Nyt kun vahvasti näyttää, että taloudellisen kurimuksen aalto lyö yli euroopan ja velkavetoinen talousjärjestelmä on romahtamassa, niin miten käy niitten ihmisten joiden sosiaalisen itsetunnon ja arvostuksen maailma on peilautunut kulutusshoppailuun?
Voidaan ottaa pieni annos ajattelua ihmismielen ja ihmisyhteisön sosiaaliseen arvostusmaailmaan, joihin kuluttajatavaroita tuottava yritysmaailma koettaa vedota. Yrityksien seireenilaulu tuottaa tavaroita ja palveluksia yli perustarpeiden. Ihmismielessä täytyy olla jokin joka aktivoi saamaan uudemmat materialismihärpäkkeet. Ja ne pitää saada vielä mahdollisimman nopeasti heti kun ne saapuvat markkinoille. Ihmisillä (kuluttajilla) ei siten ole kärsivällisyyttä säästää sivuun tarvittavaa rahamäärää, joten sitten otetaan pikavippi tai kulutusluotto velkaa. Tästä aikakaudesta voitanee puhua myös "heti mulle kaikki tänne" ajasta. Tämä tietysti on yksi velkatalouden peruspilareista eli helpon velan saaminen, jotta tavara liikkuisi mahdollisimman nopealla kiertovauhdilla.
Tähän voi helposti liittää "hehkulamppu huijaus" systeemin. Tietokone, kännykkä, tulostin yms maailmassa kiertoaika on todella lyhyt. Tämä näkyy mm sähkö- ja elektroniikkaromujen kierrätyspisteissä. Materiaalivirtojen kiihtyvä kasvu syö maapallomme elikelpoisuutta ja kasvun rajat tulevat myös sieltä kautta vastaan. Mutta tärkeintä on ollut tavaravirtojen kiihtyvä kiertoaika, joka on suuryrityksien kvarttaalisykleissä olevaa valtimon sykettä. Nyt tämä syke alkaa taantuman koettaessa hiljetä.
Tarkastaeltaessa syvemmin ihmisten kulutusta ovat eri tutkijat huomanneet yhdenmukaisuuksia ihmisten kulutustottumuksissa. Myös kehittyvien maiden yhteiskuntien on nähty käyttäytyvän samoilla kehityskaarilla. Kulutus ja antropologiset tutkimukset osoittavat, että kulutustavarat tarjoavat symbolisen kielen, jonka avulla me viestimme jatkuvasti toistemme kanssa, emmekä vain tavarasta sinänsä, vaan myös todella tärkeistä asioista, kuten perheestä, ystävyyssuhteista, yhteenkuuluvuudesta, yhteisöstämme, identiteetistämme, yhteiskunnallisesta asemastamme ja jopa elämän tarkoituksesta. Sanoo mm Tim Jackson Hyvinvointia ilman kasvua kirjassaan 2009.
Antropologi Emma Mawdsleyn 2004 mukaan ilmiö ei ole ominaista pelkästään länsimaille, vaan hän on omassa tutkimuksessaan havainnut, että intian keskiluokka on voimakkaasti mieltynyt länsimaiseen elämäntapaan. Tällöin he hakevat länsimaisten arvojen ja tavaroiden kiihkeää tavoittelua. Myös antropologi Mary Douglas 2006 on tutkimuksissaan todennut, että kuluttaja yleistavoite kaikkialla maailmassa "auttaa luomaan sosiaalinen maailma ja löytämään uskottava paikkansa siinä"
Antropologit ovat löytäneet tällaisen materiaalisen hyvän vertauskuvallisen roolin kaikissa yhteiskunnissa, joissa aihetta on tutkittu.
Maslow on kova sana vielä näinäkin päivinä. Kulutusshoppailussa on usein mukana tarvehierarkian pyramidin yläosan tarpeet.
Tutkijoiden näkemyksien perusteella ihmismielen jatkuva tavaroiden haaliminen on siis osa sosiaalisen arvostuksen mittari yhteisössä. Tähän liittyy myös ei materiaalisen "tavaran" haaliminen ns virtuaalipeleissä. Esimerkkinä varhaisnuorille suunnattu habbo, jossa eri kalusteilla ja statuksella saadaan arvostusta virtuaaliyhteisössä. Yritysmaailmassa koetetaan pitää yllä jatkuvaa kulutusvirtaa herättämällä juuri yllämainittuja mielikuvia, joihin samastumalla olet sosiaalisessa yms hierarkkisessa portaassa arvostetussa asemassa. Olkoon tulevaisuudessa tätä viettiä sitten kasvattamassa virtuaaliseinävaatteet tai bemari autotallissa.
Onko meillä ihmisillä sisäänrakennettu vietti, kuten psykologi William James aikoinaan totesi? Tällaiseen geneettiseen viettiin on saatu hieman vahvistusta aivotutkimuksella, jossa on todettu noin 5,8 prosentilla väestöstä on mielihyvän tunne eli dopamiinin eritys korkeampi ja aiheuttaa pakonomaista ostopainetta. Pitäisikö näille harkita lääkitystä? Ja meille muille arvomaailman kasvatusta, niin että voisimme kasvaa itsetunnoltamme sellaisiksi, että sosiaalisen arvostuksen voisimme sivuuttaa takavasemmalle?
Tässä on useita mielenkiintoisia tutkimuksen säikeitä, joihin olisi hyvä tarkemmin paneutua. Ihmismielen muuntautuminen geneettiseltä perimältään vie aikaa ja siitä ajasta jolloin olimme vielä luolamiehen asteella ei maapallon aikajanaa katsellessa ole kovinkaan pitkä-aika. Meillä voi olla vielä heijastumia keräilijäihmisen ja varsinkin maskuliinisen tavaroiden keräämisen statussymboliikan antamasta vahvistuksesta saada vastakkainen sukupuoli kiinnostumaan itsestään ;)
