Vaalien jälkilöylyjä

No nyt ne ovat taasen pidetty yhdet kuntavaalit. Periaatteessa homma eteni pääosin käsikirjoituksen mukaisesti, jos ajatellaan oman ehdokasryhmämme vaalityön hedelmiä täällä Kiuruvedellä. On selvä, että isolla vaalityöllä ja ihmisten parissa toimiminen tuo hyvää tulosta, kun vielä muistetaan jatkaa samalla linjalla myös vaalien jälkeen. Äänestysprosentin putoaminen on jatkuva huoli, vaikka Kiuruvedellä päästiinkin hieman yli 60%:iin. On tärkeää alkaa ajatella uudella tavalla, jolla ihmisten luottamus edustuksellisen demokratiaan saataisiin paranemaan. Mutta sekään ei yksin riitä, vaan on lähdettävä etsimään käytäntöjä, jossa saamme kuntalaiset keskustelemaan ja osallistumaan eri päätöksenteon vaiheisiin. Tässä voidaan käyttää keskustelevan (deliberatiivisen)demokratian keinoja tai vaikka osallistuvaa budjetointia. Mutta myös lehti- ja sosiaalisen median kautta tapahtuva analyyttinen kirjoittelu auttaa hahmottamaan kuntalaisille päätöksenteon taustoja ja perusteluita.

Vaalipäällikkönä oli kova haaste saada kaikki palikat kohdalleen ja jälkeenpäin analysoitaessa huomaa mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai mihin olisi pitänyt panostaa. Mutta loppujen lopuksi valtuutettujen määrän samana pysyminen oli voitto, vaikka ennakkovaalituloksien perusteella tuntui yksi lisäpaikkakin olevan ulottuvillamme.     Kiuruveden vasemmistolle syntyi hieno porukan yhteishenki, jolla teimme hienon vaalituloksen. Tästä suuri kiitos kaikille ehdokkaille ja tukijoukoilla ja ennenkaikkea äänestäjille, jotka ovat luottamuksen osoituksena meitä äänestäneet. On tärkeää, että yhteydenpito jatkuu niin kuntalaistemme, kuin myös niitten ehdokkaiden kanssa, jotka eivät tällä kertaa päässeet valtuustoon. Työtämme tarvitaan Kiuruveden lähipalveluiden turvaamiseksi ja tulevissa haasteissa yhteistyönkättä on pystyttävä ojentamaan yli puoluerajojen.  (Linkki: uudet valtuutetut)

Valtuutetun toimintaympäristöstä työhyvinvointi on lapsipuolen asemassa

Toimiessani ensimmäistä valtuutetun toimintakautta tiesin jo heti alussa, että kunnan luottamushenkilön on laajennettava ymmärrystään asoita päätettäessä. Tässä tekemässäni käsitekartassa hahmotin muutamia perustoimintoja, joiden kanssa valtuutettu painii. Laitoin myös mukaan huutomerkillä varustettuna työhyvinvointikäsitteen, joka tietenkin kuntasektorilla kuuluu tuohon viranhaltija ja lautakunta lokeroon.  Mutta halusin sen nostaa tuohon muiden toimintojen rinnalle.(huomioitavaa on, että tässä ei ole tietenkään kaikki valtuutetun toimintaympäristössä olevat asiat ja jokaiseen laatikkoon voidaan lisätä alatoimintoja)

pieni otos valtuutetun toimintaympäristöstä

Miksi valtuutetut ovat suhtautuneet hieman varauksellisesti työhyvinvointiin?

Perinteellisesti muut asiat vievät huomion päätöksenteossa, jotka ovat tietenkin myös tärkeitä. Usein on myös niin, ettei nähdä, että työhyvinvointi on yläkäsite, jonka alle sijoittuu sitten perinteellinen työsuojelu ja työturvallisuus (työsuojelun ja turvallisuuden saralle on noussut sisäilmaongelmat, jotka ovat ehdottaman tärkeitä myös henkilöstön ja muitten kiinteistössä asioivien turvallisuudelle.Sitä ei saa vähätällä, mutta ei saa myöskään vähätellä muita työhyvinvointiin liittyviä seikkoja!)  Kevalla (Kuntien eläkevakuutus) on asiaa hieman valottanut tutkimus- ja kehitysjohtaja Pauli Forma: 

Muut asiat vievät huomion päätöksenteossa

• Asiaa ei ehkä tunneta, merkitystä ei ymmärretä

• Käsitykset toiminnasta ehkä vanhanaikaisia

• Työkyky- ja työhyvinvointiasioita koskeva informaatiovirta ei 

ehkä tavoita päättäjiä

• Johtamisjärjestelmä ei sisällä työhyvinvointi- ja 

työkykynäkökulmia

– tavoitteet, mittarit, arviointi

Miksi valtuutetun tulisi kiinnostua kuntatyöntekijän työhyvinvoinnista?

• Työhyvinvointi vaikuttaa kuntapalvelujen tuloksellisuuteen.

• Työhyvinvoinnin ongelmat aiheuttavat merkittäviä 

kustannuksia työnantajille. 

• Työhyvinvointi rakentaa kunnan rekrytointikykyä, joka vain 

korostuu tulevaisuudessa.

• Kiinnostukseen vaikuttaa valtuutetun tausta, 

perehtyneisyys, kiinnostuksen suuntautuminen.

Suoria vaikutuksia kunta ja kuntayhtymien työelämän kentällä ovat mm:

Työpaikalla työkyvyttömyyskustannuksien suora vaikutus, kuten sairausajan palkat, työkyvyttömyyseläkemaksut, työtapaturmamaksut ja työterveyshuolto. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeet maksavat kunnallisessa eläkejärjestelmässä kokonaisuudessa noin 440 miljoonaa 

euroa (v. 2010). Tämän lisäksi tulevat Sairauspoissaolojen kustannukset, varhaiseläkemenoperusteiset ja työtapaturmamaksut sekä työterveyshuollon kustannukset (Työterveyshuollon menot ovat usein ns. sairauteen liittyvien jo tapahtuneiden asioiden menoja, kun suhteen pitäisi olla ns. ennakoivissa toimissa)

Asiakkaiden valossa tämä liittyy tyytyväisyyteen tuotettuun palveluun. Esimerkiksi henkilöresurssien vajavaisuuden takia ei kunta tai kuntayhtymä enää voi täyttää antamaansa palvelulupausta. 

Työkyvyttömyys, osittainenkin ,vaikuttaa heti työn sujumiseen ja prosessien toimivuuteen. Tällainen voi lisätä välillisesti työn tuottamisen kustannuksia. 

Henkilöstölle toisten työkyvyn aleneminen ja jopa henkilöstömäärän väheneminen aiheuttaa tietenkin työtyytyväisyyden menettämistä ja kuormittumisen lisääntymistä. Työntekijät voivat lähteä hakeutumaan parempiin työpaikkoihin ja siten vaihtuvuus lisääntyy, joten työntantajasta tuleva mielikuva on myös merkityksellinen työntekijöiden pysyvyyden sekä rekrytoinnin osalta.

Työhyvinvointi vaikuttaa siis monesta suunnasta organisaation toimintaan ja tuloksellisuuteen. Toivonkin, että kaikki valtuutetut perehtyisivät myös työhyvinvointikäsitteeseen ja sen merkitykseen kuntasektorin toiminnoissa!

Savon yrittäjien vaalipaneelissa Kiuruvedellä elokuussa

 Olin  varmaan yksi Kiuruveden ensimmäisten vaalipanelistien joukossa 6.8.2012. Tämä paneeli eteni kuin juna ja oli asiallisella linjalla. Hyviä asioita tuntui olevan se, että yritysilmapiiri Kiuruvedellä on kohentunut ja elinkeinopalvelut ovat pääosin kunnossa. Ylä-Savon Sotelle peräänkuulutettiin omaa hankintastrategiaa ja miten sekä kenen voimin palveluja tuotetaan. Tässä olin samoilla linjoilla, että strategia pitää olla. Mutta palvelutuotanto on hyvä pitää pääosin julkisen tuotannon toimintoina ja jos hankintatoimen kautta jotakin hankitaan on paikallisyrittäjillä oltava tasa-arvoinen mahdollisuus olla mukana kilpailussa.

Paljon asioita jäi itseltäni sanomatta. Ehdin ottaa esille pienyrittäjän mahdollisen sijaispalvelun, jota pitäisi kehittää esimerkiksi oppilaitoksien ja te-toimistojen kanssa yhteistyössä. Mukaan otettaisiin tietenkin myös yrittäjien omat verkostot. Paikallistalouden kehittäminen ja laaja-alaistaminen eri toimialoille on myös peruskunnan kannalta hyvä asia. Mutta tämä tarkoittaa myös panostusta yrittäjien sosiaali- ja terveyden sekä työhyvinvointiin aivan samalla tavalla kuin työntekijä puolellakin. On myös selvä ettei saisi sallia sellaista näennäis tai pakkoyrittäjyyttä joka ei tuo riittävää toimeentuloa ja aiheuttaa yrittäjän loppuun palamisen.

Tilaisuuden alusti Savon Yrittäjien toimitusjohtaja Eino Fagerlund ja paneeliin osallistuivat (vasemmalta) Lauri Tossavainen (krist), Markku Ruotsalainen (vas), Erkki Rantakuusi (kok), Unto Harmoinen (kesk), Toivo Karjalainen (sd) ja Anne Roponen (vihr). Kuvaus Juha Halonen tilaisuus pidettiin jo 6.8.2012.

Tämän vasemmistoliiton linjaaman listan asioita olisin tuonut esille jos vain olisi ollut enemmän puhemahdollisuuksia (hyvä pienyrittäjäohjelma löytyy tästä) Nämä tietenkin liittyy enemmän valtakunnan linjauksiin, kuin kuntapolitiikkaan. Mutta ovat kuitenkin akuutisti läsnä meilläkin Kiuruvedenkin pien- ja yksinyrittäjien keskuudessa, joten luettelen muutamia ydinkohtia vasemmiston yrittäjäohjelmasta tähän:

Kun yritystä ei kokonaan lopeteta ja poisteta rekistereistä, mutta tosiasiallinen toiminta loppuu, tulee yrittäjien päästä nopeammin kuin 4 kuukaudessa työttömyysturvan ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden piiriin. 4 kuukauden odotusaika tulee lyhentää 1 kuukauteen. Yrittäjiltä ansiosidonnaisen päivärahan piiriin kuuluminen edellyttää 18 kuukauden yrittäjyyttä ja työttömyyskassan jäsenmaksun maksamista. Yrittäjien ja työntekijöiden työssäoloehtoa on lyhennettävä ja niiden keskinäistä eroa olisi saatava kavennettua.

Yrittäjien puolisoiden työttömyysturvaa pitää parantaa niin, että oikeus työttömyysturvaan ja työttömäksi työnhakijaksi määrittelyyn perustuu todelliseen työmäärään ja tulojenhankkimismahdollisuuteen yrityksessä.

Yrittäjien starttiraha pitää nostaa 750 euroon kuukaudessa ja sitä tulee voida myöntää tarvittaessa, vaikka yritystoiminta olisikin aloitettu jo aikaisemmin.
.
Vanhemmuuden kustannuksia on tasoitettava erikokoisten yritysten ja työnantajien kesken vanhempainrahastolla.Osakeyhtiöllä ja henkilöyhtiöllä on oikeus vähentää kustannukset, jotka aiheutuvat työntekijän tai yrityksessä työskentelevän osakkaan tai yhtiömiehen sairastuneen lapsen hoitajan palkkaamisesta. Toiminimellä toimiva pienyrittäjä on asetettu muista poikkeavaan asemaan siten, että hänelle ei myönnetä verotuksessa vähennystä hänen palkatessaan hoitajan hoitamaan sairastunutta lastaan.

Pienyrittäjien asema vaatii tässä tapauksessa parannuksia, koska heille lapsen sairastumisesta aiheutuvat rasitteet ovat suhteessa suurempia kuin muilla. Lapsen sairastuessa yrittäjän pitää saada palkata joko hoitaja lapselle kotiin ja saada vähennettyä verotuksessaan lapsen hoitamisesta aiheutuneet kulut tai jäädä itse hoitamaan kotiin sairasta lastaan - mikäli se on mahdollista - ja saada KELA:sta sairauspäivärahaa. Tähän avuksi voisi tulla myös sijaispalvelu, jonka toiminta olisi valtakunnan tasolla saatava vakinaistettua. Yrittäjien omaa  sairaspäivärahan omavastuuaikaa tulisi lyhentää yhteen päivään.

Yrittäjille ja elinkeinoharjoittajille on taattava vähintään yksi vapaapäivä viikossa ja varmistettava lainsäädännöllä sekä viranomaisvalvonnalla, että kauppakeskukset eivät voi sopimuksilla pakottaa yrittäjiä pitämään liikettään auki seitsemänä päivänä viikossa.

Paljon on siis kehittämistä pien- ja yksinyrittäjien sosiaaliturvaan. Yrittäjäriski on aina olemassa ja usein se tiedostetaankin. Mutta paljon on myös sanottavana eri neuvonta ja rahoittaja yhteisöiltä, jotta aloittavien yrityksien lähtökohdat ja tulevaisuuden haasteet tulisi aidosti esille.

.

Kansalaisraati päätöksien tueksi?

Tässä perinteisessä edustuksellisen demokratian vaalihumussa, ja itsekin ehdokkaana, koettaa miettiä aidosti miten kuntalaiset voisivat olla mukana päätöksenteossa muulloinkin, kuin vain vaalien aikana antamassa äänensä edustajalleen.
Tässä voisi ottaa teemoiksi erilaisia lähestymistapoja tähän liittyen. Otetaanpa yksi konkreettinen esimerkki Jyväskylästä.

Jyväskylässä toteutettiin alkuvuodesta 2012 kaksi kansalaisraatia, joiden aiheina
olivat kaupungin hyvä asiakaspalvelumalli ja yleiskaavan täydennysrakentamista koskeva osio. Kansalaisraateihin  oli mahdollista ilmoittautua kahden viikon
ajan verkkolomakkeella tai paperilomakkeella kaupungin palvelupisteissä. Vapaaehtoiseksi ilmoittautui noin 70 kuntalaista, joista asiakaspalvelumallin kehittämistä koskevaan raatiin  valittiin sosiodemografisin perustein (ikä, elämäntilanne, huollettavat omaiset/lapset) 18 osallistujaa. Työskentelyssä pysyi mukana
loppuun asti 14 raatilaista.


Asiakaspalvelumallia kehittäneen kansalaisraadin tehtävänantona oli tuottaa visio siitä, mitä on hyvä asiakaspalvelu, miten se tapahtuu ja mitkä ovat sen elementit.
Kansalaisraati kokoontui kolmena arkiaamupäivänä, joista ensimmäisenä tutustuttiin tehtävänantoon, kuunneltiin asiantuntijaesityksiä ja keskusteltiin alustavasti aiheesta. Toisena päivänä asiantuntijapaneelin jälkeen aloitettiin julkilausuman teemojen työstäminen. Kolmantena päivänä teemoista koottua julkilausuman runkoa muokattiin pienryhmissä ja viimeisteltiin lopullinen teksti yhdessä. Pienryhmäkeskusteluissa oli moderaattorin lisäksi läsnä asiantuntijaedustaja,
joka pystyi tarvittaessa vastaamaan välittömästi osallistujien kysymyksiin.


Raati päätyi esittämään  useita toimenpiteitä muun  muassa kuntalaisten yhteydenottoihin, tiedottamiseen ja yhteispalveluverkkoon liittyen. Julkilausuma luovutettiin tulevaisuus- ja kaupunkisuunnittelulautakunnalle sekä Uusi asiakaspalvelumalli -projektiryhmälle tiedotustilaisuudessa, jossa oli läsnä median edustajia, virkamiehiä, luottamushenkilöitä ja kansalaisia. Tämän lisäksi julkilausuman
vastaanottaneet tahot järjestivät raatilaisille keskustelutilaisuuden, jossa käytiin
läpi, mitä julkilausuman ehdotuksista otetaan valmisteltavaksi ja millä perusteella osa ehdotuksista jätetään toteuttamatta (lähde:kansalaisfoorumit edustuksellisessa demokratiassa)


Mielestäni tällaiset aidot lähestymistavat, jossa mukana kuntalaisia sekä asiantuntijoita antavat paljon eväitä sitten kun tulee oikea päätöksenteon aika. Näillä erilaisilla uusilla osallistumisvälineillä saataisiin aitoa kanssa käymistä ja lähestymistä viranhaltijoihin sekä luottamushenkilöihin.

Me asukkaat olemme kunta

Kunnat ja niiden hallintorakenteet perustuvat voimakkaaseen kunnalliseen itsehallintoon. Tälle itsehallinnolle on keskeisintä se, että paikallishallinto on kuntalaisten omaa hallintoa eikä ylhäältä annettua. Tähän liittyy vahva demokraattinen valta ja vastuu esimerkiksi palveluiden järjestämisestä sekä verotusoikeudesta.

 Ihmiset ovat kylissä ja kunnissa osallistuneet, toimineet ja vaikuttaneet haluamallaan tavalla yhteisönsä toimintaan. Myös ideat ovat lähteneet ihmisten toiveista ja tarpeista heidän omissa lähiyhteisöissään ja siten toiminta on ihmisten näköistä ja kokoista. Paikallisuus on yksi suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä ja siitä ponnistaa myös vahva lähidemokratian henki. Tällaisesta paikallisuudesta ei ole syytä luopua, vaan sitä pitää vahvistaa.

Meillä kuntalaisilla pitää olla mahdollisuus aitoon kuulemiseen ja päätöksentekoon vaikuttamiseen lähipalveluittemme järjestämisessä. Esimerkiksi terveyspalveluiden, peruskoulun, päivähoidon joukkoliikenteen ja muiden lähipalveluiden tulee tukea kuntalaisten arkea ja asiointia.

On myös huomioitava, että peruspalveluiden perusta pitää olla julkisessa palvelutuotannossa, jolloin päätöksenteko on läpinäkyvämpää, kuin ulkoistetuissa yksityisissä liiketoiminnoissa, jossa vedotaan liikesalaisuuteen. 

Varsinkin osa sosiaali- ja terveyspalveluissa toimii nykyään ulkomaisten pääomasijoittajien suuryhtiöitä, jotka voivat kiertää Suomen verottajaa ottamalla lainaa veroparatiisilta rekisteröidyiltä emoyhtiöltä, vaikkei sitä tarvittaisikaan. Korko sovitaan sopivan suureksi ja Suomen yhtiö maksaa tätä lainaa sekä korkoja emoyhtiölleen. Tällöin tämä Suomen tytäryhtiön tulos voidaan painaa vaikka tappiolle ja tällä tempulla yhtiön ei tarvitse maksaa Suomeen yhtään yhteisöveroa.

Hankinnoissa onkin syytä huomioida paikallisten toimijoiden tasa-arvoiseen mahdollisuuteen päästä kilpailemaan esim. tavara- ja rakentamishankkeissa. Hyvänä esimerkkinä toimivat Kiuruvedellä lähiruokahankinnat, josta on otettu oppia jo useammissa kunnissa.

Lähipalveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen pitää siis olla mahdollisuus vaikuttaa ja siten päätöksentekoa ei saa viedä kauas paikallistasosta. Tätä viestiä on viety myös hallituspuolueiden suuntaan, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei pakkoliitoksia hyväksytä. Näin merkittävissä asioissa on syytä avata kunnon kansalaiskeskustelu, johon pitää tuoda avointa tietoa liitoksen vaikutuksista sekä järjestää kansalaisäänestys.

Pieni lisäys keskusteluun nousseesta ”hyvä veli/sisko verkostosta”; Tällaiseen systeemiin voi olla vaara joutua, jos kunnalliseen päätöksentekoon muodostuu pienen piirin päätöksentekoelin. Tällainen saattaa johtaa oligarkiaan eli harvainvallan muodostumiseen, joka voi näivettää demokratian ja ihmisten luottamuksen tasapuoliseen kohteluun päätöksenteossa.Tällaista ei pidä päästää syntymään. Meidän on tavoiteltava avointa demokratiaa, johon kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua. Siksi toivon, että mahdollisimman moni, joka vähänkin harkitsee ehdolle lähtöä, sen tekisi ja itse äänestysaikaan käyttäisi myös äänioikeuttaan. 

"Mitkä ovat Suomen kasvun lähteet?"

Eduskunta on tekemässä tulevaisuus 2030 selontekoa ja ilmeisesti joka viikko annetaan kysymys, joka liittyy jotenkin teemaan. Koetan heittää pienen ihmisen ajatuksia, visioita ja kritiikkiä näihin teemakysymyksiin.

 Pääministerimme Jyrki Katainen heitti tähän keskusteluun ensimmäisen kysymyksen mitkä ovat Suomen kasvun lähteet?

Itse olen koettanut etsiä muitakin näkemyksiä nykyaikaisen käsitykseen jatkuvan kasvun luonnonlakimaiseen välttämättömyyteen. Nykyiseen tilanteeseen ei ole nähty toisenlaisia mahdollisuuksia yhteiskunnan kehittämiseen. Kasvu terminä voitaisiin myös sitoa henkiseen, kulttuurilliseen ja sosiaaliseen sekä luonnonvarojen yhteyteen, eikä pelkästään talouteen. Varsinkin bruttokansantuotteen mittarit pitäisi lähteä uudistamaan kohti aidon kehityksen mittarointiin. Tätähän on jo mietitty eriasiantuntijoiden tahoilta ja näissä indikaattoreissa otetaan huomioon kuluttajien hyvinvoinnin tasoon vaikuttavia tekijöitä rahamääräisenä ja ohjaavat päätöksentekijöiden huomioita talouden lisäksi sosiaalisiin ja ekologisiin tavoitteisiin. Näissä uusissa indikaattoreissa otettaisiin huomioon myös  yksityisen ihmisen kotona tehdyn työn yms. Näkisin, että tässä tulevaisuusselonteossa on laajennattava kasvun määritelmää, jossa otetaan huomioon nämä uudet indikaattorit.

Lyhytnäköiset kasvun lähteet saattavat perustua vielä kolmenkymmenen vuoden kuluttuakin vanhoihin kulutukseen perustuviin seikkoihin, jossa edelleen individualistinen tavaramarkkinat jylläävät. Tästä on kyllä näköpiirissä taantumaa ja palautumista toisenlaiseen yksilölliseen ja/tai sosiaalisiin yhteisöllisiin elämänmuotoihin.  Uudet kasvunlähteet tulevat mahdollisesti perustumaan sosiaaliseen rakenteisiin, kestäviin teknologeihin perustuviin strategisiin investointeihin, jossa huomioidaan ekosysteemien monimuotoisuuden ylläpito ja suojelu.

Mielenkiintoinen kehitysskenaario on, että tulemmeko näkemään uusien sukupolvien ubiikkiyhteiskunnan, jossa teknologia on aina läsnä älykkäine vaatteineen ja taloineen, jossa verkottunut yhteisö käyttää virtuaalirahaa, jossa on huomioitu yllämainittu uudistettu bruttokansantuote? Mutta ehtiikö sitä ennen tulla luonnonvarojen mitta täyteen? Ihmismassan lisääntyessä tarvitaan yhä enemmän viljavaa maata ja puhdasta vettä, josta on jo nyt näköpiirissä selviä kriisin aineksia. Uuden teknologian kehittämiseen tarvitaan kuitenkin luonnonvaroja ja energiaa. Vaikka on myös sellaisiakin näkökulmia, että teknologia tulee yhä ympäristöystävällisemmäksi, jonka tekemiseen sekä käyttämiseen menisi yhä vähemmän energiaa/luonnonvaroja verrattuna nykytekniikan kehittämiseen.