Valtuutetun toimintaympäristöstä työhyvinvointi on lapsipuolen asemassa

Toimiessani ensimmäistä valtuutetun toimintakautta tiesin jo heti alussa, että kunnan luottamushenkilön on laajennettava ymmärrystään asoita päätettäessä. Tässä tekemässäni käsitekartassa hahmotin muutamia perustoimintoja, joiden kanssa valtuutettu painii. Laitoin myös mukaan huutomerkillä varustettuna työhyvinvointikäsitteen, joka tietenkin kuntasektorilla kuuluu tuohon viranhaltija ja lautakunta lokeroon.  Mutta halusin sen nostaa tuohon muiden toimintojen rinnalle.(huomioitavaa on, että tässä ei ole tietenkään kaikki valtuutetun toimintaympäristössä olevat asiat ja jokaiseen laatikkoon voidaan lisätä alatoimintoja)

pieni otos valtuutetun toimintaympäristöstä

Miksi valtuutetut ovat suhtautuneet hieman varauksellisesti työhyvinvointiin?

Perinteellisesti muut asiat vievät huomion päätöksenteossa, jotka ovat tietenkin myös tärkeitä. Usein on myös niin, ettei nähdä, että työhyvinvointi on yläkäsite, jonka alle sijoittuu sitten perinteellinen työsuojelu ja työturvallisuus (työsuojelun ja turvallisuuden saralle on noussut sisäilmaongelmat, jotka ovat ehdottaman tärkeitä myös henkilöstön ja muitten kiinteistössä asioivien turvallisuudelle.Sitä ei saa vähätällä, mutta ei saa myöskään vähätellä muita työhyvinvointiin liittyviä seikkoja!)  Kevalla (Kuntien eläkevakuutus) on asiaa hieman valottanut tutkimus- ja kehitysjohtaja Pauli Forma: 

Muut asiat vievät huomion päätöksenteossa

• Asiaa ei ehkä tunneta, merkitystä ei ymmärretä

• Käsitykset toiminnasta ehkä vanhanaikaisia

• Työkyky- ja työhyvinvointiasioita koskeva informaatiovirta ei 

ehkä tavoita päättäjiä

• Johtamisjärjestelmä ei sisällä työhyvinvointi- ja 

työkykynäkökulmia

– tavoitteet, mittarit, arviointi

Miksi valtuutetun tulisi kiinnostua kuntatyöntekijän työhyvinvoinnista?

• Työhyvinvointi vaikuttaa kuntapalvelujen tuloksellisuuteen.

• Työhyvinvoinnin ongelmat aiheuttavat merkittäviä 

kustannuksia työnantajille. 

• Työhyvinvointi rakentaa kunnan rekrytointikykyä, joka vain 

korostuu tulevaisuudessa.

• Kiinnostukseen vaikuttaa valtuutetun tausta, 

perehtyneisyys, kiinnostuksen suuntautuminen.

Suoria vaikutuksia kunta ja kuntayhtymien työelämän kentällä ovat mm:

Työpaikalla työkyvyttömyyskustannuksien suora vaikutus, kuten sairausajan palkat, työkyvyttömyyseläkemaksut, työtapaturmamaksut ja työterveyshuolto. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeet maksavat kunnallisessa eläkejärjestelmässä kokonaisuudessa noin 440 miljoonaa 

euroa (v. 2010). Tämän lisäksi tulevat Sairauspoissaolojen kustannukset, varhaiseläkemenoperusteiset ja työtapaturmamaksut sekä työterveyshuollon kustannukset (Työterveyshuollon menot ovat usein ns. sairauteen liittyvien jo tapahtuneiden asioiden menoja, kun suhteen pitäisi olla ns. ennakoivissa toimissa)

Asiakkaiden valossa tämä liittyy tyytyväisyyteen tuotettuun palveluun. Esimerkiksi henkilöresurssien vajavaisuuden takia ei kunta tai kuntayhtymä enää voi täyttää antamaansa palvelulupausta. 

Työkyvyttömyys, osittainenkin ,vaikuttaa heti työn sujumiseen ja prosessien toimivuuteen. Tällainen voi lisätä välillisesti työn tuottamisen kustannuksia. 

Henkilöstölle toisten työkyvyn aleneminen ja jopa henkilöstömäärän väheneminen aiheuttaa tietenkin työtyytyväisyyden menettämistä ja kuormittumisen lisääntymistä. Työntekijät voivat lähteä hakeutumaan parempiin työpaikkoihin ja siten vaihtuvuus lisääntyy, joten työntantajasta tuleva mielikuva on myös merkityksellinen työntekijöiden pysyvyyden sekä rekrytoinnin osalta.

Työhyvinvointi vaikuttaa siis monesta suunnasta organisaation toimintaan ja tuloksellisuuteen. Toivonkin, että kaikki valtuutetut perehtyisivät myös työhyvinvointikäsitteeseen ja sen merkitykseen kuntasektorin toiminnoissa!

Perhepäivähoidon paikallisista linjauksista

Tässä on kevään ja alkukesän huhkittu eri asioiden kimpussa. Eräs haasteellinen asia on ollu perhepäivähoitajien paikallisneuvottelu heidän siirtyessä 1.8.2011 työaikalainsäädännön piiriin. 

Paikallisneuvottelut on käyty hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa ja asiassa on pidetty myös yhteinen tilaisuus perhepäivähoitajien kanssa keväällä. Nyt on tarkoitus aloittaa Kiuruvedellä 13 viikon tasoittumisjakso, jona aikana pyritään ylityöt tasoittumaan. Työvuoroluettelo laaditaan 7:lle viikolle, joka tulee ilmoittaa työntekijälle viikkoa ennen työvuoron alkamista. 

Ylityötä saadaan teettää enintään 138 tuntia neljässä kuukaudessa, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa. Paikallisesti voidaan sopia lisätyön tekemisestä, jolloin lisätyön enimmäismäärä on 80 tuntia kalenterivuodessa. Sovittiin, että Kiuruvedellä ylityön enimmäismäärä on 330 tuntia kalenterivuodessa.

Ylityötä ei saa kuitenkaan suunnitella etukäteen työvuoroluetteloon ja se täytyy sopia työntekijän kanssa erikseen. Sovittiin nyt kokeiltavaksi, että ylityöstä sovitaan työvuoroluettelon yhteydessä erikseen.

Meillä on myös erinäisiä muita paikallissopimuksia, jotka päättyvät vuoden 2011 lopussa ja näihin on syytä palata ennen sopimuksien loppumista. 

Haasteena on myös poliittinen linjaus siitä, että olemmeko valmiita Kiuruvedellä, kuin muuallakin Suomessa pitämään yllä perhepäivähoitoa? Tämä perhepäivähoitajien työajan inhimillistäminen ns normaaliksi työaikalainsäädännön puitteisiin ei saa uhata tätä ammattikuntaa, jossa pienet lapset saavat kodinomaista hoitoa. Uhka muodustuu siinä vaiheessa, kun kunnallisen päätöksentekoon annetaan arvioitavaksi tähän perhepäivähoitajien inhimillistämiseen lasketut euromäärät... Toivotaan, että arvovalinnat ovat perhepäivähoidolle jatkossakin myönteisiä.

"Saattaen vaihdettava"

Olen törmännyt työssäni usein tilanteisiin, jossa havaitsen työntekijällä yksilöllistämistarpeita jo haastatteluvaiheessa. Näitä yksilöllistämistarpeita on niin nuorilla kuin aikuisilla. Työnantajalla on haasteensa jos he eivät tiedä mitä tukea saatetaan tarvita ihan työnsuunnittelu tilanteissa. Olen myös huomannut ongelmia myös niillä nuorilla, joilla ei kouluissa ole tehty esimerkiksi HOJKS:ia (henkilökohtainen opetuksen järjestämissuunitelma).

Nivelvaiheet koulutuksessa

Ihmisten on integroiduttava ympäröivään yhteiskuntaan ja tämä yhteiskunta vaatii yhä enemmän ihmisiltä. Kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohta valmiuksia siirtyä yhteiskuntamme jäseneksi ja tässä usein tarvitaan tukea.  Meillä on rakennettu hienoja nivelvaiheisiin liittyviä tukitoimia peruskoulun ja toisen asteen koulun sisällä. Nivelvaihe peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen sujuu tänä päivänä suhteellisen kivuttomasti. Mukana on tarvittaessa kuraattori, koulupsykologi yms oppilashuoltoryhmän jäsenet. Nämä henkilöt  tapaavat ammattiopistojen vastaavat jäsenet yhdessä oppilaan ja vanhempien kanssa. Järjestelmä pyrkii huolehtimaan nuorista, etteivät he jäisi peruskoulun jälkeen "tyhjän" päälle, vaan saisivat koulutuspaikan. Tässäkin tosin on alueellista vaihtelua ja koulutuspaikkoja kaikille halukkaille ei aina järjesty.

Jos ammattiin lukeminen ja päästötodistus saataisiinkin, niin suurin haaste alkaa työelämään siirtymisessä. Mielestäni toisen asteen oppilaitoksien antamaan työelämävalmiuksiin täytyy panostaa entistä enemmän ja myös yhteistyötä yrityksien kanssa on lisättävä. Toisaalta myös yrityksien ja julkisen sektorin työnantajien on parannettava omia valmiuksiaan, jotta he olisivat valmiita ottamaan vastaan nuoria, joilla saattaa olla erityisen tuen tarpeita.

Saattaen vaihto koulutuksesta työelämään
Nykyisen Työ- ja elinkeinotoimistojen eli entisten työkkärien tulisi myös panostaa omaa valmiuttaan tehdä kiinteää yhteistyötä eri yhteistyökumppaneiden, kuten yrityksien ja oppilaitoksien kanssa. Nuoren olisi myös itse ymmärrettävä, että kaikilla näillä tukitoimilla on tavoitteena hänen itsensä tukeminen ja integroiminen ympäröivään yhteiskuntaan.

Kaikkien työpanosta siis tarvitaan, varsinkin nuoren itsensä, että saadaan nuoret mukaan yhteiskuntamme jäseneksi. Usein tarvitaan "saattaen vaihtoa", jotta ymmärrämme kaikki puhua samaa "kieltä" nuoren tullessa työelämän porteille.

Työnantajan olisi syytä huomioida:
Työnantajille tarvitaan johtamiskoulutuksessa johon pitää enemmän sisällyttää työntekijän valmiuksien huomioonottamista. Perehdyttämiseen täytyy panostaa entistä enemmän. Esimiehiä täytyisi kouluttaa havaitsemaan työntekijöiden työelämävalmiudet myös muutostilanteissa. Työntekijöiltä tarvitaan myös omaa taitoa tuoda rohkeasti esille asioita, jotka saattavat vaikuttaa työhön ja työyhteisöön. Kehityskeskustelut täytyy saada sellaiseen asemaan, johon ne ovat tarkoitettukin!

Perhepäivähoitajien työehtoihin tarvitaan parannusta

Perhepäivähoitajien ammattiryhmän kehittäminen on yksi tärkeimmistä lähiajan tavoitteista. Hallitus on antanut eduskuntaa 24.6 esityksen perhepäivähoitajien saattamiseksi työaikalainsäädännön piiriin. Asia on edennyt eduskunnan lähetekeskustelu käsittelystä Työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan 8.9.10. Asiassa on monia vaiheita ennenkuin se hyväksytään. Mutta nähtävästi se on saanut myönteisen vastaanoton ja on nyt hyväksyttävissä. Tässä yhteydessä työaikalain jaksotyötä koskevaa määräystä esitetään muutettavaksi siten, että jaksotyön käyttö olisi sallittua myös perhepäivähoitajan työssä. Vaikkakin laki nyt muuttuisi, niin kunnat voivat soveltaa nykyistä KVTES:siä sopimuskauden loppuun. 
Tämä ammattiala on aina ollut kirjaimellisesti lapsipuolen asemassa työehtosopimuksissa. Usein on pitänyt neuvotella kunnissa paikallistasolla perhepäivähoitajien työolojen ja työehtojen parannuksista.
Tätä työtä täytyy tehdä edelleen avoimessa yhteistyössä työntekijöiden ja työnantajan kanssa.

Asiaa on pohdiskeltu myös valtuustotasolla tänä vuonna. Tuolloin oltiin huolissaan maaseudun eli haja-alueittein perhepäivähoidon vajauksesta ja heidän jaksamisestaan. Tässä yhteydessä toin julki ammattijärjestöjen JHL-232 ja JYTY:n yhteistyössä avaaman keskustelun ja paikallisneuvottelu pyrkimyksen syksylle 2010 perhepäivähoitajien työolojen ja työehtojen parantamiseksi. Esille tuli myös, että on kehitettävä innovatiivisia toimintamalleja työehtoihin myös haja-alueella toimiville perhepäivähoitajille?
 Uskoakseni kehittämistoimillamme on valtuuston kannatus.

Tällä hetkellä tiedossani on lukuisa joukko parannusehdotuksia, joita tullaan käymään paikallisneuvotteluissa jo tälle syksylle. Esimerkkinä pphoitajien äkillisen sairastumisen aiheuttama ilmoitusvelvollisuus ja sijaishoidon järjestäminen, valmistelutunnin hyväksyminen lasten yksilöllisten tukitarpeiden kartoituksessa ja valmistelussa (tähän liittyy myös erikoisruokavalion erilainen käsittely palkkauksessa, koska on merkillistä että samassa palkkakorissa on laktoosittomat  kuin  moniruoka-aineallergiset?), Aslak kuntoutukseen hakeutumisen edistäminen,  pphoitajien omien alle 10 vuotiaiden lasten sairastuminen jne.. muutamia ongelmakohtia mainitakseni.

Perhepäivähoitajien työehtojen yms tilanteen parantaminen ei välttämättä toteudu yhdessä talousarviovuodessa, mutta jostain on lähdettävä liikenteeseen. Tänä vuonna otetaan jonkinlainen askel ja siten talousarvioon on otettava lievä korotusmahdollisuus asioiden eteenpäin viemiseksi.

Rakennemuutokset vyöryvät vauhdilla

Ei tässä voi kuin ihmetellä rakennemuutoksien vauhtia. Ensin kuullaan Melan päätöksestä, jossa ilmoitettiin kylmästi lomituspalveluiden hallinnon siirtymisestä Iisalmen kaupungin alaisuuteen. Tähän uuteen hallintoalueeseen kuuluu Lapinlahti, Varpaisjärvi (joissa uusi kuntaliitos astuu voimaan) Iisalmi, Kiuruvesi, Sonkajärvi ja Vieremä.

Kiuruvesi jäi jälleen kerran mopen osalle tässä asiassa. Missä oli nyt kepun päättäjäjoukko? Mihin hukkui maatalouspuolen edunvalvonta? Nyt olisi tärkeää, että edes hallintotoimisto johtavine lomittajineen saisi jäädä paikalliskuntiin. Nythän sitten saattaa käydä niin, että johtavat lomittajat siirtyvät Iisalmeen ja lomittajien, sekä isäntien täytyy ajella sinnepäin asioitansa hoitamaan. Sitten on helppo hoitaa myös ruoka yms ostokset ja tietenkin valtionhallinnon asiat (verohallinto, poliisi yms)

Heti perään ollaan myös rakentamassa uutta Kuntapalvelutoimistoa tai mahdollisesti Sitran omaa mallia ja juuri kun ollaan synnytetty SoTe alue niin uutta pukkaa. Palkka ja taloushallinnon henkilöstö on tuon SoTen toiminnan järjestämisen myötä työn uuvuttamia. Eikö olisi korkea aika panna tuolle hankkeelle jäitä hattuun. Nyt pitäisi ottaa aikalisä ja seurata SoTen toiminnan organisoitumisen onnistumista, sekä maisemamallin taloudenseurantaa eikä hötkyillä yhtään mihinkään.

Työurien pidentämiset unholaan työnjakamisella

Näin toteaa Ilkka Pirttilä (työterveyslaitoksen erikoistutkija) 24.1.10 Hesarin vieraskynäpalstalla:
Talouslaman takia työpolitiikka on 2010-luvun yhteiskuntapolitiikan ytimessä. Työpolitiikalla tarkoitetaan toimia, joita julkinen valta ja työmarkkinajärjestöt tekevät suhteessa työelämään.

Tarkastelen tässä kahta nykyiseen murrokseen liittyvää ilmiötä – työnjakoa (työttömyyttä) ja työnteon mielekkyyttä (merkityksellisyyttä) – ja pohdin, mitä tehdä, jotta työelämän kehitys olisi työelämän toimijoiden hyvinvoinnin kannalta myönteistä.

Työttömyys ylittää kohta kymmenen prosentin rajan. Kun tähän lisätään niin sanottu piilotyöttömyys, tosiasiallinen työttömyys on vuoden 2010 alussa noin 15 prosenttia eli työttömiä on yli 300 000.

Työttömyys kohdistuu – ikääntyneiden ohella – ennen muuta nuoriin. Syrjäytyminen lisääntyy. Samalla työssä olevat väsyvät, kun pienentyneellä työvoimalla yritetään tehdä sama kuin ennen.

Monissa skenaarioissa pidetään todennäköisenä, että työttömyys kasvaa. Näin tapahtuu siksi, että globaali talouskasvu jäänee pienemmäksi kuin on ennustettu. Suomalaiset teollisuusyritykset suunnittelevat investointeja globaalin kilpailukyvyn – muun muassa työvoima- ja kuljetuskustannusten – näkökulmasta, jolloin ne suuntautuvat yhä enemmän Suomen ulkopuolelle.

Väestön ikärakenteen muutokset helpottavat tilannetta siksi, että 2010-luvulla työelämästä poistuu vuosittain noin 15 000 ihmistä enemmän kuin sinne tulee. Mutta koska työttömiä on jo nyt noin 300 000, tämä ei ratkaise ongelmaa.

Tarvitaan työnjakoon liittyviä muutoksia. Työhön osallistuvien työuraa ei tarvitse lähivuosina pidentää vaan lyhentää.

Jälkiteollisessa tieto- ja elämysyhteiskunnassa työvoiman laatu on paljon tärkeämpi kuin määrä. Tuottavuuserot ovat innovaatioaloilla valtavia: esimerkiksi populaarimusiikissa huippuyhtyeen tuottavuus voi olla jopa 50-kertainen verrattuna keskivertoon.

Työllisyys- ja huoltoaste eivät siis suoraan korreloi kansantalouden tuotantokyvyn kanssa. Nykytyössä laatu, mielekkyys ja motivaatio ovat tärkeimmät tekijät.

Töihin olisi saatava kaikki halukkaat. Työstä pois haluavat taas voidaan vapauttaa palkkatyöstä joko nykyisten säädösten puitteissa tai takaamalla kaikille työvoimaan kuuluville kansalaispalkka.

Työaikapoliittisten säännösten puitteissa työtä voidaan jakaa toisin kuin nyt. Nykyisin monet ovat vasten tahtoaan työttöminä. Toinen vaihtoehto olisi esimerkiksi lyhentää työntekijöiden työaika 30 tuntiin viikossa ja siirtää yli 60-vuotiaat eläkkeelle.

Kansalaispalkan toteutuksessa tulisi ottaa huomioon oikeudenmukaisuus, aktivointivaikutus ja kansantaloudelliset kustannukset. Kansalaispalkka tulee suunnata koko työikäiselle väestölle. Sen pitää olla aktivoiva niin, että kansalaispalkan saaja hyötyy aina vähäisestäkin työnteosta.

Kansalaispalkka aiheuttaa kansantaloudelle menoja, mutta se tuo myös tuloja ja säästöjä. Ensinnäkin sen avulla voidaan luoda uusyrittäjyyttä ja paikata sesonkiluonteista työvoiman tarvetta. Toiseksi se korvaa työmarkkinatuen ja poistaa suuren osan toimeentulotuen tarpeesta.

Tärkeä kysymys on se, kuinka mielekkäänä työssä käyvät pitävät työtään. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että Suomessa työn mielekkyyden muutokset ovat olleet 2000-luvun alkuvuosina kielteisiä. Tähän on löydetty monia syitä: epävarmuus, organisaatiomuutokset, tietotekniikan häiriöt, tiedon kulun ja yhteistyön ongelmat sekä huono johtaminen.

Vaikeuksia syntyy, kun työntekijöiltä edellytetään jatkuvaa sopeutumista uusiin ratkaisuihin ilman pitkäjänteisyyttä. Työntekijöiltä vaaditaan sitoutuneisuutta, mutta samanaikaisesti työsuhde on vaarassa. Tehostamistoimien seurauksena tekemisen ilo on häviämässä tärkeäksikin koetusta työstä.

Työn mielekkyyden väheneminen erityisesti luovilla aloilla on vakava ongelma 2010-luvun työelämässä, jossa nimenomaan tarvitaan luovuutta. Mielekkyyttä voidaan parantaa toimilla, jotka mahdollistavat työntekijöiden keskittymisen "oikeaan työhön" ja antavat heille päätösvaltaa.

Olen päälinjoissa samaa mieltä Ilkka Pirttilän kanssa. Meidän pitää lähteä ajattelemaan työelämää täysin toisista lähtökohdista ja unohtaa EK:n ja hallituksen vanhakantaiset linjaukset.

Meillä, kuten muuallakin teollistuneissa maissa, on tuottavuus ja vauraus kasvanut menneisiin aikoihin nähden moninkertaiseksi. Luulisi jo tällä hetkellä meillä olevan enemmän jakovaraa ja alkaisimme vapauttaa itsemme "vankilasta" ja alkaisimme toteuttaa vähemmän työtä ja enemmän vapaa-aika ideologiaa. Näitä sanoja taisi myös Soininvaara käyttää "Vauraus ja Aika" kirjassaan...

Talouden rakenteet ja työelämä

Olen Paavo Arhinmäen kanssa samaa mieltä talouden perustavalaatuisesta uudistamisesta. Tällä tavalla voimme myös uudistaa työelämän perusrakenteita:

"Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki linjasi Vasemmistoliiton talouspolitiikkaa puoluevaltuuston kokouksessa Porissa.
- Vasemmistoliitto vaatii talouden ja työn uudistamista. Finanssikriisiin johtanut markkinoiden vapauttamisen tie on kuljettu loppuun. Nyt on otettava käyttöön uudet tavat rakentaa oikeudenmukainen talous, vaatii Arhinmäki.

Oikeudenmukainen talous on olemassa ihmisiä ja ympäristöä varten. Tuottavuuden ja tehokkuuden lisääminen ei saa tarkoittaa sitä, että työ kasautuu yhä harvemmille. Työn jakaminen työaikaa lyhentämällä mahdollistaa työn, vapaa-ajan ja perhe-elämän yhdistämisen sekä poistaa työttömyyttä. Palvelu- ja ympäristöaloille on luotavissa kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja.

Vasemmistoliitto oli aikaansa edellä vaatiessaan vahvaa julkista elvytystä jo vuosi sitten. Viivyttely on jo pahentanut massatyöttömyytä, ja nyt viimeistään valtion pitää aloittaa todellinen työpaikkoja ja palveluja luova elvytys.
- Valtion on turvattava kunnille taloudelliset edellytykset, ei ainoastaan selvitä lamasta, vaan myös torjua sitä, vaatii Arhinmäki.

Arhinmäki korostaa, ettei elvyttäminen yksin riitä. Oikeudenmukainen talous vaati veroparatiisien sulkemista, työelämän inhimillistämistä ja verotuksen kokonaisuudistusta. Vasemmistolle ei voi riittää, että pääomatulojen tasaveroprosenttia nostetaan.
- Vasemmistoliitossa nähdään, että kaikkia tuloja tulee verottaa tasavertaisten periaatteiden mukaisesti. Kaikkia tulot on saatava saman progressiivisen tuloveron piiriin, linjaa Arhinmäki."

Tämän lisäksi täytyy lähteä rakentamaan uutta kansanpankkia, johon ei finanssitavaratalojen pörssikeinottelijoilla ole sisäänpääsyä.

Kuntatyössä jaksaminen

Mielestäni kuntaorganisaatiossa on paljon petrattavaa työssä jaksamisessa ja työhyvinvoinnin kehittämisessä. Osassa kunnissa tunnutaan elävän vielä tsaarinaikaisessa johtamiskulttuurissa. Sitten ihmetellään kuntatyön tehokkuuden ja tuloksellisuuden puutteita.

Työhyvinvoinnin kehittämiseen pitää saada mukaan työntekijän itsensä lisäksi esimiehet ja työterveyshuolto. Tämä tarkoittaa kuntastrategian uudelleen kartoittamista, jossa annetaan riittävät mahdollisuudet työhyvinvoinnin kehittämiselle. Ruohonjuuritasolla lähiesimiehellä on tärkeä tehtävä rakentaa tasa-arvoinen ja luottamuksellinen suhde johdettaviin. Esimiehelle tärkeä työhyvinvoinnin edistämisen väline on aktiivinen aikainen puuttuminen ja välittäminen, sekä hyvä työnsuunnittelu. Työntekijä puolella on puolestaan tarpeen tutkailla ns. alaistaitojen merkitystä työhyvinvoinnin paranemiseen.

Työssä jaksaminen ja hyvinvointi täytyy saada paranemaan, jotta meillä on tulevaisuudessakin julkisen sektorin palveluntuottajia ja tähän talkoisiin tarvitaan kaikkia tekijöitä kuntajohtajasta ruohonjuuritason työntekijöihin saakka. Mutta jos tahtotila muutokseen puuttuu ei työhyvinvoinnin tila pääse paranemaan. Pelkään tämän tahtotilan puuttumisen johtavan kuntatyön rapautumiseen ja sitä kautta saadaan tekosyy hehkuttaa yksityistämisen autuutta...