Kesä mennyt on ja syksy saapuu..

Otin tämän kesän todella sitten autuaasti ja irtauduin melko totaalisesti sähköisen median koukuttavasta otteesta. Mutta syksy saapuu ja samoin ne luottamustehtävät jotka jatkuvat nyt kiivaalla tahdilla.

Tässä on jo muutamat kokoukset käyty läpi elokuun aikana. Ylä-Savon ammattiopiston valtuuston kokouksessa tuli esille useita haasteellisia muutoksia, kuten johtamisjärjestelmä, aloituspaikat yms. Toisen asteen koulutus on haasteellisten aikojen edessä ja Ysaon on kyettävä muuttumaan sekä sopeutumaan muutokseen. Tästä voi ottaa syventävää tekstiä myöhemmin.

Maakuntavaltuuston seminaarissa käytiin sitten läpi myös tulevaa sote-lainluonnosta, kuntalain uudistamista, jossa käytiin läpi valtio-osuuslaskelmia. Myös kaupan kaava yms maakunnallisesti tärkeitä asioita tuli seminaarissa esille. Maakunnan edunvalvonta on tärkeässä roolissa ja tiettyjä infra sekä tiekäytävähankkeita esiteltiin myös.

Paljon on siis muutoksen tuulia puhaltamassa ja ei vähiten talouskysymyksissä, jossa tunnutaan elävän pitkän hiljaiselon eli nolla tai jopa miinuskasvun aikaa. Venäjän ja Ukrainan tilanne sekä siitä johtuvat pakotteet, että vastapakotteet vaikuttavat nyt myös konkreettisesti maataloustuotantoon yms. Kaikki nämä ovat vaikuttamassa myös kuntien talousarvioiden laadintaan ja tässä tutkaillaankin tarkoin minkälaisessa talouden taantumassa kuntatalous tarpoo ensi vuonna.

syysloman loppu ja arjen töitten alku

Syysloma tuli käytettyä tehokkaasti seuraavien vuosien polttopuiden teossa. Juuri ennen ensi lumia ehdin viimeisen kymppikuutien klapeja syydellä rautaverkolla vuorattuun rakennelmaan, jossa kuivuminen voi alkaa. Mutta tämäkin oman energiavarannon rakentaminen on nyt taasen vähän aikaa jäissä, niin kelin, kuin myös töitten alkamisen takia.

Tässä juuri orientautuessa työelämään, niin silmiini pisti minulle vanha tuttu aihe automaation ja ns. robotiikan esiinmarssi ylen uutisessa:

Suomeen tarviaan robotiikkapolitiikkaa.

Tässä jutussa tutkija Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Jari Kaivo-ojan mielestä Suomi ei ole varautunut riittävästi tulevaan muutokseen. Hänen mukaansa Suomeen tarvitaan robottipolitiikkaa. Ja aivan oikein hän tässä valottaa sitä mahdollista tosiasiaa, että miten käy työpaikkojen, ostovoiman, verotulojen yms tekijöiden jos elämme tulevaisuudessa yhä automatisoitujen  ja robotoidussa yhteiskunnassa?

Työpaikkoja on jo vuosikymmenien saatossa hävinnyt ja muuntautunut toisiksi automaation seurauksena. Ja on myös selviä merkkejä siitä, että hävinneiden työpaikkojen työntekijät eivät ole voineet pysyä perässä tässä muutoksessa. Varastomiehestä tai kaupankassasta ei tule analyytikkoa. Työpaikkojen häviämisen mittakaavasta voisi ottaa esimerkin Kodakin tapauksesta. Mahtiaikoina Kodak työllisti 140 000 ihmistä ja sen arvo oli 28 miljardia dollaria. Nyt Kodak on konkurssissa ja vastaava yritys Instagram myytiin 2012 miljardilla facebookille, niin työntekijöitä oli vain 13 kpl? Tässä saa miettiä mihin nämä työpaikat kuvauksen maailmassa hävisi? (tätä ihmettelee esim. Jaron Lanier)

Mielenkiintoista on myös se, että miten isänmaattomat virtuaaliyritykset, jotka toimittavat robotiikan avulla tuotteita, kiertävät veroja "laillisesti" mahdollisimman pienten verojen maitten kautta? Ja siitä taas tulee johtopäätös siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus verojen kautta on selvästi uhattuna yhä pahemmin kuin nykypäivänä.

Mielestäni nyt tarvitaan jo selkeää keskustelua miten automatisointi ja robotiikka muuttaa yhteiskuntien rakenteita sekä siitä miten tähän aletaan valmistautua. Me tarvitsemme läpivalaisua koulutuspolitiikkaamme, jotta voimme riittävän ajoissa muuntaa koulutuslinjoja yhteiskunnan nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Ja myös verotusjärjestelmiin tarvitaan muutosta (kansainvälistä tiivistyvää yhteistyötä tarvitaan esim. veroparatiisien lopettamiseksi)

Me tiedämme, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseksi tarvitsemme verokertymää. Ja automaatio ja robottien mukaan tuleminen ei ole tätä kertymää kerryttämässä ellei siihen rakenneta uutta verojärjestelmää. Ajatuksen asteella on itu esimerkiksi siitä voisiko rakentaa arvonlisäverojärjestelmän sisälle ns robotiikan arvonnousua vastaava verotus. Tästä verokertymyästä sitten osa siirrettäisiin kuntien käytettäväksi (kunnat ovat kuitenkin niitä perusyksiköitä, joiden kautta hyvinvointiyhteiskuntamme palveluverkosto rakentuu)

Paljon muutakin järisyttävää tapahtuu yhteiskuntamme rakenteissa tämän teknologisen kehityksen myötä ja tätä keskustelua on syytä avata syvällisemmin uudestaan  eri yhteyksissä.

Pieni tähyily tulevaisuuteen

Joulu on myös rauhoittumisen ja mietiskelyn aikaa. Tässä rauhoittumisessa on se hyvä puoli, että voi koettaa nähdä asioitten eri puolia ja katsoa onko virallinen totuus aitoa vai voiko siihen sisältyä jotain muuta. Ainakin kriittisin silmin voi asioita välillä tutkailla. Näin näyttää tutkailevan asiaa vastaava vanhustenhuollon ylilääkäri Kati Kähkönen Jyväskylästä. Hän kertoilee 21.12 HS:n mielipidepalstalla vanhuspalvelulain tulevaa toteutumista kriittisin sanakääntein.

Lyhyesti siteeraan muutamaa ydinkohtaa tekstistä:

"Valmisteilla oleva vanhuspalvelulaki on kaunis ajatus siitä, miten asiat voisivat sujua. Vanhus itse saisi päättää, miten loppuelämänsä viettää. Tuetaan kotona selviämistä ja laitospaikkojen osuutta vähennetään. Miten onkaan totuus? Pitkäaikaislaitospaikkojen ja hoitokotien seiniltä ruuvataan kyltit irti, sama vanhus jää samaan sänkyyn, mutta pitkäaikaispaikka muuttuu tehostetun palvelun asumiseksi. Eli vanhus muuttaa "omaan" sänkyyn vuokrasuhteeseen, elää kodinomaisesti laitoksessa sekä ostaa itse lääkkeet ja vaipat. Palveluiden tason kotona ei tietenkään tarvitse olla enää sama. Kuka nyt kotona palvelua tarvitsisi? Vanhus on aivan yhtä kipeä, huonokuntoinen ja sairas kuin ennenkin."

Siteeraus jatkuu: "Lääkäriä tarvitaan yhä vähemmän, hoitajaresurssit tehostetussa palveluyksiköissä ovat pienemmät ja yksityiset firmat hierovat käsiään, kun saavat vanhukset hellään huomaansa. Jos tulee sairauksia, alkaa ns. mummoralli, jossa vanhus seilaa erikoissairaanhoidon ja laitosten välillä usein lopun ikäänsä. Silloin on maksettava vuokraa omasta sängystä sekä vuorokausimaksua hoitopaikkaan..."" Kaiken huipuksi Kela tukee toimintaa niin, että kun ennen sairaalasiirrot maksoi lähettävä laitos, nyt osan maksaa potilas ja loput Kela, jolloin siirrosta ei aiheudu kunnalle tai yksityiselle juurikaan kuluja. Tämä lisää huonokuntoisten siirtelyä entisestään."

Mielestäni tässä on aiheellista kritiikkiä, johon on syytä paneutua huolella. Ensiksi mietin onko mielipiteen kirjoittaja kärjistänyt asiaa, jos tehdään kertarysäyksellä laitospaikkojen alasajo, siirtäen vanhukset tehostettuun palveluasumiseen? Vanhuksen toimintakykyisyys ja avuntarvetta mitataan usein nykyään ns. RAVA-mittaroinnilla. On käsittääkseni selvää, ettei entisestä laitospaikalla olevasta vanhuksesta tehdä suoraan tehostetun palveluasumisen asiakasta, ilman toimintakyvyn ja avuntarpeen arvointia? Tai jos näin meneteltäisiin oltaisiin kyllä hakoteilla ja tuolloin tuijotettaisiin pelkästään järjestävän kunnan tai yksityisen palvelualan taloudellisiin arvoihin unohtaen ihminen siitä välistä.

Mutta huomionarvoisia asioita Kähkönen kyllä ottaa mukaansa tekstiin. Vanhuksien ja heidän omaistensa on syytä tarkastella tätä terminiologiaa huolella ja päästä asian ytimeen sanahelinän sijaan. Sosiaali ja terveyspalveluiden asiantuntijoiden on syytä avata näitä asioita kuntalaisille. Näkisin tekstin ydinkysymyksenä lähinnä sen, että tehdäänkö tässä omaisille ja vanhuksille karhunpalvelus sekä taloudellinen rahansiirto yksityisille toimijoille? Ollaanko nyt tekemässä sellaisia linjauksia, joista itse päätöksentekijätkään eivät ole "kartalla". Tekstin kohdat vuorokausimaksuista, erikoissairaanhoitoon kuljettamisesta yms. ovat niitä yksityiskohtia jotka on syytä avata ennen, kuin tehdään palveluiden tuottajien kanssa sopimuksia.

Tässä onkin oma pähkinä purtavaksi, kun vanhuspalvelulakia aikoinaan aletaan toteuttaa eri puolilla Suomea. Myös täällä Kiuruvedellä on syytä katsoa kokonaisuuksien lisäksi yksityiskohtia, jotta emme menisi poliittisen tai sosiaali/lääketieteellisen sanakäänteitten taakse näissä vanhuksien asioissa. Ihmisten ja kuntalaisten pitää saada selvällä Suomen kielellä mihin heidän omaisiensa hoito perustuu.

Ylä-Savon sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymässä on lähdetty jo toteuttamaan tämänkin lain henkeä ja ollaan siirrytty osissa laitoksista tehostettuun palveluasumiseen. Nyt olisi tärkeää myös tehdä seurantaa kuinka nämä asiat ovat menneet näissä entisissä laitospaikoissa. Saammeko aitoa tietovirtaa päätöksentekijöinä asioista, kun seuraavan kerran olemme hyväksymässä palvelusopimuksia?

Mutta jatketaan näitten asioitten merkeissä ensi vuoden puolella.  Toivottelepa siten kaikille tasapuolisesti  säätyyn katsomatta Onnellista Uutta vuotta 2013!

Annetaanko nuorten kehitykselle aikaa?

Taloussanomien juttu "pojat eivät ehdi kasvaa ja vahvistua" antaa pohjaa ajattelulle, että annammeko aikaa nuorille kehittyä siinä tahdissa, jonka luonto on heille antanut?

En mahdottomasti lähde näitä karmeita yksilötapauksia syvää luotaamaan. Asioitten liiallinen mässäily mediassa on tarpeetonta. Mutta asiallisesti käsiteltynä voitaneen tulkita jotain, jotta jokainen voisi kohdaltaan miettiä missä maailmassa me nykyään oikein elämme ja sitten voimme miettiä voimmeko tehdä näille asioille jotain?

Ihmisethän ovat rakentaneet tämän yhteiskuntarakenteen, jotka näyttävät perustuvan jatkuvaan tehokkuusajatteluun. Nopeasti koulusta jatkokoulutukseen ja sitten työhön tai yrityksien perustamiseen jne eli pyrkimys jatkuvaan ja nopeaan talouskasvuun. Mutta kuinka moni pohtii, että ihmisyksilö tarvitsee tietyn ajan kehittyäkseen lapsuudesta nuoruuteen? Tähän kehityskaareen kuuluu sosiaaliset kontaktit iloineen ja suruineen, jossa koetaan pettymyksiä. Mutta nämä pettymykset ovat osa kasvuprosessia, joka kasvattaa sitä kuuluisaa "luontoa" eli itsetuntoa. Nämä ovat elämän perusasioita, joita ei pitäisi päästää taloustehokkuusajattelun alle. 

elämänkaaren mitassa pitäisi tavoitella onnellisuutta ja hyvinvointa eikä yksinomaan taloudellista kulta-aarretta

Vaikka valtaosa ihmislapsista pääsee kiinni nyky-yhteiskunnan nopeasta sykkeestä, niin osa putoaa rattailta ja heidän nostamiseksi takaisin onkin jo haasteellista, jos siinä myöhästytään. Ihmiselon kasvu lapsuudesta nuoruuteen ja yhteiskunnan jäseneksi vaatii tietenkin koko paletin toimivuutta eli perheen ja koulun sekä muun yhteisön yhteistyökykyä toimia lapsen parhaaksi. Peruskoulumaailmaakin kritsoidaan sen irrallisuudesta  arkimaailmasta, kuten Anna Kontula tässä kirjoituksessaan - "lapset eivät ole säilytysongelma" - toteaakin.

Summasummarum tarvitsemme aitoa välittämistä ja emme saa päästää elämäämme siihen pisteeseen, että palvomme pelkästään rahatalouden kultaista härkää, jossa heikommat päästämme sortumaan elontiellä.

Ansaitulle lomalle työntäyteisen alkukevään jäljiltä

Edellisestä bloggauksestani on kulunut jo hyvä tovi. Paljon olisi yhteiskunnallisia ja oman kuntakentän asioita tapetilla. Suurin huolenaihe kuuluu työ ja oleskeluympäristöihin eli kiinteistöjen sisäilmaongelmien ratkaisuihin. Mutta tietenkin tulevaisuuteen kuuluu kuntarakenne uudistukseen liittyvät mietinnät. Kaikista yllämainituista asioista tulee olemaan suunnittelukokouksia pitkin maaliskuuta. Tulen näitten asioitten tiimoilta kertomaan taustoja ja omia näkemyksiä lähiaikoina.

Omaan mielenkiinnon kohteitten joukossa on myös sukututkimus ja tähän mielenkiintoiseen sekä haastaavaan tutkimukseen olen hiljakseen yhä syvemmin menossa. Onneksi samanlaiseen "hurahtaneitten" joukkoon on tulossa muitakin suvun jäseniä, jolloin voimme yhdistää voimamme ja jakaa työtehtäviä tämänkin asian tiimoilta. Setäni 80 vuotispäivillä, viikonloppuna, sai aimoannoksen suvun yhteisöllisyyttä ja se antaa myös voimia omien juurien etsimisiin.

Nyt otetaan lomaviikko rennosti ja virtaa keräten haasteellisten kevään sekä kesän töitten varalle.

Emme saa antaa rasistisuudelle valtaa kasvaa!

Luin tässä aamukahveella Iisalmen Sanomia (16.10.2011), jossa oltiin haastateltu Kiuruvedellä olevien ulkomaalaisten pitserioiden omistajia. Heitä kohtaan on yhä enenevässä määrin tehty ilkivaltaa. Sanomattakin on selvää, että jokaisen meistä on irtisanouduttava muukalaisvihasta, jota myös rasistisuudeksi kutsutaan.

Meidän on tehtävä paljon työtä ennakkoluulojen karsimiseksi ja tähän täytyy ottaa myös selkeä linja Kiuruvedenkin kaupungin päättäjien taholta ettei tällaista suvaita. Pelon ilmapiiriä ei saa päästää ilmiliekkeihin. Pelolla hallitseminen on myös yksi terrorismin muodoista, jos se päästetään valloilleen.

Tähän asiaan liittyy, jälleen kerran, se karu tosiseikka ettei Kiuruvedellä ole omaa poliisia, vaan Ylä-Savossa kiertelevät partiot, jotka eivät ole lähettyvillä silloin kun niitä tarvitaan! Ja jos aletaan mennä yksityisten vartiointiliikkeiden tai muun ei julkisen viranomaisen toiminnan tonteille, niin kohta meillä on omia kodinturvajoukkoja.Tilanteen päästessä niin pitkälle, että kohta meillä on ruskeapaidat, jotka sanovat: "jos et ole meidän puolella olet meitä vastaan.." niin ollaan jo niin syvällä patriotismisissa, joka ohittaa kaiken normaali moraalin ja eettisyyden ihmisyhteisöissä. Tästä poliiisiasiasta pohdin hieman "tinatähtiä kylille" blokkauksessani.


Tähän loppuuun hyvä tiivistelmä, joka kertoo osaltaan niitä rasistisuuden perussyitä:

"Rasismi kumpuaa ennakkoluuloista ja pelosta
Rasismi käsitteenä tarkoittaa ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi ihonvärin, kansalaisuuden, etnisen alkuperän, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät. Rasismi on siis ihmisryhmän tai sen jäsenen ihmisarvon alentamista.
Rasismi ideologiana pohjautuu uskomukseen ihmisrotujen olemassaolosta. Nykytiede on kuitenkin jo vuosikymmeniä sitten osoittanut, että tämä ajattelutapa ei pidä paikkaansa. Nykyään rasismia perustellaankin usein kulttuurien välisillä eroilla: kulttuurierot nähdään esteenä ihmisten kanssakäymiselle. Olisi kuitenkin syytä muistaa, että kulttuuri on muuttuva asia. Kulttuurien kohtaamisen tuloksena on syntynyt esimerkiksi tämän päivän suomalainen kulttuuri.
Rasismin taustalla piilevät usein voimakkaat ennakkoluulot ja stereotypiat. Ennakkoluulot ja stereotypiat ovat ihmiselle luonnollinen tapa jäsentää maailmaa silloin, kun oma tieto ei riitä. Tietämättömyydestä kumpuavat ennakkoluulot ja stereotypiat voivat johtaa rasismiin" Lähde: punainen risti 

kokoustamista pitkin viikkoa

Valtuusto maanantaina, jossa itselleni tärkeä koulunkäyntiavustajien nimikkeen muutos koulunkäynninohjaajiksi oli ensimmäisenä asiana. Nimikkeen muutoksen perustelut olivat ilmeisesti niin perusteelliset ettei tämän asian tiimoilta tarvittu keskusteluja ja hyvä niin. Yrityskiinteistöt Oy:lle myönnettiin omavelkainen takaus 150 000 euron lainalle ja siinäkään ei ollut mitään estettä hyväksyä takaus.

Mutta sitten keskustelua herätti Heinäkylän koulun myynti, jossa todettiin sen menevän allekirjanpitoarvon (63200 € kirjanpitoarvo ja myyntihinta 12 100 €). Asiasta äänestettiin 32 - 2 ja myyntipäätös voitti äänestyksen. Itsekkin olin myynnin kannalla, koska nykyään koulujen myynti ei ole saanut oikein tuulta purjeisiin ja vuotuiset ylläpitokustannuksetkin olisivat olleet yli 20 000 euroa.

Keskiviikkona oli opetuslautakunta, jossa tärkeämpiä asioita olivat investointilistan hyväksyntä ja yksityisen hoidon kuntalisä. Katsotaan kerronko näistä lähemmin jahka pöytäkirjat on tarkastettu.

Yhteislautakunta oli sitten keskiviikkoillan päätteeksi. Täällä käsiteltiin mm Y- S Soten osavuosikatsaus. Huolestuttavia lukuja kokonaisuudessaan. Kiuruvedellä oli useita osa-alueita, joihin tulee kiinnittää huomioita. Esimerkiksi päivystyksen suhde normaaliin päiväkäyttöön oli edelleen korkea. Talousluvut näyttäisi myös sen että terveydenhuollollisia tarpeita on ja asiakkaat ovat kyllä saaneet hoitoa mutta se tulee tietenkin maksamaan. Haasteita tulee kyllä olemaan koko sosiaali- ja terveydenhoitoalalle. Mutta toisaalta Iisalmen aluesairaalan erikoissairaanhoidon nousu, Kiuruveden osalta on osin positiivista. Nimittäin jos hoitoa olisi pitänyt hakea KYS:n piiristä, niin olisi se ollut huomattavasti kalliimpaa.

No tässä lyhyt viittaus viikon kokoustamiseen ja täytyy tarvittaessa palata aihioihin..

Lähiruokaa!

Lähi- ja luomuruoka herätystä on nyt tullut eri puolilla Suomea. Tämä herätys johtunee pitkälti näistä ruoan tuotantoketjuissa havaituista epäilyttävistä ainesosista, josta media on pitänyt ääntä. On dioksiinilihaa, melamiinimaitotuotteita ja viimeisimpänä havainnot siitä, ettemme oikeastaan tiedä mitä syömme. Elintarvikepakkauksissa on erilaisia E-merkintöjä yms. Mutta jos lihatuotteessa ei ole kuin lihaa nimeksi tai marjamehuissa yms onkin esanssiaineita tai muuta vastaavia synteettisiä aineita.

Kiuruvesi edelläkävijänä lähiruoan hankinnoissa:
Tästä lähiruoka-aatteesta Kiuruvedellä on syytä olla iloinen, kun aikoinaan päättäjät antoivat tälle siunauksensa. Nimittäin lähi- ja luomuruoka oli ensimmäisinä vuosina kalliimpaa ja eikä hintataso vieläkään ole samaa luokkaa, kuin massatuotteena hankittuna. Mutta silloin katsottiin ettei eurot ole välttämättä se ainut oikea valintaperuste julkisten ammattikeittiöiden ruuan hankinnassa. Tosin eurotkin on mukana, jotka jäävät lähiruokahankinnoissa pyörittämään paikallistaloutta paremmin, kuin bulkkituoteketjuissa. Näissä eurot tahtovat lähteä maakunnista pääomapakona muille maille vierahille.

Ylä-Savossa pitäisi, kuten muuallakin maassa, lähteä rakentamaan omia lähi- ja luomuruoka hankkeita, sekä "opettaa" hankintatoimia kilpailuttamisessa. Kilpailuttaminen on on haastaavaa, jotta ei rikota hankintalakia. Mutta se on mahdollista tehdä niin, että lähituottajat voivat saada myös omia tuotteitaan hankinnan piiriin.

Luin juuri jaettua "lähiruoan käyttö julkisen sektorin ammattikeittiöissä" julkaisua. Julkaisu on vuoden vanha ja siten aika tuore. Tässä opuksessa on hyvä "piirakka", joka ilmentää hyvin Kiuruveden elintarvikkeiden prosenttiosuudet:

Kaavio: Sisäsavon seutuyhtymän julkaisuja 1/2010. Lähiruoan käyttö julkisen sektorin ammattikeittiöissä.
Tekijät: Reetta Vänttinen ja Jukka-Pekka Korpi-Vartiainen

henkilökohtaista pohdintaa energiaomavaraisuudesta

Tällä hetkellä pohdin todellakin henkilökohtaisesti energiaomavaraisuutta. Nimittäin aikoinani tekemäni ratkaisu suorasta sähkölämmitteisestä omakotitalostani alkaa yhä enemmän tuntua virheinvestoinnilta. Tai sanokaamme näin, että se oli silloin lyhytnäköistä. Mutta vuoden 1990 luvun alkupuolella investointi oli edullista ja sähkön hintakin vielä inhimillisissä rajoissa. Nyttemmin sähköön on lisätty energiaveroa ja arvonlisäveroakin korotettiin. Hinta ei ole laskemassa vaan päinvastoin se kohoaa edelleen.

Nyttemmin kun valtion taholta ollaan tulossa vastaan bio- tai uusiutuvaan energiaan siirtymiseksi maks. 20% tuen muodossa, voisin ajatella investoitavan uusiin systeemiin. Järkevinä vaihtoehtoina omaan nykyjärjestelmään näen lähinnä yksikertaisen varaavan takan (voisi olla myös vesikiertoinen takka), aurinkokeräimen avulla tuotettu käyttöveden lämmitys, joka vaatisi uuden ns hybridivaraajan entisen tilalle. Maalämpöä olen myös laskenut. Mutta joutuisin rakentamaan vesikiertoisen patterilämmityksen ja tällöin investoinnin kuoletusaika tulee liian pitkäksi. No tämä pähkäily on lähitulevaisuuden henkilökohtainen brobleema.

 Mutta tämä on hyvä aasinsilta hypätä yleensä energiaomavaraisuus kysymykseen. Kokonaisuudessaan Suomessa pitää ajatella hajautettavan energiayksiköiden tutkimista ja siihen investoimista. Meidän pitää tukea valtiontoimesta bioenergialaitoksia, maalämpöä, aurinko ja tuulienergiaa. Meidän täytyy lähteä rakentamaan energiaomavaraisuutta ja siinä ei pidä aina katsoa markkinalähtöisyyttä, vaan Suomen kokonaisedun mukaisuutta ja irtautumista tuontienergiasta. Tämä linjaus tarkoittaa myös Suomen turvallisuuteen sijoittamista.

Energiaomavaraisuuden tutkimiseen ja käytöntöön siirtymiseen tarvitaan tietysti rahoitusta. Rahoitus tarvitsee poliittiselta päättäjiltä enemmän näkemystä ja sitoutuneisuutta linjamuutoksiin.  Meillä on nyt menossa myös suuri keskittäminen ja sen on katsottu olevan yksi "pelastava" tekijä ympäristön pelastamisessa. Meidän pitää rohkeasti antaa mahdollisuuksia ihmisten valita asuinpaikkansa. Tällöin pitäisi pystyä sijoittamaan energiaomavaraisiin talousyksiköihin. Ja näin mahdollisimman suuri irtautuminen energiayhtiöistä olisi mahdollista. Myös tulevaisuudessa syöttötariffit pitäisi laskea riittävän alhaiseksi, että uusien passiivi/energiaomavaraisten talouksien olisi mahdollista syöttää energiaa paikallistalousverkkoihin.

Lopuksi hieman ajatusleikkiä nykyjärjestelmän muutoksesta: "Julkisen sektorin omistamat rahalaitokset voisivat rahoittaa näitä energiaan liittyviä perustutkimus ja infrahankkeita. Jolloin emme olisi koronkiskuri finanssitavaratalojen armoilla, joille valtio/kunta velkaantuisi. Mutta tämä edellyttäisi vanhan liike/finanssipankkiirijärjestelmän muutosta ja uuden talousdemokratian mukaisen rahoitusjärjestelmän luomista.--> tämä puolestaan edellyttää ensimmäiseksi EU:n perussopimuksen uudistamista artiklan 104:n osalta, jolloin saataisiin oikeus keskuspankki tyyppiseen rahoitukseen näihin investointeihin."

Vappuna 2010

Heti alkajaisiksi ajattelin vaihtaa bloggerin taustat kokonaan uusiksi. Tämä on vähän samaa kuin kotona vaihtaisi verhot. Tämä blogipohjan kuviot kuvaavat kaaoksen fraktaalikuvioita. Alla oleva kuva on se perinteellinen näkemys kaaosteorian fraktaalikuvioista. Ihminen on pitkään luullut voivansa toimia matemaattisten laskelmien pohjalta mm taloustieteen tai ilmasto laskelmissa. Mutta vasta nyt viimeisimpinä vuosikymmeninä ihminen on tunnustanut, ettei kaikkea voi täysin laskea matemaattisten mallinteiden avulla. Mallinteiden monimutkaisuus ja pientenkin muuttujien muutos laskelmien alkuvaiheessa aiheuttaa aluksi värinää, joka muuttaa lopputulosta yllättävän paljon....Mutta matemaattiset laskelmat ja tietokonemallit voivat antaa teoreettisia todennäköisyyksiä, joten niitä ei tietenkään voi kokonaan aliarvioida.
joka tapauksessa  HAUSKAA VAPUN PÄIVÄN JATKOA.

pääsiäistuumailua maahanmuutosta

Pääsiäisen viimeinen pyhä alkaa olla lopuillaan ja arkinen aherrus tulee tilalle. Huomasin tuossa HS-31.3.2010 nettilehdestä maahanmuuttajista tilatun tutkimuksen. Tutkimuksen oli tilannut Homma niminen rekisteröity yhdistys, joka on maahanmuutto kriittinen. Mittaus on ilmeisesti tehty kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja siitä voidaan tulkita tiettyjä asioita. Ohessa tutkimuksesta tehty kuvallinen mittari (klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi)

Jos jotain tuosta mittauksesta pitäisi sanoa, niin työpaikan perässä muuttaminen pitäisi tehdä nykyistä helpommaksi. Toisaalta taas turvapaikan hakemista pitäisi jonkin verran tiukentaa. Myös rikoksista tuomitut pitäisi saada karkotettua mahdollisimman pian. Tässä kyselyssä 44 prosenttia on sitä mieltä, että meillä on liian löysä sosiaaliturva turvapaikanhakijoille.

Yleisesti voidaan sanoa, että  tilanne on Suomessa kiristynyt ja ulkomaalaisvastaisuus näyttää nostavan päätään. En tiedä onko kysymyksessä maahanmuutto kriitikoiden yleinen mediajulkisuus vai mikä. Mutta tällainen tuntuma on noussut tutkailtaessa nettikeskusteluita. Mielestäni näissä asioissa on syytä erottaa turvapaikanhakijat ja työn perässä maahanmuuttajat. Elämä on raadollista maailmassa ja kansainvälisen yhteisön pitää toimia yhteistyössä ja aktiivisesti, jotta kriisit voitaisiin hoitaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tällöin vähennettäisiin pakolaisuutta. Olen sitä mieltä, ettei omasta maasta pakolla lähteminen tuota koskaan onnellisuutta ja sopeutuminen toiseen maahan on kyseenalaista motivaation puutteen takia. Halu kotimaahan paluusta voi yleensä olla päällimmäisenä mielessä. Varsinkin jos osa perheestä on jäänyt lähtömaahan.

Jos puhutaan työperäisestä maahanmuutosta, niin tärkeää siinä on löytää oikeat toimintatavat kotouttamiseen. On muistettava ensiaskeleet, kuten tulkkipalvelut (tietenkin kielenopetuksen varhainen alkaminen), mahdollisesti päivähoito, liikunta/kulttuuripalvelut yms eli moniammatillinen yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa antaa hyvän lähtökohdan kotouttamiselle. Myös mahdollisimman laaja verkosto on syytä rakentaa alusta asti. Nimittäin epäluulo ja vieraan syrjäyttäminen yhteisöstä lähtee yleensä juuri siitä, ettei ihmisiä ja heidän tapojansa tunneta.

Päätöksenteko ja kuntayhtymä

Tämä päätöksenteon "ongelma" hyppää silmille esimerkiksi meidän alueellamme, jossa on synnytetty Paras-lain edellyttämä Sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymä. Nyt on kritisoitu ettei valtuusto olekkaan enää se foorumi, joka tekee päätöksiä palveluiden järjestämiseksi kuntalaisille. Minulle valtuutettuna on velvollisuus selvittää itselleni ja äänestäjille mitä tämä uusi hallintorakenne tarkoittaa päätöksenteon osalta.

Mielestäni päätöksenteko Y-S SoTen kuntayhtymässä perustuu: Perussopimukseen jossa 4 kunnan vaaleilla valitut edustajat ja viranhaltijat neuvottelivat yhteistyökuvion, joilla ko. kuntayhtymä voidaan synnyttää ja sopimus hyväksyttiin valtuustoissa. Tähän liittyi myös yhteislautakunnan perustaminen, joka on yksi kuntien työkalu tutkia kuinka palvelut sovitellaan eri kuntien alueella. Tällä elimellä on tarkoituksensa, ainakin alkuvaiheessa, olla mukana antamassa selvitystukea kuntien valtuustoihin, joissa lopullinen päätöksenteko palvelusopimuksista sitten suoritetaan.
Soten hallitukseen ja valtuustoon, sekä siellä oleviin lautakuntiin. Näihin elimiin on neljän kunnan vaaleilla valitut päättäjät neuvotelleet omat edustajansa. Näillä sovituilla organisaatioilla on siis tarkoitus saada sosiaali- ja terveyspalvelut järjestettyä neljän kunnan alueella mahdollisimman tasa-arvoisesti jokaiselle kuntalaiselle.

Mutta päätöksenteko ei ole yksinkertaista edustuksellisessa demokratiassa, joissa on mukana erilaisia intressiryhmiä lobbaamassa omia tavoitteitaan. Esimerkkinä voisi mainita kunnat, yritykset ja puolueet. Mitä isommasta organisaatiosta on kyse, niin sen ongelmallisemmaksi käy päätöksenteon läpinäkyvyys ja demokratia. Tässä yhteydessä meidän on pidettävä pääkylmänä ja mietittävä onko meidän tärkein ryhmä kuitenkin kuntalaiset, joille tätä palvelua järjestetään.

Yhteisten asioiden päätöksenteossa voidaan löytää muutama yhteinen nimittäjä. Päätöksenteon pitää olla julkista, avointa ja mahdollisimman osallistavaa demokratiaa.

Nyt kun rakennetaan yhä isompia hallinnollisia kokonaisuuksia julkisissa palveluissa on yhä tärkeämpää, että nämä yhteiset nimittäjät saataisiin toimivaksi.

Meillä on hyvin kuvattu Kuntaliiton sivuilla julkisuuden ja avoimen tiedottamisen tärkeyttä:
* Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoran vaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edustuksellisen demokratian rinnalla. Kuntalaisilla on oikeus tehdä aloitteita kunnan asioista. Myös neuvoa antava kansanäänestys on mahdollinen.
* Kunnat tiedottavat asukkailleen vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Asukkaille on tiedotettava, millä tavoin he voivat esittää kysymyksiä ja mielipiteitä asioiden valmistelijoille ja päättäjille.
* Valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan.

Nämä keinot ovat siis mahdollistavia eli jos käytämme riittäviä resursseja osallistuvan demokratian lisäämiseksi voisimme saada aitoa vuoropuhelua edustuksellisen, vaaleilla valittujen, päättäjien kanssa. Mutta yhtä tärkeää on vuorovaikutteinen viestintä suoraan palveluiden tuottajiin. Tähän kyllä liittyy yksi iso tekijä ja se on kuntalainen itse. Usein on käytetty paljon energiaa tilaisuuksiin, lehtijuttuihin ja netti-informaatioon, josta aktiivinen kuntalainen on ollut mahdollista saada tietoa mm SoTe hankkeista. Jos näissä tilaisuuksissa ei käydä, niin silloin menetetään eräitä tärkeitä vaikuttamisen ja kuulemisen kanavia. Nyt kun meillä on tämä SoTe päällänsä on tärkeää olla aktiivinen olkoon se kansalainen, päättäjä tai virkamies ja antaa äänensä kuuluville eri foorumeissa. Tälloin voidaan saada tämäkin paletti mahdollisimman toimivaksi.

Kiinakin ikääntyy vauhdilla. Mistä hoitajat?

Keskustelu niin sanottujen kiinalaisten sairaanhoitajien saamiseksi suomalaisten sairaaloiden ja hoitolaitoksien henkilökunnaksi saa uuden näkökulman, kun katsoo Kiinan ikärakennetta.

Kiinassahan on noin 1,3 miljardia asukasta. Tästä ihmismassasta on yli 60 vuotiaita on jo noin 12 %. Vuoteen 2050 osuus kasvaa yli kaksinkertaiseksi ja se tarkoittaisi joka neljättä kiinalaista luettavaksi ikääntyneen vanhuksen luokkaan.

Jos tätä ajattelee kiinalaisen vanhustenhuollon näkökulmasta ollaan jo nyt vanhainkodin vuodepaikkojen suhteen huutavassa pulassa. Tällä hetkellä Kiinassa on vuodepaikkoja vanhuksile 2,5 miljoonaa ja tarve olisi 8 miljoonalle vanhukselle. Myös vanhustenhuoltoon tarvittaisiin lisäksi kymmenen miljoonaa koulutettua hoitajaa. Tällä hetkellä jopa 90 % hoitajajista on epäpäteviä.

En tiedä onko moraalisesti arveluttavaa jos kiinalaisilta lähdetään viemään heidän omaa vanhustenhuoltoon tarvittavaa väkeä länsimaihin meidän vanhusten ja sairaanhoitoa varten?

non profit voittoa tuottamaton yhteisö

Olen miettinyt erilaisia toimintatapoja tuottaa palveluita yhteiskunnassamme. Nyt näyttää vallalla olevan pelkän pääoman ja perinteisen kapitalismin rakenteiden aika. Varsinkin sosiaali- ja terveyspalvelut annetaan markkinavoimien temmellyskentäksi.

Mutta voisiko olla toisenlaisia tuotantotapoja hoitaa esimerkiksi näitä sosiaali- ja terveyspalveluita? Otsikossani mainitsen voittoa tuottamattoman yhteisön termin, jota myös non profit tuotannoksi sanotaan.

Tapani Köppä on myös tutkinut asiaa ja mukailin hänen näkemystään oheisessa kuvassa. Kuvassa (jonka saat suuremmaksi klikkaamalla sitä) on nämä voittoa tuottamattomat yhteisöt mm osuuskuntayrittäjyys, kolmannen sektorin yhteisöt, julkinen sektori ja ns hybridiorganisaatio, jossa mukana aineksia eri yhteisö sekä yritysmuodoista. Nyt näyttää tosiaan siltä, että kuvassa oleva yksityistetty palvelutuotanto on ainut "pelastava" toimintamuoto sosiaali- ja terveysalalla. Mielestäni tähän pitää olla muitakin palvelutuotantomahdollisuuksia. Näitä vaihtoehtoja tulisi tutkia enemmän myös päättäjien taholla!



Omassakin elämänvaiheissani olen synnyttänyt yhdessä muiden samanhenkisten kanssa parit monialaiset osuuskunnat ja tutkaillut aikoinaan tämän tyyppisten yhteisöllisyyden kasvunvaiheita. Koetan itsekkin tutustua aihioon paremmin ja syventäen tietoani. Tulen täydentämään blogiani asian tiimoilta.

Poliisien näkymättömyys jo näkyy....

Palataanpa takaisin paikallistasolle pähkäilemään ilkivallan aaltoa, joka voi johtaa myös rikoksien poluille. Kiuruvedellä nimittäin on keksitty rikkoa katuvalojen sähkökeskuksia ja sammutella valot katualueelta. Onko kysymys nuorisoporukoiden keksintö saada "näkyvyyttä" omassa ja muissa porukoissa? Vai mahdollinen rikollinen suunnitelma "puhdistaa" jotakin yön pimeydessä?

Joka tapauksessa kysymys on vakavasta vahingonteosta, joka on syytä saada loppumaan. Ollaanko menossa villin lännen kaupunkiin, jossa satunnaiset poliisipartiot pistäytyvät ja muut hetket ollaan kotona sydän kylmänä mitä kylillä tapahtuu, kun kukaan ei uskalla nokkaansa ulos pistää.

Valtionhallinnon tuottavuusohjelma poistaa poliisit pienimmistä kylistä alkaa tuottamaan tulosta. Nimittäin uusien rikollisten syntyminen alkaa helposti aktivoitua tällaisesta ilkivallasta. Mutta mitäpä sitä muuta voisi odottaakaan oikeiston ollessa johdossa, jossa nähdään edelleen ainoana oikeana tienä pörssihuijareiden synnyttämät vipurahastot yms. Näiden suurrikollisten jalanjäljissä on kait helppo kulkea lähtemällä ruohonjuuritason rikoksista liikkeelle?

Orjuus jatkuu nykypäivän maailmassa

Huomaan etten ole ehtinyt blogiani juuri päivittelemään, vaikka ajankohtaisia aihioita on maailma pullollaan.

Luin Iisalmen Sanomista (13.10.09) Nyky-Euroopan orjista. Juttu kertoi laittomasti Italiaan tulleita afrikkalaisista, joilla ei käytännössä ole minkäänlaisia ihmisoikeuksia. He joutuvat raatamaan Italialaisilla tomaattifarmeilla. Tomaattien keräämisestä maksetaan 3,5 euroa/350kg eli kun saa ns. Cassonen täyteen saa sitten 3,5 euroa. Jos keräilee tomaatteja aamusta yöhön, niin voisi saada 35 - 40 € kasaan. Keskiansio jää kuitenkin käytännössä noin 15 euroon. Tästä palkasta ottavat vielä ns. työnvälittäjät omansa.

Kysymyksessä on siis nykyajan feodaaliajan orjajärjestelmä, joita ei viranomaisetkaan ole lähtenyt suitsimaan. He näkevät tämän järjestelmän tukevan omaa yritystoimintaansa, koska orjatyövoimahan on se halvin työvoiman lähde.

Orjuudelle on antanut julkiset kasvot Mende Nazer, joka oli noin 12 vuotias, kun arabisissit hyökkäsivät Sudanilaiseen kylään. Suurin osa kylän väestä tapettiin mutta lapset otettiin orjiksi.

Maan pääkaupungissa Khartumissa oli orjamarkkinat ja yläluokkainen perhe osti Menden orjakseen. Seitsemän seuraavaa vuotta hän on orja, abda. Häntä kutsutaan myös nimellä yebit, "tyttö, joka ei ansaitse nimeä". Hän nukkuu lattialla lukitussa vajassa, tekee isäntäperheensä kotityöt, syö ruoantähteet omasta kupista. Hän ei saa olla yhteydessä talon ulkopuolelle, ei leikkiä, ei harjoittaa uskontoaan, hänellä ei ole vapaapäiviä. Perheen emännän kehuessa tätä ilmaista työvoimaa ystävilleen, jotta kuinka edullisesti alkuinvestoinnin jälkeen koti tulee hoidetuksi. No nämä ystävät haluavat myös investoida omiin orjiinsa.. Tuleehan orjakauppiaalle maksetun maksun jälkeen uskollinen orja, jolle ei tarvitse antaa muuta kuin vaja, rievut vaatteeksi ja ruuan tähteet. Näin orjakauppiaat voivat paksusti eli rahalla saa ja hevosella pääsee.

Tytöllä oli onnea siinä vaiheessa, kun isäntäperhe siirsi Menden Lontooseen suurlähetystöön, jossa isäntäperheen sukulaismiehellä oli virka. Tytöllä oli onni myötä myös siinä vaiheessa, kun hän pääsi karkuun Lontoossa. Mutta ilman omaa kirjallista tuotostaan hänet olisi karkoitettu maasta takaisin ns turvalliseen maahan. Koska viranomaiset katsoivat, ettei tällainen orjuuttaminen nyt niin kovin vakava asia ollut..

Ihmisen kasvu humaaniksi, sosiaaliseksi, inhimilliseksi tekijäksi maanpäällä, joka huomioi vielä luonnonkin ympärillään on tosiaan vielä pitkä matka. Kaikkinensa olen sitä mieltä, että jos annamme asioiden olla ja ajattelemme, kuten liberaalit ajattelevat, ettei tarvitse sääntöjä, lakeja yms meitä kahlitsemaan on kyllä armottomasti väärässä. En näe asiaa niin optimistisesti, että luontaisesti saisimme aikaan parempaa maailmaa. Aina on niitä jotka vetävät välistä ja tekevät kaikkensa saadakseen helposti maallista mammonaa... Mutta kait sitä on tullut tähän ikään jo liian pessimistiseksi?

blogin viikkokatsaus

Ajattelin tehdä kerrankin eräänlaisen viikkokatsauksen maanantaista - perjantaihin ja keskityn omasta näkökulmasta nouseviin teemoihin. Maanantai päivän uutisoinnin yhteydessä tuli pohdittua valtionyhtiöiden lomautuksia ja potkuja eli nämä yhtiöt ovat suurimpia "saneeraajia" Suomen maassa. Samassa yhteydessä oli esillä Destian lomautukset.

Destiasta ja valtionyhtiöiden ohjauspolitiikasta on kyllä muutenkin karvat nousemassa pystyyn. Nyt suuret "viisaat", siellä jossakin, ovat laittamassa Destiaa lihoiksi.. Tästä pitää nostaa enemmänkin älämölöä, mutta siitä täytyy ottaa kannanotto erikseen.

Myös metsäyhtiöiden lamaannus, lähinnä sellunkeiton osalta, oli keskusteluissa. StoraEnson shokkiuutiset lamaannuttivat ja yleinen myllerrys koko toimialalla on käynnissä. Johtuen tietenkin paperin yleisestä markkinatilanteesta, mutta tällä hetkellä painaa myös yliarvostettu eurokin (vrt Ruotsin tilanne).
Tämä teollisuuden haara taitaa nähdä suurimmat rakennemuutosmyllerrykset tässä hetkessä.

Tiistaina taisi tulla julki parin yrityksen myönteisistä uutisista lopettaa lomautus, mutta pääpaino oli synkeää kuultavaa. YT-neuvotteluissa on ollut noin 140 000 työntekijää ja valtaosa on "päässyt" lomautuksilla, mutta tahti muuttuu nyt syksyllä ja yhä useampi saa kenkää. Tilastokeskus ilmoitti, että työttömiä oli heinäkuussa 211 000 eli 67 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tää karua on kuultavaa...

Keskiviikkona Laitetaan aluksi pientä positiivista virettä ilmaan elikkäs Norjalainen sähköautovalmistaja Think suunnittelee autovalmistuksen siirtämistä Suomeen. No mene ja tiedä onko tämä positiivista vai ei, mutta uutinen nyt kuitenkin. Mutta pääasiassa mollivoittoisia uutisointia on luvassa.

Nimittäin Jenkkilän pankit ovat jälleen kerran mielenkiintoisen urakan edessä. Laina-asiakkaat, kun alkavat harkita omien pikaluottojen poismaksamista ennenkuin maksaisivat pois asuntoluottojaan. Rahoituslaitokset ovat käyttäneet jopa 30 prosentin korolla pyöriviä korttiluottoja finanssikriisin jälkien paikkailuun. Nyt niitä uhkaa tulojen menetys, jos vähävaraiset asiakkaat kuittaavat pois kulutusluottonsa.
On helpompi antaa kotinsa pankille kuin päästä eroon luottokorttiveloistaan. Kun pankeilla on jo nyt kädet täynnä myymättömiä asuntoja, voi asuntolainamaksustaan luopuva saada asua kodissaan vielä pitkään maksun lopettamisen jälkeenkin.

Torstaina saatiin tietää minkälainen valtion tulo ja menoarvio tulee. Jahas tähän menisi aikaa rutosti ja varmaan tähän palaankin lähinnä kuntasektorin näkökulmasta. Lyhykäisesti kait voi todeta, että taskusta toiseen ja niin edelleen.. Kuluttajat maksavat arvonlisäveroa lisää ja firmat pyörittelevät sen läpikulkueränä. Elintarvike alv:n lasku voi olla aluksi ilahduttavaa, mutta pelko on että katteet revitään hiljakseen tästä ja hinnat nousevat. Kuntatalous kyntää syvälle ja 90 miljoonan euron potti ei paljon lohduta. lisäpotista 30 miljoonaa euroa on valtionosuuksien nostoa ja vajaa 60 miljoonaa euroa tukia esimerkiksi homekoulujen, terveyskeskusten, vanhainkotien ja päiväkotien korjauksiin.

No paikkakuntani terveyskeskuksen osaston remonttia ajatellen, voisin kuvitella, että tuosta potista voisi tulla valtiontukea??

Perjantaina
"Talousnobelisti Paul Krugman arvioi perjantaina, että teollisuusmaiden budjettialijäämät ovat pelastaneet maailman täydeltä talousromahdukselta." Näin uutisioi taloussanomat 28.8.2009. Joopa joo.. virtuaalirahaa silti "painetaan" kiivalla vauhdilla pörssikuplan puhkeamisen aiheuttamaan kurimukseen. Meillähän maailmassa on virtuaalirahaa noin 600 biljoonaa dollaria ja fyysistä todellista rahaa noin 3 prosenttia tuosta virtuaalirahasta.

Suuren laman synnyttämät "finanssinerot" rakensivat pyramidihuijauksen erilaisilla vipurahastoilla ja johdannaisilla. Nyt näitten arvonromahdus haihdutti virtuaalirahaa virtuaalitaivaaseen (tai manalaan?) 100 biljoonan dollarin arvosta.

Paljon muutakin tapahtui viikon aikana, mutta mielenkiintoista on joskus rakentaa tällainen viikkokatsaus. Niitä voi sitten tehdä eri näkökulmista ja aihepiireistä käsin. Nyt syksyllä alkavat taas omat luottamustehtävä aktivoitua, niin saatan lisätä paikkakuntatason bloggaamista enemmän.

Tinatähtiä kylille

Kyyjärvellä on kunnanjohtaja virittänyt keskustelua kunnan omasta järjestyksenpitäjästä. Syy tähän on ollut se, että poliisi sijaitsee 60 kilometrin päässä ja sen näkyvyys on satunnaista. Tämä puolestaan aiheuttaa helposti villiä menoa, kun kuvioon tulee mukaan kuningas alkoholin säestyksellä mopojen virittelijät ja muut katurassien kilpa-ajajat. Saati sitten rikollisuuteen taipuvaiset, jotka voivat ihan samanlaisilla tekniikoilla viestittää etukäteen poliisien tulosta, kuin nämä kilpa-ajajat. Eli aikaa on varmasti tehdä rötökset ennen poliisien tuloa ja kun kissalan pojat saapuvat tapahtuma on autuaasti ohitse.

Mietin, että onko se kunnan ylläpitämä järjestyksenvalvoja tai seriffi sitten parempi toimintamalli, kuin se että tämän tyyppinen toiminta annettaisiin yksityisten vartiointiliikkeitten käsiin. Periaatteessahan viranomaistehtävät olisivat julkisen toimijan vastuualuetta. Vai onko valtion tuottavuusohjelmalla juuri tällainen yksityistämisbuumiin pyrkiminen? Mikä ei olisi ihme nykyisen hallituksen vallassa ollessa.

Yleisen järjestyksenpitoon liittyy tätä nykyä ongelmallisia tilanteita ja matti meikäläiselle kaikki juridiikka ei aina aukene. Timo Kerttula on tehnyt lisenssiaattityön Yksityinen poliisiko? Tutkimus vartioimisliikkeiden toimintaedellytysten muuttumisesta 2006. Lainaan hänen tekstiään Oikeusministeriön Haaste lehdestä tähän:

"Tavallisen kansalaisen saattaa olla vaikea mieltää vartijan tai järjestyksenvalvojan juridista asemaa. Melkoisen kohtuutonta olisi edellyttää kansalaisen olevan perillä siitä, että järjestyslain mukaisen järjestyksenvalvojan toimivaltuudet ovat muiden järjestyksenvalvojien toimivaltuuksia vähäisemmät. Viime kädessä vartioimisliikkeiden roolin muuttumiseen liittyy myös suurempia kysymyksiä. Uhkana on toisinaan pidetty jopa sitä, että ihmiset jaetaan turvallisuuden suhteen A- ja B-luokan kansalaisiin: niihin, joilla on varaa maksaa turvallisuudesta ja niihin, joilla ei ole."

Myös oikeudellisesta näkökulmasta tällainen kehitys ei ole ongelmatonta:

"Vartioimisliikkeiden roolista käytävään keskusteluun liittyy lukuisia oikeudellisia aspekteja. Valitettavasti yksityisiin turvallisuuspalveluihin on vielä kohdistettu varsin vähän oikeustieteellistä tutkimusta. Vartioimisliiketoiminnalla on sekä valtiosääntö- että rikosoikeudellisia liittymäkohtia. Valtiosääntöoikeudellinen näkökulma liittyy esimerkiksi siihen, millä edellytyksillä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistehtäviä yleensä voidaan antaa julkisen vallan ulkopuolisille toimijoille. Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien rajojen selvittäminen edellyttää puolestaan rikosoikeudellista näkökulmaa. Välttämättä eri näkökulmia ei voi kovin selkeästi erottaa toisistaan."

Niinpä niin ja tähän ollaan tultu valtion julkishallinnon palveluiden mm poliisien määrätietoisella alasajolla. Tämä on yksi perustavalaatuinen lähipalvelu, josta meidän on keskusteltava tarkoin, kenelle yleisen järjestyksenpidon oikeus ja velvollisuus oikein kuuluu. Itselleni on tullut aloitteita puistojen järjestyksenvalvojien ns. kunnanpuistopoliisien läsnäolosta katukuvassa. Ajatus varmaan on ihan hyvä, mutta yllä mainittuihin juridisiin ongelmien lisäksi tulee myös ns taloudellinen aspekti eli ennen valtion palkkalistoilla olevien poliisien kustannukset lankeaisivat näin kunnille. Myös yksityisten vartiointipalveluliikkeiden ostaminen yleiseen järjestyksenpitoon on kunnan omasta pussista pois.

Elämme mielenkiintoisia aikoja ja aika näyttää mihin suuntaan tätäkin viranomaiskeskustelua meidän valtakunnassamme viedään. Toivottavasti suuntana ei ole villi länsi ja vallan ottaminen omiin käsiin tai se että niillä joilla on pätäkkää voivat ostaa itselleen turvallisuutta.

kiireitä eri muodossaan

Aikaisemmin tuumasin, että puutarhurilla on puutarhurin kiireet. No nyt huomaan, että luottamushenkilöllä on luottamushenkilön kiireet. Tällä viikolla ensin maanantai iltana ammattiosastomme hallituksen kokous, jossa kuultiin muutoksen tuulista edunvalvonnan osalta. Tiistaiksi sitten ajaminen Kuopioon, jossa kuultiin viimeisimmät tilannekatsaukset Savonia ammattikorkeakoulun strategiat. Tänään keskiviikkona kuultiin kuntaliiton asiantuntijaa opetuslautakunnan omassa neuvottelutilaisuudessa.

Ensi viikolla pitäisi olla viimeinen työviikko ennen lomia ja niin se onkin. Luottamuselimet vielä tekevät viimeisen rutistuksen, kun on valtuuston kokous maanantaina, käsityötoimikunta keskiviikkona ja seuraavan viikon maanantaina vielä opetuslautakunta.

No on asioita joita ei voi jättää roikkumaan lomien yli, joten ne on vain väännettävä päätökseen.

Kesä vain näyttää jatkavan viimekesäistä rataansa eli sateisena ja kylmän kolkkona.. mutta toivotaan että kelit paranevat jahka lomat alkavat.

palveluseteli

Lupasin tuossa yrittäjätyöläinen tekstissäni palata palveluseteliin, joten tässä lyhyesti asiasta. Palvelusetelin ideahan on, että kunta antaa maksusitoumuksensa tiettyihin sosiaali- ja terveysalan palveluihin. Potilas eli asiakas, kuten kunnan palveluita tarvitsevasta henkilöstä nykyään sanotaan, voi valita miltä yritykseltä hän palvelunsa tilaa.

Näillä kunnan rahoittamilla maksusitoumuksilla siirretään julkisen sektorin kipeästi kaipaamia varoja yksityiselle sektorille. Perusterveydenhuollossa kaivataan niin taloudellisia, kuin myös laadullisia parannuksia ja mielestäni palvelusetelijärjestelmä pienentää entisestään julkisen perusterveydenhuollon kehittämisen mahdollisuuksia, koska määrärahoja sijoittuu yksityiselle alalle.

Pelkään myös, että yksityinen sektori monopolisoituu terveydenhuoltoalan pörssiyhtiöiden myötä. Yksityisten yhtiöiden tulee tuottaa voittoa itselleen ja osakkeenomistajille. Pelkona on että kermankuorinnan jälkeen jää muutama pörssiyhtiö alalle ja kustannuksia voidaan hilata ylöspäin.

Kyseinen yksityisen terveydenhuollon järjestelmän kehittäminen julkisen terveydenhuollon rinnalla rakentaa eriarvoista yhteiskuntaa. Tällöin varakkaammat menevät pikajunalla hoitojen piiriin, kun köyhemmät vetelevät resiinalla. Olisi luullut, että nykyhallitus ei seuraisi amerikan mallia, mutta näyttää ettei päättäjät eivät tunnista tai ei halua tunnistaa tätä eriarvoistuvaa mallia. Tosin ehkä he haluavatkin Suomen muuttumista "uudeksi amerikaksi?"