Suomen rataverkkoa ei kannata jättää hoitamatta, vaan siihen tarvitaan määrätietoista kehittämistä, ylläpitotoimia ja investointeja. Radalla kulkee tavaraliikennettä vuosittain noin 40 miljoonaa tonnia, mikä on noin 25 prosenttia tavarakuljetuksistamme. Suomen liikennöidyn rataverkon pituus on 5 741 kilometriä, josta 3 047 kilometriä on sähköistetty.
Alueellisten toimintojen kehittäminen ja teollisuuden ja muun elinkeinoelämän etu on hyvä kuntoinen rataverkko. Puukuljetuksien toimivuus ja Pohjois-Suomessa käynnistyvät kaivoshankkeet edellyttävät myös toimivaa rataverkkoa.
Rautatieverkko ei ole yhtä kattava kuin tieverkko, mutta eri kuljetusmuodot muodostavat usein ketjuja, jolloin esimerkiksi junilla hoidetaan suuret runkokuljetukset ja rekoilla siirto tai jakelu eteenpäin. Raideliikenteen päästöt ovat vähäisiä verrattuna muuhun liikenteeseen. Liikenteen kokonaishiilidioksidipäästöistä raideliikenne tuottaa Suomessa vain 3 prosenttia, kun tieliikenne tuottaa yksinään jopa 70 prosenttia liikenteen kokonaishiilidioksidipäästöistä.
Öljynhinnan kehitys näyttää myös auttavan raaka-aineitten siirtymistä kumipyöriltä rataverkolle. Vilkasliikenteisillä valtateille tämäkin suuntaus olisi liikenneturvallisuutta lisäävää. Tässä yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon raskaan liikenteen toimialan uudelleen järjestelyt. Kannattaa pyrkiä suunnittelemaan korvaavia toimintoja tämän alan mahdolliseti väheneviin kuljetuksiin ja työpaikkoihin.
Rataverkon ylläpito ja investointi toiminnat lisäävät osaltaan työpaikkoja, kuten asemapalvelu-, kuormauspalvelu-, asetinlaite-, junatoimisto-, juna- ja ratapihatyöt sekä näihin liittyvät esimies-, työnjohto- ja suunnittelutyöt. Radanpitoon ja rautatiekalustoon liittyviä töitä ovat mm ratatyöt ja ratatyökoneiden kuljettaminen, rautatieliikenteen ohjaus-, turva-, tietoliikenne- ja sähkölaitteisiin liittyvät työt.
Pienestä voi tulla suurta esimerkiksi Kiuruveden ratapihalle on VR Cargo korjannut kuormausraiteita Kiuruveden ratapihalla. Kiuruvedelle tulee puuterminaali keskittymä, josta lähtisi vuosittain 300 000 kiintokuutiota puuta vuodessa eteenpäin jatkojalostukseen. Nämäkin määrät, jotka tarkoittavat 5000 junanvaunulastillista puuta olisivat sitten poissa valtateiltä.
torstai 21. elokuuta 2008
sunnuntai 17. elokuuta 2008
Jatkoa Paras-hankkeesta
Kirjoitin viimeksi Paras-hankkeesta blogiini helmikuussa ja sen jälkeenhän on päätöksiä hankkeen etenemisestä tehty. Paljon kättä väännettiin poliittisella tasolla, jotta kaikkien osapuolien näkemys pystyttiin hyväksymään.
Lopulta on käsissä seutusopimus, jonka pohjalta aletaan rakentamaan käytännön järjestelyitä. Monia asioita on vielä keskeneräisiä ennen kuin yhteistoiminta-alue käynnistyy 2010 vuoden alusta. Esimerkiksi henkilökunnan asema, palkkarakenteen harmonisointi, paikalliset sopimukset jne.
Tämä seuraava seutusopimuksen kohta on erityisen tärkeä henkilöstön asemaa kohdentuva lausuma:
"Mikäli luovuttajalla on ollut siirtyvää henkilöstöä koskevia paikallisia virka/työehtosopimuksia, luovuttavien kuntien ja kuntayhtyminen tulee irtisanoa ne päättymään siirtohetkellä. Luovutuksensaaja sopii tarvittaessa omista paikallisista virka- ja työehtosopimuksista, joiden piiriin siirtyvät henkilöt tulevat luovutuksen tapahduttua.
Vaikka palvelussuhteen ehdot säilyvät entisinä liikkeen luovutuksessa, paikalliset luovuttajan noudattamat henkilöstöetuudet yms. muut edut eivät kuitenkaan siirry luovutuksensaajan noudatettavaksi. Nämä henkilöstöetuudet yms. eivät ole muodostuneet palvelussuhteen ehdoiksi.
Poikkeuksen edellisestä muodostavat esimerkiksi sellaiset työsuhteen edut, joista on sovittu työsopimuksessa, jolloin ne ovat muodostuneet työsuhteen ehdoiksi."
Palkkarakenne, palkkausvertailu, työnvaativuuden arviointijärjestelmä, työaikamuodot
selvitetään 31.12.2008 luovuttavista organisaatioista.
Erillinen palkkojen yhtenäistämisohjelma laaditaan 31.12.2010 mennessä.
Päivämääriä on lyöty lukkoon ja nyt yhteisneuvottelut tulevan työnantajan ja palkansaajajärjestöjen edustajien kanssa tulevat näyttelemään merkittävää roolia paikallissopimuksien teossa.
On myös selviö, että tämä Paras hankkeen myötä syntyvä kuntayhtymä pähkäilee palvelujen järjestämistä myös yksityisesti. Mielestäni peruspalvelujen järjestäminen tulisi suorittaa ensisijaisesti kunnan omana palvelutuotantona. Kuntien on pyrittävä uudistamaan johtamista, jotta niistä tulisi vetovoimaisia työnantajia. Työsuhteet olisi saatava pysyviksi ja työoloja on kehitettävä, jotta henkilökunta jaksaa työssään.
Lopulta on käsissä seutusopimus, jonka pohjalta aletaan rakentamaan käytännön järjestelyitä. Monia asioita on vielä keskeneräisiä ennen kuin yhteistoiminta-alue käynnistyy 2010 vuoden alusta. Esimerkiksi henkilökunnan asema, palkkarakenteen harmonisointi, paikalliset sopimukset jne.
Tämä seuraava seutusopimuksen kohta on erityisen tärkeä henkilöstön asemaa kohdentuva lausuma:
"Mikäli luovuttajalla on ollut siirtyvää henkilöstöä koskevia paikallisia virka/työehtosopimuksia, luovuttavien kuntien ja kuntayhtyminen tulee irtisanoa ne päättymään siirtohetkellä. Luovutuksensaaja sopii tarvittaessa omista paikallisista virka- ja työehtosopimuksista, joiden piiriin siirtyvät henkilöt tulevat luovutuksen tapahduttua.
Vaikka palvelussuhteen ehdot säilyvät entisinä liikkeen luovutuksessa, paikalliset luovuttajan noudattamat henkilöstöetuudet yms. muut edut eivät kuitenkaan siirry luovutuksensaajan noudatettavaksi. Nämä henkilöstöetuudet yms. eivät ole muodostuneet palvelussuhteen ehdoiksi.
Poikkeuksen edellisestä muodostavat esimerkiksi sellaiset työsuhteen edut, joista on sovittu työsopimuksessa, jolloin ne ovat muodostuneet työsuhteen ehdoiksi."
Palkkarakenne, palkkausvertailu, työnvaativuuden arviointijärjestelmä, työaikamuodot
selvitetään 31.12.2008 luovuttavista organisaatioista.
Erillinen palkkojen yhtenäistämisohjelma laaditaan 31.12.2010 mennessä.
Päivämääriä on lyöty lukkoon ja nyt yhteisneuvottelut tulevan työnantajan ja palkansaajajärjestöjen edustajien kanssa tulevat näyttelemään merkittävää roolia paikallissopimuksien teossa.
On myös selviö, että tämä Paras hankkeen myötä syntyvä kuntayhtymä pähkäilee palvelujen järjestämistä myös yksityisesti. Mielestäni peruspalvelujen järjestäminen tulisi suorittaa ensisijaisesti kunnan omana palvelutuotantona. Kuntien on pyrittävä uudistamaan johtamista, jotta niistä tulisi vetovoimaisia työnantajia. Työsuhteet olisi saatava pysyviksi ja työoloja on kehitettävä, jotta henkilökunta jaksaa työssään.
lauantai 21. kesäkuuta 2008
MISTÄ LÖYTYY INHIMILLISEN KOKOISET MARKKINAT?
Alkukesän sateiset hetket antavat aikaa myös muuhunkin, kuin puutarhassa myllertämiseen. Nämä ”vapaat” hetket käytän lukemiseen ja tällä kertaa keskityin tutkailemaan talouden lainalaisuuksia.
Elämme siis kokonaisvaltaisessa maailmantaloudessa, jonka heijastukset tulevat viiveellä koskettamaan meidänkin alueellisia markkinoita. Jäin miettimään Veikko Tervosen juttua Pikku-Amerikka? Torstain 19.6 Iisalmen Sanomista ja sieltä iski silmään ”taistelu” Ikeasta ja mihin se saadaan sijoittumaan. No Kuopiohan sen kilpailun voitti, mutta samalla on uutisoitu Suonenjoen paikallisen huonekalutehtaan konkurssista.
Tämä suuntaushan on ollut näkyvissä jo pitkään. Kansainväliset yritykset hakevat yhä suurempia pikavoittoja osakkeenomistajille ja usein tämä tapahtuu paikallisyhteisöjen kustannuksella. Onhan selvä, että ”selkään” tulee jos suuryhtiö päättää siirtää tehtaansa muualle ei siinä kovin paljoa paina pienen ihmisen toimeentulo ja talous. Nykytalous toimii myös niin, että suuryhtiön bulkki eli massatuotteet tuotetaan halvan tuotannon maissa ja myydään jättikaupoissa, jolloin ko tuotteitten tekeminen paikallisesti ei ole enää kannattavaa. Näin joutuu pienet, usein perheyritykset, luopumaan toimeentulostaan, jolloin usein myös heidän palkkaamat työntekijätkin joutuvat katselemaan uusia työpaikkoja.
Tietenkin ison yrityksen tulo paikkakunnalle toimii myös työnantajana ja tuleehan sieltä myös yhteisöveroja, mutta vain niin pitkään kun se on ko yritykselle kannattavaa bisnestä. Tämä tarkoittaa sitä, että kuluttajilla on oltava ostovoimaa ja tuotantokustannukset on pidettävä mahdollisimman matalana. Amerikassahan tämä ostovoima on saavutettu velalla ja joka nyt alkaa olla käytetty ”luonnonvara”. Nyt siellä poimitaan tätä velalla otetun ostovoiman hedelmiä, joka heijastuu myös koko maailmantalouteen. Matalien tuotantokustannuksien perässähän juostaan koko ajan, kun tuotantolaitoksia siirretään maasta toiseen, joissa voidaan tuottaa tuotteet halvalla.
Meidän on nyt korkea aika miettiä vastalääkkeitä tähän globaalin ja kasvottoman ja kaiken paikallisen inhimillisyyden syövän pääoman sairauteen. Yhtä ainoaa reseptiä ei ole olemassa, vaan siihen tarvitaan useita erilaisia variaatioita. Mutta ensisijaisesti pitäisi pyrkiä rahan saamiseksi pelkäksi vaihdon välineeksi, jolla ei voitaisi spekuloida globaalitaloudessa. Miten markkinatalous voi toimia terveesti, jos vain noin prosentti kansainvälisestä pörssipelaamisesta on oikeata hyödykkeiden ja palveluiden kauppaa? Kaikki muu on keinottelua ja odotusarvojen myymistä.
Pienen ihmisen utopioita voidaan tietysti ampua alas, kuten edellisen kappaleen rahanarvon saamiseksi palvelun ja tuotteiden vaihdonvälineeksi. Mutta paikallistasolla voimme koettaa toimia yhteistyössä, verkostuen ja erikoistuen. Paikallisen kunnallisten päätöksenteossa on myös muistettava, ettei toimi lyhytnäköisesti ja koeta siten ”imuroida” suuria toimijoita kunnan oman ”pikavoiton” toivossa. Amerikkalaisen myymäläketjun Wall-Martin toiminta on yksi hyvä esimerkki lyhytnäköisyydestä. On laskettu, että tämä ketju aiheuttaa niin paljon konkursseja pienimmille vähittäismyyjille, että se hävittää 1,5 työpaikkaa jokaista synnyttämäänsä työpaikkaa kohden. Samalla se koettaa mennä siitä mistä aita on matalin, eli mahdollisimman pienillä palkoilla, osa-aika tai vuokratyöntekijöillä, jolloin saadaan enemmän katetta työntekijöiden kustannuksella.
On se vaan raakaa liiketoimintaa, kun myymäläketjun päällikölle tulee ilmoitus tietyn määrän tuntityöntekijöitten poistamisesta liikkeestä, kun myynti ei kata työvoimakustannuksia.
Alueellinen yhteistyö ja yhteisten strategioiden luominen päättäjien kesken on ehdottoman tärkeää, jotta selviäisimme globaalissa talouden pyörteissä. Meidän on löydettävä tie inhimillisen kokoiseen markkinatalouteen.
Elämme siis kokonaisvaltaisessa maailmantaloudessa, jonka heijastukset tulevat viiveellä koskettamaan meidänkin alueellisia markkinoita. Jäin miettimään Veikko Tervosen juttua Pikku-Amerikka? Torstain 19.6 Iisalmen Sanomista ja sieltä iski silmään ”taistelu” Ikeasta ja mihin se saadaan sijoittumaan. No Kuopiohan sen kilpailun voitti, mutta samalla on uutisoitu Suonenjoen paikallisen huonekalutehtaan konkurssista.
Tämä suuntaushan on ollut näkyvissä jo pitkään. Kansainväliset yritykset hakevat yhä suurempia pikavoittoja osakkeenomistajille ja usein tämä tapahtuu paikallisyhteisöjen kustannuksella. Onhan selvä, että ”selkään” tulee jos suuryhtiö päättää siirtää tehtaansa muualle ei siinä kovin paljoa paina pienen ihmisen toimeentulo ja talous. Nykytalous toimii myös niin, että suuryhtiön bulkki eli massatuotteet tuotetaan halvan tuotannon maissa ja myydään jättikaupoissa, jolloin ko tuotteitten tekeminen paikallisesti ei ole enää kannattavaa. Näin joutuu pienet, usein perheyritykset, luopumaan toimeentulostaan, jolloin usein myös heidän palkkaamat työntekijätkin joutuvat katselemaan uusia työpaikkoja.
Tietenkin ison yrityksen tulo paikkakunnalle toimii myös työnantajana ja tuleehan sieltä myös yhteisöveroja, mutta vain niin pitkään kun se on ko yritykselle kannattavaa bisnestä. Tämä tarkoittaa sitä, että kuluttajilla on oltava ostovoimaa ja tuotantokustannukset on pidettävä mahdollisimman matalana. Amerikassahan tämä ostovoima on saavutettu velalla ja joka nyt alkaa olla käytetty ”luonnonvara”. Nyt siellä poimitaan tätä velalla otetun ostovoiman hedelmiä, joka heijastuu myös koko maailmantalouteen. Matalien tuotantokustannuksien perässähän juostaan koko ajan, kun tuotantolaitoksia siirretään maasta toiseen, joissa voidaan tuottaa tuotteet halvalla.
Meidän on nyt korkea aika miettiä vastalääkkeitä tähän globaalin ja kasvottoman ja kaiken paikallisen inhimillisyyden syövän pääoman sairauteen. Yhtä ainoaa reseptiä ei ole olemassa, vaan siihen tarvitaan useita erilaisia variaatioita. Mutta ensisijaisesti pitäisi pyrkiä rahan saamiseksi pelkäksi vaihdon välineeksi, jolla ei voitaisi spekuloida globaalitaloudessa. Miten markkinatalous voi toimia terveesti, jos vain noin prosentti kansainvälisestä pörssipelaamisesta on oikeata hyödykkeiden ja palveluiden kauppaa? Kaikki muu on keinottelua ja odotusarvojen myymistä.
Pienen ihmisen utopioita voidaan tietysti ampua alas, kuten edellisen kappaleen rahanarvon saamiseksi palvelun ja tuotteiden vaihdonvälineeksi. Mutta paikallistasolla voimme koettaa toimia yhteistyössä, verkostuen ja erikoistuen. Paikallisen kunnallisten päätöksenteossa on myös muistettava, ettei toimi lyhytnäköisesti ja koeta siten ”imuroida” suuria toimijoita kunnan oman ”pikavoiton” toivossa. Amerikkalaisen myymäläketjun Wall-Martin toiminta on yksi hyvä esimerkki lyhytnäköisyydestä. On laskettu, että tämä ketju aiheuttaa niin paljon konkursseja pienimmille vähittäismyyjille, että se hävittää 1,5 työpaikkaa jokaista synnyttämäänsä työpaikkaa kohden. Samalla se koettaa mennä siitä mistä aita on matalin, eli mahdollisimman pienillä palkoilla, osa-aika tai vuokratyöntekijöillä, jolloin saadaan enemmän katetta työntekijöiden kustannuksella.
On se vaan raakaa liiketoimintaa, kun myymäläketjun päällikölle tulee ilmoitus tietyn määrän tuntityöntekijöitten poistamisesta liikkeestä, kun myynti ei kata työvoimakustannuksia.
Alueellinen yhteistyö ja yhteisten strategioiden luominen päättäjien kesken on ehdottoman tärkeää, jotta selviäisimme globaalissa talouden pyörteissä. Meidän on löydettävä tie inhimillisen kokoiseen markkinatalouteen.
perjantai 21. maaliskuuta 2008
Microsoftin lahjoituksesta Suomen peruskouluihin
Risto Rönnbergin kirjoitukseen on helppo yhtyä:
"Microsoftin "lahjan" oikea nimi olisikin "markkinointilahja" ja vielä "sitova" sellainen. Sitomalla Suomen koululaitos Microsoftin omaan järjestelmään vahvistetaan sekä Microsoftin käyttöjärjestelmän ja myös Microsoftin muiden ohjelmistojen vahvistumista kohti monopoliasemaa. Ja Suomen koulujen Pisa-menestys voi antaa runsaastikin näkyvyyttä Microsoftille muualla maailmassa.
Lahjoituksen uutisoinnissa jäi myös kertomatta, että (nyt) ilmaisen Windows-Live ohjelmistopaketin ohessa on hankittava myös muita maksullisia Microsoftin ohjelmistoja. Kukaan ei myöskään takaa ettei nyt ilmainen ohjelmisto olisi maksullinen muutaman vuoden kuluttua. Tällä hetkellä yhä useammissa Suomen kouluissa on käytössä eri ohjelmistovalmistajien vastaavanlaisia ohjelmistoja niin maksullisina Windows-käyttöön kuin myös ilmaisina Linux-käyttöön" (kirjoittaja on peruskoulun rehtori, sekä Talouspalvelukeskuksen johtokunnan puheenjohtaja Jyväskylästä)
Mielestäni tätä asiaa kannattaa puida tarkkaan, kun kouluissa otetaan lahjoitus vastaan. Onneksi osa kouluista on lähtenyt kehittelemään Linus Torvaldsin alulle panemaa avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmää, jolloin koko maailma ei ole sidottu yhdelle ainoalle käyttöjärjestelmälle ja siihen rinnalle kehitetyille ohjelmille. Linuxille kehitetyt avoimen lähdekoodin ohjelmat ovat paitsi ilmaisia myös vapaasti muunneltavissa ja kehitettävissä edelleen omien tarpeiden mukaan.
Linuxin käyttämisessä voidaan myös hyödyntää tietokoneita, jotka hävitettäisiin SER-romuina. Nyt näitä koneita voitaisiin käyttää ns. "tyhminä päätteinä" ja niiden käyttöikää saadaan nostettua. Näillä päätöksillä voidaan säästää selvää rahaa, kun vielä ei tarvitse sijoittaa Windows ohjelmistoihin ja käyttöjärjestelmään.
"Microsoftin "lahjan" oikea nimi olisikin "markkinointilahja" ja vielä "sitova" sellainen. Sitomalla Suomen koululaitos Microsoftin omaan järjestelmään vahvistetaan sekä Microsoftin käyttöjärjestelmän ja myös Microsoftin muiden ohjelmistojen vahvistumista kohti monopoliasemaa. Ja Suomen koulujen Pisa-menestys voi antaa runsaastikin näkyvyyttä Microsoftille muualla maailmassa.
Lahjoituksen uutisoinnissa jäi myös kertomatta, että (nyt) ilmaisen Windows-Live ohjelmistopaketin ohessa on hankittava myös muita maksullisia Microsoftin ohjelmistoja. Kukaan ei myöskään takaa ettei nyt ilmainen ohjelmisto olisi maksullinen muutaman vuoden kuluttua. Tällä hetkellä yhä useammissa Suomen kouluissa on käytössä eri ohjelmistovalmistajien vastaavanlaisia ohjelmistoja niin maksullisina Windows-käyttöön kuin myös ilmaisina Linux-käyttöön" (kirjoittaja on peruskoulun rehtori, sekä Talouspalvelukeskuksen johtokunnan puheenjohtaja Jyväskylästä)
Mielestäni tätä asiaa kannattaa puida tarkkaan, kun kouluissa otetaan lahjoitus vastaan. Onneksi osa kouluista on lähtenyt kehittelemään Linus Torvaldsin alulle panemaa avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmää, jolloin koko maailma ei ole sidottu yhdelle ainoalle käyttöjärjestelmälle ja siihen rinnalle kehitetyille ohjelmille. Linuxille kehitetyt avoimen lähdekoodin ohjelmat ovat paitsi ilmaisia myös vapaasti muunneltavissa ja kehitettävissä edelleen omien tarpeiden mukaan.
Linuxin käyttämisessä voidaan myös hyödyntää tietokoneita, jotka hävitettäisiin SER-romuina. Nyt näitä koneita voitaisiin käyttää ns. "tyhminä päätteinä" ja niiden käyttöikää saadaan nostettua. Näillä päätöksillä voidaan säästää selvää rahaa, kun vielä ei tarvitse sijoittaa Windows ohjelmistoihin ja käyttöjärjestelmään.
lauantai 8. maaliskuuta 2008
Päästökaupoista
Nyt sitten kun maailman ja Euroopan päättäjät alkavat olla yksimielisiä, että jotain pitäisi tehdä ihmisen aikaansaaman hiilidioksidipäästöjen nopean kasvun suhteen Niinpä neuvoteltiin ensin Riossa ja sitten Kiotossa, sekä nyt viimeisempänä Bali.
Mutta maailman pahin saastuttaja ja ilmaston päästöjä aiheuttanut teollisuusmaa USA on hangoitellut vastaan vaikkakin nyt pikkuhiljaa sielläkin on alettu herätä toimintaan. Esimerkiksi keskilännen osavaltiot ovat lähteneet itsenäisesti päättämään omista ilmastotavoitteistaan.
Mitäpäs suuret päättäjät Kiotossa sitten sopivat. Kioton pöytäkirjan allekirjoittaneet maat voivat toteuttaa osan päästöjen vähentämistavoitteistaan ns. Kioton mekanismeilla. Yksi niistä on päästökauppa. Maat voivat ostaa päästöoikeuksia mailta, joilta niitä jää yli. EU:n päästökauppa on puolestaan EU:n keino toteuttaa tätä Kioton ilmastosopimusta. EU:n päästökauppa koskee aluksi hiilidioksidipäästöjä.
EU tasolla päästökauppa tarkoittaa, että yritykset, joita päästökauppa koskee, voivat ostaa päästöoikeuksia sieltä, missä päästöjen vähentäminen on edullisempaa. Kukin päästökauppaan kuuluva tuotantolaitos saa viranomaisilta päästöluvan ja päästöoikeudet. Suomessa päästölupia myöntää energiamarkkinavirasto ja päästöoikeuksia puolestaan myöntelee valtionneuvosto.
Näistä päästöoikeuksista on siis tulossa yksi tuotannontekijä lisää. Matti Meikäläinen ei voi ymmärtää, miten maailma pelastuu näillä sopimuksella? Jos tehtaalta tai maalta A jää päästöoikeuksia käyttämättä, niin he voivat myydä sitä muille ja tehdas tai maa B voi sitten hyvillä mielin päästellä ilmoille oman lupansa + naapurilta ostamansa päästöoikeudet. Pieni ihminen ei voi muuta kuin ihmetellä tätä maailman pelastumista.
Tuli vielä mieleen sellainen ajatusleikki, jos nämä päästökaupan tuotannontekijöitten arvo nousee kovinkin suureksi, niin eikös sitä kannata ajaa joitakin tehtaitten yksiköitä aina aika-ajoin alas ja myydä ylijäämä päästöoikeuksia markkinahintaan?
Jos on seurannut Euroopan komission suunnitelmia, niin päästöluvista alettaisiin pitää huutokauppaa. Ensimmäinen huutokauppa olisi 2013 tienoilla. Tällöin EU maat voisivat huutokaupata ilmatilaansa hyvää korvausta vastaan. Huutokaupassa ostajina olisivat sähkötuottajat ja teollisuuslaitokset. Onpa jopa laskettu, että Suomen valtio saisi 800 miljoonaa euroa vuosittain näistä huutokaupoista.
Muistamme varmaan miten kävi edellisen vastaavan huutokaupan teleoperaattoriluvista. Sonera osti ”ilmaa” Saksasta ja menetti muutaman miljardin, sekä samalla itsenäisyytensä. Toivottavasti näin ei käy tällä kertaa.
Tuostapa onkin hyvä aasinsilta hypätä sähköön ja sen hintaan. Tästä päästökaupasta muodostuu ja on jo muodostunut eräänlainen rahasampo, niille energiayhtiöille, jotka voivat lisätä päästöoikeuksien hinnan myös sellaisille sähköntuotannon aloille, kuten vesivoima, joihin näihin päästöoikeuksien hintaa ei oikeasti saisi laittaa. Varsinkin pörssissä voidaan pelata sellaista peliä, että saadaan sähkön ja päästöoikeuksien hinnat ylös. Mutta perinteellisestihän osakkeen omistajillehan ei ole mitään merkitystä siitä, että sijoitetaanko voitot uusiutuviin energiamuotoihin vai ei. Voittojen maksimointi on tärkeintä.
Fortumillakin on mielenkiintoinen brobleemi eli mihin sijoittaa varallisuutta. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista, kun tukkusähkön hinta on korkealla. Tällöin taseeseen ja kassaan on tullut ”liikaa” varallisuutta, jota on koetettu purkaa osingonjaossa. Mutta ilmeisesti tämäkään ei ole riittänyt purkamaan rahasäiliön rasitusta, vaan pitää koettaa keksiä sijoituskohteita. No nyt sekin on ratkaistu, kun löydettiin Venäjältä sijoituskohde. Toivotaan vain, että nämä mekanismit todellakin pakottavat investoimaan uusiutuviin energiamuotoihin.
Kaikki mukaan ilmastotalkoisiin sehän on selvä, mutta toivon totisesti, että kaikki toimijat pelaisivat rehellistä peliä, eikä meitä pieniä ihmisiä sahattaisi linssiin päästökaupoilla, joiden taakse on helppo mennä kun sähkönhintaa korotetaan.
Mutta maailman pahin saastuttaja ja ilmaston päästöjä aiheuttanut teollisuusmaa USA on hangoitellut vastaan vaikkakin nyt pikkuhiljaa sielläkin on alettu herätä toimintaan. Esimerkiksi keskilännen osavaltiot ovat lähteneet itsenäisesti päättämään omista ilmastotavoitteistaan.
Mitäpäs suuret päättäjät Kiotossa sitten sopivat. Kioton pöytäkirjan allekirjoittaneet maat voivat toteuttaa osan päästöjen vähentämistavoitteistaan ns. Kioton mekanismeilla. Yksi niistä on päästökauppa. Maat voivat ostaa päästöoikeuksia mailta, joilta niitä jää yli. EU:n päästökauppa on puolestaan EU:n keino toteuttaa tätä Kioton ilmastosopimusta. EU:n päästökauppa koskee aluksi hiilidioksidipäästöjä.
EU tasolla päästökauppa tarkoittaa, että yritykset, joita päästökauppa koskee, voivat ostaa päästöoikeuksia sieltä, missä päästöjen vähentäminen on edullisempaa. Kukin päästökauppaan kuuluva tuotantolaitos saa viranomaisilta päästöluvan ja päästöoikeudet. Suomessa päästölupia myöntää energiamarkkinavirasto ja päästöoikeuksia puolestaan myöntelee valtionneuvosto.
Näistä päästöoikeuksista on siis tulossa yksi tuotannontekijä lisää. Matti Meikäläinen ei voi ymmärtää, miten maailma pelastuu näillä sopimuksella? Jos tehtaalta tai maalta A jää päästöoikeuksia käyttämättä, niin he voivat myydä sitä muille ja tehdas tai maa B voi sitten hyvillä mielin päästellä ilmoille oman lupansa + naapurilta ostamansa päästöoikeudet. Pieni ihminen ei voi muuta kuin ihmetellä tätä maailman pelastumista.
Tuli vielä mieleen sellainen ajatusleikki, jos nämä päästökaupan tuotannontekijöitten arvo nousee kovinkin suureksi, niin eikös sitä kannata ajaa joitakin tehtaitten yksiköitä aina aika-ajoin alas ja myydä ylijäämä päästöoikeuksia markkinahintaan?
Jos on seurannut Euroopan komission suunnitelmia, niin päästöluvista alettaisiin pitää huutokauppaa. Ensimmäinen huutokauppa olisi 2013 tienoilla. Tällöin EU maat voisivat huutokaupata ilmatilaansa hyvää korvausta vastaan. Huutokaupassa ostajina olisivat sähkötuottajat ja teollisuuslaitokset. Onpa jopa laskettu, että Suomen valtio saisi 800 miljoonaa euroa vuosittain näistä huutokaupoista.
Muistamme varmaan miten kävi edellisen vastaavan huutokaupan teleoperaattoriluvista. Sonera osti ”ilmaa” Saksasta ja menetti muutaman miljardin, sekä samalla itsenäisyytensä. Toivottavasti näin ei käy tällä kertaa.
Tuostapa onkin hyvä aasinsilta hypätä sähköön ja sen hintaan. Tästä päästökaupasta muodostuu ja on jo muodostunut eräänlainen rahasampo, niille energiayhtiöille, jotka voivat lisätä päästöoikeuksien hinnan myös sellaisille sähköntuotannon aloille, kuten vesivoima, joihin näihin päästöoikeuksien hintaa ei oikeasti saisi laittaa. Varsinkin pörssissä voidaan pelata sellaista peliä, että saadaan sähkön ja päästöoikeuksien hinnat ylös. Mutta perinteellisestihän osakkeen omistajillehan ei ole mitään merkitystä siitä, että sijoitetaanko voitot uusiutuviin energiamuotoihin vai ei. Voittojen maksimointi on tärkeintä.
Fortumillakin on mielenkiintoinen brobleemi eli mihin sijoittaa varallisuutta. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista, kun tukkusähkön hinta on korkealla. Tällöin taseeseen ja kassaan on tullut ”liikaa” varallisuutta, jota on koetettu purkaa osingonjaossa. Mutta ilmeisesti tämäkään ei ole riittänyt purkamaan rahasäiliön rasitusta, vaan pitää koettaa keksiä sijoituskohteita. No nyt sekin on ratkaistu, kun löydettiin Venäjältä sijoituskohde. Toivotaan vain, että nämä mekanismit todellakin pakottavat investoimaan uusiutuviin energiamuotoihin.
Kaikki mukaan ilmastotalkoisiin sehän on selvä, mutta toivon totisesti, että kaikki toimijat pelaisivat rehellistä peliä, eikä meitä pieniä ihmisiä sahattaisi linssiin päästökaupoilla, joiden taakse on helppo mennä kun sähkönhintaa korotetaan.
ilmastonmuutoksesta
Nyt näyttää siltä että on kiistattomasti todistettu, jopa Nobelin arvoisesti, että ilmastonmuutoksen nopeus johtuu ihmisen aikaansaamasta kasvihuonekaasujen noususta. Esiteollisella ajalla hiilidioksidia oli 280 ppm ja nyt eletään 380 ppm:n tasolla. Eli näin nopeaa hiilidioksidin pitoisuuden kasvua ei ole tavattu maapallon esihistoriassa. Mutta on myöskin niin, että maapallon geologisessa historiassa on ollut lämpimiä ajanjaksoja.
Geologisissa tutkimuksissa on havaittu, että noin 100 – 90 miljoonaa vuotta sitten, jolloin myös nämä ongelmia aiheuttavat energianlähteet kuten öljy syntyi, oli krokotiileja 6o leveysasteella eli esimerkiksi Suomen Turussa, Grönlannin eteläkärjessä ja Alaskan eteläosissa. Mangolioita ja Fiikuksia tavattiin napapiirillä saakka. Maapallo oli tuolloin 6 – 14 astetta nykyistä lämpimämpi. Liitukaudella ilmakehän otsonikerros oli ohut, minkä takia ilmasto ja maanpinta lämpeni vielä entisestäänkin. Korkea lämpötila johtui ilmakehässä olevasta suuresta hiilidioksidin määrästä sekä mannerten sijainnista.
Mutta vaikka lämpimiä aikoja on ollut, niin tosiasia taitaa olla, että missään geologisessa ja ilmastollisessa tutkimuksessa ei tällaista ilmastonmuutoksen nopeutta ole kuvattu, jossa nyt elämme. Joten ihmisen vaikutusta ei voine poistaa kuvioista. Onko meidän tulevaisuutemme samansuuntainen kuin 100 miljoonaa vuotta sitten? Epäilenpä ettei se ihan niin suoraviivaisesti etene. Ilmasto on sarja muutoksia ja olosuhteet ovat erilaisia. Nyt mukana on myös inhimillinen tekijä, niin hyvässä kuin pahassa. Joka tapauksessa joudumme tämän ilmastomuutoksen kanssa painimaan haluammepa tai emme.
Geologisissa tutkimuksissa on havaittu, että noin 100 – 90 miljoonaa vuotta sitten, jolloin myös nämä ongelmia aiheuttavat energianlähteet kuten öljy syntyi, oli krokotiileja 6o leveysasteella eli esimerkiksi Suomen Turussa, Grönlannin eteläkärjessä ja Alaskan eteläosissa. Mangolioita ja Fiikuksia tavattiin napapiirillä saakka. Maapallo oli tuolloin 6 – 14 astetta nykyistä lämpimämpi. Liitukaudella ilmakehän otsonikerros oli ohut, minkä takia ilmasto ja maanpinta lämpeni vielä entisestäänkin. Korkea lämpötila johtui ilmakehässä olevasta suuresta hiilidioksidin määrästä sekä mannerten sijainnista.
Mutta vaikka lämpimiä aikoja on ollut, niin tosiasia taitaa olla, että missään geologisessa ja ilmastollisessa tutkimuksessa ei tällaista ilmastonmuutoksen nopeutta ole kuvattu, jossa nyt elämme. Joten ihmisen vaikutusta ei voine poistaa kuvioista. Onko meidän tulevaisuutemme samansuuntainen kuin 100 miljoonaa vuotta sitten? Epäilenpä ettei se ihan niin suoraviivaisesti etene. Ilmasto on sarja muutoksia ja olosuhteet ovat erilaisia. Nyt mukana on myös inhimillinen tekijä, niin hyvässä kuin pahassa. Joka tapauksessa joudumme tämän ilmastomuutoksen kanssa painimaan haluammepa tai emme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)