"Tavan duunari"

Huomasin puoluekokouksen jälkeen Iltasanomien lehtijutun jossa ihmeteltiin, ettei vasemmistoliiton johtoon olisi noussut, kuin yksi tavan duunari. Tässä tarkoitettiin sitä, että mittakirvesmies Kalle Hyötynen olisi nyt sitten ainut duunari valittujen joukossa?

Tässä kun tutkii vähänkin puolueen johtoporrasta, niin havaitsee heti esimerkiksi puolueen ensimmäisen varapuheenjohtajan Anna-Kaisa Pekosen, jonka ammattina on arvostettu lähihoitaja. Tämä jo osoittaa, että kyseinen lehti ei joko arvosta lähihoitajan työtä tai sitten toimittaja on heittänyt jonniinjoutavaa läpändeerusta läppää ilman tarkempaa aiheen tutkimista.

Olen myös sitä mieltä, että ammattiyhdistysliike sai vahvan edustuksen niin Hyötysen kuin myös sitten puoluesihteeri Marko Varajärven valinnasta. Näiden lisäksi puolue nostaa profiiliaan myös nuorten liikkeenä, josta osoituksena nuorten lisääntynyt aktiivisuus ja jäsenhakuisuus puolueeseen. Myös naisten vahva rooli antaa hyvän ja positiivisen signaalin uudistuvasta tasa-arvoa rakentavasta vasemmistosta. Tästä nuoruuden ja naisenergian voimasta kertoo esimerkiksi Oululaisen Hanna Sarkkisen valinta puoluevaltuuston puheenjohtajaksi.

Näillä valinnoilla ja puolueen hyväksymien asiakirjojen linjaamilla asioilla on hyvä pohja jatkaa keskustelua puolueen vahvistamiseksi yhteistyössä ay-liikkeen ja muun puolueväen ikään, sukupuoleen, ammattiin jne katsomatta. Lehden mukaan esimerkiksi ekologiapohjaisuudesta ei välitetä "Porilaisten levyseppähitsaajien" joukossa? Jälleen kerran aliarvostetaan kyseisen ammattikunnan edustajia, siitä että nämä eivät osaisi nähdä ympäristönäkökulmia positiivisina asioina, vaan viherhöttönä. On nimittäin niin, että esimerkiksi tuulivoima, aurinkoenergia, maalämpö tai uusiutuvien bioenergiaratkaisuiden lisääminen antaa myös tekniikan rakentajille lisäinvestointien kautta työtä. Myös vasemmistoliiton telakkaryhmän tekemä linjaus antaa suoraan konkreettisia eväitä hallitukselle, jonka rooli on ottaa ne kuuluisat rukkaset naulasta ja tehdä nyt hartiavoimin töitä Suomen telakkateollisuuden uuden nousun varmistamiseksi.

Vasemmiston vahvana viestinä on myös se perinteellinen solidaarisuus globaalikapitalismin ahnaassa maailmassa. Työväenliikkeen historia jo Forssan ohjelman alkuajoista on ollut luoda omistavan luokan kanssa sopimusyhteiskunta, jossa jaetaan tulosta myös työntekijöille työehtosopimuksin sekä tehty hyvinvoinvivaltiota verotuksen mukanaan tuomalla jako-osuudella.

Maailman muutos on tuonut haasteen tälle perinteelliselle solidaarisuudelle ja myös työntekemisen muodot ovat muuttuneet. Näin otsikossa oleva "tavan duunari" saa uuden hahmon, kun miettii mistä kukin sen leivän tänä päivän ottaa pätkä ja silpputöiden sekä itsensä työllistämisen muodossa. Suomineito on ollut samassa muutoksien myrskyissä kuin muutkin globaalin maailman maat. Tämän päivän Suomi on pieni ja avoin viennistä riippuvainen maa. Näitä kvartaalitalouden tuottoja siirrellään napinpainalluksella veroparatiisiin turvaan ja osakkeiden ostot jo tehdään nanosekunneissa ns. robottitreidaajien toimesta.

On selvä, että Vasemmistoliiton on oltava mukana muuttamassa tätä globaalinmaailman "taloushulluutta" ja nostettava vanha sanonta: "kaikki maailman proletaarit liittykää yhteen" uudelleen kaikkien huulille. Tähän yhteen tai moniin hiiliin yhdessä puhaltamiseen on nykyaikaisessa näkemyksessä lisättävä kestävän kehityksen ja ekologisuuden reunaehdot. Meidän on nähtävä globaalissa maailmassa lokalisaation (paikallisuuden) mahdollisuudet yhteistyössä kaikkien kanssa yli rajojen ja näin nostettava työväenluokan solidaarisuus ihan uudelle tasolle!

Aivan mahtava puoluekokous, josta sai hyvät eväät jatko työstöä varten..

Kaksi päiväinen puoluekokous oli vedetty tiukkaan aikatauluun ja niin sanottuja perslihaksia tarvittiin, kun ensin matkustettiin perjantain ja lauantain välisen yön ajan pitkin Kainuusta keski-suomen kautta Tampereelle, jossa heti linja-autosta kokoukseen salin penkkiä kuluttamaan.

No mikään turha reissu se ei kuitenkaan ollut, kun saatiin käsiteltyä puolueen visio punavihreästä tulevaisuudesta sekä puolueen toiminta kohti 2020 lukua oleva asiakirja. Samaten saatiin puolueelle uusittua puoluejohtoa jossa mielestäni valinnat menivät iän, sukupuolen, ammattiyhdistysliikkeen jäsenten ja maan eri osille kutakuinkin tasapuolisesti.

kuten kansan uutisten verkkosivuston kuvasta voi nähdä äänestimme
eri asioista tosi ahkeraan ja demokratia toimi eli aidosti sai olla oman vaihtoehdon takana

Omasta mielestäni kokous oli todella hyvä ja hengeltään sellainen, josta on hyvä ponnistaa yhtenäisenä vasemmiston rintamana. Nykypäivän globaalikapitalismin kriisi antaa uuden voiman sanalla kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen! Tästä on siis hyvä alkaa tehdä vasemmiston uutta nousua kohti parempaa tulevaisuutta ja huomista. Tämä ei tule kuitenkaan ilman sitä perustyötä ja konkretiaa jota tarvitaan uskottavan vaihtoehdon luomiseksi. Mutta jostain se on vain alettava rakentamaan uuden tasa-arvoisemman ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan perustaa!

Vaalien jälkilöylyjä

No nyt ne ovat taasen pidetty yhdet kuntavaalit. Periaatteessa homma eteni pääosin käsikirjoituksen mukaisesti, jos ajatellaan oman ehdokasryhmämme vaalityön hedelmiä täällä Kiuruvedellä. On selvä, että isolla vaalityöllä ja ihmisten parissa toimiminen tuo hyvää tulosta, kun vielä muistetaan jatkaa samalla linjalla myös vaalien jälkeen. Äänestysprosentin putoaminen on jatkuva huoli, vaikka Kiuruvedellä päästiinkin hieman yli 60%:iin. On tärkeää alkaa ajatella uudella tavalla, jolla ihmisten luottamus edustuksellisen demokratiaan saataisiin paranemaan. Mutta sekään ei yksin riitä, vaan on lähdettävä etsimään käytäntöjä, jossa saamme kuntalaiset keskustelemaan ja osallistumaan eri päätöksenteon vaiheisiin. Tässä voidaan käyttää keskustelevan (deliberatiivisen)demokratian keinoja tai vaikka osallistuvaa budjetointia. Mutta myös lehti- ja sosiaalisen median kautta tapahtuva analyyttinen kirjoittelu auttaa hahmottamaan kuntalaisille päätöksenteon taustoja ja perusteluita.

Vaalipäällikkönä oli kova haaste saada kaikki palikat kohdalleen ja jälkeenpäin analysoitaessa huomaa mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai mihin olisi pitänyt panostaa. Mutta loppujen lopuksi valtuutettujen määrän samana pysyminen oli voitto, vaikka ennakkovaalituloksien perusteella tuntui yksi lisäpaikkakin olevan ulottuvillamme.     Kiuruveden vasemmistolle syntyi hieno porukan yhteishenki, jolla teimme hienon vaalituloksen. Tästä suuri kiitos kaikille ehdokkaille ja tukijoukoilla ja ennenkaikkea äänestäjille, jotka ovat luottamuksen osoituksena meitä äänestäneet. On tärkeää, että yhteydenpito jatkuu niin kuntalaistemme, kuin myös niitten ehdokkaiden kanssa, jotka eivät tällä kertaa päässeet valtuustoon. Työtämme tarvitaan Kiuruveden lähipalveluiden turvaamiseksi ja tulevissa haasteissa yhteistyönkättä on pystyttävä ojentamaan yli puoluerajojen.  (Linkki: uudet valtuutetut)

Savon yrittäjien vaalipaneelissa Kiuruvedellä elokuussa

 Olin  varmaan yksi Kiuruveden ensimmäisten vaalipanelistien joukossa 6.8.2012. Tämä paneeli eteni kuin juna ja oli asiallisella linjalla. Hyviä asioita tuntui olevan se, että yritysilmapiiri Kiuruvedellä on kohentunut ja elinkeinopalvelut ovat pääosin kunnossa. Ylä-Savon Sotelle peräänkuulutettiin omaa hankintastrategiaa ja miten sekä kenen voimin palveluja tuotetaan. Tässä olin samoilla linjoilla, että strategia pitää olla. Mutta palvelutuotanto on hyvä pitää pääosin julkisen tuotannon toimintoina ja jos hankintatoimen kautta jotakin hankitaan on paikallisyrittäjillä oltava tasa-arvoinen mahdollisuus olla mukana kilpailussa.

Paljon asioita jäi itseltäni sanomatta. Ehdin ottaa esille pienyrittäjän mahdollisen sijaispalvelun, jota pitäisi kehittää esimerkiksi oppilaitoksien ja te-toimistojen kanssa yhteistyössä. Mukaan otettaisiin tietenkin myös yrittäjien omat verkostot. Paikallistalouden kehittäminen ja laaja-alaistaminen eri toimialoille on myös peruskunnan kannalta hyvä asia. Mutta tämä tarkoittaa myös panostusta yrittäjien sosiaali- ja terveyden sekä työhyvinvointiin aivan samalla tavalla kuin työntekijä puolellakin. On myös selvä ettei saisi sallia sellaista näennäis tai pakkoyrittäjyyttä joka ei tuo riittävää toimeentuloa ja aiheuttaa yrittäjän loppuun palamisen.

Tilaisuuden alusti Savon Yrittäjien toimitusjohtaja Eino Fagerlund ja paneeliin osallistuivat (vasemmalta) Lauri Tossavainen (krist), Markku Ruotsalainen (vas), Erkki Rantakuusi (kok), Unto Harmoinen (kesk), Toivo Karjalainen (sd) ja Anne Roponen (vihr). Kuvaus Juha Halonen tilaisuus pidettiin jo 6.8.2012.

Tämän vasemmistoliiton linjaaman listan asioita olisin tuonut esille jos vain olisi ollut enemmän puhemahdollisuuksia (hyvä pienyrittäjäohjelma löytyy tästä) Nämä tietenkin liittyy enemmän valtakunnan linjauksiin, kuin kuntapolitiikkaan. Mutta ovat kuitenkin akuutisti läsnä meilläkin Kiuruvedenkin pien- ja yksinyrittäjien keskuudessa, joten luettelen muutamia ydinkohtia vasemmiston yrittäjäohjelmasta tähän:

Kun yritystä ei kokonaan lopeteta ja poisteta rekistereistä, mutta tosiasiallinen toiminta loppuu, tulee yrittäjien päästä nopeammin kuin 4 kuukaudessa työttömyysturvan ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden piiriin. 4 kuukauden odotusaika tulee lyhentää 1 kuukauteen. Yrittäjiltä ansiosidonnaisen päivärahan piiriin kuuluminen edellyttää 18 kuukauden yrittäjyyttä ja työttömyyskassan jäsenmaksun maksamista. Yrittäjien ja työntekijöiden työssäoloehtoa on lyhennettävä ja niiden keskinäistä eroa olisi saatava kavennettua.

Yrittäjien puolisoiden työttömyysturvaa pitää parantaa niin, että oikeus työttömyysturvaan ja työttömäksi työnhakijaksi määrittelyyn perustuu todelliseen työmäärään ja tulojenhankkimismahdollisuuteen yrityksessä.

Yrittäjien starttiraha pitää nostaa 750 euroon kuukaudessa ja sitä tulee voida myöntää tarvittaessa, vaikka yritystoiminta olisikin aloitettu jo aikaisemmin.
.
Vanhemmuuden kustannuksia on tasoitettava erikokoisten yritysten ja työnantajien kesken vanhempainrahastolla.Osakeyhtiöllä ja henkilöyhtiöllä on oikeus vähentää kustannukset, jotka aiheutuvat työntekijän tai yrityksessä työskentelevän osakkaan tai yhtiömiehen sairastuneen lapsen hoitajan palkkaamisesta. Toiminimellä toimiva pienyrittäjä on asetettu muista poikkeavaan asemaan siten, että hänelle ei myönnetä verotuksessa vähennystä hänen palkatessaan hoitajan hoitamaan sairastunutta lastaan.

Pienyrittäjien asema vaatii tässä tapauksessa parannuksia, koska heille lapsen sairastumisesta aiheutuvat rasitteet ovat suhteessa suurempia kuin muilla. Lapsen sairastuessa yrittäjän pitää saada palkata joko hoitaja lapselle kotiin ja saada vähennettyä verotuksessaan lapsen hoitamisesta aiheutuneet kulut tai jäädä itse hoitamaan kotiin sairasta lastaan - mikäli se on mahdollista - ja saada KELA:sta sairauspäivärahaa. Tähän avuksi voisi tulla myös sijaispalvelu, jonka toiminta olisi valtakunnan tasolla saatava vakinaistettua. Yrittäjien omaa  sairaspäivärahan omavastuuaikaa tulisi lyhentää yhteen päivään.

Yrittäjille ja elinkeinoharjoittajille on taattava vähintään yksi vapaapäivä viikossa ja varmistettava lainsäädännöllä sekä viranomaisvalvonnalla, että kauppakeskukset eivät voi sopimuksilla pakottaa yrittäjiä pitämään liikettään auki seitsemänä päivänä viikossa.

Paljon on siis kehittämistä pien- ja yksinyrittäjien sosiaaliturvaan. Yrittäjäriski on aina olemassa ja usein se tiedostetaankin. Mutta paljon on myös sanottavana eri neuvonta ja rahoittaja yhteisöiltä, jotta aloittavien yrityksien lähtökohdat ja tulevaisuuden haasteet tulisi aidosti esille.

.

Kansalaisraati päätöksien tueksi?

Tässä perinteisessä edustuksellisen demokratian vaalihumussa, ja itsekin ehdokkaana, koettaa miettiä aidosti miten kuntalaiset voisivat olla mukana päätöksenteossa muulloinkin, kuin vain vaalien aikana antamassa äänensä edustajalleen.
Tässä voisi ottaa teemoiksi erilaisia lähestymistapoja tähän liittyen. Otetaanpa yksi konkreettinen esimerkki Jyväskylästä.

Jyväskylässä toteutettiin alkuvuodesta 2012 kaksi kansalaisraatia, joiden aiheina
olivat kaupungin hyvä asiakaspalvelumalli ja yleiskaavan täydennysrakentamista koskeva osio. Kansalaisraateihin  oli mahdollista ilmoittautua kahden viikon
ajan verkkolomakkeella tai paperilomakkeella kaupungin palvelupisteissä. Vapaaehtoiseksi ilmoittautui noin 70 kuntalaista, joista asiakaspalvelumallin kehittämistä koskevaan raatiin  valittiin sosiodemografisin perustein (ikä, elämäntilanne, huollettavat omaiset/lapset) 18 osallistujaa. Työskentelyssä pysyi mukana
loppuun asti 14 raatilaista.


Asiakaspalvelumallia kehittäneen kansalaisraadin tehtävänantona oli tuottaa visio siitä, mitä on hyvä asiakaspalvelu, miten se tapahtuu ja mitkä ovat sen elementit.
Kansalaisraati kokoontui kolmena arkiaamupäivänä, joista ensimmäisenä tutustuttiin tehtävänantoon, kuunneltiin asiantuntijaesityksiä ja keskusteltiin alustavasti aiheesta. Toisena päivänä asiantuntijapaneelin jälkeen aloitettiin julkilausuman teemojen työstäminen. Kolmantena päivänä teemoista koottua julkilausuman runkoa muokattiin pienryhmissä ja viimeisteltiin lopullinen teksti yhdessä. Pienryhmäkeskusteluissa oli moderaattorin lisäksi läsnä asiantuntijaedustaja,
joka pystyi tarvittaessa vastaamaan välittömästi osallistujien kysymyksiin.


Raati päätyi esittämään  useita toimenpiteitä muun  muassa kuntalaisten yhteydenottoihin, tiedottamiseen ja yhteispalveluverkkoon liittyen. Julkilausuma luovutettiin tulevaisuus- ja kaupunkisuunnittelulautakunnalle sekä Uusi asiakaspalvelumalli -projektiryhmälle tiedotustilaisuudessa, jossa oli läsnä median edustajia, virkamiehiä, luottamushenkilöitä ja kansalaisia. Tämän lisäksi julkilausuman
vastaanottaneet tahot järjestivät raatilaisille keskustelutilaisuuden, jossa käytiin
läpi, mitä julkilausuman ehdotuksista otetaan valmisteltavaksi ja millä perusteella osa ehdotuksista jätetään toteuttamatta (lähde:kansalaisfoorumit edustuksellisessa demokratiassa)


Mielestäni tällaiset aidot lähestymistavat, jossa mukana kuntalaisia sekä asiantuntijoita antavat paljon eväitä sitten kun tulee oikea päätöksenteon aika. Näillä erilaisilla uusilla osallistumisvälineillä saataisiin aitoa kanssa käymistä ja lähestymistä viranhaltijoihin sekä luottamushenkilöihin.

Keskittämisen vimmassa ei saa unohtaa ihmistä

Olemme jatkuvan muutosmyrskyn kourissa. Historian kirjoihin tulevaisuudessa varmaan kirjoitetaan tästä aikakaudesta, että se oli keskittämisen ja suurien yksiköiden valtakausi. Tarinaan voi tulla myös lisäys suuresta talouskriisistä ja euron kamppailusta.  Voitaneen kuitenkin jo todeta, että meillä on käynnissä valtaisa keskittäminen ja isojen yksikkökokojen aika. Näitä muutoksia perustellaan taloudellisuus ja tehokkuusajattelulla. Tämähän koskee niin kaupan, maatalouden, terveyden ja sosiaalihuollon kuin myös valtion sekä nyt myös kunnallishallinnon rakenteita.

Matti ja Maija Meikäläinen tarvitsee nykyaikana erilaisia palveluita elonkiertonsa aikana. Näitä palveluitahan on lukuisa joukko; sosiaali- ja terveys, kunnan/valtion lupa ja infrapalvelut, apteekki, pankki, Kela, päivähoito, peruskoulu jne. Elämänkierron aikana meillä on erilaisia palveluiden tarpeita joihin pitää vastata. Ja jos tätä heijastaa nykypäivään, niin kysymys kuuluu miten, mistä ja millä tavoin sekä millä hinnalla näitä palveluita kansalainen sitten saa? Osaa näistä palveluista on rakennettu nettiverkostojen varaan, joissa jo saadaan paljon sähköisiä palveluita. Osa ihmisistä osaakin jo käyttää hyvin luovasti näitä sähköisiä palveluita ja lapsillemme nämä alkavat olla jo normaalia toimintaa. Myös haja-alueen saaminen laajakaistan piiriin parantaa mahdollisuuksia käyttää virtuaalipalveluita. Mutta meidän on muistettava huolehtia, niistäkin jotka eivät pääse näihin virtuaaliverkkoihin, joko taloudellisen tai jonkun muu syyn takia. On myös muistettava, että nykyaikainen sähköinen maailma on hyvin haavoittuvainen ja voi saattaa koko yhteiskunnan halvauksen tilaan.

Voidaanko siis saada aitoa lähidemokratiaa ja vaikuttavuutta suurissa toimintayksiköissä? Miten turvataan ihmisten ja perheiden näkemykset niille päätöksen tekijöille, jotka vaikuttavat meidän lähipalveluihin?

Tätä huolta palveluiden laadusta ja saatavuudesta kuuluu huoltoaseman kahvipöytä keskusteluissa kuin myös terveyskeskuksen labran odotustilassa. Meillä on vielä kohtuullinen hyvinvointiyhteiskunta (vai onko?) johon liittyy yhteiskunnan järjestämiä palveluita vauvasta – vaariin ja meillä pitää olla oikeus saada sanottavamme näiden palveluiden saatavuuteen ja laatuun. Tähän ihmisten kuulemisen parantamiseen luen myös palveluiden tuottajien henkilöstön kuulemisen. Meidän on pidettävä huoli, että lasten ja vanhusten parissa työskentelevät jaksavat tehdä työtänsä, jotta meillä olisi vielä jatkossakin työntekijöitä.

Valtiovallan ei siis tule sanella kuntaliitoksia. Liitokset on tultava vapaaehtoisesti ja on pidettävä huoli, että suuremmat keskuskunnat eivät sanele lähipalveluiden ja elinkeinoelämän kehittämisen suuntia yksipuolisesti. Palveluita tulee kehittää kuntalaisten omasta näkökulmasta käsin ja näissä palvelurakenteissa on pyrittävä varmistamaan tasa-arvoinen palvelutarjonta sekä kuntalaisten yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet oman alueensa palveluihin.  Tasa-arvoisen palvelutarjonnan perusta on julkiset palvelut, joita ei saa ideologisista syistä yksityistää kansainvälisille firmoille, joiden voitot menevät ulkomaille kasvottomille pääomasijoittajille. 

Kuntalaisen ja valtuutetun mietteitä

Kiuruveden valtuusto on linjannut strategiassaan 2012 vuoteen asti, että olemme itsenäinen yhteistyötä tekevä yläsavolainen kaupunki. Samanalainen viesti on nyt myös mennyt valtionvarainministeri kuntakuulemisen yhteydessä Pohjois-Savon maakuntakierroksella valtuuston puheenjohtajan toimesta.

Mutta hallitusohjelman linjaukset, valtionosuuden muutokset ja uusi kuntarakennelaki (VVM:n työryhmä) voi muuttaa taloudellisia ja laillisia toimintaedellytyksiämme palvelujemme ylläpitämisen ja tuottamisen suhteen. Pohjana VVM:n laskelmissa on huoltosuhteet, asiointi- ja työssäkäyntialueet jne. Tarkennetut laskelmat Kiuruveden osalta viittaavat kuitenkin vielä siihen, että meillä olisi toimintaedellytyksiä hoitaa palveluitamme edelleenkin itsenäisenä. On kuitenkin totta, että tulevina vuosina pitää tehdä riittäviä uudistuksia, jotta voimme ylläpitää sosiaali- ja terveyden, opetuksen, infran yms. palvelurakennetta. Väestö ikääntyy ja työssäkäyvä porukka vähenee. Tähän liittyy jo lähivuosina veroprosentin korottamisen tarve.

 Olen ollut valtuustossa sitä mieltä, ettemme saa painaa päätä pensaaseen ja odottaa mitä tuleman pitää, vaikka peruslinjauksena olisikin itsenäisyys. Meillä pitää olla valmiussuunnitelma, kuinka puolustamme meidän tärkeäksi näkemiämme lähipalveluitamme ja kuinka kansalaisemme ääni tulee aidosti kuuluville asioistamme päätettäessä. Meidän on pidettävä huoli siitä, että lähidemokratia aidosti toteutuu  olkoonpa kuntarakenne mikä tahansa. Kuntalaisten kuuleminen on ehdottoman tärkeää, koska meitä vartenhan kunnat ja sen rakenteet ovat olemassa! Voidaanko saada aitoa lähidemokratiaa ja vaikuttavuutta suurissa toimintayksiköissä? Miten turvataan, jotta ihmisten omat näkemykset aidosti kuullaan pienen kylän raitilta päättäjille saakka? Mutta samanlaiset kysymykset voidaan esittää myös kuntayhtymä rakenteissa, joissa päätöksenteko voi siirtyä yhä suppeammalle ryhmälle ja virkamiestasolle.

Olen mukana Pohjois-Savon vasemmiston toiminnassa ja siellä on tullut esille huoli lähipalveluiden ja lähidemokratian häviämisestä. Tätä huolta palveluiden laadusta ja saatavuudesta kuuluu myös jokaisessa huoltoaseman kahvipöytä keskusteluissa. Meidän on siis syytä pohtia tätäkin kuntauudistusta ihmisen ja perheiden mittakaavasta käsin. Meillä on vielä kohtuullinen hyvinvointiyhteiskunta, johon liittyy yhteiskunnan järjestämiä palveluita vauvasta - vaariin ja meillä on oikeus saada sanottavamme näiden palveluiden saatavuuteen ja laatuun.
Valtiovallan ei tule sanella kuntaliitoksia. Liitokset on tultava vapaaehtoisesti ja on pidettävä huoli, että suurempien keskuspaikkakunnat eivät sanele lähipalveluiden ja elinkeinoelämän kehittämisen suuntia yksipuolisesti. Palveluita tulee kehittää kuntalaisten omasta näkökulmasta ja rakenteissa on pyrittävä varmistamaan aito palvelutarjonta sekä kuntalaisten yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet oman alueensa palveluihin. Nyt on aika myös VVM:n ja muiden kuntarakenneuudistusta ajavien tehdä riittävän konkreettisella tasolla, kuinka voidaan kehittää käyttäjädemokratiaa ja miten päätösvalta voidaan palauttaa niin lähelle palveluiden käyttäjiä etteivät kansalaiset tunne päätöksenteon karkaavan heidän ulottuviltaan.

Voidaanko tehdä aluelautakuntia, palauttaa esim. koulujen johtokunnat? Miten heille turvataan todellinen päätösvalta ja myös siihen liittyvät resurssoinnit? Pitääkö kuntarakenne ja hallintolaissa tehdä esimerkiksi vaalipiiriuudistuksia, jossa huomioidaan ns kehyskuntien mahdollisuus saada riittävä määrä edustajia valtuustoon? On pidettävä huoli ettei päätöksenteko ja palvelut keskity vain kuntakeskuksiin, vaan ihmisillä on mahdollisuus saada hoidettua asiansa lähellä.

Meille on luotava mahdollisuus lisätä aktiivista kansalaistoimintaa ja osallisuuden väyliä, joilla olisi aitoa vaikuttavuutta. On syytä kehittää kuntalaisäänestyksiä ja neuvoa-antavia kansalaiskyselyjä.  Kaikkien kuntalaisten on syytä itse myös pitää "ääntä" silloin kun vaikuttamisen aika on! Päättäjien on pidettävä huoli avoimesta päätöksenteonkulttuurista. Nykypäivänä ei saa syntyä pienten piirien hyvä veli järjestelmiä ja jos sellaista havaitaan on siihen syytä heti puuttua. Olemme siis isojen haasteiden edessä tulevina vuosina ja siihen haasteeseen meidän olisi kyettävä vastaamaan.

Kiireesti paikallisvaluuttojen kehittämiseen!

Elämme haasteellisia aikoja, niin euroalueen, kuin myös muun maailman rahatalouden kriisin takia. Ja nyt viimeistään on syytä pistää vauhtia paikallisten talouksien ja myös paikallisvaluuttojen kehittämiseen. Alla oleva on aikaisemmasta blogitekstistäni, joka on kyllä yhä ajankohtaisempi mitä syvemmälle kriisiä ajaudutaan.

KUNNAT PAIKALLISRAHAN ERITYISALUEIKSI?

Euroalueen finanssikriisi on osoitus siitä, ettei tällainen vanhakantainen eurojärjestelmä toimi. Ainakin on syytä vakavasti harkita rinnalle vaihtoehtoisia paikallisrahaan perustuvia toimintamalleja. Olen myös vahvasti sitä mieltä ettei EKP:n ole syytä rajata tällaisten toimintamallien kehittymistä, vaan päinvastoin sen on jo alettava miettimään miten tällaista paikallistaloutta voitaisiin tukea euron rinnalla.

Kuntien talous on myös kytköksissä maailman finanssikriiseihin ja siten olisi valjastettava talouden asiantuntijoita pohtimaan miten voitaisiin rakentaa parempaa paikallistaloutta, joka ei heiluisi maailmantalouden myrskyissä. 

Näissä kuntien liikkeelle laskemien paikallisrahayksiköillä ihmiset voisivat maksaa kunnallisia maksuja ja veroja. Kunta voisi rahoittaa sillä tarjoamiaan palveluja. Tällaisia esimerkkejä on nykyään tuhansia ympäri maailmaa, jolloin kunnat ovat onnistuneet työllistämään ihmisiä hyvinkin tehokkaasti ja samalla ovat voineet tuvata oman taloutensa. Paikallisrahaa voi painaa tarvittavan määrän, ja koska se ei ole ns vaihdettavaa valuuttaa, niin rahan arvo ei voi romahtaa. 

Nykyverotuslainsäädännön kanssa päästään sinuiksi, jos huolehditaan, että kunnallispuolen verot maksettaisiin paikallisrahana ja valtion osuus muodostettaisiin paikallisrahan ja euron keskinäisestä arvon määrityksestä. Ja nämä velvollisuudet hoidettaisiin olemassa olevien rahalaitoksien kautta. 

Paikallisrahat jäisivät aina oman yhteisön kiertoon. Tällainen paikallisvaluutta tukisi kunnan lähituotantoa ja pienten toimijoiden toimeentuloa. Näin toimiessa alkaisimme päästä irti globaalista valuutta ja sijoittelukeinottelusta!

Vapun avauspuheeni Kiuruveden torilla 1.5.2011

Hyvä vappuväki

 Tervetuloa omasta ja Kiuruveden vasemmiston puolesta viettämään perinteellistä työväen ja ylioppilaiden  vappua.  Tänä vappuna seuraamme mielenkiinnolla uusien päättäjien linjauksia tulevassa eduskunnassa ja hallituksessa.  Uudet päättäjät ovat paljon vartijoina, kun he säätävät uusia lakeja, tekevät verolinjauksia tai miten tuleva aluepolitiikka vaikuttaa esimerkiksi  Ylä-Savon seutukuntaan. 

Niinpä mekin täältä Kiuruvedeltä huudamme huolemme uusille päättäjille ettei valtio enää sälyttäisi lisätehtäviä kunnille. Valtion palveluiden alasajon on loputtava ja on tehtävä päinvastaisia päätöksiä.  Me tarvitsemme omat poliisit ja lupapalvelut.

On myös huomioitava, että Kiuruvesi on hyvin riippuvainen valtionosuuksista ja toivomme ettei näitä lähdettäisi uusien päättäjien toimesta alentamaan.

 Arvoisat kuulijat:

 Me vasemmistossa vaadimme  päätöksentekoon avointa demokratiaa. Päätöksiä ei saa tehdä pienen piirin kabineteissa, vaan asiat on tuotava kaikille nähtäville ennen päätöksien tekoa.

Henkilökohtaisesti kannatan aitoa kansandemokratiaa, jolloin kuntalaisten ääni saataisiin paremmin kuuluville. Meidän on syytä miettiä pitäisikö tehdä enemmän kuntalaisäänestyksiä meille tärkeissä asioissa.

  

Meille kuntalaisille täytyy turvata riittävät lähipalvelut ja yksi tärkeimmistä palveluista on sosiaali- ja terveys. Me vasemmistossa vaadimme, että nämä palvelut hoidetaan julkisen järjestelmän kautta, joka turvaa tasa-arvoisen palvelun saamisen myös pientuloisille.

Palveluiden käyttäjien ääni pitäisi saada paremmin kuuluville.  Olisi hyvä järjestää Ylä-Savon Soten piiriin oma asiakas tai potilastoimikunta, jonka kautta saataisiin suoraan ihmisten palautetta Soten toiminnasta.  Me emme saa unohtaa senioriväkeämme, jotka ovat luoneet pohjan hyvinvoinnillemme.

Myös  kuntayhtymän palveluksessa toimivat työntekijät täytyy ottaa paremmin huomioon. Muutoksien vauhti ja säästämisvimma tuo tullessaan hoitajille haasteita, niin kiireen kuin uuden oppimisen muodossa. Ja jos kuntayhtymän hallinnossa tai muussa toiminnoissa havaitaan puutteita on nämä asiat korjattava.

 Arvoisat kuulijat: 

Vasemmisto on perinteellisesti ollut työväen ja heikompi osaisten puolesta puhuja.  Mutta vasemmisto kantaa huolta myös  ympäristöstä ja itsensä työllistäjistä sekä yksinyrittäjistä.

Pienet ja keskisuuret yritykset antavat työtä ja toimeentuloa myös Kiuruvedellä.

Mutta me vasemmistossa emme hyväksy pakko- ja näennäisyrittäjyyttä, joilla ei ole taloudellisia  edellytyksiä toimia markkinoilla.  Työttömien yrittäjyyskurssit ovat näissä asioissa avainasemassa antaessaan neuvoja työttömille.

 

Arvoisat kuulijat:

Olemme jatkuvien muutospaineiden edessä. Me täällä Kiuruvedellä painimme muuttotappion ja yhä ikääntyvän väestön pyörteissä.  Tässä meidän on tehtävä yhteistyötä yli puoluerajojen, jotta voisimme kääntää tilanteen päinvastaiseksi.

Meidän on katsottava positiivisesti tulevaisuuteen ja etsiä ympäriltämme mahdollisuuksia. Esimerkkinä voisi toimia lähi- ja luomuruoka ja hajautettu bioenergian tuotanto .

Tehkäämme yhdessä töitä paremman ja elinvoivan Kiuruveden puolesta.

Hyvä vappuväki

 Omasta puolestani toivotan hauskaa vapunpäivän jatkoa kaikille. Kiitoksia!

vappuyleisöä Kiuruveden torilla

Uusiutuvilla energialla voisi kattaa koko Suomen tarpeen?

Vasemmistoliiton ilmastopolitiikkaan liittyvä ajatus hiilipohjaisesta energiamuodoista irtautumisesta ja se että siirryttäisiin kohti uusiutuvia energialähteisiin sai lisävahvistusta Vaasan yliopiston tutkimuksista. Näissä tutkimuksissa on nähtävillä, että uusituvilla energialähteillä voisi turvata koko Suomen energian tarve. (Tutkimus julkaistaan Journal of cleaner production -lehdessä)
"20–30 vuoden aikajänteellä syntyy uusi hajautettu struktuuri, joka perustuu kokonaan uusiutuviin energioihin, omalta alueelta peräisin oleviin resursseihin ja täydelliseen energiaomavaraisuuteen", Kertovat: kehittämispäällikkö Pekka Peura ja projektipäällikkö Timo Hyttinen (Lähde: Tekniikka&Talous)


Tämä edellyttää valtion vahvaa osallistumista alkuvaiheen investointeihin. Mutta on myös tärkeää, että yleistä energian kulutusta tulee vähentää merkittävästi. Jos samalla tarmolla lähettäisiin innovoimaan ja toteuttamaan hajautettua uusiutuvaa energian tuotantoa, kuin ollaan toimittu ydinvoiman osalla, niin olisimme jo paljon pidemmällä. Kannatan Vasemmistoliiton ajatusta: "Ydinvoiman käytöstä on luovuttava asteittain ja siirryttävä täysin uusiutuvan energian käyttöön. Uusille ydinvoimaloille ei tule antaa lupia. Uraanikaivokset aiheuttavat vakavia ympäristöongelmia, energiantuotannossa on yhä riskejä, eikä loppusijoitusta ole ratkaistu uskottavasti. Uusien ydinvoimaloiden sähköä myydään ulkomaille, joka ei kannusta muitakaan maita vähentämään kulutustaan."

Uusiutuva energia biomassaan kohdennettuna. Ulf-Peter Granö kuva tutkimuksesta Hajautettu energiantuotanto biomassan kaasutus 2010

Talousdemokratiaa kehiin ja pian!

Finanssipankit tahkoavat rahaa ja köyhät kärsii!! Taloussanomien uutisointi sanoo kyllä selvällä suomen kielellä miksi tällainen on yleensä mahdollista:

"1) Kriisimaiden luotot ovat olleet erittäin tuottoisaa liiketoimintaa, josta kansainväliset suurpankit ovat pelkästään viiden viime vuoden kuluessa tienanneet yhteensä satojen miljardien eurojen korkotuotot."

"2) Pankit luottavat muiden euromaiden, EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n varmistavan, etteivät kriisimaiden luottoriskit koidu ainakaan pankkien omiksi tappioiksi – ja että ylivelkaisten euromaiden rahoittaminen pysyy pankeille vastakin tuottoisana liiketoimintana."

Stressitestiin pitää ottaa kaikki ne toimijat, jotka estävät talouden rakenteiden muuttamisen! Kuten nykyisten valtioiden hallituspoliitikot, Eu:n ja valtioiden keskuspankkien johto, IMF yms. Kaikki vain hyssyttelevät, että tätä rakennetta ei voida muuttaa. Kyllä voi jos tarpeeksi tahtoa on. Ihmisethän nämä rakenteet ovat synnyttäneet ja on kumma jos tähän valuvikaan ei saada parannusta aikaiseksi!!

henkilökohtaista pohdintaa energiaomavaraisuudesta

Tällä hetkellä pohdin todellakin henkilökohtaisesti energiaomavaraisuutta. Nimittäin aikoinani tekemäni ratkaisu suorasta sähkölämmitteisestä omakotitalostani alkaa yhä enemmän tuntua virheinvestoinnilta. Tai sanokaamme näin, että se oli silloin lyhytnäköistä. Mutta vuoden 1990 luvun alkupuolella investointi oli edullista ja sähkön hintakin vielä inhimillisissä rajoissa. Nyttemmin sähköön on lisätty energiaveroa ja arvonlisäveroakin korotettiin. Hinta ei ole laskemassa vaan päinvastoin se kohoaa edelleen.

Nyttemmin kun valtion taholta ollaan tulossa vastaan bio- tai uusiutuvaan energiaan siirtymiseksi maks. 20% tuen muodossa, voisin ajatella investoitavan uusiin systeemiin. Järkevinä vaihtoehtoina omaan nykyjärjestelmään näen lähinnä yksikertaisen varaavan takan (voisi olla myös vesikiertoinen takka), aurinkokeräimen avulla tuotettu käyttöveden lämmitys, joka vaatisi uuden ns hybridivaraajan entisen tilalle. Maalämpöä olen myös laskenut. Mutta joutuisin rakentamaan vesikiertoisen patterilämmityksen ja tällöin investoinnin kuoletusaika tulee liian pitkäksi. No tämä pähkäily on lähitulevaisuuden henkilökohtainen brobleema.

 Mutta tämä on hyvä aasinsilta hypätä yleensä energiaomavaraisuus kysymykseen. Kokonaisuudessaan Suomessa pitää ajatella hajautettavan energiayksiköiden tutkimista ja siihen investoimista. Meidän pitää tukea valtiontoimesta bioenergialaitoksia, maalämpöä, aurinko ja tuulienergiaa. Meidän täytyy lähteä rakentamaan energiaomavaraisuutta ja siinä ei pidä aina katsoa markkinalähtöisyyttä, vaan Suomen kokonaisedun mukaisuutta ja irtautumista tuontienergiasta. Tämä linjaus tarkoittaa myös Suomen turvallisuuteen sijoittamista.

Energiaomavaraisuuden tutkimiseen ja käytöntöön siirtymiseen tarvitaan tietysti rahoitusta. Rahoitus tarvitsee poliittiselta päättäjiltä enemmän näkemystä ja sitoutuneisuutta linjamuutoksiin.  Meillä on nyt menossa myös suuri keskittäminen ja sen on katsottu olevan yksi "pelastava" tekijä ympäristön pelastamisessa. Meidän pitää rohkeasti antaa mahdollisuuksia ihmisten valita asuinpaikkansa. Tällöin pitäisi pystyä sijoittamaan energiaomavaraisiin talousyksiköihin. Ja näin mahdollisimman suuri irtautuminen energiayhtiöistä olisi mahdollista. Myös tulevaisuudessa syöttötariffit pitäisi laskea riittävän alhaiseksi, että uusien passiivi/energiaomavaraisten talouksien olisi mahdollista syöttää energiaa paikallistalousverkkoihin.

Lopuksi hieman ajatusleikkiä nykyjärjestelmän muutoksesta: "Julkisen sektorin omistamat rahalaitokset voisivat rahoittaa näitä energiaan liittyviä perustutkimus ja infrahankkeita. Jolloin emme olisi koronkiskuri finanssitavaratalojen armoilla, joille valtio/kunta velkaantuisi. Mutta tämä edellyttäisi vanhan liike/finanssipankkiirijärjestelmän muutosta ja uuden talousdemokratian mukaisen rahoitusjärjestelmän luomista.--> tämä puolestaan edellyttää ensimmäiseksi EU:n perussopimuksen uudistamista artiklan 104:n osalta, jolloin saataisiin oikeus keskuspankki tyyppiseen rahoitukseen näihin investointeihin."

Pieni rahatalouden kriittinen tutkailu (pieni päivitys linkkien kera)

Rahatalous on monimutkaisuudellaan kiehtova rakennelma. Se on vuosisatojen kuluessa tullut yhä monisäikeisempi kudelma, josta harva saa selvää saatikka että sitä pystyisi ohjaamaan.

Koetan itselleni selventää rahatalouden perusteita, jotta pystyisin edes hiukan ymmärtämään tyhjästä tehtyä velkataloutta. Maailmalla on, ymmärtääkseni, vallalla rahan kvantiteettiteorian mukainan käsitys rahataloudesta, jonka mukaan markkinoilla olevan rahan määrä verrattuna markkinoilla tarjolla olevien hyödykkeiden määrään, määrää yleisen kuluttajahintatason, eli kääntäen sanottuna rahan hinnan suhteessa hyödykkeisiin.

Tässä kvantiteettiteoriassa on pohjalla Fisherin yhtälön kaava:
                      
                                    M x V = P x T

• M on rahan määrä eli tietyn periodin, kuten vuoden, aikana kierrossa olevan rahan määrä
• V on rahan kiertonopeus, joka kertoo missä ajassa keskimäärin yksi rahayksikkö kulutetaan
• P on yleinen hintataso
• T on taloudellisen toimeliaisuuden määrä, jota voidaan mitata transaktioiden reaaliarvon indeksillä

Jos rahan kiertonopeus ja taloudellisen toimeliaisuuden määrä korreloivat keskenään, on siis rahan määrällä ja myytävien tuotteiden ja palvelujen määrällä suora verrannollinen yhteys hintoihin. Kausaliteetti kulkee teorian mukaan vasemmalta oikealle.

Tätä teoriaa kumarretaan kansantaloustieteessä ja sen kritisoijia syytetään kerettiläisyydestä.

Tämän teorian ollessa vallassa meitä pelotellaan jatkuvalla inflaatiopeikolla, jos talouteen syötettäisiin keskuspankki rahoituksella rahaa. Euroopassa ja siten myös Suomessa keskuspankkirahoitus on kielletty julkiselta sektorilta (perustamissopimuksen artikla 104).

Olen tutkaillut mielenkiinnolla rahajatalous blogia ja varsinkin keskuspankkirahoitus ja inflaatio osiota. Kirjoittajat Jussi Ahokas ja Lauri Holappa kertovat perusteellisesti miksi keskuspankki rahoitus ei aiheuta automaattisesti inflaatiota. Heillä on selkeä näkemys, ettei Weimarin tasavallan ja Zimbabwen hyperinflaation perussyynä ollut setelirahoitus, vaan ulkopuolinen shokki tuotannon perusrakenteisiin.

Nykypäivän setelilirahoitus esimerkki voitaisiin ottaa rapakon takaa, jossa USA:n keskuspankki syöttää virtuaalirahapainostaan bittiseteleitä markkinoille ja inflaatiosta ei ole tietoakaan. Ihmeellistä on myös se, että finanssikapitalismi on syöttänyt velkapainoitteista virtuaalihöttörahaa erilaisilla korkojohdannaisella ja nämäkään toimet eivät ole aiheuttaneet hyperinflaatiota?

Mielestäni olisi oikein tutkia kriittisesti EU:n perussopimuksia tältä osin ja lähteä rakentamaan oikeata valtion keskuspankkia. Tältä keskuspankilta valtio voisi ottaa suoraa lainaa, ilman että valtio joutuisi nykyisen kaltaiseen tilanteeseen lainanottoon koronkiskurimarkkinoilta. Holappa ja Ahokas kertovat lyhyesti ja ytimekkäästi: " Kun nykyään verotuksella pyritään takaamaan valtion talouden tasapainottaminen, jotta pitkäaikaista velkaa ei pääsisi syntymään, voitaisiin uudessa tilanteessa verotusta käyttää ainoastaan valtion kulutuksen ekspansiivisten vaikutusten eli talouskasvun ja inflaation säätelyyn. Verotuksella valtio voi vaikutta nopeastikin kierrossa olevan rahan määrään, ostovoimaan ja kokonaiskysyntään, jotka ovat talouskasvun tärkeimmät tekijät nykymuotoisessa rahatalousjärjestelmässä." 

Tarvitsemme ehdottomasti finanssikapitalismille tiukat suitset, sekä uudenlaista ajattelutapaa valtion ja kuntien rahaliikenteen systeemirakenteeseen!

Tästä asiasta on tehty hyvät koosteet videoiksi, jos asia kiinnostaa klikatkaa Aki Järvisen kommentin linkkejä. Jussi Ahokkaan ja  Lauri Holapan lisäksi seurannassa on nyt myös Aki Järvisen  ajatukset energian ja talouden kiinteästä suhteesta, hän pitää SamassaVeneessä nettisivustoa asian tiimoilta.

pitkäaikaistyöttömien hoitoon lisää resursseja!

Pitkäaikaistyöttömiä on laskennallisesti 150 000, jotka ovat kiertäneet erilaisissa työllistämistöissä ja projekteissa. Tämä ryhmä ei ole yhdenmukainen, vaan siihen joukkoon mahtuu nuoria ja keski-ikäisiä sekä eri koulutuksen omaavia henkilöitä. Tästä heterogeneettisyydestä johtuen on keinotkin oltava mitä moninaisemmat. Mikään yhden mallin mukainen systeemi ei pelaa, vaan tarvitaan monipuolinen työkalupakki, jossa mukana eri toimijoita.

Työ- ja elinkeinotoimistot eli perinteellisesti työkkärit  ottavat heidät hellään huomaansa työttömyyden alkaessa ja 500 päivän työttömyyden lähestyessä. Mutta näiden toimenpiteitten välillä ollaankin sitten enemmän passiivisia työvoimahallinnon taholta. Tutkimuksen mukaan jo kolmen kuukauden työttömyys alkaa hiljalleen nakertaa ihmistä ja passivoi pysymään poissa työmarkkinoilta. Pitkäaikaistyöttömien kustannukset kaatuvat loppujen lopuksi valtaosin kuntien kontolle.

Valtion tuottavuusohjelma, jota pidän ennemmin saneerausohjelmana, on vienyt resursseja TE-toimistoilta. Olisi ehdottoman tärkeää saada heille riittävät toimintaresurssit, jotta näille putoajajoukolle löydettäisiin oma paikkansa yhteiskunnassa. Tässä on haastetta tulevaisuudessa, johon toivottavasti jokainen kansanedustajaehdokas muistaa tutustua ja ottaa kantaa.

Toinen kysymys onkin se, että onko meillä enää tulevaisuudessa yleensäkkään töitä kaikille? Automatisoinnin myötä haetaan yritystoiminnan säästöjä palvelualoille: Automaattikassat, nettipalvelut yms syövät perustyöpaikkoja. Perusduunarin työpanosta kuulemma tarvitaan tulevaisuuden hyvinvointipalveluiden veronmaksajana. Mutta jos ei kohta ole tarpeeksi duunia, niin mitäs sitten? Missä viipyy robotiikkavero tms? Tiedetään metallifirmoja jotka automatisoivat hitsausrobotiikalla tuotantolinjoja, siten ei tarvita rivihitsareita.
Sivuhuomautuksena en voi olla mainitsematta pääomien mahdollisuutta kunnallisverottaa, kuten Kalle Isokallio muistaa muistuttaa..

On myös ehdottoman tärkeää ettei työtä teetäte sellaisella palkkatasollakaikenmaailman pätkätöissä, ettei sillä elä. Tästä sitten onkin helppo hypätä perustulo ajatukseen, josta mahdollisesti myöhemmin tarinoin lisää...

Tekstiilituotanto Kiinasta euroopan rajoille?!

Maailman talousvirta tuotannontekijöineen pyörii painollaan. Kiinalaiset vaurastuvat ja haluavat myös itse brändi vaatteita. Esimerkkinä vanha kunnon T-paita. Kiinalaiset kuluttajat voivat nyt ostaa niitä itsekkin ja kohta niitä ei riitä länsimaihin. Myös kiinalaisen palkansaajan ansiot ovat nousemassa ja se tulee nostamaan tuotteiden hintoja, niin vaatteissa, kuin myös elektroniikassa. Hyvä palkansaajille Kiinassa, jotta he voivat tulla toimeen työllään!

Mitäpä tähän tuumaa vanha tuttumme kapitalismi eli mistä saadaan tuotettua tuote mahdollisimman edullisesti ja saataisiin suurin kate suhteessa sijoitettuun pääomaan? No nyt on kiikarin okulaariin sattunut Turkki. Siellä on tällä hetkellä kohtuullinen palkkataso ja maa on kuitenkin suhteellisen rauhallinen. Siellä on myös tekstiilituotantokoneisto nopeasti valjastettavissa tuotantoon.

Jos tämä talousmaailmanpyörä pyörähtää riittävästi, niin tulemmeko havaitsemaan tekstiiliteollisuuden uusrenesanssin Suomessakin? No USA taitaa mennä taloustaantuman syöverissä ensimmäisten joukossa, niin syvälle, että siitä tulee aasialaisille halpatuotantomaa tuottaa tavaroita rikkaille kiinalaisille. No vielähän tuotanto taitaa olla halpaa Bangladeshissä, Vietnamissa, Kambodshassa tai vaikka sotilasjuntan hallitsemassa Burmassa, joten ei hätiä mitiä kapitalistille.

kuva Burmalaisesta tekstiilitehtaasta (kansanuutisten verkkolehti 12.2.2011) jossa voi työskennellä 15 vuotiaita tyttöjä 26 euron kuukausipalkalla ja päivittäinen työaika on noin 14 tuntia. Tuskinpa tätä Suomeen kuitenkaan haluttaisiin? Vai haluttaisiinko? Tätä jos kysyttäisiin vapailta liberaalimarkkinakapitalistilta, niin olisiko jopa myönteinen vastaus? Nyt ollaan AY-liikettä ajamassa hajaannuksen tilaan ja samalla perinteinen työväenliike on helisemässä. Mutta opitaanko historiasta mitään vai toistaako historia itseään ja näemme tulevaisuudessa itsemme uudestaan barrikadeilla taistelemassa työntekijän perusoikeuksista?

pienyrittäjistä uusköyhälistö?

Yle uutisoi: "Joka viides yksinäisyrittäjä elää köyhyysrajalla. Köyhien yrittäjien määrä on vakiintunut nykyiselle tasolleen 2000-luvulla. Lama lisäsi yrittäjien määrää myös sosiaalitoimistoissa.

Tilastokeskuksen tiedot piirtävät karua kuvaa suomalaisen pienyrittäjän tilanteesta. Etenkin yksinäisyrittäjien tilanne on heikko. Joka viides yksinäisyrittäjä jää tuloissa köyhyysrajalle tai sen alapuolelle."

Tästä pienyrittäjien ja itsensä työllistäjien joukosta pitää alkaa olla todella huolissaan! Juuri tästä asiasta otin kantaa jo aikaisemmin vuonna 2009 blogitekstissäni yrittäjätyöläinen.

Usein tietyn toimialan pätkätyöläisille annetaan neuvo oman yrityksen perustamista. Mielestäni tällöin yrityskurssien opettajat ja TE-keskuksen neuvojat ovat paljon vartijoina, jotta he osaavat laskettaa yrityksen kannattavuuden lisäksi myös yrittäjän itsensä jaksamisen. Yrityksen perustamiseen voi saada starttirahaa, jonka loppumisen jälkeenkin yrityksillä pitää olla elämisen edellytyksiä.

 Näillä pienillä yrityksillä voi tulla vaikeuksia oman sosiaaliturvansa huolehtimisessa, kuten yrittäjäeläkkeen maksamisessa, sairausloman ja varsinaisen loman pitämisessä. 

Usein nämä mikroyrittäjät repivät tuloksensa omista selkänahoistaan, kuten esimerkiksi yhden kuskin koneyrittäjät,jotka ovat velkaantuneet ja tekevät pitkää päivää, eikä heillä ole vara palkata apukuskeja omaan yritykseensä. Usein heidän oma työterveyshuoltonsa ontuu ja sopimukset jäävät tältä osin tekemättä.

Karua kertomaa.. "Kansainväliset sijoittajat tahkoavat rahaa Suomen terveydenhoidossa"

"ulkomaiset pääomasijoittajat ovat löytäneet Suomesta kultakaivoksen. Suomen terveysmarkkinoita jakaa keskenään kolme kansainvälistä jättiä: Terveystalo, Medone ja Mehiläinen". Näin kertoo yleisradion nettiuutisointi 16.1.2010. Terveyspalveluiden tuotto pyörii noin 20% tuntumassa. Tämä on huomattavasti enemmän kuin muilla palvelualoilla yleensä. 


Kaikki toiminnot viittaavat rahasampoon: Arvonlisäverovapaa toiminta, Kelan korvaukset yksityisessä lääkärissäkäynnistä, kuntien ja kuntayhtymien yksityistämisvimma. Sitran johtaja Kiveläkin toteaa, että tällainen hajanainen rahoitusjärjestelmä ajaa Suomen terveydenhuoltoa kohti amerikan mallia. 

Kyläkoulujen kohtalosta valtuutetun Jaakobin paini.

Mielenkiintoinen ja avartava keskustelu käytiin Kiuruveden kulttuurisalissa 16.11.2010. Kysymyksessä oli kuntapäättäjien ja Turhalan sekä Heinäkylän koulujen vanhempien välisestä kuulemistilaisuudesta. Itse kuuntelin herkällä korvalla vanhempien ajatuksia ja huolia koulujen kohtaloista. Suurin osa tuntui olevan huolissaan lasten koulumatkojen pituudesta, joka vääjäämättömästi kyllä kasvaa. Mutta olisi edelleen lain sallimissa rajoissa. Myös Turhalan koulun osalta on yksityistienpätkä, jonka kautta pitäisi lapset viedä tulevaan lähikouluun Luupuvedelle. Tämän tien ylläpidosta ja kunnosta myös kyseltiin.

Vähän taustaa:
Kiuruvedellä on edellisellä valtuustokaudella tehty kouluverkkoselvitys ja siitä seurasi kouluverkkosuunnitelma vuonna 2006. Tavoitteena on ollut rakentaa riittävä kyläkouluverkko joka ilmansuunnalle. Näissä jäljelle jääneissä neljässä koulussa olisi sitten 3 - 4 opettajaa ja näin turvattaisiin vahvat kyläkoulut.  Tätä kouluverkkosuunnitelmaa on sitten toteutettu vaihtelevalla menestyksellä. Käsittääkseni mönkään lähdettiin menemään Niemiskylän koulun ja Kalliokylän koulun kamppailussa, jossa Niemiskylälle annettiin vapaat kädet valita lähikoulunsa. Tämä aiheutti virtauksen keskustankouluun, jolloin Kalliokylän oppilaiden määrä tippui ennustetusta. Syynä tähän oli silloisen kaupunginhallituksen, joka "ohjeisti" opetuslautakuntaa tekemään tällaisen päätöksen. Myös Rapakkojoen koulun lakkauttaminen ei mennyt oppilaiden sijoituksen suhteen oppilaaksiottoalueiden mukaisesti, vaan suurin osa oppilaista meni jälleen, vanhempien vaatimuksesta,  keskustan kouluun.

Valtuuston tahtotilaahan opetuslautakunta on pyrkinyt toteuttamaan omissa esityksissään. Viimeisimpänä on tietenkin ollut myös kaupunginhallituksen antamat talousraamit, johon opetuslautakunta ei ihan päässyt vaikka ko. koulu lopetettaisiinkin.

Arvovalintoja  ja taloutta:
Nyt olemme jälleen kerran valintojen tienhaarassa ja niin myös allekirjoittanut joutuu sisimmässään käymään omaa Jaakobinpainia koulujen kohtaloista. Kyseisessä illassa esiintyi ansiokkaasti tanssitaiteilija Pauliina Nuutinen, joka esitteli perustelut sille miksi Turhalan koulu pitäisi säilyttää. Samainen puhe ilmestyi 17.11 Kiuruvesi lehdessä. Hän viittasi tekstissään Risto Kilpeläiseen, joka on väitellyt tohtoriksi kyläkouluista. Myös Kiuruvedellä opettajana toiminut Taina Peltonen on tutkinut kyläkouluja ja arvostelee näiden lakkauttamisia lyhytnäköisinä.

Arvostan suuresti näitä arvoja, joita molemmat kasvatustieteentohtorit Kilpeläinen ja Peltonen tukevat. Maaseudun koulut ovat pedagogisesti arvokkaita oppimis- ja kasvuympäristöjä. Kyläkoulujen yhdysluokat ovat enemmän vahvuustekijöinä, kuin heikentämässä oppimista. Turvallinen, perhemäinen ja viihtyisä ilmapiiri on omiaan kasvattamaan hyvällä itsetunnolla varustettuja kansalaisia. Pienemmät oppivat myös vanhemmilta lapsilta tietoja ja taitoja. Sen kyllä huomaa niin hyvässä tai pahassa omassa lapsikatraassa.

Omassa arvomaailmassani olen vastustanut keskittämistä ja suuruuden ihannointia, joka ajatellaan olevan välttämätöntä. Kyläyhteisöllä on oma yhteisöllisyytensä ja kyläkoulua pidetään tämän yhteisöllisyyden viimeisenä linnakkeena. Kaikki muuthan yleensä on jo viety eli kaupat, postit yms. Olen myös joskus heitellyt ajatuksia päinvastaisesta kehityskulusta. Eli lähdetäänkin rakentamaan uutta kyläkoulua. Rakennetaan moduulitekniikalla ns viipalekoulu, joka voidaan modifioida uudestaan tarpeitten  ja on siirrettävissä...

Talouden realiteetit.
Eduskuntakin on sotkeutunut omalta osaltaan kyläkouluasiaan poistamalla vuonna 2006 pienten koulujen valtionosuuskertoimen. Tämä oli varmaan yksi signaali kunnille, että kyläkoulut joutaakin mennä. Kiuruveden tilanne on myös haasteellinen. Meillä on vasta synnytetty sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymä. Nämä peruspalvelut nielevät väkisinkin peruskunnilta euroja. Meillä on myös velkamäärää ja talouden alijäämää ei ole syytä kasvattaa liian syväksi.

Koulujen ylläpito kustannus vaihtelee kouluittain. Mutta esimerkiksi Turhalan koulun ylläpito henkilökuluineen kustantaa noin 250 000 euroa. Ymmärtääkseni tämä summa ei ole kuitenkaan suoraviivaista säästöä, vaan siitä pitää poistaa lisääntyvät matkakustannukset oppilaskuljetuksista. Itse olen saanut päätöksenteoksi tietoon, että ehkä puhutaan vajaan 100 000 euron säästöistä/koulu eli pyöreät 200 000 kahden koulun osalta. Säästöä on esitetty tulevaksi myös siitä, että keskustan eli Nivankoulun opettajiin ei tarvitsisi ottaa määräaikaisia sijaisia.

Jos kaupunginhallitus pitää kiinni talousraamista ollaan siinä tilanteessa, että säästöjä täytyy löytyä lisää tuntikehyksien leikkaamisesta (opetuksen taso kärsii kyllä silloin huomattavasti) tai siten joitain muita palveluita pitänee ajaa alas. Lomautukset sekä irtisanomiset varmaan voivat tulla jossain aikajänteessä keskusteluun? Velkaantumistakaan ei voitane estää? Vastuunkantoa nyt tarvitaan ja kouluasiaa täytyy peilata myös kaupunkimme muuhun toimintaan.

Summasummarum:
Yllämainitut asiat ovat tällä hetkellä kietoutuneina omaan ajatusmaailmaani, kun teen omaa Jaakobinpainia Kiuruveden kyläkouluista. Paini pitäisi päättyä valtuuston kokoukseen 15.11.2010, jolloin hyväksytään ensivuoden talousarvio.

Mielikuvilla pelaaminen on jatkuvasti läsnä politiikan saralla..

Maailma muuttuu jatkuvasti ja niin myös vaikuttamisen keinot. Verkkovaikuttaminen on tullut nopeatempoiseksi. Meillä on erilaisia sosiaalisia medioita ja verkossa toiminen on tullut helpommaksi. Verkon kautta tehdään politiikkaa usealla rintamalla ja mielikuvilla pelaaminen on kokoajan läsnä.
Tässä muutamia ajatuksiani lähiajan median antamasta mielikuvista politiikan saralla. Kirkon ajankohtaisillan jälkeen ollaan uutisoitu Kristillisdemokraattien uusien jäsenten "ryntäyksestä" (tosin pienellä präntillä että ei kymmeniä ehkä satoja uutta jäsentä). Toisaalla kirkosta eroaminen on jatkunut ja heitä on puolestaan kymmeniä tuhansia. Mielenkiintoinen uutisointi ja mittakaava ero?

Paavo Arhinmäki analysoi oikein omassa kannanotossaan 6.10.2010: Vihreiden ja perussuomalaisten keskinäistä nokittelua Arhinmäki pitää hiekkalaatikkoleikkinä, jonka ainoana tarkoituksena on pyrkiä nostamaan molempien puolueiden kannatusta. --  Vastakkainasettelua pyritään synnyttämään erityisesti maahanmuutosta. Todellisuudessa sekä perussuomalaisten "maahanmuuttokriittinen" että vihreiden "maahanmuuttohumaani" linja ovat lähinnä mielikuvapolitiikkaa, joilla on vähän tekemistä käytännön lainsäädäntötyön kanssa.


Vassareiden asialinja ei ilmeisesti ole mediaseksikästä ja siten mielikuvien luonti on haastavaa. Tärkeintä olisi saada kaikki "sateenkaari" ajattelijoiden kannattajajoukot aktivoitumaan omissa sähköisissä verkoissaan ja siten luomaan positiivista henkeä ennen eduskuntavaaleja. Kaikkien äänet on nyt tarpeen ja jokaisen on kannettava pienikin kortensa kekoon! Eikös vassareiden sateenkaariajattelu: "antaa kaikkien kukkien kukkia", "pienyrittäjien puolesta", "pätkä ja silpputyöläisten äänitorvi" yms.. mahdollista kaikkien näkemyksien esille tulon.. Tästä ajattelusta pitää tehdä mediaseksikästä mielikuvamarkkinointia!!

Viimeinen kesälomaviikko

Mahtavat helteet ovat kyllä hellineet. Kotimaan matkailua kaakkoisosissa Suomea (Savonlinna, Imatra, Pieksämäki, Kuopio yms pienet kylät siltä väliltä). Kotimaan matkailussa on kyllä oma nostalgiansa, joka varmaan kumpuaa pienenä tehdyistä lomamatkoista. Sen verran tuli seurattua myös Vasemmistoliiton puoluekokousta, että  jotain "henkeä" Jyväskylän happeningistä tarttui mukaan. Varsinkin viimeisen sunnuntain nettivideointi oli ihan onnistunut kokeilu.

Itse puolueen tavoiteohjelma oli pääosin oman ajatusmaailmani mukainen. Ehdoton EI ydinvoimalle on tietenkin ykkönen. Turkistuotannon asteittainen lopettaminen tuottaa hieman ristiriitaisia ajatuksia. Riittävä siirtymäaika eli ns. luonnollinen tuotannon lopettamisen kiertokulku on hyvä asia. Korvaavia elinkeinoja on tarvittaessa kehitettävä. Toisaalta taas tämä kotimaan lopettamistavoite ei suoraan vaikuta maailman turkistuotantoon, johon pitäisi myös päästä vaikuttamaan.

"Vasemmistoliitto pyrkii kohti työllistävää hajautettua energiantuotantoa ja haluaa vahvistaa paikallisen energiantuotannon asemaa. Tavoitteena oleva matalaenergiayhteiskunta luodaan yhdyskuntarakennetta eheyttävällä suunnittelulla ja tätä tukevilla rakennusmääräyksillä ja ympäristöverotuksella." Tämän allekirjoitan pääosin ja tähän suuntaan on meidän pyrittävä. Mietin tosin tuota yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja ympäristöverotusta suhteessa niihin ihmisiin jotka haluavat edelleen asua maaseudulla?

Toisaalta olen hieman ilmastokriittinen, yleisellä tasolla, johtuen juuri niistä markkinamekanismeista ja ilmastopäästöjen pörssittämisestä. Silloin kun pörssipelurit pääsevät viherkapitalismin verhon avulla kiinni aitoon ekologiseen kehitykseen olemme jälleen tuhon tiellä. Tavoiteohjelmassa on tähänkin eräänlainen ajatus:
"Päästökauppa ei saa johtaa päästövähennysten kiertämiseen, erilaisiin keinottelumekanismeihin ja uuteen talouskuplaan." Täytyy olla mahdollisuus rakentaa esim. hiilitullit, päästöverot yms rakenteet, joilla estetään pörssipelaaminen viherkapitalismin verhon sisällä.

Olen tosi kiitollinen myös raideliikenteen kehittämistavoitteista. Olen useimmissa yhteyksissä koettanut vaikuttamaan rataverkon ylläpidosta ja kehittämisestä. Tässä eräs blogitekstini aiheesta: Kirjoitelma rataverkosta

Tavoiteohjelmassa on tietenkin paljon muutakin hyvää ja palataan aihioihin tarvittaessa myöhemmin.
 Allekirjoittanut jatkaa vielä loman pitämistä hellesäässä....