Lähidemokratian kehittämistä tarvitaan

 Lähidemokratiaa pitää kehittää toimiviksi malleiksi!

Tilanne demokratia vajeen suhteen pahenee, kun kuntien laajentaminen kuntaliitoksilla johtaa siihen, että luottamushenkilöitä valtuustoissa ja lautakunnissa on yhä vähemmän, ja päätöksenteko läheisistäkin asioista karkaa pidemmälle asukkaista. Kaikissa kunnissa luottamushenkilöiden päätettäväksi tulevat asiat ovat entistä laajempia ja monimutkaisempia. Niinpä on selvää, että nyt on aika kehittää kansalaisaktiviisuuden ja lähidemokratian mahdollistavat toimintamallit. Se että pidämme kiinni kuntamme itsehallinnosta ja siihen liittyvistä rakenteista johtuu pitkälti siitä, ettei toimivaa ja varmaa vaihtoehtoista rakennetta lähipalveluiden sekä lähidemokratian varmistamiseksi olla vielä uskottavasti esitetty.

Kaikilla kunnan asukkailla on oikeus toimiviin lähipalveluihin kuten lasten päivähoitoon, perusopetukseen sekä kiireellisiin terveyspalveluihin ja muuhun välttämättömään huolenpitoon. Myös alueiden yhteisistä tarpeista kuten teiden kunnossapidosta, laajakaistan ja vesihuollon rakentamisesta, liikuntapaikkojen ja kokoontumistilojen ylläpidosta pitää huolehtia.

Paikallista elinvoimaa, eli alueiden peruspalveluja, turvallisuutta ja kehittymistä, voidaan vahvistaa aivan ratkaisevasti kukoistavan kansalaisyhteiskunnan avulla. Yhdistykset ja kunnat ovat eräässä suhteessa samassa veneessä: osallistuminen on muuttanut muotoaan, elinikäinen osallistuminen on osittain vaihtunut tilanteen mukaan vaihtuvaan aktivoitumiseen.

Aktiivinen kuntalaisuus on asia, johon paikallisyhteisöissä opitaan vähitellen. Aktiivinen kuntalainen on kunnalle voimavara. Kokemukset osoittavat, että kun annetaan vastuuta ja päätösvaltaa lähidemokratiaelimille, ovat asukkaat valmiit ottamaan laajempaa vastuuta (lainattu soveltuvin osin Järvi-Suomen kyläyhdistyksen http://www.jasky.net/lahidemokratia.html sivustolta)

kuva http://www.mua.fi/kaarina/tyoryhma4/

Kuvassa on ideaaliajatus se, että isojen kuntien synnyttämisen yhteydessä alettaisiin sitten antaa päätösvaltaa myös reuna-alueiden kylille ja kuntakeskuksille aluelautakunnille tms. Pelkonahan on, että isommat kuntakeskukset vievät kaikki palvelut itselleen ja eivät halua kehittää reuna-alueita. Varsinkin normaali vaalien antamat äänimäärät yleensä sitten antavat keskuspaikkakunnalle ns. määräysaseman ja entisistä reunakunnista ei saada riittävän vahvaa edustusta suuriin valtuustoihin. Se että suuriin valtuustoihin valitaan luottamushenkilö ei pitäisi automaattisesti merkitä reuna-alueiden systemaattista näivettämistä. Periaatteessahan valittu luottamushenkilö edustaa koko kunnan alueen kuntalaisia ja siten valitun valtuutetun tulisi nähdä asiat myös pienien kyläraittien käyskentelevien ihmisten kannalta, eikä pidättäytyä pelkästään isojen massojen keskustaajamaan (lue äänestäjien).

Tämä on mielestäni yksi edustuksellisen demokratian heikkous, joka heijastuu myös nykyään Suomen mittakaavassa niin sanottuna kehä kolmossyndroomana. Tämä syndrooma vaikuttaa suuremmassa mittakaavassa myös EU:n isompien maiden vallankäytössä ja tällöin pienemmät valtiot tahtovat jäädä statistin asemaan.

Tällaiseen pelkoon on kuitenkin  vastattava aidolla muutoksella, jossa muutoksen työkaluina pitää olla aito vaikuttaminen päätöksentekoon. Tämä tarkoittaa myös taloudellisen vallankäytön osittaista siirtämistä alueille. Tarkempaa käytännön läheistä mallinnosta tarvitaan ja joitain viitteitä paremmasta saatamme nähdä joissakin kokeilussa.

Yläkemijoen aluelautakuntamalli yhtenä käytännön esimerkkinä
Aluelautakunnan toiminnan tavoitteena on järjestää asukas‐ ja asiakaslähtöisiä palveluja niin,että asukkaat saisivat tarpeitaan vastaavat peruspalvelut omalta alueeltaan.

Aluelautakunnassa on yhdeksän jäsentä, joilla jokaisella on henkilökohtainen varajäsen. Jäseniä on
yksi jokaisesta kylästä, riippumatta kylän asukasmäärästä (esimerkiksi Pajulammen kylän koko on 53 asukasta). Jäsenet valitaan kyläkokouksissa neljäksi
vuodeksi eli valtuustokaudeksi kerrallaan. Rovaniemen kaupunginvaltuusto hyväksyy jäsenet kyläkokousten esityksestä.

Aluelautakunta järjestää Yläkemijoen alueen
• perusopetuspalvelut,
• kulttuuripalvelut,
• liikuntapalvelut,
• nuorisopalvelutja
• terveydenhuoltopalvelut
sekä vastaa
• lapsiperheiden ja
• ikäihmisten palveluista sekä
• alueen kehittämistoiminnasta
Aluelautakunnan budjetti oli vuonna 2012 yhteensä 2.117.615 euroa, jolla se järjesti yllämainitun listan mukaiset palvelut. Käytännössä aluelautakunta tilaa ko. palvelut Rovaniemen eri hallintokuntien tuotantopalvelukeskuksilta. Aluelautakunta on toiminut jo vuodesta 1993 ja siihen väliin on ehtinyt vuoden 2006 Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan kuntaliitoskin.



 Tässä on siis eräs käytännön läheinen ja toimiva esimerkki aluelautakunnan aidosta mahdollisuudesta vaikuttaa alueensa lähipalveluiden kehittämiseen sekä ylläpitämiseen. Jatkakaamme siis näiden toimivien mallien ja uusien etsimistä, jotta saisimme aitoa vaikuttavuutta asioiden hoitoon!

Kuntarakennetta ja turvallisuutta valtuuston kokouksessa

Maaliskuun alun Kiuruveden valtuustossa käsiteltiin useampikin asia. Tietenkin tärkeimpänä nousi kuntarakennelakiin annettava kuntakohtainen lausunto. Toisena pykälänä käsiteltiin Ylä-Savon yhteistä turvallisuussuunnitelmaa, josta poimin myös muutaman tarkennuksen bloggaustekstiini.

Kuntarakennelakiluonnokseen annettu Kiuruveden lausunto

Valtioneuvoston Kunta- ja aluehallinto-osasto on siis pyytänyt kunnilta lausuntoa kuntarakennelakiehdotuksesta (Valtiovarainministeriön linjauksiin voi perehtyä täältä: kuntarakennelakiluonnoksen lausunto pyyntö) Samainen ministeriö on laittanut myös asian kansalaisten keskusteluun Otakantaa.fi sivustolle, johon kannattaa myös käydä tutustumassa. Kiuruveden valtuuston hyväksymän lausunnon voi lukea Kiuruveden päätöksenteon nettisivustolta. Laitan tähän alle lainauksena muutaman kohdan lausunnon yleisestä osasta ja joihinkin kohtaan omat kommenttini asioista:

Kiuruveden kaupunki toteaa yleisesti lakiehdotuksesta seuraavaa:


• Nykyinen kuntajakolaki antaa riittävät mahdollisuudet muuttaa kuntajakoa vapaa-ehtoisesti. Sen vuoksi kuntarakennelaki on tarpeeton.

• Kunnat antoivat lausuntonsa kuntarakenteesta viime vuoden keväällä. Lausunto- menettely on sinänsä myönteinen asia.  Kiuruveden kaupunki edellyttää, että valtiovarainministeriö ottaa vakavasti kuntien antamat lausunnot lain mahdollisessa jatkokäsittelyssä.-->Tähän yhteyteen liittyi Kiuruveden keskustan ponsi, jossa pyydettiin, että valtuuston puheenjohtaja toimittaa pääministerille Kiuruveden lausunnon asiasta. Tähän ponteen yhtyi koko valtuusto tai oikeammin kokoomusryhmästä ei tullut esille vahvaa kannanottoa puolesta tai vastaan, joten hiljaisella hyväksynnällä hekin kait olivat ponnen takana?  Keskusteluun heitettiin  ajatus vahvemmasta "karvalakkilähetystöstä" Helsingin suuntaan. Tämän ponnen pohjanahan oli huoli, että kuullaanko meitä aidosti tässä asiassa vai heiteteenkö vastaus mappi ööhön?

• Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus liittyy erittäin kiinteästi kuntarakenne-uudistukseen. Tästä syystä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen linjaukset 
tulisi olla selvät ennen kuntarakennelain laatimista.--> Hankalaa on käydä eri tasolla kuntarakennelain keskustelua, jos sosiaali - terveydenhuollon uudistus on näin levällään? Joten tämänkin voi hyvin allekirjoittaa.

• Mahdollisesti tulevassa uudessa lainsäädännössä tulee määritellä lähipalvelu – käsite (etäisyydet ym.)--> tämä on yksi perustavalaatuisesta kysymyksistä. Tähän keskusteluun on myös liitettävä lähidemokratia ja kuntalaisen eli meidän ihmisten aito vaikuttamismahdollisuus meitä koskettavissa päätöksissä. Meidän pitäisi ensin saada hyvä käytännön läheinen ja toimiva malli, jota voitaisiin työstää kuntalaisen kokoiseksi ja näköiseksi.

Pohjois-Savon vasemmiston kannanotossa "Lähipalvelut turvattava ja kuntalaisille lisää päätösvaltaa" on hyvä ajatus lähteä viemään lähi- ja käyttäjädemokratia mallia, jossa nämä mallit tulisi jättää kuntien omaan harkintaan. Mutta nämä mallit eivät saisi lähteä rakentumaan uusiksi poliittisiksi päätöksentekoportaiksi, vaan niiden tulisi ensisijassa olla käyttäjä- ja asiakasperusteisia. Ja näissä osallistumismahdollisuudet tulisi taata kaikille huomioiden ikä-, liikunta ym. mahdolliset esteet. 

Tässä nyt lyhyesti yleisen osan kommentit. Itse tarkennuksena tulevissa kysymyksissähän on tilanne Kiuruveden osalta se, että ainoastaan 20 000 asukkaan kriteeristö ei täyty, mutta muut täyttyvät, joten vastauksetkin ovat sen mukaiset.

Ylä-Savon turvallisuussuunnitelma

Turvallisuussunnitelman taustana on Pohjois-Savon liiton maakunnallisessa turvallisuussuunnitelmassa valitut viisi painopistealuetta, joista on koottu myös toimintaryhmät Ylä-Savon turvallisuussuunnitelmaan:

- Arjen turvallisuus; tapaturmien ja onnettomuuksien ehkäisy

-Arjen turvallisuus; palveluiden toimivuus

-Syrjäytymisen ehkäisy; erityisesti nuorten syrjäytymisen ehkäisy

-Väkivallan hallinta ja ehkäisy

-Päihteiden käyttöön vaikuttaminen ja omavalvonnan edistäminen

Itse suunnitelma on täytetty ensin oheisiin ryhmiin liittyvillä tilastoilla ja kuntalaisilta tehdyllä turvallisuuskyselyllä. Lopuksi on tehty näistä analyysi ja rakennettu taulukointi mittareineen kehittämistarpeista. Ryhmissä on ollut mukana kolmannen sektorin, yrittäjien ja kuntien sekä kuntayhtymän viranhaltijoita. Kritiikkiä tämä suunnitelma on saanut konkretian puutteesta ja liiallisesta tilastollisen aineiston käytöstä itse raportissa.

Allekirjoitan tietyt kriittiset kannanotot suunitelmaan. On kuitenkin muistettava, että tämä on vasta ensi askel ja eräänlainen pohjapaperi Ylä-Savon yhteisestä turvallisuusasiakirjasta. Tästä on jalostettava sellainen malli, jota voidaan sitten käyttää jonkinlaisena "kenttätyökaluna" kuntalaistemme arjen turvallisuuden tunteen ja käytännön parantamiseksi. Aikaisemmat turvallisuussuunnitelmat olivat kuntakohtaisia ja siten ne ovatkin mittakaavassaan pienempiä, mutta toisaalta konkreettisten käytänteiden saattaminen on niissä ollut helpompaa. Itse suunnitelman taulukoissa on myös selkeitä tehtävänantoja, joita pitää viedä eteenpäin eri vapaaehtoisryhmissä, yrityksissa, kuntien hallintokunnissa, niin Y-S soten, kuin peruskuntien osalta sekä tietenkin palo- pelastus ja poliisitoimessakin. Valtuustossa tuli myös esille perheiden, vanhemmuuden ja jokaisen meidän omasta vastuusta itsestä ja lähimmäisestä. Tämä onkin varmaan yksi peruskivistä mihin sitten koetetaan muurata tarvittava  tukiverkosto saattamaan meidät turvallisempaan arkeen, jos itse emme kaikista tilanteista selviä.

Valtuusto siis  hyväksyi keskustelujen jälkeen turvallisuussuunnitelman. Sonkajärven valtuusto on myös asian hyväksynyt, mutta Iisalmen valtuusto antoi asian uudelleen hallituksen käsiteltäväksi. Koska kysymyksessä on Ylä-Savon yhteisestä turvallisuussuunnitelmasta, niin saattapi olla, että asiaa vielä käsitellään uudestaan? Toisaalta asiaa ei haittaa vaikka sitä käsiteltäisiin vielä, jotta suunnitelmaan voitaisiin saada vielä käytännön läheinen lisäosa esim. mihin otat yhteyttä jos....

Mielestäni tärkeitä havaintoja joihin käytännön arjessa on jo törmätty löytyy tästä suunnitelmasta:

-tapaturmista valtaosa sattuu vapaa-ajalla tai kodin välittömässä lä-

heisyydessä. Yhteistoiminta-alueella koti- ja vapaa-ajan tapaturmiin liittyvät hoitojaksot yli 65-vuotiailla ovat huomattavasti koko maan tai Pohjois-Savon keskiarvoa korkeampia

-turvallisuuskyselyn mukaan suurin puute erityisesti haja- asutusalueella koettiin ensiavun, poliisin sekä palo- ja pelastustoimen palveluiden saatavuudessa

-syrjäytymisen riski koskee kaikkia ikäryhmiä, lapsia, nuoria, työttömiä, vanhuksia ja mielenterveyskuntoutujia. Syrjäytymisen ehkäisyssä havainnoinnin ja puuttumisen tilanteita ovat esim. neuvolakäynnit ja muut terveystarkastukset sekä vastaanottokäynnit ja kontaktit viranomaisiin

-lähisuhdeväkivalta on yleistä kaikissa ikäryhmissä. Lähisuhdeväki- valtaa ehkäistään paikallisesti perustettavan lähisuhdeväkivalta työ-

ryhmän kautta

-päihteiden/alkoholin käyttö on erittäin yleistä erityisesti Iisalmessa. 

Päihteiden saantia ehkäistään kaupan ja ravintoloiden omavalvonnan lisäämisellä sekä puuttumalla alkoholin välittämiseen alaikäisille

Palaan tähän aihioon mahdollisesti myöhemmissä bloggauksissa. Asia on tärkeä ja tärkeää olisi saada omat suunnitelmat riittävän käytännön läheisiksi, jotta yhteistyö eri tahojen kanssa sujuisi saumattomasti. 

uuden valtuuston ensimmäinen kokous

Jahas uusi valtuusto pääsi vauhtiin hyväksymällä puolueiden välisten neuvotteluiden tuloksena olevat luottamuspaikat. Periaatteessa homma eteni esityslistan mukaisesti, pieniä nimen vaihdoksia lukuunottamatta. Tosin eräästä varapaikasta perussuomalaiset tekivät linjaus vääntöä, mutta loppujen lopuksi asia sovittiin ilman äänestyksiä.

Valtuuston asialistalla oli luottamuspaikkojen lisäksi kesäteatterin rahoituskuvio. Siinähän tilanne on sellainen, että hankkeen rakentamistyöt ovat vielä edelleen kesken ja rahoituksesta puuttuu teatteriyhdistyksen omasta panoksesta vajaa 25 000 euroa.  Myös loppurahoitukseen tarvittaisiin vielä 15 000 euroa. Rahoituspohja tälle hankkeelle oli sellainen, että sitä rahoittaa EU, valtio ELY:n kautta, Ylä-Savon Veturi, Kiuruveden kaupunki ja Maalaiskaupungin teatterin vastikkeeton työpanos eli talkoot. Nyt näyttää siis siltä, ettei tuota omaa työpanosta tulla saamaan kokoon ja muukin rahoitus on puutteellinen. Siten kaupunginhallitus esitti valtuustolle hyväksyttäväksi 40 000 euron lainan yhden prosentin korolla ja laina pitää maksaa 31.12.2014 mennessä takaisin. Tässä on se mielenkiintoinen pointti, että mikäli teatteriyhdistys ei kykene lainan takaisin maksuun, niin kaupunki saa kesäteatterirakennelman itselleen. Valtuusto siis  hyväksyi annetun esityksen, vaikka muutama puheenvuoro kriittinen olikin.

Periaatteessa tällainen hanke on, omasta mielestäni, kulttuurimyönteinen ja antaa positiivista signaalia Kiuruveden kaupungin toiminnasta elävän kesäteatterikulttuurin puolesta. Vaikkakin tällaiset hankkeet ovat aina haasteellisia toteuttaa ja taloudelliset riskit voivat realisoitua. Myös kriittisiä äänenpainoja saattaa tulla , kun muitakin rahanreikiä  olisi ja ollaanko tässä kuinka tasa-arvoisia esim. muita vapaaehtoisyhdistyksiä kohtaan? Toivotaan vaan, että homma saataisiin kuntoon ja että talkooteatterilaiset jaksaisivat painaa esityksiä kesäkausilla vuosia eteenpäin.

Virallisen kokouksen päätteeksi kokoomusryhmän valtuustoaloite ulkopaikkakunnalla työskentelevien työmatkatuen selvittämisestä oli sinänsä oikea ja kannatettava aloite. Tässä on vain se mielenkiintoinen juttu, että kokoomus oli äänestänyt edellisen valtuustokauden lopun talousarviokokouksessa  määrärahan summan yli 13 500 euron lakkauttamisen puolesta, kun taasen siinä kokouksessa vasemmistoryhmämme puolusti määrärahan jättämistä talousarvioon äänestyttämällä asia valtuustossa.  No mielet kääntyvät ja uudet valtuutetut ovat remmissä, joten ei ihmetellä sitä sen enempää.

Pieni tähyily tulevaisuuteen

Joulu on myös rauhoittumisen ja mietiskelyn aikaa. Tässä rauhoittumisessa on se hyvä puoli, että voi koettaa nähdä asioitten eri puolia ja katsoa onko virallinen totuus aitoa vai voiko siihen sisältyä jotain muuta. Ainakin kriittisin silmin voi asioita välillä tutkailla. Näin näyttää tutkailevan asiaa vastaava vanhustenhuollon ylilääkäri Kati Kähkönen Jyväskylästä. Hän kertoilee 21.12 HS:n mielipidepalstalla vanhuspalvelulain tulevaa toteutumista kriittisin sanakääntein.

Lyhyesti siteeraan muutamaa ydinkohtaa tekstistä:

"Valmisteilla oleva vanhuspalvelulaki on kaunis ajatus siitä, miten asiat voisivat sujua. Vanhus itse saisi päättää, miten loppuelämänsä viettää. Tuetaan kotona selviämistä ja laitospaikkojen osuutta vähennetään. Miten onkaan totuus? Pitkäaikaislaitospaikkojen ja hoitokotien seiniltä ruuvataan kyltit irti, sama vanhus jää samaan sänkyyn, mutta pitkäaikaispaikka muuttuu tehostetun palvelun asumiseksi. Eli vanhus muuttaa "omaan" sänkyyn vuokrasuhteeseen, elää kodinomaisesti laitoksessa sekä ostaa itse lääkkeet ja vaipat. Palveluiden tason kotona ei tietenkään tarvitse olla enää sama. Kuka nyt kotona palvelua tarvitsisi? Vanhus on aivan yhtä kipeä, huonokuntoinen ja sairas kuin ennenkin."

Siteeraus jatkuu: "Lääkäriä tarvitaan yhä vähemmän, hoitajaresurssit tehostetussa palveluyksiköissä ovat pienemmät ja yksityiset firmat hierovat käsiään, kun saavat vanhukset hellään huomaansa. Jos tulee sairauksia, alkaa ns. mummoralli, jossa vanhus seilaa erikoissairaanhoidon ja laitosten välillä usein lopun ikäänsä. Silloin on maksettava vuokraa omasta sängystä sekä vuorokausimaksua hoitopaikkaan..."" Kaiken huipuksi Kela tukee toimintaa niin, että kun ennen sairaalasiirrot maksoi lähettävä laitos, nyt osan maksaa potilas ja loput Kela, jolloin siirrosta ei aiheudu kunnalle tai yksityiselle juurikaan kuluja. Tämä lisää huonokuntoisten siirtelyä entisestään."

Mielestäni tässä on aiheellista kritiikkiä, johon on syytä paneutua huolella. Ensiksi mietin onko mielipiteen kirjoittaja kärjistänyt asiaa, jos tehdään kertarysäyksellä laitospaikkojen alasajo, siirtäen vanhukset tehostettuun palveluasumiseen? Vanhuksen toimintakykyisyys ja avuntarvetta mitataan usein nykyään ns. RAVA-mittaroinnilla. On käsittääkseni selvää, ettei entisestä laitospaikalla olevasta vanhuksesta tehdä suoraan tehostetun palveluasumisen asiakasta, ilman toimintakyvyn ja avuntarpeen arvointia? Tai jos näin meneteltäisiin oltaisiin kyllä hakoteilla ja tuolloin tuijotettaisiin pelkästään järjestävän kunnan tai yksityisen palvelualan taloudellisiin arvoihin unohtaen ihminen siitä välistä.

Mutta huomionarvoisia asioita Kähkönen kyllä ottaa mukaansa tekstiin. Vanhuksien ja heidän omaistensa on syytä tarkastella tätä terminiologiaa huolella ja päästä asian ytimeen sanahelinän sijaan. Sosiaali ja terveyspalveluiden asiantuntijoiden on syytä avata näitä asioita kuntalaisille. Näkisin tekstin ydinkysymyksenä lähinnä sen, että tehdäänkö tässä omaisille ja vanhuksille karhunpalvelus sekä taloudellinen rahansiirto yksityisille toimijoille? Ollaanko nyt tekemässä sellaisia linjauksia, joista itse päätöksentekijätkään eivät ole "kartalla". Tekstin kohdat vuorokausimaksuista, erikoissairaanhoitoon kuljettamisesta yms. ovat niitä yksityiskohtia jotka on syytä avata ennen, kuin tehdään palveluiden tuottajien kanssa sopimuksia.

Tässä onkin oma pähkinä purtavaksi, kun vanhuspalvelulakia aikoinaan aletaan toteuttaa eri puolilla Suomea. Myös täällä Kiuruvedellä on syytä katsoa kokonaisuuksien lisäksi yksityiskohtia, jotta emme menisi poliittisen tai sosiaali/lääketieteellisen sanakäänteitten taakse näissä vanhuksien asioissa. Ihmisten ja kuntalaisten pitää saada selvällä Suomen kielellä mihin heidän omaisiensa hoito perustuu.

Ylä-Savon sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymässä on lähdetty jo toteuttamaan tämänkin lain henkeä ja ollaan siirrytty osissa laitoksista tehostettuun palveluasumiseen. Nyt olisi tärkeää myös tehdä seurantaa kuinka nämä asiat ovat menneet näissä entisissä laitospaikoissa. Saammeko aitoa tietovirtaa päätöksentekijöinä asioista, kun seuraavan kerran olemme hyväksymässä palvelusopimuksia?

Mutta jatketaan näitten asioitten merkeissä ensi vuoden puolella.  Toivottelepa siten kaikille tasapuolisesti  säätyyn katsomatta Onnellista Uutta vuotta 2013!

valtuuston 13.11 kokouksesta

Valtuuston kokous oli poikkeuksellisesti tiistai-iltana ja kokoukseen oli kutsuttu myös tulevia uusia valtuutettuja. Tämä oli ihan hyvä ajatus valtuuston puheenjohtajalta, jotta uudet valtuutetut pääsivät vähän "maistelemaan" valtuuston kokouksen kulkua.

Asialistalla oli tärkeimpänä tulevaisuutta ajatellen veroprosenttimme, niin tulovero, kuin myös kiinteistöveron osalta. Keskustelua tulevaisuudesta käytiinkin mukavasti, koska on selviö että aikaisemmat ylijäämäiset vuodet kulutetaan kyllä vääjäämättömästi jos mitään ei tehdä. Meille merkittävä kuluerä on tietenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaja eli Ylä-Savon Sote, joka vie noin 60 prosenttia budjetista ns. ostopalveluiden puolelta. Tästäkin keskusteltiin ja tuotiin esille hurjat korotuspaineet esim. päivystyksemme pysymisen osalta (jopa 650 000 euron verran?)  Tiedetään myös, että Kiuruveden investointitahti on kova eli ensi vuonna yli 5 miljoonaa ja periaatteessa kaupungin "terve" investointimäärä olisi 2,5 miljoonaa euroa. Mutta investoinneissa painaa esimerkiksi kiinteistöjemme uudistustarve, joten tiettyjä pakkopisteitä on olemassa.

Ryhmäpuheenvuorossa Perussuomalaisten valtuutettu teki ehdotuksen tuloveroprosentin nostamiseksi 20,50% mutta tämä ei saanut kannatusta. Tällä nostolla oltaisiin mahdollisesti saatu parannusta tilanteeseen, mutta toisaalta tilanne ei välittömästi ole niin vakava, että korotusta tarvittaisiin jo ensi vuonna. On myös huomioitava, että ns efektiivinen veroaste  tällä hetkellä ei ole kuin 12,64 % Kiuruvedellä (linkki: efektiivinen veroaste). Mutta tulevaisuudessa- ehkä jo vuoden päästä - tähänkin veron kantoon on varmaan palattava.

Kiinteistöveroprosentit pidettiin myös entisellään, joka nyt tässä tilanteessa vaikuttaa järkevältä ratkaisulta. Tosin tässäkin on mietittävä jatkossa esim. vakituisen asuinrakennusten veroastetta suhteessa yleiseen kiinteistöveroon. Myös keskusteluun heitettiin suurien navettojen investointien suhdetta esim. vesilaskutukseen, jossa rakennuksen pinta-ala on suurin vaikuttava tekijä eikä niinkään veden kulutuksen määrä. Ehkäpä tämäkin asia tullee vielä tulevaisuudessa käsittelyyn?

On tietenkin selvä, että meidän on jatkuvasti oltava "kartalla" siinä missä ympäristökuntien, kuin myös valtion päätöksenteot vaikuttavat Kiuruvedenkin tilanteeseen. Meidän on kuitenkin muistettava nekin lakisääteiset peruspalvelut, joiden järjestäminen on kunnan tehtäväkentässä tärkeimmässä päässä ja nyt on kysymys siitä miten ja millä resursseilla niitä tullaan hoitamaan.

Näillä eväillä ja ennustetuilla tulorahoituksella Kiuruvedelle tultaneen esittelemään noin 850 000 euron alijäämäinen budjetti ensi vuodelle.

Valtuuston kokouksessa myytiin myös pari entistä koulua Tihilän ja Honkarannan koulut. Tihilän osalta mentiin arpajaisiin jossa toinen vain voi voittaa. Kiuruveden kaupunki saa kaupasta 11 000 euroa. Honkarannan osalta kokoomusryhmä teki esityksen, että kauppa laitettaisiin tässä vaiheessa uudelleen käsittelyyn, jotta siitä tehtäisiin avoin kilpa. Perusteluina mahdollisesti parempi hinta ja tasapuolisuus muita ehdokkaita kohtaan. No ajatukset olivat idealistisia, mutta käytännössä on parempi tehdä tässä vaiheessa kauppa paikalla jo olevan yrittäjän kanssa eikä vaikeuttaa sen toimintaa. Honkarannan koulun osalta oli vielä rasitteena pitkä 50 vuoden vuokra-aika, joka on tehty kyläyhdistyksen kanssa. Yhdistys ei enää jaksanut pitää rakennusta yllä, joten se jälleenvuokrasi koulun nykyiselle yrittäjälle. Tästä kaupasta kaupunki olisi saamassa 12 500 euroa.

Päätösehdotus meni äänestykseen 23 jaa ja 9 ei ääntä, joten hallituksen esitys meni läpi. Tässä mielenkiintoinen ns. poliittinen keskustelu käytiin myös siitä, että hallituksessa oleva puolue on ollut siellä myynnin takana, mutta valtuustossa taasen ei. No valtuustossahan lopullinen päätös tehdään, joten sellainen linjan muutos sallittakoon. Tosin tällaisen poliittisen tilan vallitessa ei voida valtuustossa olla oikein mistään sitten varmoja, että onko hallitus aidosti sitä mieltä, joita esityslistalla  esitellään valtuustolle päätösesityksenä?

Mutta tulevaisuus on uudistetun valtuuston ja "vanhoilla" on jäljellä joulukuussa viimeinen ns. talousarvion päätösvaltuusto. Odotan mielenkiinnolla tulevia vuosia, joista haasteet eivät tule kyllä puuttumaan.

Vaalien jälkilöylyjä

No nyt ne ovat taasen pidetty yhdet kuntavaalit. Periaatteessa homma eteni pääosin käsikirjoituksen mukaisesti, jos ajatellaan oman ehdokasryhmämme vaalityön hedelmiä täällä Kiuruvedellä. On selvä, että isolla vaalityöllä ja ihmisten parissa toimiminen tuo hyvää tulosta, kun vielä muistetaan jatkaa samalla linjalla myös vaalien jälkeen. Äänestysprosentin putoaminen on jatkuva huoli, vaikka Kiuruvedellä päästiinkin hieman yli 60%:iin. On tärkeää alkaa ajatella uudella tavalla, jolla ihmisten luottamus edustuksellisen demokratiaan saataisiin paranemaan. Mutta sekään ei yksin riitä, vaan on lähdettävä etsimään käytäntöjä, jossa saamme kuntalaiset keskustelemaan ja osallistumaan eri päätöksenteon vaiheisiin. Tässä voidaan käyttää keskustelevan (deliberatiivisen)demokratian keinoja tai vaikka osallistuvaa budjetointia. Mutta myös lehti- ja sosiaalisen median kautta tapahtuva analyyttinen kirjoittelu auttaa hahmottamaan kuntalaisille päätöksenteon taustoja ja perusteluita.

Vaalipäällikkönä oli kova haaste saada kaikki palikat kohdalleen ja jälkeenpäin analysoitaessa huomaa mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai mihin olisi pitänyt panostaa. Mutta loppujen lopuksi valtuutettujen määrän samana pysyminen oli voitto, vaikka ennakkovaalituloksien perusteella tuntui yksi lisäpaikkakin olevan ulottuvillamme.     Kiuruveden vasemmistolle syntyi hieno porukan yhteishenki, jolla teimme hienon vaalituloksen. Tästä suuri kiitos kaikille ehdokkaille ja tukijoukoilla ja ennenkaikkea äänestäjille, jotka ovat luottamuksen osoituksena meitä äänestäneet. On tärkeää, että yhteydenpito jatkuu niin kuntalaistemme, kuin myös niitten ehdokkaiden kanssa, jotka eivät tällä kertaa päässeet valtuustoon. Työtämme tarvitaan Kiuruveden lähipalveluiden turvaamiseksi ja tulevissa haasteissa yhteistyönkättä on pystyttävä ojentamaan yli puoluerajojen.  (Linkki: uudet valtuutetut)