Päästökaupoista

Nyt sitten kun maailman ja Euroopan päättäjät alkavat olla yksimielisiä, että jotain pitäisi tehdä ihmisen aikaansaaman hiilidioksidipäästöjen nopean kasvun suhteen Niinpä neuvoteltiin ensin Riossa ja sitten Kiotossa, sekä nyt viimeisempänä Bali.

Mutta maailman pahin saastuttaja ja ilmaston päästöjä aiheuttanut teollisuusmaa USA on hangoitellut vastaan vaikkakin nyt pikkuhiljaa sielläkin on alettu herätä toimintaan. Esimerkiksi keskilännen osavaltiot ovat lähteneet itsenäisesti päättämään omista ilmastotavoitteistaan.

Mitäpäs suuret päättäjät Kiotossa sitten sopivat. Kioton pöytäkirjan allekirjoittaneet maat voivat toteuttaa osan päästöjen vähentämistavoitteistaan ns. Kioton mekanismeilla. Yksi niistä on päästökauppa. Maat voivat ostaa päästöoikeuksia mailta, joilta niitä jää yli. EU:n päästökauppa on puolestaan EU:n keino toteuttaa tätä Kioton ilmastosopimusta. EU:n päästökauppa koskee aluksi hiilidioksidipäästöjä.
EU tasolla päästökauppa tarkoittaa, että yritykset, joita päästökauppa koskee, voivat ostaa päästöoikeuksia sieltä, missä päästöjen vähentäminen on edullisempaa. Kukin päästökauppaan kuuluva tuotantolaitos saa viranomaisilta päästöluvan ja päästöoikeudet. Suomessa päästölupia myöntää energiamarkkinavirasto ja päästöoikeuksia puolestaan myöntelee valtionneuvosto.

Näistä päästöoikeuksista on siis tulossa yksi tuotannontekijä lisää. Matti Meikäläinen ei voi ymmärtää, miten maailma pelastuu näillä sopimuksella? Jos tehtaalta tai maalta A jää päästöoikeuksia käyttämättä, niin he voivat myydä sitä muille ja tehdas tai maa B voi sitten hyvillä mielin päästellä ilmoille oman lupansa + naapurilta ostamansa päästöoikeudet. Pieni ihminen ei voi muuta kuin ihmetellä tätä maailman pelastumista.

Tuli vielä mieleen sellainen ajatusleikki, jos nämä päästökaupan tuotannontekijöitten arvo nousee kovinkin suureksi, niin eikös sitä kannata ajaa joitakin tehtaitten yksiköitä aina aika-ajoin alas ja myydä ylijäämä päästöoikeuksia markkinahintaan?
Jos on seurannut Euroopan komission suunnitelmia, niin päästöluvista alettaisiin pitää huutokauppaa. Ensimmäinen huutokauppa olisi 2013 tienoilla. Tällöin EU maat voisivat huutokaupata ilmatilaansa hyvää korvausta vastaan. Huutokaupassa ostajina olisivat sähkötuottajat ja teollisuuslaitokset. Onpa jopa laskettu, että Suomen valtio saisi 800 miljoonaa euroa vuosittain näistä huutokaupoista.
Muistamme varmaan miten kävi edellisen vastaavan huutokaupan teleoperaattoriluvista. Sonera osti ”ilmaa” Saksasta ja menetti muutaman miljardin, sekä samalla itsenäisyytensä. Toivottavasti näin ei käy tällä kertaa.

Tuostapa onkin hyvä aasinsilta hypätä sähköön ja sen hintaan. Tästä päästökaupasta muodostuu ja on jo muodostunut eräänlainen rahasampo, niille energiayhtiöille, jotka voivat lisätä päästöoikeuksien hinnan myös sellaisille sähköntuotannon aloille, kuten vesivoima, joihin näihin päästöoikeuksien hintaa ei oikeasti saisi laittaa. Varsinkin pörssissä voidaan pelata sellaista peliä, että saadaan sähkön ja päästöoikeuksien hinnat ylös. Mutta perinteellisestihän osakkeen omistajillehan ei ole mitään merkitystä siitä, että sijoitetaanko voitot uusiutuviin energiamuotoihin vai ei. Voittojen maksimointi on tärkeintä.

Fortumillakin on mielenkiintoinen brobleemi eli mihin sijoittaa varallisuutta. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista, kun tukkusähkön hinta on korkealla. Tällöin taseeseen ja kassaan on tullut ”liikaa” varallisuutta, jota on koetettu purkaa osingonjaossa. Mutta ilmeisesti tämäkään ei ole riittänyt purkamaan rahasäiliön rasitusta, vaan pitää koettaa keksiä sijoituskohteita. No nyt sekin on ratkaistu, kun löydettiin Venäjältä sijoituskohde. Toivotaan vain, että nämä mekanismit todellakin pakottavat investoimaan uusiutuviin energiamuotoihin.
Kaikki mukaan ilmastotalkoisiin sehän on selvä, mutta toivon totisesti, että kaikki toimijat pelaisivat rehellistä peliä, eikä meitä pieniä ihmisiä sahattaisi linssiin päästökaupoilla, joiden taakse on helppo mennä kun sähkönhintaa korotetaan.