Oi aikoja oi tapoja. Sanoivat jo roomalaiset aikoinaan. Nimittäin ammattipankkiirit eli juuri ne keksijänikkarit, jotka keksivät kaikenmaailman vipurahastot, sekä velkaa velan päälle olevat subrimeluotot saavat nyt jopa 60% palkankorotuksen! On se vaan maailma jännä paikka, kun nämä suurpääoman päärikolliset ovat niin kysyttyä tavaraa, että heille voidaan maksaa jopa 24 000 €/kk tulot. (Ennen korotusta kuukausipalkka oli vaatimattomat 15 000 euroa)
Syy korotuksiin on, että suuret pankkiiriliikkeet pelkäävät ns aivovuodon karkaamista kilpailijoille. (tässä linkki taloussanomiin)
Toisilta lähtevät työpaikat ja jopa kodit alta.. Mutta pankkiirit ne vain porskuttaa.. oisko jossain vielä jotain mätää???
maanantai 22. kesäkuuta 2009
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
kiireitä eri muodossaan
Aikaisemmin tuumasin, että puutarhurilla on puutarhurin kiireet. No nyt huomaan, että luottamushenkilöllä on luottamushenkilön kiireet. Tällä viikolla ensin maanantai iltana ammattiosastomme hallituksen kokous, jossa kuultiin muutoksen tuulista edunvalvonnan osalta. Tiistaiksi sitten ajaminen Kuopioon, jossa kuultiin viimeisimmät tilannekatsaukset Savonia ammattikorkeakoulun strategiat. Tänään keskiviikkona kuultiin kuntaliiton asiantuntijaa opetuslautakunnan omassa neuvottelutilaisuudessa.
Ensi viikolla pitäisi olla viimeinen työviikko ennen lomia ja niin se onkin. Luottamuselimet vielä tekevät viimeisen rutistuksen, kun on valtuuston kokous maanantaina, käsityötoimikunta keskiviikkona ja seuraavan viikon maanantaina vielä opetuslautakunta.
No on asioita joita ei voi jättää roikkumaan lomien yli, joten ne on vain väännettävä päätökseen.
Kesä vain näyttää jatkavan viimekesäistä rataansa eli sateisena ja kylmän kolkkona.. mutta toivotaan että kelit paranevat jahka lomat alkavat.
Ensi viikolla pitäisi olla viimeinen työviikko ennen lomia ja niin se onkin. Luottamuselimet vielä tekevät viimeisen rutistuksen, kun on valtuuston kokous maanantaina, käsityötoimikunta keskiviikkona ja seuraavan viikon maanantaina vielä opetuslautakunta.
No on asioita joita ei voi jättää roikkumaan lomien yli, joten ne on vain väännettävä päätökseen.
Kesä vain näyttää jatkavan viimekesäistä rataansa eli sateisena ja kylmän kolkkona.. mutta toivotaan että kelit paranevat jahka lomat alkavat.
lauantai 13. kesäkuuta 2009
Uusien tuulien pitää antaa virrata
Vasemmiston kriisi on tosiasia ja se on kestänyt jo muutaman vuosikymmen. Diagnooseja kriisin syistä on jo ollut näkyvillä hyvä tovi. Mutta mitään muutosta ei olla oikein saatu aikaan. On sanottu, että kriisit uusintaa elämää ja niin se on nyt nähtävä tässäkin vasemmiston kriisissä. Nyt on annettava tilaa uusille toimille ja ajatuksille.
Eräs tällainen uusintamistoimi koko vallassa olevalle systeemille yli puoluerajojen on ollut tänään lauantaina eli Vapaus Valita Toisin tapahtumassa.
Mutta itse vasemmistoliiton uusintaminen ei onnistu pelkästään puheenjohtajaa vaihtamalla. Tähän todelliseen uusintamiseen tarvitaan paluuta puoluetoimistoista kansan pariin.
On otettava huomioon silppu ja pätkätyöläiset, työttömät, yksinhuoltajat, opiskelijat ja pienyrittäjät (yrittäjätyöläisten kasvavajoukko)
Mutta ei riitä, että ne otetaan huomioon puolueohjelmien paperilla, vaan ohjelmat on muututtava teoksi kentällä ja kuunneltava ihmisiä, sekä kerrottava asiat kansankielellä ilman mitään sanomattomia poliittisia fraaseja.
Yksi perustavalaatuinen asia,joka tarvitsisi saada näkyvyyttä kaikkien puolueiden ohjelmissa on uuden talousdemokratian luominen. On aika alkaa kritisoimaan nykyistä pankkien luomaa talousjärjestelmää, jossa rahaa luodaan tyhjästä.
Ottaessamme lainaa meillä on kuvitelma, siitä että joku on rahaa tallettanut sitä varten. Mutta asiahan ei ole näin, vaan pankki tekee lainaa antaessaan kaksi tiliä. Toinen on käyttötili ja toinen lainatili. Jos asiakas lainaisi vaikka 5000 euroa hän saa sen summan käyttötililleen, joilla hän voi vaikka ostaa moottoriveneen. Asiakkaan lainatilille merkitään myös tuo 5000 euroa. Nyt asiakas on siis velkaa tuon summan pankille.
Kun nämä kaksi tiliä lasketaan yhteen, tulokseksi saadaan nolla. Asiakas näennäisesti omistaa toisen tilin saldon ja on toisen velkaa pankille. Jos hän sattuisi peruuttamaan sopimuksen ja maksamaan lainan takaisin, jäljelle ei jäisi yhtään rahaa.
Tuossa tilinpidollisella tempulla käteinen ei vaihda oikeasti omistajaa missään vaiheessa. Pankki alkaa veloittamaan lainaamaansa rahaa vastaan korkoa heti nostovaiheen jälkeen. Tätä lainan muodossa olevaa rahaa, jota ei käytännössä ole olemassa, vaikka se rahalta tuntuikin, koska asiakas pystyi sillä ostamaan moottoriveneen. Mutta tosiasiassa pankit tekevät tällä tekniikalla ne suuret voitot eli ne luovat rahaa tyhjästä ja veloittavat asiakkailtaan korkoa sen käytöstä.
Tosi rahaa on vain muutama prosentti kierrossa ja niinpä sitä oikeata rahaa ei siis pankeissa ole, vaan ainoastaan virtuaalirahaa. Nyt kun odotamme "uutta nousua", niin käytännössä se tarkoittaa vanhan järjestelmän jatkoa. Raha on siis irrotettu todellisesta arvosta, minkä seurauksena todellisen tuottavat työn arvo pienenee mitättömäksi keinottelijoiden ja sijoittajien voittoihin verrattuna.
Paljon on meillä siis tekemistä ja nyt jos koskaan on aika lähteä tekemään töitä tämän uudistamisen eteen. Kokoomusta siteeraten: "nyt on työväen ja toivotalkoiden aika".
Eräs tällainen uusintamistoimi koko vallassa olevalle systeemille yli puoluerajojen on ollut tänään lauantaina eli Vapaus Valita Toisin tapahtumassa.
Mutta itse vasemmistoliiton uusintaminen ei onnistu pelkästään puheenjohtajaa vaihtamalla. Tähän todelliseen uusintamiseen tarvitaan paluuta puoluetoimistoista kansan pariin.
On otettava huomioon silppu ja pätkätyöläiset, työttömät, yksinhuoltajat, opiskelijat ja pienyrittäjät (yrittäjätyöläisten kasvavajoukko)
Mutta ei riitä, että ne otetaan huomioon puolueohjelmien paperilla, vaan ohjelmat on muututtava teoksi kentällä ja kuunneltava ihmisiä, sekä kerrottava asiat kansankielellä ilman mitään sanomattomia poliittisia fraaseja.
Yksi perustavalaatuinen asia,joka tarvitsisi saada näkyvyyttä kaikkien puolueiden ohjelmissa on uuden talousdemokratian luominen. On aika alkaa kritisoimaan nykyistä pankkien luomaa talousjärjestelmää, jossa rahaa luodaan tyhjästä.
Ottaessamme lainaa meillä on kuvitelma, siitä että joku on rahaa tallettanut sitä varten. Mutta asiahan ei ole näin, vaan pankki tekee lainaa antaessaan kaksi tiliä. Toinen on käyttötili ja toinen lainatili. Jos asiakas lainaisi vaikka 5000 euroa hän saa sen summan käyttötililleen, joilla hän voi vaikka ostaa moottoriveneen. Asiakkaan lainatilille merkitään myös tuo 5000 euroa. Nyt asiakas on siis velkaa tuon summan pankille.
Kun nämä kaksi tiliä lasketaan yhteen, tulokseksi saadaan nolla. Asiakas näennäisesti omistaa toisen tilin saldon ja on toisen velkaa pankille. Jos hän sattuisi peruuttamaan sopimuksen ja maksamaan lainan takaisin, jäljelle ei jäisi yhtään rahaa.
Tuossa tilinpidollisella tempulla käteinen ei vaihda oikeasti omistajaa missään vaiheessa. Pankki alkaa veloittamaan lainaamaansa rahaa vastaan korkoa heti nostovaiheen jälkeen. Tätä lainan muodossa olevaa rahaa, jota ei käytännössä ole olemassa, vaikka se rahalta tuntuikin, koska asiakas pystyi sillä ostamaan moottoriveneen. Mutta tosiasiassa pankit tekevät tällä tekniikalla ne suuret voitot eli ne luovat rahaa tyhjästä ja veloittavat asiakkailtaan korkoa sen käytöstä.
Tosi rahaa on vain muutama prosentti kierrossa ja niinpä sitä oikeata rahaa ei siis pankeissa ole, vaan ainoastaan virtuaalirahaa. Nyt kun odotamme "uutta nousua", niin käytännössä se tarkoittaa vanhan järjestelmän jatkoa. Raha on siis irrotettu todellisesta arvosta, minkä seurauksena todellisen tuottavat työn arvo pienenee mitättömäksi keinottelijoiden ja sijoittajien voittoihin verrattuna.
Paljon on meillä siis tekemistä ja nyt jos koskaan on aika lähteä tekemään töitä tämän uudistamisen eteen. Kokoomusta siteeraten: "nyt on työväen ja toivotalkoiden aika".
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
EU-vaaleista
Kesän saapuessa on puutarhurilla puutarhurin kiireet ja sen huomaa esimerkiksi blogini päivitystaajuudessa. Elämme EU-vaalien viimeistä viikkoa ja sunnuntaina on varsinainen äänestyspäivä. Ennakkoon on äänestänyt noin 17,3% äänioikeutetuista. Painopiste vaaleissa on siirtynyt ennakkoäänestyksiin, joten tuskin mitään suurta ryntäystä sunnuntaille ei ole odotettavissa. Euroopan parlamentti koetaan kaukaiseksi paikaksi, vaikkakin on selvä, että siellä päätetään yhä enenevässä määrin Suomenkin asioista.
Mielenkiintoisia tutkimuksia on myös esillä. Vihreät ja kommunistit ovat tuoreen tutkimuksen mukaan suurissa poliittisissa kysymyksissä miltei identtisiä puolueryhmiä. Puolueiden eurovaaliehdokkaat ajattelevat samalla, kriittisellä tavalla esimerkiksi markkinataloudesta ja sotilaallisesta liittoutumisesta.
Mitähän tästäkin voisi päätellä? Ainakin sen että vihreät ei taida olla tuosta julkisuudesta kovin mielissään, mutta liekkö iloisia kommunistitkaan? No yleensäkin taitaa olla niin, että puolueohjelmat eivät niin mahdottomasta eroa toisistaan. Tämä on omiaan vähentämään äänestysintoa.
LYHYT KOMMENTTI EU-VAALEISTA. Protesti äänet Soinille, äänestysprosentti jäi taas pieneksi, kokoomus ei saanutkaan kaikkea, kepu putosi ja on myös rähmällään vaalirahojensa kanssa, sdp:n oppositiopolitiikka ei ota tulta ja kannatus alaspäin kuin lehmänhäntä, vihreät vielä voimissaan isoissa kaupungeissa, vassit.. Korhonen sai tarpeekseen.. Mitä tilalle? Uusi johtaja ja perusteellinen demokratian uudistaminen puolueen sisällä, sekä korulauseitten tilalle oikeita ihmisten ymmärtämiä asioita...
Siinäpä lyhyt tilannekatsaus ja nyt täytyy alkaa uuden ajan toiminta vassien ohjelmassa, joka johtaa uskottavaan toimintaan ja todellisen vaihtoehdon löytymiseen.
Mielenkiintoisia tutkimuksia on myös esillä. Vihreät ja kommunistit ovat tuoreen tutkimuksen mukaan suurissa poliittisissa kysymyksissä miltei identtisiä puolueryhmiä. Puolueiden eurovaaliehdokkaat ajattelevat samalla, kriittisellä tavalla esimerkiksi markkinataloudesta ja sotilaallisesta liittoutumisesta.
Mitähän tästäkin voisi päätellä? Ainakin sen että vihreät ei taida olla tuosta julkisuudesta kovin mielissään, mutta liekkö iloisia kommunistitkaan? No yleensäkin taitaa olla niin, että puolueohjelmat eivät niin mahdottomasta eroa toisistaan. Tämä on omiaan vähentämään äänestysintoa.
LYHYT KOMMENTTI EU-VAALEISTA. Protesti äänet Soinille, äänestysprosentti jäi taas pieneksi, kokoomus ei saanutkaan kaikkea, kepu putosi ja on myös rähmällään vaalirahojensa kanssa, sdp:n oppositiopolitiikka ei ota tulta ja kannatus alaspäin kuin lehmänhäntä, vihreät vielä voimissaan isoissa kaupungeissa, vassit.. Korhonen sai tarpeekseen.. Mitä tilalle? Uusi johtaja ja perusteellinen demokratian uudistaminen puolueen sisällä, sekä korulauseitten tilalle oikeita ihmisten ymmärtämiä asioita...
Siinäpä lyhyt tilannekatsaus ja nyt täytyy alkaa uuden ajan toiminta vassien ohjelmassa, joka johtaa uskottavaan toimintaan ja todellisen vaihtoehdon löytymiseen.
torstai 14. toukokuuta 2009
Kuntarahoitus
Onpa käymässä niin, että kuntien rahoittajaksi onpi jäämässä vain yksi varteenotettava toimija eli Kuntarahoitus Oy. Muut rahoituslaitokset ovat vetäytyneet näiltä markkinoilta ja jättäneet pelikentän yhdelle toimijalla.
Mikä on Kuntarahoitus Oy?
Kuntarahoitus on kuntien omistama rahoitusyhtiö, jonka tavoitteena on varmistaa kuntasektorille edulliset rahoituspalvelut, sekä ensisijaisesti pyrkii rahoittamaan toimintansa tulorahoituksella, jolla voisi täyttää luottolaitoksille asetetut pääomavaatimukset. Ymmärtääkseni Kuntarahoituksen tulovirta koostuu pääasiassa kuntaobligaatioista. Näillä varoilla, stten rahoitetaan yleishyödyllisiä rakennushankkeita, kuten terveyskeskuksia, päiväkoteja yms.
Tarkemmin jaoteltuna Kuntarahoituksen varainhankinta menee suunnilleen näillä suhteilla:
Kuntaobligaatio (Suomi) 10 %
- Uridashi-yleisölainat (Japani) 7 %
- SSD (Saksa) 4 %
- Benchmark (EUR) 39 %
- Muu mtn (Japani, Aasia..) 40 %
Näitä rahanlähteitä pitäisi hieman käsitteistää ymmärrettävään muotoon. En ota kaikkia käsittelyyn, mutta tuo Uridashilaina jäi sen verran mielenkiintoani kaivelemaan, niinpä katsotaan hieman tarkemmin mitä se tarkoittaa.
Ensiksi minulle tulee koko systeemistä mieleeni vanha "Punaisen Myllyn laulu"
Laulussa sanotaan, että "Money makes the world go around" tai tässä tapauksessa voisi kai sanoa, että "Money go around the world".
Kuntarahoituksen rahat ovat todellisessa maailmankierrossa. Otetaanpa pieni laina Kuntalehden verkkolehdestä:
"Yleisölainoja myyvät Japanissa pääasiassa arvopaperitalot, joista suurimpien konttoriverkosto kattaa koko maan. Lainoja myydään perinteiseen japanilaiseen tapaan myös ovelta ovelle, kuten vakuutuksia.
- Uridashit ovat myynnissä keskimäärin kaksi viikkoa. Sinä aikana yhtiö, jolla on tarjolla tällaisia lainoja, ei saa antaa ulos taloudellisia tunnuslukuja. Keskimääräinen sijoitus on noin 12 800 euroa eli hieman enemmän kuin kuntaobligaatioissa. Useimmat näistä lainoista eivät ole jenimääräisiä.
Tyypillinen japanilainen piensijoittaja on 50-60-vuotias, riskiä karttava henkilö. Erityisesti kotirouvat ovat Reijosen mukaan innostuneet suomalaiseen kuntasektoriin sijoittamisesta.
- Asiakas maksaa sijoituksensa yleensä suoraan tililtä jeneissä ja se kurssataan esimerkiksi tiettyyn Kanadan dollarien määrään, jolla laina ostetaan. Asiakkaalle jää valuuttariski. Laina erääntyy Kanadan dollareissa, Reijonen kuvaa.
Yleisölainamarkkinoilla emittointi on Japanissa luvanvaraista. Lupa on päivitettävä joka vuosi. Paikallinen valtiovarainministeriö vaatii sen uusimiseksi kuvauksen sijoitustuotteen liikkeellelaskijan kotimaan taloustilanteesta, jonka Kuntarahoitus ostaa Kuntaliitolta.
-- Japanissa vahvoilla ovat monikansalliset instituutiot ja valtiot, joilla on parhaimmat luottoluokitukset, kuten Euroopan investointipankki ja meitä vastaavat kunta-alan rahoituslaitokset muista Pohjoismaista, esimerkiksi Ruotsin Kommuninvest."
Globaalia rahataloutta
Näin sitä nähdään yhteiskunnan julkiset toimijat varmoina sijoituskohteina näinä aikoina. Mutta sitten taas kun maailmantalouden rattaat alkavat tuottamaan pikavoittoja osakkeenomistajille lähdetään etsimään paremman tuoton sijoituksia.
Tässä vain jotenkin miettii, että voidaanko globaalia rahatalouden "lainalaisuuksia" lähteä muuttamaan? Miten olisi sellainen ajatus, että rahoitus voitaisiin saada osittain Suomen Pankin omalla rahoituksella? (Tätä mahdollisuutta on syvällisemmin pohtinut mm Lars Österman blogissaan)Valtio on sijoittanut Kuntarahoituksen osakeantiin 20 miljoonaa euroa ja samalla valtio velkaantuu ulkomaille. Tämä velka pitää maksaa takaisin korkoineen ja samalla valuuttaa valuu ulkomaille. Jos tämä hoidettaisiin omalla rahoituksella, niin valuutta jäisi kotimaahan eikä menisi viiskymppiselle japanilaiselle kotirouvalle? (kaikki kunnia japanilaisille ja kotirouville, joita en tietenkään tahdo loukata.)
Tiedetään ettei tämä ole nykyään mahdollista ellei EKP:n säännöksiä muuteta. Myös pelätään inflaatiota jos aletaan tehdä omaa "setelirahoitusta". Jos oman setelirahoituksen mittakaava pysyy tietyssä tasossa en näe tätä inflaatiopeikkoa niin pahana etteikö tätä mahdollisuutta kannattaisi käyttää. Tästä päästään siihen mietintään, että mihin raha ja sen arvo oikein sidotaan nykyajan maailmassa? Brittiläinen kultakantaan perustuva järjestelmä romahti vuonna 1931, mutta se herätettiin uudelleen henkiin vuonna 1944 Bretton Woodsissa, New Hampshiressa pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa. Siellä sovittiin uudistetusta kultakannasta: tärkeimpien talousmahtien kansallisten valuuttojen vaihtokurssit sidottiin dollariin, ja dollari oli muunnettavissa kullaksi kiinteään hintaan, joka oli 35 Yhdysvaltain dollaria unssilta. Keskuspankit olivat valmiita vaihtamaan kansallista valuuttaa dollareiksi ja päinvastoin.
Bretton Woodsin valuuttajärjestelmä romahti vuonna 1971, mistä lähtien tärkeimpien talousmahtien valuutat ovatkin olleet puhtaasti takaukseen perustuvaa rahaa. Jatkona tästä on vielä se ettei sitä oikeaa seteli tai kolikkorahaa ole olemassa, vaan ainoastaan noin 5% maailman rahoista on oikeaa fyysistä rahaa. Muut ovat vain bittivirtoina sähköisessä avaruudessa.
Mikä on Kuntarahoitus Oy?
Kuntarahoitus on kuntien omistama rahoitusyhtiö, jonka tavoitteena on varmistaa kuntasektorille edulliset rahoituspalvelut, sekä ensisijaisesti pyrkii rahoittamaan toimintansa tulorahoituksella, jolla voisi täyttää luottolaitoksille asetetut pääomavaatimukset. Ymmärtääkseni Kuntarahoituksen tulovirta koostuu pääasiassa kuntaobligaatioista. Näillä varoilla, stten rahoitetaan yleishyödyllisiä rakennushankkeita, kuten terveyskeskuksia, päiväkoteja yms.
Tarkemmin jaoteltuna Kuntarahoituksen varainhankinta menee suunnilleen näillä suhteilla:
Kuntaobligaatio (Suomi) 10 %
- Uridashi-yleisölainat (Japani) 7 %
- SSD (Saksa) 4 %
- Benchmark (EUR) 39 %
- Muu mtn (Japani, Aasia..) 40 %
Näitä rahanlähteitä pitäisi hieman käsitteistää ymmärrettävään muotoon. En ota kaikkia käsittelyyn, mutta tuo Uridashilaina jäi sen verran mielenkiintoani kaivelemaan, niinpä katsotaan hieman tarkemmin mitä se tarkoittaa.
Ensiksi minulle tulee koko systeemistä mieleeni vanha "Punaisen Myllyn laulu"
Laulussa sanotaan, että "Money makes the world go around" tai tässä tapauksessa voisi kai sanoa, että "Money go around the world".
Kuntarahoituksen rahat ovat todellisessa maailmankierrossa. Otetaanpa pieni laina Kuntalehden verkkolehdestä:
"Yleisölainoja myyvät Japanissa pääasiassa arvopaperitalot, joista suurimpien konttoriverkosto kattaa koko maan. Lainoja myydään perinteiseen japanilaiseen tapaan myös ovelta ovelle, kuten vakuutuksia.
- Uridashit ovat myynnissä keskimäärin kaksi viikkoa. Sinä aikana yhtiö, jolla on tarjolla tällaisia lainoja, ei saa antaa ulos taloudellisia tunnuslukuja. Keskimääräinen sijoitus on noin 12 800 euroa eli hieman enemmän kuin kuntaobligaatioissa. Useimmat näistä lainoista eivät ole jenimääräisiä.
Tyypillinen japanilainen piensijoittaja on 50-60-vuotias, riskiä karttava henkilö. Erityisesti kotirouvat ovat Reijosen mukaan innostuneet suomalaiseen kuntasektoriin sijoittamisesta.
- Asiakas maksaa sijoituksensa yleensä suoraan tililtä jeneissä ja se kurssataan esimerkiksi tiettyyn Kanadan dollarien määrään, jolla laina ostetaan. Asiakkaalle jää valuuttariski. Laina erääntyy Kanadan dollareissa, Reijonen kuvaa.
Yleisölainamarkkinoilla emittointi on Japanissa luvanvaraista. Lupa on päivitettävä joka vuosi. Paikallinen valtiovarainministeriö vaatii sen uusimiseksi kuvauksen sijoitustuotteen liikkeellelaskijan kotimaan taloustilanteesta, jonka Kuntarahoitus ostaa Kuntaliitolta.
-- Japanissa vahvoilla ovat monikansalliset instituutiot ja valtiot, joilla on parhaimmat luottoluokitukset, kuten Euroopan investointipankki ja meitä vastaavat kunta-alan rahoituslaitokset muista Pohjoismaista, esimerkiksi Ruotsin Kommuninvest."
Globaalia rahataloutta
Näin sitä nähdään yhteiskunnan julkiset toimijat varmoina sijoituskohteina näinä aikoina. Mutta sitten taas kun maailmantalouden rattaat alkavat tuottamaan pikavoittoja osakkeenomistajille lähdetään etsimään paremman tuoton sijoituksia.
Tässä vain jotenkin miettii, että voidaanko globaalia rahatalouden "lainalaisuuksia" lähteä muuttamaan? Miten olisi sellainen ajatus, että rahoitus voitaisiin saada osittain Suomen Pankin omalla rahoituksella? (Tätä mahdollisuutta on syvällisemmin pohtinut mm Lars Österman blogissaan)Valtio on sijoittanut Kuntarahoituksen osakeantiin 20 miljoonaa euroa ja samalla valtio velkaantuu ulkomaille. Tämä velka pitää maksaa takaisin korkoineen ja samalla valuuttaa valuu ulkomaille. Jos tämä hoidettaisiin omalla rahoituksella, niin valuutta jäisi kotimaahan eikä menisi viiskymppiselle japanilaiselle kotirouvalle? (kaikki kunnia japanilaisille ja kotirouville, joita en tietenkään tahdo loukata.)
Tiedetään ettei tämä ole nykyään mahdollista ellei EKP:n säännöksiä muuteta. Myös pelätään inflaatiota jos aletaan tehdä omaa "setelirahoitusta". Jos oman setelirahoituksen mittakaava pysyy tietyssä tasossa en näe tätä inflaatiopeikkoa niin pahana etteikö tätä mahdollisuutta kannattaisi käyttää. Tästä päästään siihen mietintään, että mihin raha ja sen arvo oikein sidotaan nykyajan maailmassa? Brittiläinen kultakantaan perustuva järjestelmä romahti vuonna 1931, mutta se herätettiin uudelleen henkiin vuonna 1944 Bretton Woodsissa, New Hampshiressa pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa. Siellä sovittiin uudistetusta kultakannasta: tärkeimpien talousmahtien kansallisten valuuttojen vaihtokurssit sidottiin dollariin, ja dollari oli muunnettavissa kullaksi kiinteään hintaan, joka oli 35 Yhdysvaltain dollaria unssilta. Keskuspankit olivat valmiita vaihtamaan kansallista valuuttaa dollareiksi ja päinvastoin.
Bretton Woodsin valuuttajärjestelmä romahti vuonna 1971, mistä lähtien tärkeimpien talousmahtien valuutat ovatkin olleet puhtaasti takaukseen perustuvaa rahaa. Jatkona tästä on vielä se ettei sitä oikeaa seteli tai kolikkorahaa ole olemassa, vaan ainoastaan noin 5% maailman rahoista on oikeaa fyysistä rahaa. Muut ovat vain bittivirtoina sähköisessä avaruudessa.
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Pikkuisen Maslowia ja osuuskunta-aatetta
Jos joku on sattunut unohtamaan ystävämme Abraham Maslowin tarveteorioineen, niin laitan tässä listan niistä:
1. Fysiologiset tarpeet
2. Turvallisuuden tarpeet
3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
4. Arvonannon tarpeet
5. Itsensä toteuttamisen tarpeet
Maslowin tarvehierarkiaa on kritisoitu liiallisesta yksinkertaistamisesta ja se ei ottaisi huomioon esimerkiksi elämänkaaren aikana muodostuvia tarpeitten muuttumisia.
Mutta en ota kritiikkiä tässä niin syvälliseen käsittelyyn, vaan annan sen olla pohjana mietintöihini. Olen usein pohtinut tätä tarvehierarkiaa suhteessa ihmiskunnan historiaan ja yhteiskuntien muodostumiseen, sekä siellä toimimiseen. Mutta otetaan hieman maanläheisempi ote ja tutkaillaan omaa lähihistoriaani.
Aikoinani olin perustamassa monialaisia osuuskuntia, joiden päämääränä oli ja on jäsenistönsä ammattitaidon tai omien tuotteiden markkinointi. Ihmisten joiden kanssa rakennettiin osuuskuntia oli näkyvissä kaikki nämä tarvehierarkian portaat.
Mielestäni näiden osuuskuntien jäsenten yhteenliittymän ajatus pohjautui pääsääntöisesti yhteisöllisyyteen. Visio siitä, että yhdessä voimme saada aikaiseksi perustoimeentulon. Tällä toimeentulolla saamme ostettua ruokaa, maksettua vuokraa tai talolainaa (lainan myötä syntynyt koronkiskonta luo tarpeettomasti lisätulon tarvetta ja sitä kautta taas kasvunideologiaa eli kapitalistien haluamaa voiton maksimointia). Toimeentulo ja jäsenistön sosiaalisuus, sekä toisten tukeminen luo turvaa. Samalla yhteisön jäsenet luovat yhteenkuuluvuutta toisiinsa. Arvonanto ja itsensä toteuttaminen tulee luonnostaan omien kättensä työn tai tehtyjen tuotteiden näkemisen kautta.
Osuuskunnan perusideologia lähtee juuri jäsentensä toimeentulon turvaamisesta eikä lähdetä rakentamaan jatkuvan kasvun ideologiaa eli ei tuoteta voittoa siinä perinteellisessä kapitalismin hengessä, jota nykypäivän mantra toitottaa.
Olkoon tuo tekstini jonkinasteisena lähtölaukauksena omiin pohdintoihini, jossa koetan sivuta teorioita unohtamatta maanläheistä käytäntöä... Mietin kuitenkin, että alanko tuottaa ajatuksiani enemmän tuonne nettisivulleni ja blogi olisi ennemmin jokapäiväisen kommentoinnin areena. No mene ja tiedä katsotaan miten tätä tulee jatkettua.
1. Fysiologiset tarpeet
2. Turvallisuuden tarpeet
3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
4. Arvonannon tarpeet
5. Itsensä toteuttamisen tarpeet
Maslowin tarvehierarkiaa on kritisoitu liiallisesta yksinkertaistamisesta ja se ei ottaisi huomioon esimerkiksi elämänkaaren aikana muodostuvia tarpeitten muuttumisia.
Mutta en ota kritiikkiä tässä niin syvälliseen käsittelyyn, vaan annan sen olla pohjana mietintöihini. Olen usein pohtinut tätä tarvehierarkiaa suhteessa ihmiskunnan historiaan ja yhteiskuntien muodostumiseen, sekä siellä toimimiseen. Mutta otetaan hieman maanläheisempi ote ja tutkaillaan omaa lähihistoriaani.
Aikoinani olin perustamassa monialaisia osuuskuntia, joiden päämääränä oli ja on jäsenistönsä ammattitaidon tai omien tuotteiden markkinointi. Ihmisten joiden kanssa rakennettiin osuuskuntia oli näkyvissä kaikki nämä tarvehierarkian portaat.
Mielestäni näiden osuuskuntien jäsenten yhteenliittymän ajatus pohjautui pääsääntöisesti yhteisöllisyyteen. Visio siitä, että yhdessä voimme saada aikaiseksi perustoimeentulon. Tällä toimeentulolla saamme ostettua ruokaa, maksettua vuokraa tai talolainaa (lainan myötä syntynyt koronkiskonta luo tarpeettomasti lisätulon tarvetta ja sitä kautta taas kasvunideologiaa eli kapitalistien haluamaa voiton maksimointia). Toimeentulo ja jäsenistön sosiaalisuus, sekä toisten tukeminen luo turvaa. Samalla yhteisön jäsenet luovat yhteenkuuluvuutta toisiinsa. Arvonanto ja itsensä toteuttaminen tulee luonnostaan omien kättensä työn tai tehtyjen tuotteiden näkemisen kautta.
Osuuskunnan perusideologia lähtee juuri jäsentensä toimeentulon turvaamisesta eikä lähdetä rakentamaan jatkuvan kasvun ideologiaa eli ei tuoteta voittoa siinä perinteellisessä kapitalismin hengessä, jota nykypäivän mantra toitottaa.
Olkoon tuo tekstini jonkinasteisena lähtölaukauksena omiin pohdintoihini, jossa koetan sivuta teorioita unohtamatta maanläheistä käytäntöä... Mietin kuitenkin, että alanko tuottaa ajatuksiani enemmän tuonne nettisivulleni ja blogi olisi ennemmin jokapäiväisen kommentoinnin areena. No mene ja tiedä katsotaan miten tätä tulee jatkettua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)