Ensimmäinen vuosi valtuustossa takana. Urheilutoimittajathan kysyvät suorituksen jälkeen, että "miltä nyt tuntuu?"
No tehdäänpä pieni analyysi. Ensinnäkin perehdytys luottamushenkilöksi oli alussa suorastaan ala-arvoista. Ei annettu ohjeistuksia perustoiminnoista, lautakuntatyöskentelyistä jne.. no niitä tuli sitten matkanvarrella lisää pyydettäessä ja nyt on jo laarinpohjalla parempi perustietämys. Tässä pitää olla itse aktiivinen kysellä ja etsiä tietoa.. No tässä pätee nykyinen tietämys kongitiivisesta oppimisesta. Lähinnä kysymys on siitä motivaatiosta ja tiedonhalun tarpeesta, joka tähänkin luottamustehtävään liittyy.
Myös puolueiden piiritason neuvottelut ovat "siellä jossakin" tehtyjä neuvopitoja, joista rivivaltuutettu ei tiedä muuta kuin, että jos on ollut halukas esimerkiksi johonkin yhtymävaltuustoon, niin ensimmäisessä kokouksessa ilmoitetaan oma paikka ja kerrotaan missä vaiheessa ketäkin tulee ehdottaa jne. No nyt olen havaitsevani edustuksellisen demokratian idean, jossa tehdään vaalien jälkeistä neuvottelutyötä. Kaikki ei pääse kaikkeen paikkaan neuvottelemaan ja virallinen kokoustaminen käy sitten kuin tanssi.
Mutta anyway tämän alkukankeuden jälkeen on ollut haasteellisia tapahtumasarjoja lautakuntatason työskentelyssä, mutta olen havaitsevani positiivista henkeä esimerkiksi Kiuruveden opetuslautakuntatyöskentelyssä. Vaikeistakin asioista voidaan olla erimielisiä, mutta emme riitauta sitä henkilötasolle, joka on tärkeää jatkoa ajatellen.
Vaikeimmasta päästä oli tietenkin kouluverkkosuunnitelmassa pidättäytyminen, joka merkitsi Rapakkojoen koulun lakkauttamisen. Tähänkin annettiin mahdollisuus vaihtoehtoihin. Mahdollisuutena nähtiin Niemiskylän koulun uudelleen synnyttämisen, jolloin Rapakkojoki olisi lakannut ja samoin kait olisi käynyt Kalliokylän koulullekkin. Mutta tämä olisi kyllä tarkoittanut koko kouluverkkosuunnitelman myllertämistä, niin Heinäkylän, kuin myös Turhalan koulun osalta. Ja nyt ollaan juuri saamassa Niemiskylän koulu myytyä, niin siinä oli perusteluja kylläkseen pidättäytyä kouluverkkosuunnitelmassa.
Olemme varmaan esittämässä aluekoulujen nimien uudistamista, kunhan nämä kouluverkkosuunnitelman mukaiset lakkautumispäätökset saavan lainvoiman.
Mutta kokonaisuutena ajatellen tämä oli kuin "Ollin oppivuodet" elokuvasta. Vuoden mittaisella pätkällä on valtaosa oppimista poliittiseen toimintakulttuuriin, jossa näkee edustuksellisen demokratian hyvät ja huonot puolet.
Lopputulemassa olen huolissani Ylä-Savon Soten käynnistämisen jälkeisestä toiminnasta ja lähipalveluiden säilyttämisestä, sekä toiminnan kalleudesta. Soten hallinto myös mietityttää ja sitä että olemmeko päätöksentekijänä tarpeeksi mukana ns konserniohjauksessa. Myös peruskunnan talous on tiukka ja ei siellä paljon ylimääräisiä pelimerkkejä ole toiminnan pyörittämiseen. Tässä yhteydessä olemme rakentaneet kaupunginstrategiaa, jossa yhtenä kokonaisuutena on tuottavuusohjelma. Tässä yhteydessä pidän huolen, että yksi peruskivijalka ei saa unohtua eli henkilöstön jaksaminen, työhyvinvointi ja muut tekijät joiden avulla työyhteisömme voi paremmin.
Mutta ajatellaan positiivisesti tulevaisuudesta! Henkilökohtaisesti olen antamassa ekavuodestani omaan arviooni hyvää siitä, että pystyin ja ehdin taustoittamaan päätöksentekoani varten riittävästi analyysiä. Parantamisen varaa jäi paljon ja esimerkiksi ajankäytön suunnittelua täytyy vielä petrata. Myös ihmisten ja yhteistyöryhmien välistä kontaktipintaa täytyy lisätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti