Paikallistalouteen pitäisi pystyä synnyttämään uusia muotoja, jolloin alettaisiin elämään enemmän ihmistä varten (elonkehäämme unohtamatta) eikä niinkuin nykyisessä järjestelmässä jossa eletään taloutta varten. Nykyään elämme vielä finanssitalouden armoilla, jossa paikalliset alueet kylineen ja ihmisineen ei ole minkään arvoista jos päätetään esimerkiksi siirtää tuotantolaitoksia halvemman tuotannon maihin. Vaihtoehtoisesti laitetaan ihmisiä "kilometritehtaalle" osakkeen omistajien pikavoittojen takia.
Paikallistaloutta voisi lähteä kehittämään mm paikallisrahalla. Mutta Suomen verotus kohtelee paikallisraha veronalaisena tulona, jota ei tietenkään voi maksaa samalla rahayksiköllä, vaan siihen tarvitaan euroja. Tämä verotuskäytäntö vaikeuttaa paikallisrahan käyttöä. Paikallisrahaa käytetään Suomessa yleensä vaihtopiireissä. Nimenä voi olla merkkari, käpy, toho eli nimi rahayksikölle voi olla mikävain.
Ydinajatuksena on, että eri ammattikunnat, henkilöt, yrittäjät voisivat paikallisesti toimia keskenään vaihtaen tavaroita ja palveluksia. Aidosti toteutettuna paikallisraha kehittäisi paikallistaloutta ja turvaisi toimeentuloa. Verottaja tulkitsee nämä toimet veronalaiseksi tuloksi ja ainoastaan pieni naapuriapu ja talkootoiminta on verovapaata. Nykyjärjestelmän puolesta puhujat ovat tietenkin vastustamassa, koska vanhakantaisesti ajattelevat sen sotkevan talousjärjestelmän sekaisin. (jälkikommenttina korostan, että on tärkeää laatia verotuskäytännön linjauksia paikallisrahan tai aikapankkien toimintaan. Verotus sinällään on yksi tärkeimmistä rahoitusmuodoista julkisen sektorin toiminnan turvaamiseksi ja siten tärkeää on tehdä myös näille uuden talouden muodoille sellaiset pelisäännöt, joilla turvataan verojen määräytyminen oikeudenmukaisesti ilman, että näitä toimijoitten käytänteitä ei tarvitsisi alasajaa)
KUNNAT PAIKALLISRAHAN ERITYISALUEIKSI?
Euroalueen finanssikriisi on osoitus siitä, ettei tällainen vanhakantainen eurojärjestelmä toimi. Ainakin on syytä vakavasti harkita rinnalle vaihtoehtoisia paikallisrahaan perustuvia toimintamalleja. Olen myös vahvasti sitä mieltä ettei EKP:n ole syytä rajata tällaisten toimintamallien kehittymistä, vaan päinvastoin sen on jo alettava miettimään miten tällaista paikallistaloutta voitaisiin tukea euron rinnalla.
Kuntien talous on myös kytköksissä maailman finanssikriiseihin ja siten olisi valjastettava talouden asiantuntijoita pohtimaan miten voitaisiin rakentaa parempaa paikallistaloutta, joka ei heiluisi maailmantalouden myrskyissä.
Näissä kuntien liikkeelle laskemien paikallisrahayksiköillä ihmiset voisivat maksaa kunnallisia maksuja ja veroja. Kunta voisi rahoittaa sillä tarjoamiaan palveluja. Tällaisia esimerkkejä on nykyään tuhansia ympäri maailmaa, jolloin kunnat ovat onnistuneet työllistämään ihmisiä hyvinkin tehokkaasti ja samalla ovat voineet tuvata oman taloutensa. Paikallisrahaa voi painaa tarvittanva määrän, ja koska se ei ole ns vaihdettavaa valuttaa, niin rahan arvo ei voi romahtaa.
Esimerkkinä Toholammen paikallisrahakokeilu:
"Toho on rahaa muistuttava maksusitoumuspaperi, jonka Toke Oy on vuorostaan sitoutunut lunastamaan paikallisilta yrittäjiltä euroilla. Toholammin kunta on vuorostaan sitoutunut ostamaan näitä maksusitoumuksia Toke Oy:ltä ja jakamaan niitä stipendeinä ja muina soveliaaksi katsottuina tukina kuntalaisille tai muille yhteistyökumppaneille. Yrittäjät harkitsevat myöskin Tohojen käyttöä omina bonusseteleinään. Tällä menetelmällä varmistetaan rahan jäävän pyörimään paikallistasolla mahdollisimman pitkään. Hankkeen aikana selvitettiin myöskin mahdollisuuksia käyttää Tohoa vaihtovälineenä muualla maassa toimivien paikallisrahamallien mukaisesti."
Elämme haasteellisia aikoja euroalueen kriisin takia ja on syytä vakavasti pohtia voidaanko eu:n sisälle muodostaa tällaisia paikallistalouden erityisalueita. Luulisin, että tällainen rakenteellinen muutos kehittäisi paremmin aitoa EU:n läheisyysperiaatetta vastakkain asettelun sijaan.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti