Sivut

tiistai 10. huhtikuuta 2012

valtuuston kokous 10.4.2012

Kiuruveden valtuusto antoi kuntarakennetyöryhmän selvitykseen odotetun kielteisen kannan. Analyysia asiasta kävin edellisessä bloggauksessani kuntalaisen ja valtuutetun mietteitä. Tärkeää asiaa oli myös Ylä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa, joka hyväksyttiin valtuustostamme vuosille 2012 - 2015.

Hyvinvointisuunnitelmassa on hyvin kattavasti ajateltu moniammatillisia näkökulmia Ylä-Savon alueelta. Kiteytettynä Ylä-Savossa ollaan pienien ja mittakaavaltaan inhimillisiä asuinympäristöjen kanssa tekemisissä, jotka ovat puhtaita, turvallisia ja rauhallisia kasvuympäristöjä lapsille ja nuorille. Täällä on meillä paljon harrastusmahdollisuuskia, puistoja, virkistys ja ulkoilualueita. Alueella on laaja kuntien, niiden hallintokuntien ja sidosryhmien välinen yhteistyö, jotka antavat hyvän perustan ylläpitää ja kehittää lasten ja nuorten hyvinvointia alueella.

Näistä hyvistä  pohjista huolimatta meillä on lasten ja nuorten hyvinvoinnissa ongelmia:
Väestön polarisoituminen: hyvinvoivat perheet ja perheet, joilla ongelmat kasaantuvat. Mukaan on tullut uusavuttomuutta  ja toisen polven työttömyyttä. Nuorten terveydentila on heikentynyt (masennusta, päihteiden käyttöä, tupakka, lihavuus, syömishäiriöt, liikunnan vähäisyys). Nuorilla havaitaan syrjäytymistä, yksinäisyyttä, nettiriippuvaisuutta, rikollisuutta, koulupudokkaita ja työttömyyttä. Vanhemmuuden puute ja sitä kautta lastensuojelutarpeiden lisääntymistä. Nuorten osallisuuden ja kuulemiseen vähäisyyttä.

Näihin ongelmiin pyritään tällä hyvinvointisuunnitelmalla pureutumaan ja se sisältääkin palveluittain laaditut kehittämistavoitteet, toimenpiteet, vastuutahot ja aikataulut. Näihin toimenpiteisiin pitääkin tarttua, mutta ne vaativat oikeaa resussien kohdentamista ja tarvittaessa lisätä niitä. Seurantaa pitää tehdä, että kyseinen suunnitelma ei jää paperiksi hyllyyn. Tarkoituksena onkin, että hyvinvointisuunnitelman työryhmät kokoontusivat vähintään kerran vuodessa arvioimaan tavoitteiden toteutumisen astetta.

Tärkeänä tavoitteena näen ennaltaehkäisevän työnmerkityksen korostamisen kyseisessä hyvinvointisuunnitelmassa ja se että tavoitteet viedään myös kenttätyöhön asti sekä toimintaan ohjataan riittävästi resursseja!