritys Instagram myytiin 2012 miljardilla facebookille, niin työntekijöitä oli vain 13 kpl? Tässä saa miettiä mihin nämä työpaikat kuvauksen maailmassa hävisi? (tätä ihmettelee esim. Jaron Lanier)
Mielenkiintoista on myös se, että miten isänmaattomat virtuaaliyritykset, jotka toimittavat robotiikan avulla tuotteita, kiertävät veroja "laillisesti" mahdollisimman pienten verojen maitten kautta? Ja siitä taas tulee johtopäätös siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus verojen kautta on selvästi uhattuna yhä pahemmin kuin nykypäivänä.
Mielestäni nyt tarvitaan jo selkeää keskustelua miten automatisointi ja robotiikka muuttaa yhteiskuntien rakenteita sekä siitä miten tähän aletaan valmistautua. Me tarvitsemme läpivalaisua koulutuspolitiikkaamme, jotta voimme riittävän ajoissa muuntaa koulutuslinjoja yhteiskunnan nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Ja myös verotusjärjestelmiin tarvitaan muutosta (kansainvälistä tiivistyvää yhteistyötä tarvitaan esim. veroparatiisien lopettamiseksi)
Me tiedämme, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseksi tarvitsemme verokertymää. Ja automaatio ja robottien mukaan tuleminen ei ole tätä kertymää kerryttämässä ellei siihen rakenneta uutta verojärjestelmää. Ajatuksen asteella on itu esimerkiksi siitä voisiko rakentaa arvonlisäverojärjestelmän sisälle ns robotiikan arvonnousua vastaava verotus. Tästä verokertymyästä sitten osa siirrettäisiin kuntien käytettäväksi (kunnat ovat kuitenkin niitä perusyksiköitä, joiden kautta hyvinvointiyhteiskuntamme palveluverkosto rakentuu)
Paljon muutakin järisyttävää tapahtuu yhteiskuntamme rakenteissa tämän teknologisen kehityksen myötä ja tätä keskustelua on syytä avata syvällisemmin uudestaan eri yhteyksissä.
Tässä juuri orientautuessa työelämään, niin silmiini pisti minulle vanha tuttu aihe automaation ja ns. robotiikan esiinmarssi ylen uutisessa:
Suomeen tarviaan robotiikkapolitiikkaa.
Tässä jutussa tutkija Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Jari Kaivo-ojan mielestä Suomi ei ole varautunut riittävästi tulevaan muutokseen. Hänen mukaansa Suomeen tarvitaan robottipolitiikkaa. Ja aivan oikein hän tässä valottaa sitä mahdollista tosiasiaa, että miten käy työpaikkojen, ostovoiman, verotulojen yms tekijöiden jos elämme tulevaisuudessa yhä automatisoitujen ja robotoidussa yhteiskunnassa?
Työpaikkoja on jo vuosikymmenien saatossa hävinnyt ja muuntautunut toisiksi automaation seurauksena. Ja on myös selviä merkkejä siitä, että hävinneiden työpaikkojen työntekijät eivät ole voineet pysyä perässä tässä muutoksessa. Varastomiehestä tai kaupankassasta ei tule analyytikkoa. Työpaikkojen häviämisen mittakaavasta voisi ottaa esimerkin Kodakin tapauksesta. Mahtiaikoina Kodak työllisti 140 000 ihmistä ja sen arvo oli 28 miljardia dollaria. Nyt Kodak on konkurssissa ja vastaava yritys Instagram myytiin 2012 miljardilla facebookille, niin työntekijöitä oli vain 13 kpl? Tässä saa miettiä mihin nämä työpaikat kuvauksen maailmassa hävisi? (tätä ihmettelee esim. Jaron Lanier)
Mielenkiintoista on myös se, että miten isänmaattomat virtuaaliyritykset, jotka toimittavat robotiikan avulla tuotteita, kiertävät veroja "laillisesti" mahdollisimman pienten verojen maitten kautta? Ja siitä taas tulee johtopäätös siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus verojen kautta on selvästi uhattuna yhä pahemmin kuin nykypäivänä.
Mielestäni nyt tarvitaan jo selkeää keskustelua miten automatisointi ja robotiikka muuttaa yhteiskuntien rakenteita sekä siitä miten tähän aletaan valmistautua. Me tarvitsemme läpivalaisua koulutuspolitiikkaamme, jotta voimme riittävän ajoissa muuntaa koulutuslinjoja yhteiskunnan nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Ja myös verotusjärjestelmiin tarvitaan muutosta (kansainvälistä tiivistyvää yhteistyötä tarvitaan esim. veroparatiisien lopettamiseksi)
Me tiedämme, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseksi tarvitsemme verokertymää. Ja automaatio ja robottien mukaan tuleminen ei ole tätä kertymää kerryttämässä ellei siihen rakenneta uutta verojärjestelmää. Ajatuksen asteella on itu esimerkiksi siitä voisiko rakentaa arvonlisäverojärjestelmän sisälle ns robotiikan arvonnousua vastaava verotus. Tästä verokertymyästä sitten osa siirrettäisiin kuntien käytettäväksi (kunnat ovat kuitenkin niitä perusyksiköitä, joiden kautta hyvinvointiyhteiskuntamme palveluverkosto rakentuu)
Paljon muutakin järisyttävää tapahtuu yhteiskuntamme rakenteissa tämän teknologisen kehityksen myötä ja tätä keskustelua on syytä avata syvällisemmin uudestaan eri yhteyksissä.
maanantai 9. syyskuuta 2013
syyskauden ensimmäinen valtuusto
Hieman alkoi sekavantuntuisesti tämän syyskauden ensimmäinen valtuustonkokous. Periaatteessa lista-asioissa ei ollut alunperin mitään eriskummallista, mutta niin vain sitä päästiin äänestämäänkin.
Aivan aluksi valtuutetuille esiteltiin Savon Yrittäjien toimesta elinkeinopoliittisia näkemyksiä. Periaatteessa tiettyjä linjauksia pitääkin kuntien hankinnoissa linjata omassa elinkeinostrategiossaan. On vain muistettava, että kuntien tai kuntayhtymien palveluiden tuottamisen ulkoistaminen ei saa olla ideologinen itseisarvo tai ainut tavoite, joka nähtäisiin pelastavana toimena kuntatalouden parantamisessa. Tämähän ei pidä aina paikkaansa, kun näitä ulkoistamisia on sitten tutkittu, niin laadullisesti kuin myös taloudellisesti, on toimintoja pitänyt palauttaa kuntien omiksi toimiksi. Ja erityisesti näissä tilanteissa on annettava aito mahdollisuus kuntien oman palvelutuotannon toimintojen ja kustannuksien laskentaan, jotta vertailtuvuus tulisi näkyviin (viimeisin tällainen tilanne, jossa kunnan oma tuotanto oli edullisempi tulee Porista).
Valtuustossa käsiteltiin kaksi kaavamuutosasiaa. Ensimmäinen kosketti vanhan myymälän ns. V-Kämäräisen liikkeen kohtaa, johon on rakenteilla uusi vuokrakerrostalo 12 asunnolle. Tontti on aika tiukan oloinen ja autojen sekä muun toimintojen sijoittaminen on haastavaa. Mutta suunnitelman mukaan kaikki toiminnot pitäisi sopia alueelle, joten tämän pykälän osalta ei ongelmia.Toinen kaavapäätös, jossa keskusteltiin koulukeskusalueen muutoksesta ja jotenkin jäi siitä sekavainen kuva, kun päätösesitykseen lisättiin tarkenteita pihan liikennöintiin. Periaatteessa lisätyt tarkenteet pihasuunnitelmasta ja liikennöinnin kaksipuoleisuudesta ei olisi ehkä tarvinnut olla mukana, mutta toisaalta ne eivät rajoita suunnitelijaa antamasta näkemystää, niin tämän kanssa voidaan mennä eteenpäin.
Edesmenneen valtuutetun Usko Ahosen luottamustehtävien muutoksen pykälässä jouduttiinkin sitten jo äänestämään häneltä jääneistä luottamushenkilöpaikoista. Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa esitettiin tarkastuslautakunnan jäseneksi omaa ehdokastaan, kun taasen keskusta ehdotti vaalien jälkeisen neuvottelutuloksen mukaisesti omaansa. Tottakai demokratiaan kuuluu tällainenkin mahdollisuus, mutta valtuusto kunnioitti vaalien jälkeistä neuvottelutulosta ja äänin 33 - 2 keskustan ehdokas tuli valituksi.
IS-hankintapykälässä jossa otettiin kantaa osakkuudesta IS-hankintaan käytiin pieni muotoinen sananvaihto ns. Kiuruveden hankintalinjauksista ja siitä, että voiko Kiuruveden yrittäjät tarjota omia tuotteita ja palveluita tämän hankintarenkaan kautta. Tämä on mielestäni tärkeä asia joka tulisi varmaan linjata elinkeinostrategiassa ja hankintojen ohjeistukssa. IS- hankintaan päätettiin kuitenkin lähteä valtuustolle esitellyn sopimuksen mukaisesti.
Illan päätti suunnittelukokous Sote ja kuntarakenneasiasta, joka oli asiasisällöltään hyvinkin tärkeä. Palaan tähän aihioon myöhemmin syvällisimmin käsitteitä "suomentaen". On nimittäin sen verran sekalainen juttu kaikenpuolin ja vaikka asiaan kuinka perehtyy on paljon vielä kysymyksiä ilmassa...
Aivan aluksi valtuutetuille esiteltiin Savon Yrittäjien toimesta elinkeinopoliittisia näkemyksiä. Periaatteessa tiettyjä linjauksia pitääkin kuntien hankinnoissa linjata omassa elinkeinostrategiossaan. On vain muistettava, että kuntien tai kuntayhtymien palveluiden tuottamisen ulkoistaminen ei saa olla ideologinen itseisarvo tai ainut tavoite, joka nähtäisiin pelastavana toimena kuntatalouden parantamisessa. Tämähän ei pidä aina paikkaansa, kun näitä ulkoistamisia on sitten tutkittu, niin laadullisesti kuin myös taloudellisesti, on toimintoja pitänyt palauttaa kuntien omiksi toimiksi. Ja erityisesti näissä tilanteissa on annettava aito mahdollisuus kuntien oman palvelutuotannon toimintojen ja kustannuksien laskentaan, jotta vertailtuvuus tulisi näkyviin (viimeisin tällainen tilanne, jossa kunnan oma tuotanto oli edullisempi tulee Porista).
Valtuustossa käsiteltiin kaksi kaavamuutosasiaa. Ensimmäinen kosketti vanhan myymälän ns. V-Kämäräisen liikkeen kohtaa, johon on rakenteilla uusi vuokrakerrostalo 12 asunnolle. Tontti on aika tiukan oloinen ja autojen sekä muun toimintojen sijoittaminen on haastavaa. Mutta suunnitelman mukaan kaikki toiminnot pitäisi sopia alueelle, joten tämän pykälän osalta ei ongelmia.Toinen kaavapäätös, jossa keskusteltiin koulukeskusalueen muutoksesta ja jotenkin jäi siitä sekavainen kuva, kun päätösesitykseen lisättiin tarkenteita pihan liikennöintiin. Periaatteessa lisätyt tarkenteet pihasuunnitelmasta ja liikennöinnin kaksipuoleisuudesta ei olisi ehkä tarvinnut olla mukana, mutta toisaalta ne eivät rajoita suunnitelijaa antamasta näkemystää, niin tämän kanssa voidaan mennä eteenpäin.
Edesmenneen valtuutetun Usko Ahosen luottamustehtävien muutoksen pykälässä jouduttiinkin sitten jo äänestämään häneltä jääneistä luottamushenkilöpaikoista. Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa esitettiin tarkastuslautakunnan jäseneksi omaa ehdokastaan, kun taasen keskusta ehdotti vaalien jälkeisen neuvottelutuloksen mukaisesti omaansa. Tottakai demokratiaan kuuluu tällainenkin mahdollisuus, mutta valtuusto kunnioitti vaalien jälkeistä neuvottelutulosta ja äänin 33 - 2 keskustan ehdokas tuli valituksi.
IS-hankintapykälässä jossa otettiin kantaa osakkuudesta IS-hankintaan käytiin pieni muotoinen sananvaihto ns. Kiuruveden hankintalinjauksista ja siitä, että voiko Kiuruveden yrittäjät tarjota omia tuotteita ja palveluita tämän hankintarenkaan kautta. Tämä on mielestäni tärkeä asia joka tulisi varmaan linjata elinkeinostrategiassa ja hankintojen ohjeistukssa. IS- hankintaan päätettiin kuitenkin lähteä valtuustolle esitellyn sopimuksen mukaisesti.
Illan päätti suunnittelukokous Sote ja kuntarakenneasiasta, joka oli asiasisällöltään hyvinkin tärkeä. Palaan tähän aihioon myöhemmin syvällisimmin käsitteitä "suomentaen". On nimittäin sen verran sekalainen juttu kaikenpuolin ja vaikka asiaan kuinka perehtyy on paljon vielä kysymyksiä ilmassa...
maanantai 12. elokuuta 2013
Ihmisyhteisön nousut ja laskut luonnollista kiertokulkuako?
Lomalla ollessani käydään yleensä perheen kanssa kiertelemässä kotosuomea. Tällä kertaa suuntasimme Oulua kohden. Pohjois-Pohjanmaalla ajelin pitkin valtatie 4:sta ja koetin löytää huoltoasemaa, jotta olisi voinut tankata menovettä. Kurvasin ST1:sen pihaan ja näinkin sitten hetimiten, että tämähän on hylätty asema. Mutta siinä sitten autoa kääntäessäni huomasin vanhan muistomerkin ja päätin hieman pysähtyä tutkailemaan ilmestystä. Otinpa siitä sitten parit kuvat muistokseni ja tuumailin perheelle, että tätä kylän tarinaa täytyy vähän tutkailla tarkemmin.
Kuvassa on karhunkaataja Sipun muistomerkki. Oheisessa laatassa lukee hänen tarinansa, jonka perusteella alkoi asutus Rantsilan Sipolassa. Rantsilan historiikki kertoo, että väkimäärä oli suurimmillaan viisikymmenluvulla, jolloin Rantsilassa oli asukkaita 3 860 ja Sipolan kylässä ei koskaan liene ole ollut yli 200 asukasta. No väki alkoi jo vähetä viisikymmenluvulla voimakkaan muuton takia eli porukka hakeutui aikansa kasvukeskuksiin. No Rantsila on sittemmin lakannut kuntana olemasta ja kunta liittyi vuonna 2009 perustettuun Siikalatvan kuntaan, johon liittyi myös Piippola, Pulkkila ja Kestilä.
Tämä pieni kuvasarja ja tarina kertoo omaa totuutta sellaisesta luonnollisesta kiertokulusta, jota on nähty vuosisatojen saatossa ihmisyhteisöjen rakentaessa kulttuuriaan aluksi kyläyhteisöihin ja kuntakeskuksiin. Nykyinen rakennemuutos on myös yksi kiertokulun luonnollinen jatke eli olemme jatkuvassa muutoksien virrassa. Se että onko nämä rakennemuutokset väistämättömiä eli itseään toteuttavia ennusteita ja luontaista kiertokulkua? Vai voidaanko näihin asioihin vaikuttaa? Asioita on tutkittu erilaisista näkökulmista käsin ja tämä pieni tekstiotos YTM:n Kaisu Kumpulaisen kulttuuripolitiikan väikkäristä vuodelta 2012 kertoo paljon: ”Kuolevat” kylät eli ne, jotka eivät onnistu aktivoitumaan, uhkaavat jäädä pelkiksi nimiksi kartoissa ja rekistereissä"
Tarinani siis päättyy tällä erin näihin näkymiin ja tunnelmiin eli ST1:sen hylkäämään huoltoasemaan samaisessa pihapiirissä jossa tuo Sipun muistomerkkikin on. Ihmisten kulku on hiljennyt kylänraitilla ja ei varmaan karhunkaataja olisi voinut arvatakaan minkälainen ihmisyhteisön kiertokulku hänenkin torppansa luona käydään.
Luonto myös valtaa ihmisen rakentamat rakenteet ja tarina mikä näihin kytkeytyy hautautuu vihreän massan alle. Maatuessaan vihermassa rakentaa pysyvää peitettään ja tulevat sukupolvet (mikäli maapallomme heidät vielä antaa täällä kuljeskella) mahdollisesti ihmettelevät mitä tuollakin alueella on mahdettu touhuta.
No alkuperäinen etsintä polttoaineesta päättyi onnellisesti, kun menovettä oli sen verran, että seuraavassa kyläkeskuksessa tankkaus onnistui. Tulevaisuudestahan ei tiedä ja katastrofielokuvissahan ns. viimeiset ihmismohikaanit kiertelevät romahtaneita taloja etsien suojaa. Mutta emme kait vielä ole sillä viimeisellä rajalla, vaikka erilaisia maailmanlopun ennustajia onkin jatkuvasti liikkeellä, niin luonnon sietokyvyn ja taloudellisen romahduksen suhteen.
Tämä pieni kuvasarja ja tarina kertoo omaa totuutta sellaisesta luonnollisesta kiertokulusta, jota on nähty vuosisatojen saatossa ihmisyhteisöjen rakentaessa kulttuuriaan aluksi kyläyhteisöihin ja kuntakeskuksiin. Nykyinen rakennemuutos on myös yksi kiertokulun luonnollinen jatke eli olemme jatkuvassa muutoksien virrassa. Se että onko nämä rakennemuutokset väistämättömiä eli itseään toteuttavia ennusteita ja luontaista kiertokulkua? Vai voidaanko näihin asioihin vaikuttaa? Asioita on tutkittu erilaisista näkökulmista käsin ja tämä pieni tekstiotos YTM:n Kaisu Kumpulaisen kulttuuripolitiikan väikkäristä vuodelta 2012 kertoo paljon: ”Kuolevat” kylät eli ne, jotka eivät onnistu aktivoitumaan, uhkaavat jäädä pelkiksi nimiksi kartoissa ja rekistereissä"
Tarinani siis päättyy tällä erin näihin näkymiin ja tunnelmiin eli ST1:sen hylkäämään huoltoasemaan samaisessa pihapiirissä jossa tuo Sipun muistomerkkikin on. Ihmisten kulku on hiljennyt kylänraitilla ja ei varmaan karhunkaataja olisi voinut arvatakaan minkälainen ihmisyhteisön kiertokulku hänenkin torppansa luona käydään.
Luonto myös valtaa ihmisen rakentamat rakenteet ja tarina mikä näihin kytkeytyy hautautuu vihreän massan alle. Maatuessaan vihermassa rakentaa pysyvää peitettään ja tulevat sukupolvet (mikäli maapallomme heidät vielä antaa täällä kuljeskella) mahdollisesti ihmettelevät mitä tuollakin alueella on mahdettu touhuta.
 |
| Hylätyn huoltoaseman rakenteet sortuvat ja luonto ottaa takaisin omaansa |
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Pohjois-Savon maakuntavaltuusto 10.6.2013
Maakuntavaltuuston kokouksessa käsiteltiin menneen vuoden tilinpäätös ja arviointikertomus. Laajasta maakuntatason toiminnasta olisi paljon kertomaa, mutta tiivistetään sanomaa vasemmistoryhmämme yhteisesti esiin nostamiin asioihin menneestä vuodesta, jotka toin esille puheenvuorossani:
Talous on hoidettu hyvin ja palvelun tasoa on pystytty pitämään hyvin yllä, vaikka henkilökuntaa onkin vähennetty. Kiitosta voidaan sanoa myös Pohjois-Savon maakunnan edunvalvonnasta. Tästä esimerkkinä voitaneen antaa koulutuspaikkojen leikkauksien kohtuullistamiseen tähtäävistä viesteistä Opetus- ja Kulttuuriministeriön suuntaan. Mutta jonkinlaisena miinuksena voisi pitää Ylä-Savon koulutuskuntayhtymään kohdentuvien leikkauksien epätasa-arvoisesta määrästä suhteessa muuhun Pohjois-Savoon. Tätä edunvalvontaa ei olla hoidettu liiton taholta riittävällä määrätietoisuudella (Tämän puheenvuoroni jälkeen on puheenjohtajisto käynyt viemässä nykyiselle opetusministerille vahvempaa viestiä asiasta (linkki: Tiedote )
On myös hyvä Pohjois-Savon liiton seurata Varkauden rakennemuutokseen syötetyn 20 miljoonan euron vaikuttavuutta yrittäjyyden ja työllisyyden näkökulmasta. Liiton on hyvä mieltää miten vaikuttava on tällainen rahamäärän satsaus ja tuoko se riittävää tulosta aikaiseksi.
Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana viime vuoden tilinpäätöksessä ja toimintakertomuksessa on Itä- ja Pohjoissuomen Brysselin toimiston yhdistäminen joka toi huomattavaa säästöä, mutta toisaalta toiminnan puolesta ei ole kuulunut palvelutason heikennystä eli vaikuttaisi hyvältä päätökseltä.
Kokonaisuudeltaan näen, että Pohjois-Savon liitto on toiminut toimintasuunnitelman ja talousarvionsa mukaisesti ja siitä voidaan kiittää henkilökuntaa ja luottamushenkilöitä. Toiminnassa on tulevan EU-rahasto kaudella haasteita ja liitto joutuukin arvioimaan omat toimintalinjauksensa uudestaan. Tästä jo otettiin esimakua seminaarista, joka pidettiin maakuntavaltuuston kokouksen jälkeen.
Talous on hoidettu hyvin ja palvelun tasoa on pystytty pitämään hyvin yllä, vaikka henkilökuntaa onkin vähennetty. Kiitosta voidaan sanoa myös Pohjois-Savon maakunnan edunvalvonnasta. Tästä esimerkkinä voitaneen antaa koulutuspaikkojen leikkauksien kohtuullistamiseen tähtäävistä viesteistä Opetus- ja Kulttuuriministeriön suuntaan. Mutta jonkinlaisena miinuksena voisi pitää Ylä-Savon koulutuskuntayhtymään kohdentuvien leikkauksien epätasa-arvoisesta määrästä suhteessa muuhun Pohjois-Savoon. Tätä edunvalvontaa ei olla hoidettu liiton taholta riittävällä määrätietoisuudella (Tämän puheenvuoroni jälkeen on puheenjohtajisto käynyt viemässä nykyiselle opetusministerille vahvempaa viestiä asiasta (linkki: Tiedote )
On myös hyvä Pohjois-Savon liiton seurata Varkauden rakennemuutokseen syötetyn 20 miljoonan euron vaikuttavuutta yrittäjyyden ja työllisyyden näkökulmasta. Liiton on hyvä mieltää miten vaikuttava on tällainen rahamäärän satsaus ja tuoko se riittävää tulosta aikaiseksi.
Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana viime vuoden tilinpäätöksessä ja toimintakertomuksessa on Itä- ja Pohjoissuomen Brysselin toimiston yhdistäminen joka toi huomattavaa säästöä, mutta toisaalta toiminnan puolesta ei ole kuulunut palvelutason heikennystä eli vaikuttaisi hyvältä päätökseltä.
Kokonaisuudeltaan näen, että Pohjois-Savon liitto on toiminut toimintasuunnitelman ja talousarvionsa mukaisesti ja siitä voidaan kiittää henkilökuntaa ja luottamushenkilöitä. Toiminnassa on tulevan EU-rahasto kaudella haasteita ja liitto joutuukin arvioimaan omat toimintalinjauksensa uudestaan. Tästä jo otettiin esimakua seminaarista, joka pidettiin maakuntavaltuuston kokouksen jälkeen.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
"Tavan duunari"
Huomasin puoluekokouksen jälkeen Iltasanomien lehtijutun jossa ihmeteltiin, ettei vasemmistoliiton johtoon olisi noussut, kuin yksi tavan duunari. Tässä tarkoitettiin sitä, että mittakirvesmies Kalle Hyötynen olisi nyt sitten ainut duunari valittujen joukossa?
Tässä kun tutkii vähänkin puolueen johtoporrasta, niin havaitsee heti esimerkiksi puolueen ensimmäisen varapuheenjohtajan Anna-Kaisa Pekosen, jonka ammattina on arvostettu lähihoitaja. Tämä jo osoittaa, että kyseinen lehti ei joko arvosta lähihoitajan työtä tai sitten toimittaja on heittänyt jonniinjoutavaa läpändeerusta läppää ilman tarkempaa aiheen tutkimista.
Olen myös sitä mieltä, että ammattiyhdistysliike sai vahvan edustuksen niin Hyötysen kuin myös sitten puoluesihteeri Marko Varajärven valinnasta. Näiden lisäksi puolue nostaa profiiliaan myös nuorten liikkeenä, josta osoituksena nuorten lisääntynyt aktiivisuus ja jäsenhakuisuus puolueeseen. Myös naisten vahva rooli antaa hyvän ja positiivisen signaalin uudistuvasta tasa-arvoa rakentavasta vasemmistosta. Tästä nuoruuden ja naisenergian voimasta kertoo esimerkiksi Oululaisen Hanna Sarkkisen valinta puoluevaltuuston puheenjohtajaksi.
Näillä valinnoilla ja puolueen hyväksymien asiakirjojen linjaamilla asioilla on hyvä pohja jatkaa keskustelua puolueen vahvistamiseksi yhteistyössä ay-liikkeen ja muun puolueväen ikään, sukupuoleen, ammattiin jne katsomatta. Lehden mukaan esimerkiksi ekologiapohjaisuudesta ei välitetä "Porilaisten levyseppähitsaajien" joukossa? Jälleen kerran aliarvostetaan kyseisen ammattikunnan edustajia, siitä että nämä eivät osaisi nähdä ympäristönäkökulmia positiivisina asioina, vaan viherhöttönä. On nimittäin niin, että esimerkiksi tuulivoima, aurinkoenergia, maalämpö tai uusiutuvien bioenergiaratkaisuiden lisääminen antaa myös tekniikan rakentajille lisäinvestointien kautta työtä. Myös vasemmistoliiton telakkaryhmän tekemä linjaus antaa suoraan konkreettisia eväitä hallitukselle, jonka rooli on ottaa ne kuuluisat rukkaset naulasta ja tehdä nyt hartiavoimin töitä Suomen telakkateollisuuden uuden nousun varmistamiseksi.
Vasemmiston vahvana viestinä on myös se perinteellinen solidaarisuus globaalikapitalismin ahnaassa maailmassa. Työväenliikkeen historia jo Forssan ohjelman alkuajoista on ollut luoda omistavan luokan kanssa sopimusyhteiskunta, jossa jaetaan tulosta myös työntekijöille työehtosopimuksin sekä tehty hyvinvoinvivaltiota verotuksen mukanaan tuomalla jako-osuudella.
Maailman muutos on tuonut haasteen tälle perinteelliselle solidaarisuudelle ja myös työntekemisen muodot ovat muuttuneet. Näin otsikossa oleva "tavan duunari" saa uuden hahmon, kun miettii mistä kukin sen leivän tänä päivän ottaa pätkä ja silpputöiden sekä itsensä työllistämisen muodossa. Suomineito on ollut samassa muutoksien myrskyissä kuin muutkin globaalin maailman maat. Tämän päivän Suomi on pieni ja avoin viennistä riippuvainen maa. Näitä kvartaalitalouden tuottoja siirrellään napinpainalluksella veroparatiisiin turvaan ja osakkeiden ostot jo tehdään nanosekunneissa ns. robottitreidaajien toimesta.
On selvä, että Vasemmistoliiton on oltava mukana muuttamassa tätä globaalinmaailman "taloushulluutta" ja nostettava vanha sanonta: "kaikki maailman proletaarit liittykää yhteen" uudelleen kaikkien huulille. Tähän yhteen tai moniin hiiliin yhdessä puhaltamiseen on nykyaikaisessa näkemyksessä lisättävä kestävän kehityksen ja ekologisuuden reunaehdot. Meidän on nähtävä globaalissa maailmassa lokalisaation (paikallisuuden) mahdollisuudet yhteistyössä kaikkien kanssa yli rajojen ja näin nostettava työväenluokan solidaarisuus ihan uudelle tasolle!
Tässä kun tutkii vähänkin puolueen johtoporrasta, niin havaitsee heti esimerkiksi puolueen ensimmäisen varapuheenjohtajan Anna-Kaisa Pekosen, jonka ammattina on arvostettu lähihoitaja. Tämä jo osoittaa, että kyseinen lehti ei joko arvosta lähihoitajan työtä tai sitten toimittaja on heittänyt jonniinjoutavaa läpändeerusta läppää ilman tarkempaa aiheen tutkimista.
Olen myös sitä mieltä, että ammattiyhdistysliike sai vahvan edustuksen niin Hyötysen kuin myös sitten puoluesihteeri Marko Varajärven valinnasta. Näiden lisäksi puolue nostaa profiiliaan myös nuorten liikkeenä, josta osoituksena nuorten lisääntynyt aktiivisuus ja jäsenhakuisuus puolueeseen. Myös naisten vahva rooli antaa hyvän ja positiivisen signaalin uudistuvasta tasa-arvoa rakentavasta vasemmistosta. Tästä nuoruuden ja naisenergian voimasta kertoo esimerkiksi Oululaisen Hanna Sarkkisen valinta puoluevaltuuston puheenjohtajaksi.
Näillä valinnoilla ja puolueen hyväksymien asiakirjojen linjaamilla asioilla on hyvä pohja jatkaa keskustelua puolueen vahvistamiseksi yhteistyössä ay-liikkeen ja muun puolueväen ikään, sukupuoleen, ammattiin jne katsomatta. Lehden mukaan esimerkiksi ekologiapohjaisuudesta ei välitetä "Porilaisten levyseppähitsaajien" joukossa? Jälleen kerran aliarvostetaan kyseisen ammattikunnan edustajia, siitä että nämä eivät osaisi nähdä ympäristönäkökulmia positiivisina asioina, vaan viherhöttönä. On nimittäin niin, että esimerkiksi tuulivoima, aurinkoenergia, maalämpö tai uusiutuvien bioenergiaratkaisuiden lisääminen antaa myös tekniikan rakentajille lisäinvestointien kautta työtä. Myös vasemmistoliiton telakkaryhmän tekemä linjaus antaa suoraan konkreettisia eväitä hallitukselle, jonka rooli on ottaa ne kuuluisat rukkaset naulasta ja tehdä nyt hartiavoimin töitä Suomen telakkateollisuuden uuden nousun varmistamiseksi.
Vasemmiston vahvana viestinä on myös se perinteellinen solidaarisuus globaalikapitalismin ahnaassa maailmassa. Työväenliikkeen historia jo Forssan ohjelman alkuajoista on ollut luoda omistavan luokan kanssa sopimusyhteiskunta, jossa jaetaan tulosta myös työntekijöille työehtosopimuksin sekä tehty hyvinvoinvivaltiota verotuksen mukanaan tuomalla jako-osuudella.
Maailman muutos on tuonut haasteen tälle perinteelliselle solidaarisuudelle ja myös työntekemisen muodot ovat muuttuneet. Näin otsikossa oleva "tavan duunari" saa uuden hahmon, kun miettii mistä kukin sen leivän tänä päivän ottaa pätkä ja silpputöiden sekä itsensä työllistämisen muodossa. Suomineito on ollut samassa muutoksien myrskyissä kuin muutkin globaalin maailman maat. Tämän päivän Suomi on pieni ja avoin viennistä riippuvainen maa. Näitä kvartaalitalouden tuottoja siirrellään napinpainalluksella veroparatiisiin turvaan ja osakkeiden ostot jo tehdään nanosekunneissa ns. robottitreidaajien toimesta.
On selvä, että Vasemmistoliiton on oltava mukana muuttamassa tätä globaalinmaailman "taloushulluutta" ja nostettava vanha sanonta: "kaikki maailman proletaarit liittykää yhteen" uudelleen kaikkien huulille. Tähän yhteen tai moniin hiiliin yhdessä puhaltamiseen on nykyaikaisessa näkemyksessä lisättävä kestävän kehityksen ja ekologisuuden reunaehdot. Meidän on nähtävä globaalissa maailmassa lokalisaation (paikallisuuden) mahdollisuudet yhteistyössä kaikkien kanssa yli rajojen ja näin nostettava työväenluokan solidaarisuus ihan uudelle tasolle!
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Aivan mahtava puoluekokous, josta sai hyvät eväät jatko työstöä varten..
Kaksi päiväinen puoluekokous oli vedetty tiukkaan aikatauluun ja niin sanottuja perslihaksia tarvittiin, kun ensin matkustettiin perjantain ja lauantain välisen yön ajan pitkin Kainuusta keski-suomen kautta Tampereelle, jossa heti linja-autosta kokoukseen salin penkkiä kuluttamaan.
No mikään turha reissu se ei kuitenkaan ollut, kun saatiin käsiteltyä puolueen visio punavihreästä tulevaisuudesta sekä puolueen toiminta kohti 2020 lukua oleva asiakirja. Samaten saatiin puolueelle uusittua puoluejohtoa jossa mielestäni valinnat menivät iän, sukupuolen, ammattiyhdistysliikkeen jäsenten ja maan eri osille kutakuinkin tasapuolisesti.
Omasta mielestäni kokous oli todella hyvä ja hengeltään sellainen, josta on hyvä ponnistaa yhtenäisenä vasemmiston rintamana. Nykypäivän globaalikapitalismin kriisi antaa uuden voiman sanalla kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen! Tästä on siis hyvä alkaa tehdä vasemmiston uutta nousua kohti parempaa tulevaisuutta ja huomista. Tämä ei tule kuitenkaan ilman sitä perustyötä ja konkretiaa jota tarvitaan uskottavan vaihtoehdon luomiseksi. Mutta jostain se on vain alettava rakentamaan uuden tasa-arvoisemman ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan perustaa!
No mikään turha reissu se ei kuitenkaan ollut, kun saatiin käsiteltyä puolueen visio punavihreästä tulevaisuudesta sekä puolueen toiminta kohti 2020 lukua oleva asiakirja. Samaten saatiin puolueelle uusittua puoluejohtoa jossa mielestäni valinnat menivät iän, sukupuolen, ammattiyhdistysliikkeen jäsenten ja maan eri osille kutakuinkin tasapuolisesti.
 |
| kuten kansan uutisten verkkosivuston kuvasta voi nähdä äänestimme eri asioista tosi ahkeraan ja demokratia toimi eli aidosti sai olla oman vaihtoehdon takana |
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Palvelujen ulkoistamisessa on pidettävä jäitä hatussa
Kuntien talousahdinko aiheuttaa painetta tarkastella erilaisia malleja millä voitaisiin sama palvelu tuottaa edullisimmin. Nyt on taas olemassa riski siihen, että ulkoistaminen nähtäisiin nopeana "pelastavana enkelinä" palvelujen tuottamiseen. Palvelujen ulkoistamispuheissa hehkutetaan tehokkuudesta ja rahan säästöistä, kun palveluja tuotetaan. Ja samalla äänenpainoilla heitetään negatiivisia viittauksia kuntatyön tuloksettomuudesta ja tyhjäkäynnistä.
Mutta suinpäin sukkelaan tehdyt ulkoistamiset eivät olekaan olleet se suuri viistasten kivi palvelujen tuottamisessa. Talouslaskennassa luvut näyttävät, että henkilöstökulut vähenevät ja puolestaan ostopalvelupuoli sitten paisuu. Mutta muutkin seikat ovat osoittaneet, että palvelujen ulkoistus onkin tullut kalliimmaksi ja laatukin on kärsinyt.
Mutta suinpäin sukkelaan tehdyt ulkoistamiset eivät olekaan olleet se suuri viistasten kivi palvelujen tuottamisessa. Talouslaskennassa luvut näyttävät, että henkilöstökulut vähenevät ja puolestaan ostopalvelupuoli sitten paisuu. Mutta muutkin seikat ovat osoittaneet, että palvelujen ulkoistus onkin tullut kalliimmaksi ja laatukin on kärsinyt.
Nämä "kehnot ulkoistamisharjoitukset", josta ollaan palattu takaisin kunnan omaan toimintaan, ovat olleet herättäjiä ja siten myös kunnan omaa palvelutuotantoa ravistelevaa. Mikä ei sinänsä ole aina huono asia (vaikka kallis tällainen herätyskello kyllä on ja olisi useissa tilanteessa saanut jäädä tekemättä!) Nimittäin on ihan hyvä, että aika-ajoin julkisen palvelujen tuottamista tarkastellaan kuntien/kuntayhtymien sisällä. Tällöin yhdessä henkilöstön sekä mahdollisten palvelukyselyjen avulla voidaan saada mahdollisia parannuksia aikaan. Näin voidaan saada aikaiseksi järkeviä palvelukokonaisuuksia sekä joustavia malleja oman toiminnan kehittämiseksi.
Yksityistä ja kolmatta sektoria kyllä tarvitaan tukemaan julkista palvelujen tuotantoa. Mutta pelkkä sumeilematon ulkoistaminen yksityiselle puolelle ei saa olla lähtökohta na ja ideologisena arvona. Myös pienten palvelutuottajien roolia ja yhteistyötä on syytä tutkia palvelujen järjestämisen yhteydessä, jotta ne olisivat tasa-arvoisessa asemassa hankinnoissa suurien tuottajien kanssa. Mutta nämä tutkimiset ja tarkastelut on syytä miettiä tarkoin sekä pystyä tekemään niistä kaikki tarvittavat vertailut (esim. henkilöstö/tilaajajohdon ajankäyttö kilpailutuksessa ja palvelujen tuottamisen seurannassa. Tämä on yksi asia, joka pitää ottaa mukaan palvelujen tuottamisen hinnan vertailussa!)
Yksityistä ja kolmatta sektoria kyllä tarvitaan tukemaan julkista palvelujen tuotantoa. Mutta pelkkä sumeilematon ulkoistaminen yksityiselle puolelle ei saa olla lähtökohta na ja ideologisena arvona. Myös pienten palvelutuottajien roolia ja yhteistyötä on syytä tutkia palvelujen järjestämisen yhteydessä, jotta ne olisivat tasa-arvoisessa asemassa hankinnoissa suurien tuottajien kanssa. Mutta nämä tutkimiset ja tarkastelut on syytä miettiä tarkoin sekä pystyä tekemään niistä kaikki tarvittavat vertailut (esim. henkilöstö/tilaajajohdon ajankäyttö kilpailutuksessa ja palvelujen tuottamisen seurannassa. Tämä on yksi asia, joka pitää ottaa mukaan palvelujen tuottamisen hinnan vertailussa!)
Tässä muutama negatiivinen ulkoistamisuutinen kunnista: (lähde Taloussanomat)
Kaupunki siirsi koulu- ja vanhainkotiruokailut ateriafirmalle ja luopui toimipaikkakohtaisista keittäjistä. Ruuan laadusta alkoi tulla huomattavasti aiempaa enemmän valituksia. Pidentyneiden kuljetusmatkojen takia lämmin ruoka tuli perille joskus kylmänä, ja toisinpäin. Ruoka myös loppui päivittäin monesta toimipisteestä.
Kunta alkoi hankkia katujen ja viheralueiden kunnossapitoa yksityiseltä yhtiöltä.
Odotettua runsaslumisempi talvi nosti ylläpitokulut moninkertaisiksi, koska kalliita lisätilauksia jouduttiin tekemään jatkuvasti.
Kunta sopi vanhuspotilaiden kuntoutuspalveluista yksityisen hoitoyhtiön kanssa.
Omaisten mielestä jatkuvasti vaihtuvat hoitajat ja vaihteleva hoidon taso hidastavat toipumista. Kunnan omassa laitoksessa potilaat paranivat nopeammin ja pystyivät palaamaan koteihinsa aiemmin.
Kunta ulkoisti atk- ja palkkakirjanpitopalvelunsa suurelle yksityiselle palveluntuottajalle.
Samalla omat mikrotukihenkilöt poistettiin. Nyt tietokonepulmien ratkaiseminen vie viikkoja, laiteasennukset ja palkanmaksutkin tökkivät. Palveluntuottajan ilmeisesti Aasiassa sijaitseva help desk ei aina pysty antamaan neuvoja suomeksi.--> (näissä tilanteissa voi alkaa ns. konsulttivalta eli jos tilaajapuolelta puuttuu asiantuntemusta erilaisten atk-järjestelmien ja ohjelmien tilaamiseen..niin jopa alkaa europyörre pyöriä kohti yksityistä konsulttifirmaa ja atk-ohjelmistotalot hierovat käsiään. 2000-luvulla julkisensektorin tietohallinnon kulut ovat kaksinkertaistuneet!!)
Kunta valitsi siivouspalvelut halvimmalta tarjoajalta.
Paljastui, että yhtiöllä ei ollut tarpeeksi työntekijöitä kaikkiin kohteisiin, ja tarjouksen mukainen perussiivous oli lähinnä näennäistä siistimistä. Kunta irtisanoi palvelusopimuksen, mutta seuraavankin yrityksen kanssa oli laatupulmia. Yrityksen mukaan kunnan kiinteistöt olivat ilmoitettua heikommassa kunnossa, jolloin siivoamiseen tarvitaan huomattavasti enemmän aikaa. Kiinteistöjen muut huolto- ja remonttipalvelut oli kunnassa ulkoistettu jo muutama vuosi aiemmin.
| satoja tuhansia ja miljoonia euroja valuu nykyään ulkomaaomisteisteisten pääomayrityksien taskuihin mm terveydenhuollossa, kuin myös tietohallinnossa. Myös tarkkailun alla olisi syytä ottaa sellaiset yritykset, jotka tilittävät minimaalista yhteisöveroa (jos lainkaan) kiertämällä nämä velvoitteet veroparatiisien kautta. |
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Lähidemokratian kehittämistä tarvitaan
Lähidemokratiaa pitää kehittää toimiviksi malleiksi!
Tilanne demokratia vajeen suhteen pahenee, kun kuntien laajentaminen kuntaliitoksilla johtaa siihen, että luottamushenkilöitä valtuustoissa ja lautakunnissa on yhä vähemmän, ja päätöksenteko läheisistäkin asioista karkaa pidemmälle asukkaista. Kaikissa kunnissa luottamushenkilöiden päätettäväksi tulevat asiat ovat entistä laajempia ja monimutkaisempia. Niinpä on selvää, että nyt on aika kehittää kansalaisaktiviisuuden ja lähidemokratian mahdollistavat toimintamallit. Se että pidämme kiinni kuntamme itsehallinnosta ja siihen liittyvistä rakenteista johtuu pitkälti siitä, ettei toimivaa ja varmaa vaihtoehtoista rakennetta lähipalveluiden sekä lähidemokratian varmistamiseksi olla vielä uskottavasti esitetty.
Kaikilla kunnan asukkailla on oikeus toimiviin lähipalveluihin kuten lasten päivähoitoon, perusopetukseen sekä kiireellisiin terveyspalveluihin ja muuhun välttämättömään huolenpitoon. Myös alueiden yhteisistä tarpeista kuten teiden kunnossapidosta, laajakaistan ja vesihuollon rakentamisesta, liikuntapaikkojen ja kokoontumistilojen ylläpidosta pitää huolehtia.
Paikallista elinvoimaa, eli alueiden peruspalveluja, turvallisuutta ja kehittymistä, voidaan vahvistaa aivan ratkaisevasti kukoistavan kansalaisyhteiskunnan avulla. Yhdistykset ja kunnat ovat eräässä suhteessa samassa veneessä: osallistuminen on muuttanut muotoaan, elinikäinen osallistuminen on osittain vaihtunut tilanteen mukaan vaihtuvaan aktivoitumiseen.
Aktiivinen kuntalaisuus on asia, johon paikallisyhteisöissä opitaan vähitellen. Aktiivinen kuntalainen on kunnalle voimavara. Kokemukset osoittavat, että kun annetaan vastuuta ja päätösvaltaa lähidemokratiaelimille, ovat asukkaat valmiit ottamaan laajempaa vastuuta (lainattu soveltuvin osin Järvi-Suomen kyläyhdistyksen http://www.jasky.net/lahidemokratia.html sivustolta)
 |
| kuva http://www.mua.fi/kaarina/tyoryhma4/ |
Kuvassa on ideaaliajatus se, että isojen kuntien synnyttämisen yhteydessä alettaisiin sitten antaa päätösvaltaa myös reuna-alueiden kylille ja kuntakeskuksille aluelautakunnille tms. Pelkonahan on, että isommat kuntakeskukset vievät kaikki palvelut itselleen ja eivät halua kehittää reuna-alueita. Varsinkin normaali vaalien antamat äänimäärät yleensä sitten antavat keskuspaikkakunnalle ns. määräysaseman ja entisistä reunakunnista ei saada riittävän vahvaa edustusta suuriin valtuustoihin. Se että suuriin valtuustoihin valitaan luottamushenkilö ei pitäisi automaattisesti merkitä reuna-alueiden systemaattista näivettämistä. Periaatteessahan valittu luottamushenkilö edustaa koko kunnan alueen kuntalaisia ja siten valitun valtuutetun tulisi nähdä asiat myös pienien kyläraittien käyskentelevien ihmisten kannalta, eikä pidättäytyä pelkästään isojen massojen keskustaajamaan (lue äänestäjien).
Tämä on mielestäni yksi edustuksellisen demokratian heikkous, joka heijastuu myös nykyään Suomen mittakaavassa niin sanottuna kehä kolmossyndroomana. Tämä syndrooma vaikuttaa suuremmassa mittakaavassa myös EU:n isompien maiden vallankäytössä ja tällöin pienemmät valtiot tahtovat jäädä statistin asemaan.
Tällaiseen pelkoon on kuitenkin vastattava aidolla muutoksella, jossa muutoksen työkaluina pitää olla aito vaikuttaminen päätöksentekoon. Tämä tarkoittaa myös taloudellisen vallankäytön osittaista siirtämistä alueille. Tarkempaa käytännön läheistä mallinnosta tarvitaan ja joitain viitteitä paremmasta saatamme nähdä joissakin kokeilussa.
Yläkemijoen aluelautakuntamalli yhtenä käytännön esimerkkinä
Aluelautakunnan toiminnan tavoitteena on järjestää asukas‐ ja asiakaslähtöisiä palveluja niin,että asukkaat saisivat tarpeitaan vastaavat peruspalvelut omalta alueeltaan.
Aluelautakunnassa on yhdeksän jäsentä, joilla jokaisella on henkilökohtainen varajäsen. Jäseniä on
yksi jokaisesta kylästä, riippumatta kylän asukasmäärästä (esimerkiksi Pajulammen kylän koko on 53 asukasta). Jäsenet valitaan kyläkokouksissa neljäksi
vuodeksi eli valtuustokaudeksi kerrallaan. Rovaniemen kaupunginvaltuusto hyväksyy jäsenet kyläkokousten esityksestä.
Aluelautakunta järjestää Yläkemijoen alueen
• perusopetuspalvelut,
• kulttuuripalvelut,
• liikuntapalvelut,
• nuorisopalvelutja
• terveydenhuoltopalvelut
sekä vastaa
• lapsiperheiden ja
• ikäihmisten palveluista sekä
• alueen kehittämistoiminnasta
Aluelautakunnan budjetti oli vuonna 2012 yhteensä 2.117.615 euroa, jolla se järjesti yllämainitun listan mukaiset palvelut. Käytännössä aluelautakunta tilaa ko. palvelut Rovaniemen eri hallintokuntien tuotantopalvelukeskuksilta. Aluelautakunta on toiminut jo vuodesta 1993 ja siihen väliin on ehtinyt vuoden 2006 Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan kuntaliitoskin.
Tässä on siis eräs käytännön läheinen ja toimiva esimerkki aluelautakunnan aidosta mahdollisuudesta vaikuttaa alueensa lähipalveluiden kehittämiseen sekä ylläpitämiseen. Jatkakaamme siis näiden toimivien mallien ja uusien etsimistä, jotta saisimme aitoa vaikuttavuutta asioiden hoitoon!
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Kuntarakennetta ja turvallisuutta valtuuston kokouksessa
Maaliskuun alun Kiuruveden valtuustossa käsiteltiin useampikin asia. Tietenkin tärkeimpänä nousi kuntarakennelakiin annettava kuntakohtainen lausunto. Toisena pykälänä käsiteltiin Ylä-Savon yhteistä turvallisuussuunnitelmaa, josta poimin myös muutaman tarkennuksen bloggaustekstiini.
Kuntarakennelakiluonnokseen annettu Kiuruveden lausunto
Valtioneuvoston Kunta- ja aluehallinto-osasto on siis pyytänyt kunnilta lausuntoa kuntarakennelakiehdotuksesta (Valtiovarainministeriön linjauksiin voi perehtyä täältä: kuntarakennelakiluonnoksen lausunto pyyntö) Samainen ministeriö on laittanut myös asian kansalaisten keskusteluun Otakantaa.fi sivustolle, johon kannattaa myös käydä tutustumassa. Kiuruveden valtuuston hyväksymän lausunnon voi lukea Kiuruveden päätöksenteon nettisivustolta. Laitan tähän alle lainauksena muutaman kohdan lausunnon yleisestä osasta ja joihinkin kohtaan omat kommenttini asioista:
Kiuruveden kaupunki toteaa yleisesti lakiehdotuksesta seuraavaa:
• Nykyinen kuntajakolaki antaa riittävät mahdollisuudet muuttaa kuntajakoa vapaa-ehtoisesti. Sen vuoksi kuntarakennelaki on tarpeeton.
• Kunnat antoivat lausuntonsa kuntarakenteesta viime vuoden keväällä. Lausunto- menettely on sinänsä myönteinen asia. Kiuruveden kaupunki edellyttää, että valtiovarainministeriö ottaa vakavasti kuntien antamat lausunnot lain mahdollisessa jatkokäsittelyssä.-->Tähän yhteyteen liittyi Kiuruveden keskustan ponsi, jossa pyydettiin, että valtuuston puheenjohtaja toimittaa pääministerille Kiuruveden lausunnon asiasta. Tähän ponteen yhtyi koko valtuusto tai oikeammin kokoomusryhmästä ei tullut esille vahvaa kannanottoa puolesta tai vastaan, joten hiljaisella hyväksynnällä hekin kait olivat ponnen takana? Keskusteluun heitettiin ajatus vahvemmasta "karvalakkilähetystöstä" Helsingin suuntaan. Tämän ponnen pohjanahan oli huoli, että kuullaanko meitä aidosti tässä asiassa vai heiteteenkö vastaus mappi ööhön?
• Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus liittyy erittäin kiinteästi kuntarakenne-uudistukseen. Tästä syystä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen linjaukset
tulisi olla selvät ennen kuntarakennelain laatimista.--> Hankalaa on käydä eri tasolla kuntarakennelain keskustelua, jos sosiaali - terveydenhuollon uudistus on näin levällään? Joten tämänkin voi hyvin allekirjoittaa.
• Mahdollisesti tulevassa uudessa lainsäädännössä tulee määritellä lähipalvelu – käsite (etäisyydet ym.)--> tämä on yksi perustavalaatuisesta kysymyksistä. Tähän keskusteluun on myös liitettävä lähidemokratia ja kuntalaisen eli meidän ihmisten aito vaikuttamismahdollisuus meitä koskettavissa päätöksissä. Meidän pitäisi ensin saada hyvä käytännön läheinen ja toimiva malli, jota voitaisiin työstää kuntalaisen kokoiseksi ja näköiseksi.
Pohjois-Savon vasemmiston kannanotossa "Lähipalvelut turvattava ja kuntalaisille lisää päätösvaltaa" on hyvä ajatus lähteä viemään lähi- ja käyttäjädemokratia mallia, jossa nämä mallit tulisi jättää kuntien omaan harkintaan. Mutta nämä mallit eivät saisi lähteä rakentumaan uusiksi poliittisiksi päätöksentekoportaiksi, vaan niiden tulisi ensisijassa olla käyttäjä- ja asiakasperusteisia. Ja näissä osallistumismahdollisuudet tulisi taata kaikille huomioiden ikä-, liikunta ym. mahdolliset esteet.
Tässä nyt lyhyesti yleisen osan kommentit. Itse tarkennuksena tulevissa kysymyksissähän on tilanne Kiuruveden osalta se, että ainoastaan 20 000 asukkaan kriteeristö ei täyty, mutta muut täyttyvät, joten vastauksetkin ovat sen mukaiset.
Ylä-Savon turvallisuussuunnitelma
Turvallisuussunnitelman taustana on Pohjois-Savon liiton maakunnallisessa turvallisuussuunnitelmassa valitut viisi painopistealuetta, joista on koottu myös toimintaryhmät Ylä-Savon turvallisuussuunnitelmaan:
Kuntarakennelakiluonnokseen annettu Kiuruveden lausunto
Valtioneuvoston Kunta- ja aluehallinto-osasto on siis pyytänyt kunnilta lausuntoa kuntarakennelakiehdotuksesta (Valtiovarainministeriön linjauksiin voi perehtyä täältä: kuntarakennelakiluonnoksen lausunto pyyntö) Samainen ministeriö on laittanut myös asian kansalaisten keskusteluun Otakantaa.fi sivustolle, johon kannattaa myös käydä tutustumassa. Kiuruveden valtuuston hyväksymän lausunnon voi lukea Kiuruveden päätöksenteon nettisivustolta. Laitan tähän alle lainauksena muutaman kohdan lausunnon yleisestä osasta ja joihinkin kohtaan omat kommenttini asioista:
Kiuruveden kaupunki toteaa yleisesti lakiehdotuksesta seuraavaa:
• Nykyinen kuntajakolaki antaa riittävät mahdollisuudet muuttaa kuntajakoa vapaa-ehtoisesti. Sen vuoksi kuntarakennelaki on tarpeeton.
• Kunnat antoivat lausuntonsa kuntarakenteesta viime vuoden keväällä. Lausunto- menettely on sinänsä myönteinen asia. Kiuruveden kaupunki edellyttää, että valtiovarainministeriö ottaa vakavasti kuntien antamat lausunnot lain mahdollisessa jatkokäsittelyssä.-->Tähän yhteyteen liittyi Kiuruveden keskustan ponsi, jossa pyydettiin, että valtuuston puheenjohtaja toimittaa pääministerille Kiuruveden lausunnon asiasta. Tähän ponteen yhtyi koko valtuusto tai oikeammin kokoomusryhmästä ei tullut esille vahvaa kannanottoa puolesta tai vastaan, joten hiljaisella hyväksynnällä hekin kait olivat ponnen takana? Keskusteluun heitettiin ajatus vahvemmasta "karvalakkilähetystöstä" Helsingin suuntaan. Tämän ponnen pohjanahan oli huoli, että kuullaanko meitä aidosti tässä asiassa vai heiteteenkö vastaus mappi ööhön?
• Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus liittyy erittäin kiinteästi kuntarakenne-uudistukseen. Tästä syystä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen linjaukset
tulisi olla selvät ennen kuntarakennelain laatimista.--> Hankalaa on käydä eri tasolla kuntarakennelain keskustelua, jos sosiaali - terveydenhuollon uudistus on näin levällään? Joten tämänkin voi hyvin allekirjoittaa.
• Mahdollisesti tulevassa uudessa lainsäädännössä tulee määritellä lähipalvelu – käsite (etäisyydet ym.)--> tämä on yksi perustavalaatuisesta kysymyksistä. Tähän keskusteluun on myös liitettävä lähidemokratia ja kuntalaisen eli meidän ihmisten aito vaikuttamismahdollisuus meitä koskettavissa päätöksissä. Meidän pitäisi ensin saada hyvä käytännön läheinen ja toimiva malli, jota voitaisiin työstää kuntalaisen kokoiseksi ja näköiseksi.
Pohjois-Savon vasemmiston kannanotossa "Lähipalvelut turvattava ja kuntalaisille lisää päätösvaltaa" on hyvä ajatus lähteä viemään lähi- ja käyttäjädemokratia mallia, jossa nämä mallit tulisi jättää kuntien omaan harkintaan. Mutta nämä mallit eivät saisi lähteä rakentumaan uusiksi poliittisiksi päätöksentekoportaiksi, vaan niiden tulisi ensisijassa olla käyttäjä- ja asiakasperusteisia. Ja näissä osallistumismahdollisuudet tulisi taata kaikille huomioiden ikä-, liikunta ym. mahdolliset esteet.
Tässä nyt lyhyesti yleisen osan kommentit. Itse tarkennuksena tulevissa kysymyksissähän on tilanne Kiuruveden osalta se, että ainoastaan 20 000 asukkaan kriteeristö ei täyty, mutta muut täyttyvät, joten vastauksetkin ovat sen mukaiset.
Ylä-Savon turvallisuussuunnitelma
Turvallisuussunnitelman taustana on Pohjois-Savon liiton maakunnallisessa turvallisuussuunnitelmassa valitut viisi painopistealuetta, joista on koottu myös toimintaryhmät Ylä-Savon turvallisuussuunnitelmaan:
- Arjen turvallisuus; tapaturmien ja onnettomuuksien ehkäisy
-Arjen turvallisuus; palveluiden toimivuus
-Syrjäytymisen ehkäisy; erityisesti nuorten syrjäytymisen ehkäisy
-Väkivallan hallinta ja ehkäisy
-Päihteiden käyttöön vaikuttaminen ja omavalvonnan edistäminen
Itse suunnitelma on täytetty ensin oheisiin ryhmiin liittyvillä tilastoilla ja kuntalaisilta tehdyllä turvallisuuskyselyllä. Lopuksi on tehty näistä analyysi ja rakennettu taulukointi mittareineen kehittämistarpeista. Ryhmissä on ollut mukana kolmannen sektorin, yrittäjien ja kuntien sekä kuntayhtymän viranhaltijoita. Kritiikkiä tämä suunnitelma on saanut konkretian puutteesta ja liiallisesta tilastollisen aineiston käytöstä itse raportissa.
Allekirjoitan tietyt kriittiset kannanotot suunitelmaan. On kuitenkin muistettava, että tämä on vasta ensi askel ja eräänlainen pohjapaperi Ylä-Savon yhteisestä turvallisuusasiakirjasta. Tästä on jalostettava sellainen malli, jota voidaan sitten käyttää jonkinlaisena "kenttätyökaluna" kuntalaistemme arjen turvallisuuden tunteen ja käytännön parantamiseksi. Aikaisemmat turvallisuussuunnitelmat olivat kuntakohtaisia ja siten ne ovatkin mittakaavassaan pienempiä, mutta toisaalta konkreettisten käytänteiden saattaminen on niissä ollut helpompaa. Itse suunnitelman taulukoissa on myös selkeitä tehtävänantoja, joita pitää viedä eteenpäin eri vapaaehtoisryhmissä, yrityksissa, kuntien hallintokunnissa, niin Y-S soten, kuin peruskuntien osalta sekä tietenkin palo- pelastus ja poliisitoimessakin. Valtuustossa tuli myös esille perheiden, vanhemmuuden ja jokaisen meidän omasta vastuusta itsestä ja lähimmäisestä. Tämä onkin varmaan yksi peruskivistä mihin sitten koetetaan muurata tarvittava tukiverkosto saattamaan meidät turvallisempaan arkeen, jos itse emme kaikista tilanteista selviä.
Valtuusto siis hyväksyi keskustelujen jälkeen turvallisuussuunnitelman. Sonkajärven valtuusto on myös asian hyväksynyt, mutta Iisalmen valtuusto antoi asian uudelleen hallituksen käsiteltäväksi. Koska kysymyksessä on Ylä-Savon yhteisestä turvallisuussuunnitelmasta, niin saattapi olla, että asiaa vielä käsitellään uudestaan? Toisaalta asiaa ei haittaa vaikka sitä käsiteltäisiin vielä, jotta suunnitelmaan voitaisiin saada vielä käytännön läheinen lisäosa esim. mihin otat yhteyttä jos....
Mielestäni tärkeitä havaintoja joihin käytännön arjessa on jo törmätty löytyy tästä suunnitelmasta:
Allekirjoitan tietyt kriittiset kannanotot suunitelmaan. On kuitenkin muistettava, että tämä on vasta ensi askel ja eräänlainen pohjapaperi Ylä-Savon yhteisestä turvallisuusasiakirjasta. Tästä on jalostettava sellainen malli, jota voidaan sitten käyttää jonkinlaisena "kenttätyökaluna" kuntalaistemme arjen turvallisuuden tunteen ja käytännön parantamiseksi. Aikaisemmat turvallisuussuunnitelmat olivat kuntakohtaisia ja siten ne ovatkin mittakaavassaan pienempiä, mutta toisaalta konkreettisten käytänteiden saattaminen on niissä ollut helpompaa. Itse suunnitelman taulukoissa on myös selkeitä tehtävänantoja, joita pitää viedä eteenpäin eri vapaaehtoisryhmissä, yrityksissa, kuntien hallintokunnissa, niin Y-S soten, kuin peruskuntien osalta sekä tietenkin palo- pelastus ja poliisitoimessakin. Valtuustossa tuli myös esille perheiden, vanhemmuuden ja jokaisen meidän omasta vastuusta itsestä ja lähimmäisestä. Tämä onkin varmaan yksi peruskivistä mihin sitten koetetaan muurata tarvittava tukiverkosto saattamaan meidät turvallisempaan arkeen, jos itse emme kaikista tilanteista selviä.
Valtuusto siis hyväksyi keskustelujen jälkeen turvallisuussuunnitelman. Sonkajärven valtuusto on myös asian hyväksynyt, mutta Iisalmen valtuusto antoi asian uudelleen hallituksen käsiteltäväksi. Koska kysymyksessä on Ylä-Savon yhteisestä turvallisuussuunnitelmasta, niin saattapi olla, että asiaa vielä käsitellään uudestaan? Toisaalta asiaa ei haittaa vaikka sitä käsiteltäisiin vielä, jotta suunnitelmaan voitaisiin saada vielä käytännön läheinen lisäosa esim. mihin otat yhteyttä jos....
Mielestäni tärkeitä havaintoja joihin käytännön arjessa on jo törmätty löytyy tästä suunnitelmasta:
-tapaturmista valtaosa sattuu vapaa-ajalla tai kodin välittömässä lä-
heisyydessä. Yhteistoiminta-alueella koti- ja vapaa-ajan tapaturmiin liittyvät hoitojaksot yli 65-vuotiailla ovat huomattavasti koko maan tai Pohjois-Savon keskiarvoa korkeampia
-turvallisuuskyselyn mukaan suurin puute erityisesti haja- asutusalueella koettiin ensiavun, poliisin sekä palo- ja pelastustoimen palveluiden saatavuudessa
-syrjäytymisen riski koskee kaikkia ikäryhmiä, lapsia, nuoria, työttömiä, vanhuksia ja mielenterveyskuntoutujia. Syrjäytymisen ehkäisyssä havainnoinnin ja puuttumisen tilanteita ovat esim. neuvolakäynnit ja muut terveystarkastukset sekä vastaanottokäynnit ja kontaktit viranomaisiin
-lähisuhdeväkivalta on yleistä kaikissa ikäryhmissä. Lähisuhdeväki- valtaa ehkäistään paikallisesti perustettavan lähisuhdeväkivalta työ-
ryhmän kautta
-päihteiden/alkoholin käyttö on erittäin yleistä erityisesti Iisalmessa.
Päihteiden saantia ehkäistään kaupan ja ravintoloiden omavalvonnan lisäämisellä sekä puuttumalla alkoholin välittämiseen alaikäisille
Palaan tähän aihioon mahdollisesti myöhemmissä bloggauksissa. Asia on tärkeä ja tärkeää olisi saada omat suunnitelmat riittävän käytännön läheisiksi, jotta yhteistyö eri tahojen kanssa sujuisi saumattomasti.
maanantai 21. tammikuuta 2013
uuden valtuuston ensimmäinen kokous
Jahas uusi valtuusto pääsi vauhtiin hyväksymällä puolueiden välisten neuvotteluiden tuloksena olevat luottamuspaikat. Periaatteessa homma eteni esityslistan mukaisesti, pieniä nimen vaihdoksia lukuunottamatta. Tosin eräästä varapaikasta perussuomalaiset tekivät linjaus vääntöä, mutta loppujen lopuksi asia sovittiin ilman äänestyksiä.
Valtuuston asialistalla oli luottamuspaikkojen lisäksi kesäteatterin rahoituskuvio. Siinähän tilanne on sellainen, että hankkeen rakentamistyöt ovat vielä edelleen kesken ja rahoituksesta puuttuu teatteriyhdistyksen omasta panoksesta vajaa 25 000 euroa. Myös loppurahoitukseen tarvittaisiin vielä 15 000 euroa. Rahoituspohja tälle hankkeelle oli sellainen, että sitä rahoittaa EU, valtio ELY:n kautta, Ylä-Savon Veturi, Kiuruveden kaupunki ja Maalaiskaupungin teatterin vastikkeeton työpanos eli talkoot. Nyt näyttää siis siltä, ettei tuota omaa työpanosta tulla saamaan kokoon ja muukin rahoitus on puutteellinen. Siten kaupunginhallitus esitti valtuustolle hyväksyttäväksi 40 000 euron lainan yhden prosentin korolla ja laina pitää maksaa 31.12.2014 mennessä takaisin. Tässä on se mielenkiintoinen pointti, että mikäli teatteriyhdistys ei kykene lainan takaisin maksuun, niin kaupunki saa kesäteatterirakennelman itselleen. Valtuusto siis hyväksyi annetun esityksen, vaikka muutama puheenvuoro kriittinen olikin.
Periaatteessa tällainen hanke on, omasta mielestäni, kulttuurimyönteinen ja antaa positiivista signaalia Kiuruveden kaupungin toiminnasta elävän kesäteatterikulttuurin puolesta. Vaikkakin tällaiset hankkeet ovat aina haasteellisia toteuttaa ja taloudelliset riskit voivat realisoitua. Myös kriittisiä äänenpainoja saattaa tulla , kun muitakin rahanreikiä olisi ja ollaanko tässä kuinka tasa-arvoisia esim. muita vapaaehtoisyhdistyksiä kohtaan? Toivotaan vaan, että homma saataisiin kuntoon ja että talkooteatterilaiset jaksaisivat painaa esityksiä kesäkausilla vuosia eteenpäin.
Virallisen kokouksen päätteeksi kokoomusryhmän valtuustoaloite ulkopaikkakunnalla työskentelevien työmatkatuen selvittämisestä oli sinänsä oikea ja kannatettava aloite. Tässä on vain se mielenkiintoinen juttu, että kokoomus oli äänestänyt edellisen valtuustokauden lopun talousarviokokouksessa määrärahan summan yli 13 500 euron lakkauttamisen puolesta, kun taasen siinä kokouksessa vasemmistoryhmämme puolusti määrärahan jättämistä talousarvioon äänestyttämällä asia valtuustossa. No mielet kääntyvät ja uudet valtuutetut ovat remmissä, joten ei ihmetellä sitä sen enempää.
Valtuuston asialistalla oli luottamuspaikkojen lisäksi kesäteatterin rahoituskuvio. Siinähän tilanne on sellainen, että hankkeen rakentamistyöt ovat vielä edelleen kesken ja rahoituksesta puuttuu teatteriyhdistyksen omasta panoksesta vajaa 25 000 euroa. Myös loppurahoitukseen tarvittaisiin vielä 15 000 euroa. Rahoituspohja tälle hankkeelle oli sellainen, että sitä rahoittaa EU, valtio ELY:n kautta, Ylä-Savon Veturi, Kiuruveden kaupunki ja Maalaiskaupungin teatterin vastikkeeton työpanos eli talkoot. Nyt näyttää siis siltä, ettei tuota omaa työpanosta tulla saamaan kokoon ja muukin rahoitus on puutteellinen. Siten kaupunginhallitus esitti valtuustolle hyväksyttäväksi 40 000 euron lainan yhden prosentin korolla ja laina pitää maksaa 31.12.2014 mennessä takaisin. Tässä on se mielenkiintoinen pointti, että mikäli teatteriyhdistys ei kykene lainan takaisin maksuun, niin kaupunki saa kesäteatterirakennelman itselleen. Valtuusto siis hyväksyi annetun esityksen, vaikka muutama puheenvuoro kriittinen olikin.
Periaatteessa tällainen hanke on, omasta mielestäni, kulttuurimyönteinen ja antaa positiivista signaalia Kiuruveden kaupungin toiminnasta elävän kesäteatterikulttuurin puolesta. Vaikkakin tällaiset hankkeet ovat aina haasteellisia toteuttaa ja taloudelliset riskit voivat realisoitua. Myös kriittisiä äänenpainoja saattaa tulla , kun muitakin rahanreikiä olisi ja ollaanko tässä kuinka tasa-arvoisia esim. muita vapaaehtoisyhdistyksiä kohtaan? Toivotaan vaan, että homma saataisiin kuntoon ja että talkooteatterilaiset jaksaisivat painaa esityksiä kesäkausilla vuosia eteenpäin.
Virallisen kokouksen päätteeksi kokoomusryhmän valtuustoaloite ulkopaikkakunnalla työskentelevien työmatkatuen selvittämisestä oli sinänsä oikea ja kannatettava aloite. Tässä on vain se mielenkiintoinen juttu, että kokoomus oli äänestänyt edellisen valtuustokauden lopun talousarviokokouksessa määrärahan summan yli 13 500 euron lakkauttamisen puolesta, kun taasen siinä kokouksessa vasemmistoryhmämme puolusti määrärahan jättämistä talousarvioon äänestyttämällä asia valtuustossa. No mielet kääntyvät ja uudet valtuutetut ovat remmissä, joten ei ihmetellä sitä sen enempää.