"Saattaen vaihdettava"

Olen törmännyt työssäni usein tilanteisiin, jossa havaitsen työntekijällä yksilöllistämistarpeita jo haastatteluvaiheessa. Näitä yksilöllistämistarpeita on niin nuorilla kuin aikuisilla. Työnantajalla on haasteensa jos he eivät tiedä mitä tukea saatetaan tarvita ihan työnsuunnittelu tilanteissa. Olen myös huomannut ongelmia myös niillä nuorilla, joilla ei kouluissa ole tehty esimerkiksi HOJKS:ia (henkilökohtainen opetuksen järjestämissuunitelma).

Nivelvaiheet koulutuksessa

Ihmisten on integroiduttava ympäröivään yhteiskuntaan ja tämä yhteiskunta vaatii yhä enemmän ihmisiltä. Kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohta valmiuksia siirtyä yhteiskuntamme jäseneksi ja tässä usein tarvitaan tukea.  Meillä on rakennettu hienoja nivelvaiheisiin liittyviä tukitoimia peruskoulun ja toisen asteen koulun sisällä. Nivelvaihe peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen sujuu tänä päivänä suhteellisen kivuttomasti. Mukana on tarvittaessa kuraattori, koulupsykologi yms oppilashuoltoryhmän jäsenet. Nämä henkilöt  tapaavat ammattiopistojen vastaavat jäsenet yhdessä oppilaan ja vanhempien kanssa. Järjestelmä pyrkii huolehtimaan nuorista, etteivät he jäisi peruskoulun jälkeen "tyhjän" päälle, vaan saisivat koulutuspaikan. Tässäkin tosin on alueellista vaihtelua ja koulutuspaikkoja kaikille halukkaille ei aina järjesty.

Jos ammattiin lukeminen ja päästötodistus saataisiinkin, niin suurin haaste alkaa työelämään siirtymisessä. Mielestäni toisen asteen oppilaitoksien antamaan työelämävalmiuksiin täytyy panostaa entistä enemmän ja myös yhteistyötä yrityksien kanssa on lisättävä. Toisaalta myös yrityksien ja julkisen sektorin työnantajien on parannettava omia valmiuksiaan, jotta he olisivat valmiita ottamaan vastaan nuoria, joilla saattaa olla erityisen tuen tarpeita.

Saattaen vaihto koulutuksesta työelämään
Nykyisen Työ- ja elinkeinotoimistojen eli entisten työkkärien tulisi myös panostaa omaa valmiuttaan tehdä kiinteää yhteistyötä eri yhteistyökumppaneiden, kuten yrityksien ja oppilaitoksien kanssa. Nuoren olisi myös itse ymmärrettävä, että kaikilla näillä tukitoimilla on tavoitteena hänen itsensä tukeminen ja integroiminen ympäröivään yhteiskuntaan.

Kaikkien työpanosta siis tarvitaan, varsinkin nuoren itsensä, että saadaan nuoret mukaan yhteiskuntamme jäseneksi. Usein tarvitaan "saattaen vaihtoa", jotta ymmärrämme kaikki puhua samaa "kieltä" nuoren tullessa työelämän porteille.

Työnantajan olisi syytä huomioida:
Työnantajille tarvitaan johtamiskoulutuksessa johon pitää enemmän sisällyttää työntekijän valmiuksien huomioonottamista. Perehdyttämiseen täytyy panostaa entistä enemmän. Esimiehiä täytyisi kouluttaa havaitsemaan työntekijöiden työelämävalmiudet myös muutostilanteissa. Työntekijöiltä tarvitaan myös omaa taitoa tuoda rohkeasti esille asioita, jotka saattavat vaikuttaa työhön ja työyhteisöön. Kehityskeskustelut täytyy saada sellaiseen asemaan, johon ne ovat tarkoitettukin!

koulupudokkaiden riski joutua rikoksien poluille

Olen seurannut huolestuneena yhteiskunnan kehityskulkua ja todennut surullisen havainnon syrjäytymisen lisääntyneen nuoremmissa ikäpolvissa. Ylekin uutisoi koulupudokkaiden ja rikollisuuden yhteydestä: http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/02/koulupudokkuus_ruokkii_rikollisuutta_2375899.html

"19-30 -vuotiaat nuoret aikuiset ovat yliedustettuina rikostilastoissa. Nuorten rikoksia on selitetty syrjäytymisellä, mutta syrjäytymisen taustalta löytyi laajassa tutkimuksessa useita osatekijöitä, joista merkittävin on koulupudokkuus peruskoulun jälkeen, kertoo tutkija Mikko Aaltonen Oikeuspoliittiselta tutkimuslaitokselta."

Meillä on tulossa peruskouluihin uusi kolmiportainen tuenmalli, jolla tuetaan lasta jos hänellä ilmenee koulunkäynnissä ongelmia. Tästä muutoksesta kerroin blogitekstissäni: perusopetuslain muutos, sekä  erityisopetuksen järjestäminen.Tämä sisäänajo tarkoittaa tietenkin myös opetuspuolella lisäkoulutusta ja jopa asennemuutoksiakin. Varsinkin varhainen havaitseminen ja tuen saaminen tietyssä iässä on äärimmäisen tärkeää, ettei menetettäisi niitä otollisimpia kehittymisen vuosia.

Mutta tärkeänä näen tuen siirtämisen nivelvaiheissa. Silloin kun oppilas siirtyy aina seuraavalle asteelle, niin silloin tarvitaan tiedon kulkemista eteenpäin. Toisen asteen koulutukseen siirtymiseen täytyy panostaa voimavaroja. Mutta myös vanhempien tukijärjestelmiin. 

Otan hieman tarkempaan käsittelyyn seuraavassa blogitekstissäni "saattaen vaihdettava" mitä  haasteita ja kehittämistehtäviä tarvitaan työelämään siirtyvillä nuorilla, joilla on ollut haasteita jo koulumaailmassa.

  

Yhteislautakunnan kokous 16.2.2011

Kokous oli lähinnä farssi! Tämän näytelmän käsikirjoitus kirjoitettiin, kun Ylä-Savon sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymä synnytettiin. Lautakunnan kokouksen pääasiana oli käsitellä kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden sopimuksia. Mutta näitä asioita ei tässä kokouksessa syvällisesti käsitelty. Suurimmaksi  käsittelyn aiheeksi muodostui yhteislautakunnan rooli nykyisessä järjestelmässä. Osa lautakunnan jäsenistä oli lakkauttamassa lautakunnan välittömästi ja osa näki sen tarpeelliseksi.


Mielestäni on selviö, että yhteislautakunnan asema ei ole määräytynyt sellaiseksi kuin se neljän kunnan perussopimuksesa sovittiin:
"Jäsenkuntien yhteistoiminnan järjestämistä varten toimii Iisalmen kaupungin organisaatiossa yhteislautakunta. Yhteislautakunta valvoo kuntayhtymän järjestämisvastuulla olevien palvelujen laatua ja saatavuutta sekä valmistelee kuntien päätettäväksi järjestämissuunnitelma- ja palvelusopimusesitykset yhteistyössä kuntayhtymän kanssa."


Nyt näyttää siltä, että yhteislautakuntaa käsitellään sivujuonteena ja sen merkitystä aidossa päätöksenteossa on minimaalinen. Nyt kuntajohtajat ja kunnanhallitukset ovat kuitenkin omistajaohjauksen pääroolissa Y-S SoTen suhteen. Tämän sivuutuksen päätöksenteossa huomaa myös siinä, että Y-S SoTen johtoryhmä virkamiehineen ei ole ollut kokouksissa. Tosin kaksinkertaista informaatiota heidän taholtaan ei tarvittaisi, jos tarpeellinen tieto tulisi sitten myös valtuutetuille hyvissä ajoin ennen päätöksiä. Mielestäni demokrativaje syntyy myös siitä, että näitä kuntalaisille tärkeitten palveluiden järjestämisasioita käsitellään pelkästään kuntajohtajien ja hallituksien kabineteissa.


Otetaanpa pari asiaa haitoista ja eduista yhteislautakunnan suhteen:
Haittoja: Lautakunnan jäsenmäärä suuri 22 hlöä. Aiheuttaa kustannuksia ja lisää kokoustamisaikaa.
Ei ole aitoa budjettivastuuta/valtaa, joka syö lautakunnan uskottavuuden ja siten siitä muodostuu neuvottelukunta tyyppinen yhteisö.
Etuja: Kuntalaisten valitsemat edustajat ovat ennakkoon valmistelemassa niitä sosiaali- ja terveydenhoitoalan palveluita, jotka sitten hyväksyttäisiin kuntien valtuustoissa. Tämä lähentäisi kuntalaisia lähemmäs edustajiansa kautta seuraamaan miten heidän tarvitsemansa palvelut järjestetään.

Ymmärrän myös sen, että nyt kuntajohtajat ja kuntien hallitukset päättävät linjanvedoista. Nämä asiat siis käsitellään siellä ja tuodaan sitten valtuustoihin. Tässä on pelkona se, että asiat linjataan pienemmissä piireissä ilman että sitä aidosti ehditään käsitellä ennen päätöksentekoa. 
Näen tärkeänä, että asioita esitellään riittävän ajoissa valtuustoille ennen lopullisia päätöksiä. Myös kuntalaisten suora vaikuttavuus ja kuuleminen täytyy turvata. En tiedä voidaanko tähän, mahdolliseen demokratia vajeeseen, saada ratkaisua esimerkiksi pienemmällä jaostolla. Olkoon nimi vaikka Yhteistoimintajaosto?

Toinen mahdollisuus on antaa yhteislautakunnalle se rooli mitä alunperin ajateltiin sille annettavan.  Tämä rooli olisi tietenkin kuntien tilaajalautakunta. Mutta tässä tullaan siihen, että voiko tilaajalautakunta olla mahdollista neljän itsenäisen kunnan tilaajana? Vai onko ainut mahdollisuus sitten se isäntäkuntamalli?

Tekstiilituotanto Kiinasta euroopan rajoille?!

Maailman talousvirta tuotannontekijöineen pyörii painollaan. Kiinalaiset vaurastuvat ja haluavat myös itse brändi vaatteita. Esimerkkinä vanha kunnon T-paita. Kiinalaiset kuluttajat voivat nyt ostaa niitä itsekkin ja kohta niitä ei riitä länsimaihin. Myös kiinalaisen palkansaajan ansiot ovat nousemassa ja se tulee nostamaan tuotteiden hintoja, niin vaatteissa, kuin myös elektroniikassa. Hyvä palkansaajille Kiinassa, jotta he voivat tulla toimeen työllään!

Mitäpä tähän tuumaa vanha tuttumme kapitalismi eli mistä saadaan tuotettua tuote mahdollisimman edullisesti ja saataisiin suurin kate suhteessa sijoitettuun pääomaan? No nyt on kiikarin okulaariin sattunut Turkki. Siellä on tällä hetkellä kohtuullinen palkkataso ja maa on kuitenkin suhteellisen rauhallinen. Siellä on myös tekstiilituotantokoneisto nopeasti valjastettavissa tuotantoon.

Jos tämä talousmaailmanpyörä pyörähtää riittävästi, niin tulemmeko havaitsemaan tekstiiliteollisuuden uusrenesanssin Suomessakin? No USA taitaa mennä taloustaantuman syöverissä ensimmäisten joukossa, niin syvälle, että siitä tulee aasialaisille halpatuotantomaa tuottaa tavaroita rikkaille kiinalaisille. No vielähän tuotanto taitaa olla halpaa Bangladeshissä, Vietnamissa, Kambodshassa tai vaikka sotilasjuntan hallitsemassa Burmassa, joten ei hätiä mitiä kapitalistille.

kuva Burmalaisesta tekstiilitehtaasta (kansanuutisten verkkolehti 12.2.2011) jossa voi työskennellä 15 vuotiaita tyttöjä 26 euron kuukausipalkalla ja päivittäinen työaika on noin 14 tuntia. Tuskinpa tätä Suomeen kuitenkaan haluttaisiin? Vai haluttaisiinko? Tätä jos kysyttäisiin vapailta liberaalimarkkinakapitalistilta, niin olisiko jopa myönteinen vastaus? Nyt ollaan AY-liikettä ajamassa hajaannuksen tilaan ja samalla perinteinen työväenliike on helisemässä. Mutta opitaanko historiasta mitään vai toistaako historia itseään ja näemme tulevaisuudessa itsemme uudestaan barrikadeilla taistelemassa työntekijän perusoikeuksista?