Kansalaisraati päätöksien tueksi?

Tässä perinteisessä edustuksellisen demokratian vaalihumussa, ja itsekin ehdokkaana, koettaa miettiä aidosti miten kuntalaiset voisivat olla mukana päätöksenteossa muulloinkin, kuin vain vaalien aikana antamassa äänensä edustajalleen.
Tässä voisi ottaa teemoiksi erilaisia lähestymistapoja tähän liittyen. Otetaanpa yksi konkreettinen esimerkki Jyväskylästä.

Jyväskylässä toteutettiin alkuvuodesta 2012 kaksi kansalaisraatia, joiden aiheina
olivat kaupungin hyvä asiakaspalvelumalli ja yleiskaavan täydennysrakentamista koskeva osio. Kansalaisraateihin  oli mahdollista ilmoittautua kahden viikon
ajan verkkolomakkeella tai paperilomakkeella kaupungin palvelupisteissä. Vapaaehtoiseksi ilmoittautui noin 70 kuntalaista, joista asiakaspalvelumallin kehittämistä koskevaan raatiin  valittiin sosiodemografisin perustein (ikä, elämäntilanne, huollettavat omaiset/lapset) 18 osallistujaa. Työskentelyssä pysyi mukana
loppuun asti 14 raatilaista.


Asiakaspalvelumallia kehittäneen kansalaisraadin tehtävänantona oli tuottaa visio siitä, mitä on hyvä asiakaspalvelu, miten se tapahtuu ja mitkä ovat sen elementit.
Kansalaisraati kokoontui kolmena arkiaamupäivänä, joista ensimmäisenä tutustuttiin tehtävänantoon, kuunneltiin asiantuntijaesityksiä ja keskusteltiin alustavasti aiheesta. Toisena päivänä asiantuntijapaneelin jälkeen aloitettiin julkilausuman teemojen työstäminen. Kolmantena päivänä teemoista koottua julkilausuman runkoa muokattiin pienryhmissä ja viimeisteltiin lopullinen teksti yhdessä. Pienryhmäkeskusteluissa oli moderaattorin lisäksi läsnä asiantuntijaedustaja,
joka pystyi tarvittaessa vastaamaan välittömästi osallistujien kysymyksiin.


Raati päätyi esittämään  useita toimenpiteitä muun  muassa kuntalaisten yhteydenottoihin, tiedottamiseen ja yhteispalveluverkkoon liittyen. Julkilausuma luovutettiin tulevaisuus- ja kaupunkisuunnittelulautakunnalle sekä Uusi asiakaspalvelumalli -projektiryhmälle tiedotustilaisuudessa, jossa oli läsnä median edustajia, virkamiehiä, luottamushenkilöitä ja kansalaisia. Tämän lisäksi julkilausuman
vastaanottaneet tahot järjestivät raatilaisille keskustelutilaisuuden, jossa käytiin
läpi, mitä julkilausuman ehdotuksista otetaan valmisteltavaksi ja millä perusteella osa ehdotuksista jätetään toteuttamatta (lähde:kansalaisfoorumit edustuksellisessa demokratiassa)


Mielestäni tällaiset aidot lähestymistavat, jossa mukana kuntalaisia sekä asiantuntijoita antavat paljon eväitä sitten kun tulee oikea päätöksenteon aika. Näillä erilaisilla uusilla osallistumisvälineillä saataisiin aitoa kanssa käymistä ja lähestymistä viranhaltijoihin sekä luottamushenkilöihin.

Me asukkaat olemme kunta

Kunnat ja niiden hallintorakenteet perustuvat voimakkaaseen kunnalliseen itsehallintoon. Tälle itsehallinnolle on keskeisintä se, että paikallishallinto on kuntalaisten omaa hallintoa eikä ylhäältä annettua. Tähän liittyy vahva demokraattinen valta ja vastuu esimerkiksi palveluiden järjestämisestä sekä verotusoikeudesta.

 Ihmiset ovat kylissä ja kunnissa osallistuneet, toimineet ja vaikuttaneet haluamallaan tavalla yhteisönsä toimintaan. Myös ideat ovat lähteneet ihmisten toiveista ja tarpeista heidän omissa lähiyhteisöissään ja siten toiminta on ihmisten näköistä ja kokoista. Paikallisuus on yksi suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä ja siitä ponnistaa myös vahva lähidemokratian henki. Tällaisesta paikallisuudesta ei ole syytä luopua, vaan sitä pitää vahvistaa.

Meillä kuntalaisilla pitää olla mahdollisuus aitoon kuulemiseen ja päätöksentekoon vaikuttamiseen lähipalveluittemme järjestämisessä. Esimerkiksi terveyspalveluiden, peruskoulun, päivähoidon joukkoliikenteen ja muiden lähipalveluiden tulee tukea kuntalaisten arkea ja asiointia.

On myös huomioitava, että peruspalveluiden perusta pitää olla julkisessa palvelutuotannossa, jolloin päätöksenteko on läpinäkyvämpää, kuin ulkoistetuissa yksityisissä liiketoiminnoissa, jossa vedotaan liikesalaisuuteen. 

Varsinkin osa sosiaali- ja terveyspalveluissa toimii nykyään ulkomaisten pääomasijoittajien suuryhtiöitä, jotka voivat kiertää Suomen verottajaa ottamalla lainaa veroparatiisilta rekisteröidyiltä emoyhtiöltä, vaikkei sitä tarvittaisikaan. Korko sovitaan sopivan suureksi ja Suomen yhtiö maksaa tätä lainaa sekä korkoja emoyhtiölleen. Tällöin tämä Suomen tytäryhtiön tulos voidaan painaa vaikka tappiolle ja tällä tempulla yhtiön ei tarvitse maksaa Suomeen yhtään yhteisöveroa.

Hankinnoissa onkin syytä huomioida paikallisten toimijoiden tasa-arvoiseen mahdollisuuteen päästä kilpailemaan esim. tavara- ja rakentamishankkeissa. Hyvänä esimerkkinä toimivat Kiuruvedellä lähiruokahankinnat, josta on otettu oppia jo useammissa kunnissa.

Lähipalveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen pitää siis olla mahdollisuus vaikuttaa ja siten päätöksentekoa ei saa viedä kauas paikallistasosta. Tätä viestiä on viety myös hallituspuolueiden suuntaan, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei pakkoliitoksia hyväksytä. Näin merkittävissä asioissa on syytä avata kunnon kansalaiskeskustelu, johon pitää tuoda avointa tietoa liitoksen vaikutuksista sekä järjestää kansalaisäänestys.

Pieni lisäys keskusteluun nousseesta ”hyvä veli/sisko verkostosta”; Tällaiseen systeemiin voi olla vaara joutua, jos kunnalliseen päätöksentekoon muodostuu pienen piirin päätöksentekoelin. Tällainen saattaa johtaa oligarkiaan eli harvainvallan muodostumiseen, joka voi näivettää demokratian ja ihmisten luottamuksen tasapuoliseen kohteluun päätöksenteossa.Tällaista ei pidä päästää syntymään. Meidän on tavoiteltava avointa demokratiaa, johon kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua. Siksi toivon, että mahdollisimman moni, joka vähänkin harkitsee ehdolle lähtöä, sen tekisi ja itse äänestysaikaan käyttäisi myös äänioikeuttaan. 

"Mitkä ovat Suomen kasvun lähteet?"

Eduskunta on tekemässä tulevaisuus 2030 selontekoa ja ilmeisesti joka viikko annetaan kysymys, joka liittyy jotenkin teemaan. Koetan heittää pienen ihmisen ajatuksia, visioita ja kritiikkiä näihin teemakysymyksiin.

 Pääministerimme Jyrki Katainen heitti tähän keskusteluun ensimmäisen kysymyksen mitkä ovat Suomen kasvun lähteet?

Itse olen koettanut etsiä muitakin näkemyksiä nykyaikaisen käsitykseen jatkuvan kasvun luonnonlakimaiseen välttämättömyyteen. Nykyiseen tilanteeseen ei ole nähty toisenlaisia mahdollisuuksia yhteiskunnan kehittämiseen. Kasvu terminä voitaisiin myös sitoa henkiseen, kulttuurilliseen ja sosiaaliseen sekä luonnonvarojen yhteyteen, eikä pelkästään talouteen. Varsinkin bruttokansantuotteen mittarit pitäisi lähteä uudistamaan kohti aidon kehityksen mittarointiin. Tätähän on jo mietitty eriasiantuntijoiden tahoilta ja näissä indikaattoreissa otetaan huomioon kuluttajien hyvinvoinnin tasoon vaikuttavia tekijöitä rahamääräisenä ja ohjaavat päätöksentekijöiden huomioita talouden lisäksi sosiaalisiin ja ekologisiin tavoitteisiin. Näissä uusissa indikaattoreissa otettaisiin huomioon myös  yksityisen ihmisen kotona tehdyn työn yms. Näkisin, että tässä tulevaisuusselonteossa on laajennattava kasvun määritelmää, jossa otetaan huomioon nämä uudet indikaattorit.

Lyhytnäköiset kasvun lähteet saattavat perustua vielä kolmenkymmenen vuoden kuluttuakin vanhoihin kulutukseen perustuviin seikkoihin, jossa edelleen individualistinen tavaramarkkinat jylläävät. Tästä on kyllä näköpiirissä taantumaa ja palautumista toisenlaiseen yksilölliseen ja/tai sosiaalisiin yhteisöllisiin elämänmuotoihin.  Uudet kasvunlähteet tulevat mahdollisesti perustumaan sosiaaliseen rakenteisiin, kestäviin teknologeihin perustuviin strategisiin investointeihin, jossa huomioidaan ekosysteemien monimuotoisuuden ylläpito ja suojelu.

Mielenkiintoinen kehitysskenaario on, että tulemmeko näkemään uusien sukupolvien ubiikkiyhteiskunnan, jossa teknologia on aina läsnä älykkäine vaatteineen ja taloineen, jossa verkottunut yhteisö käyttää virtuaalirahaa, jossa on huomioitu yllämainittu uudistettu bruttokansantuote? Mutta ehtiikö sitä ennen tulla luonnonvarojen mitta täyteen? Ihmismassan lisääntyessä tarvitaan yhä enemmän viljavaa maata ja puhdasta vettä, josta on jo nyt näköpiirissä selviä kriisin aineksia. Uuden teknologian kehittämiseen tarvitaan kuitenkin luonnonvaroja ja energiaa. Vaikka on myös sellaisiakin näkökulmia, että teknologia tulee yhä ympäristöystävällisemmäksi, jonka tekemiseen sekä käyttämiseen menisi yhä vähemmän energiaa/luonnonvaroja verrattuna nykytekniikan kehittämiseen.

Keskittämisen vimmassa ei saa unohtaa ihmistä

Olemme jatkuvan muutosmyrskyn kourissa. Historian kirjoihin tulevaisuudessa varmaan kirjoitetaan tästä aikakaudesta, että se oli keskittämisen ja suurien yksiköiden valtakausi. Tarinaan voi tulla myös lisäys suuresta talouskriisistä ja euron kamppailusta.  Voitaneen kuitenkin jo todeta, että meillä on käynnissä valtaisa keskittäminen ja isojen yksikkökokojen aika. Näitä muutoksia perustellaan taloudellisuus ja tehokkuusajattelulla. Tämähän koskee niin kaupan, maatalouden, terveyden ja sosiaalihuollon kuin myös valtion sekä nyt myös kunnallishallinnon rakenteita.

Matti ja Maija Meikäläinen tarvitsee nykyaikana erilaisia palveluita elonkiertonsa aikana. Näitä palveluitahan on lukuisa joukko; sosiaali- ja terveys, kunnan/valtion lupa ja infrapalvelut, apteekki, pankki, Kela, päivähoito, peruskoulu jne. Elämänkierron aikana meillä on erilaisia palveluiden tarpeita joihin pitää vastata. Ja jos tätä heijastaa nykypäivään, niin kysymys kuuluu miten, mistä ja millä tavoin sekä millä hinnalla näitä palveluita kansalainen sitten saa? Osaa näistä palveluista on rakennettu nettiverkostojen varaan, joissa jo saadaan paljon sähköisiä palveluita. Osa ihmisistä osaakin jo käyttää hyvin luovasti näitä sähköisiä palveluita ja lapsillemme nämä alkavat olla jo normaalia toimintaa. Myös haja-alueen saaminen laajakaistan piiriin parantaa mahdollisuuksia käyttää virtuaalipalveluita. Mutta meidän on muistettava huolehtia, niistäkin jotka eivät pääse näihin virtuaaliverkkoihin, joko taloudellisen tai jonkun muu syyn takia. On myös muistettava, että nykyaikainen sähköinen maailma on hyvin haavoittuvainen ja voi saattaa koko yhteiskunnan halvauksen tilaan.

Voidaanko siis saada aitoa lähidemokratiaa ja vaikuttavuutta suurissa toimintayksiköissä? Miten turvataan ihmisten ja perheiden näkemykset niille päätöksen tekijöille, jotka vaikuttavat meidän lähipalveluihin?

Tätä huolta palveluiden laadusta ja saatavuudesta kuuluu huoltoaseman kahvipöytä keskusteluissa kuin myös terveyskeskuksen labran odotustilassa. Meillä on vielä kohtuullinen hyvinvointiyhteiskunta (vai onko?) johon liittyy yhteiskunnan järjestämiä palveluita vauvasta – vaariin ja meillä pitää olla oikeus saada sanottavamme näiden palveluiden saatavuuteen ja laatuun. Tähän ihmisten kuulemisen parantamiseen luen myös palveluiden tuottajien henkilöstön kuulemisen. Meidän on pidettävä huoli, että lasten ja vanhusten parissa työskentelevät jaksavat tehdä työtänsä, jotta meillä olisi vielä jatkossakin työntekijöitä.

Valtiovallan ei siis tule sanella kuntaliitoksia. Liitokset on tultava vapaaehtoisesti ja on pidettävä huoli, että suuremmat keskuskunnat eivät sanele lähipalveluiden ja elinkeinoelämän kehittämisen suuntia yksipuolisesti. Palveluita tulee kehittää kuntalaisten omasta näkökulmasta käsin ja näissä palvelurakenteissa on pyrittävä varmistamaan tasa-arvoinen palvelutarjonta sekä kuntalaisten yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet oman alueensa palveluihin.  Tasa-arvoisen palvelutarjonnan perusta on julkiset palvelut, joita ei saa ideologisista syistä yksityistää kansainvälisille firmoille, joiden voitot menevät ulkomaille kasvottomille pääomasijoittajille. 

Annetaanko nuorten kehitykselle aikaa?

Taloussanomien juttu "pojat eivät ehdi kasvaa ja vahvistua" antaa pohjaa ajattelulle, että annammeko aikaa nuorille kehittyä siinä tahdissa, jonka luonto on heille antanut?

En mahdottomasti lähde näitä karmeita yksilötapauksia syvää luotaamaan. Asioitten liiallinen mässäily mediassa on tarpeetonta. Mutta asiallisesti käsiteltynä voitaneen tulkita jotain, jotta jokainen voisi kohdaltaan miettiä missä maailmassa me nykyään oikein elämme ja sitten voimme miettiä voimmeko tehdä näille asioille jotain?

Ihmisethän ovat rakentaneet tämän yhteiskuntarakenteen, jotka näyttävät perustuvan jatkuvaan tehokkuusajatteluun. Nopeasti koulusta jatkokoulutukseen ja sitten työhön tai yrityksien perustamiseen jne eli pyrkimys jatkuvaan ja nopeaan talouskasvuun. Mutta kuinka moni pohtii, että ihmisyksilö tarvitsee tietyn ajan kehittyäkseen lapsuudesta nuoruuteen? Tähän kehityskaareen kuuluu sosiaaliset kontaktit iloineen ja suruineen, jossa koetaan pettymyksiä. Mutta nämä pettymykset ovat osa kasvuprosessia, joka kasvattaa sitä kuuluisaa "luontoa" eli itsetuntoa. Nämä ovat elämän perusasioita, joita ei pitäisi päästää taloustehokkuusajattelun alle. 

elämänkaaren mitassa pitäisi tavoitella onnellisuutta ja hyvinvointa eikä yksinomaan taloudellista kulta-aarretta

Vaikka valtaosa ihmislapsista pääsee kiinni nyky-yhteiskunnan nopeasta sykkeestä, niin osa putoaa rattailta ja heidän nostamiseksi takaisin onkin jo haasteellista, jos siinä myöhästytään. Ihmiselon kasvu lapsuudesta nuoruuteen ja yhteiskunnan jäseneksi vaatii tietenkin koko paletin toimivuutta eli perheen ja koulun sekä muun yhteisön yhteistyökykyä toimia lapsen parhaaksi. Peruskoulumaailmaakin kritsoidaan sen irrallisuudesta  arkimaailmasta, kuten Anna Kontula tässä kirjoituksessaan - "lapset eivät ole säilytysongelma" - toteaakin.

Summasummarum tarvitsemme aitoa välittämistä ja emme saa päästää elämäämme siihen pisteeseen, että palvomme pelkästään rahatalouden kultaista härkää, jossa heikommat päästämme sortumaan elontiellä.

valtuuston kokous 10.4.2012

Kiuruveden valtuusto antoi kuntarakennetyöryhmän selvitykseen odotetun kielteisen kannan. Analyysia asiasta kävin edellisessä bloggauksessani kuntalaisen ja valtuutetun mietteitä. Tärkeää asiaa oli myös Ylä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa, joka hyväksyttiin valtuustostamme vuosille 2012 - 2015.

Hyvinvointisuunnitelmassa on hyvin kattavasti ajateltu moniammatillisia näkökulmia Ylä-Savon alueelta. Kiteytettynä Ylä-Savossa ollaan pienien ja mittakaavaltaan inhimillisiä asuinympäristöjen kanssa tekemisissä, jotka ovat puhtaita, turvallisia ja rauhallisia kasvuympäristöjä lapsille ja nuorille. Täällä on meillä paljon harrastusmahdollisuuskia, puistoja, virkistys ja ulkoilualueita. Alueella on laaja kuntien, niiden hallintokuntien ja sidosryhmien välinen yhteistyö, jotka antavat hyvän perustan ylläpitää ja kehittää lasten ja nuorten hyvinvointia alueella.

Näistä hyvistä  pohjista huolimatta meillä on lasten ja nuorten hyvinvoinnissa ongelmia:
Väestön polarisoituminen: hyvinvoivat perheet ja perheet, joilla ongelmat kasaantuvat. Mukaan on tullut uusavuttomuutta  ja toisen polven työttömyyttä. Nuorten terveydentila on heikentynyt (masennusta, päihteiden käyttöä, tupakka, lihavuus, syömishäiriöt, liikunnan vähäisyys). Nuorilla havaitaan syrjäytymistä, yksinäisyyttä, nettiriippuvaisuutta, rikollisuutta, koulupudokkaita ja työttömyyttä. Vanhemmuuden puute ja sitä kautta lastensuojelutarpeiden lisääntymistä. Nuorten osallisuuden ja kuulemiseen vähäisyyttä.

Näihin ongelmiin pyritään tällä hyvinvointisuunnitelmalla pureutumaan ja se sisältääkin palveluittain laaditut kehittämistavoitteet, toimenpiteet, vastuutahot ja aikataulut. Näihin toimenpiteisiin pitääkin tarttua, mutta ne vaativat oikeaa resussien kohdentamista ja tarvittaessa lisätä niitä. Seurantaa pitää tehdä, että kyseinen suunnitelma ei jää paperiksi hyllyyn. Tarkoituksena onkin, että hyvinvointisuunnitelman työryhmät kokoontusivat vähintään kerran vuodessa arvioimaan tavoitteiden toteutumisen astetta.

Tärkeänä tavoitteena näen ennaltaehkäisevän työnmerkityksen korostamisen kyseisessä hyvinvointisuunnitelmassa ja se että tavoitteet viedään myös kenttätyöhön asti sekä toimintaan ohjataan riittävästi resursseja!