syysloman loppu ja arjen töitten alku

Syysloma tuli käytettyä tehokkaasti seuraavien vuosien polttopuiden teossa. Juuri ennen ensi lumia ehdin viimeisen kymppikuutien klapeja syydellä rautaverkolla vuorattuun rakennelmaan, jossa kuivuminen voi alkaa. Mutta tämäkin oman energiavarannon rakentaminen on nyt taasen vähän aikaa jäissä, niin kelin, kuin myös töitten alkamisen takia.

Tässä juuri orientautuessa työelämään, niin silmiini pisti minulle vanha tuttu aihe automaation ja ns. robotiikan esiinmarssi ylen uutisessa:

Suomeen tarviaan robotiikkapolitiikkaa.

Tässä jutussa tutkija Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Jari Kaivo-ojan mielestä Suomi ei ole varautunut riittävästi tulevaan muutokseen. Hänen mukaansa Suomeen tarvitaan robottipolitiikkaa. Ja aivan oikein hän tässä valottaa sitä mahdollista tosiasiaa, että miten käy työpaikkojen, ostovoiman, verotulojen yms tekijöiden jos elämme tulevaisuudessa yhä automatisoitujen  ja robotoidussa yhteiskunnassa?

Työpaikkoja on jo vuosikymmenien saatossa hävinnyt ja muuntautunut toisiksi automaation seurauksena. Ja on myös selviä merkkejä siitä, että hävinneiden työpaikkojen työntekijät eivät ole voineet pysyä perässä tässä muutoksessa. Varastomiehestä tai kaupankassasta ei tule analyytikkoa. Työpaikkojen häviämisen mittakaavasta voisi ottaa esimerkin Kodakin tapauksesta. Mahtiaikoina Kodak työllisti 140 000 ihmistä ja sen arvo oli 28 miljardia dollaria. Nyt Kodak on konkurssissa ja vastaava yritys Instagram myytiin 2012 miljardilla facebookille, niin työntekijöitä oli vain 13 kpl? Tässä saa miettiä mihin nämä työpaikat kuvauksen maailmassa hävisi? (tätä ihmettelee esim. Jaron Lanier)

Mielenkiintoista on myös se, että miten isänmaattomat virtuaaliyritykset, jotka toimittavat robotiikan avulla tuotteita, kiertävät veroja "laillisesti" mahdollisimman pienten verojen maitten kautta? Ja siitä taas tulee johtopäätös siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus verojen kautta on selvästi uhattuna yhä pahemmin kuin nykypäivänä.

Mielestäni nyt tarvitaan jo selkeää keskustelua miten automatisointi ja robotiikka muuttaa yhteiskuntien rakenteita sekä siitä miten tähän aletaan valmistautua. Me tarvitsemme läpivalaisua koulutuspolitiikkaamme, jotta voimme riittävän ajoissa muuntaa koulutuslinjoja yhteiskunnan nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Ja myös verotusjärjestelmiin tarvitaan muutosta (kansainvälistä tiivistyvää yhteistyötä tarvitaan esim. veroparatiisien lopettamiseksi)

Me tiedämme, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseksi tarvitsemme verokertymää. Ja automaatio ja robottien mukaan tuleminen ei ole tätä kertymää kerryttämässä ellei siihen rakenneta uutta verojärjestelmää. Ajatuksen asteella on itu esimerkiksi siitä voisiko rakentaa arvonlisäverojärjestelmän sisälle ns robotiikan arvonnousua vastaava verotus. Tästä verokertymyästä sitten osa siirrettäisiin kuntien käytettäväksi (kunnat ovat kuitenkin niitä perusyksiköitä, joiden kautta hyvinvointiyhteiskuntamme palveluverkosto rakentuu)

Paljon muutakin järisyttävää tapahtuu yhteiskuntamme rakenteissa tämän teknologisen kehityksen myötä ja tätä keskustelua on syytä avata syvällisemmin uudestaan  eri yhteyksissä.

syyskauden ensimmäinen valtuusto

Hieman alkoi sekavantuntuisesti tämän syyskauden ensimmäinen valtuustonkokous. Periaatteessa lista-asioissa ei ollut alunperin mitään eriskummallista, mutta niin vain sitä päästiin äänestämäänkin.

Aivan aluksi valtuutetuille esiteltiin Savon Yrittäjien toimesta elinkeinopoliittisia näkemyksiä. Periaatteessa tiettyjä linjauksia pitääkin kuntien hankinnoissa linjata omassa elinkeinostrategiossaan. On vain muistettava, että kuntien tai kuntayhtymien palveluiden tuottamisen ulkoistaminen ei saa olla ideologinen itseisarvo tai ainut tavoite, joka nähtäisiin pelastavana toimena kuntatalouden parantamisessa. Tämähän ei pidä aina paikkaansa, kun näitä ulkoistamisia on sitten tutkittu, niin laadullisesti kuin myös taloudellisesti, on toimintoja pitänyt palauttaa kuntien omiksi toimiksi. Ja erityisesti näissä tilanteissa on annettava aito mahdollisuus kuntien oman palvelutuotannon toimintojen ja kustannuksien laskentaan, jotta vertailtuvuus tulisi näkyviin (viimeisin tällainen tilanne, jossa kunnan oma tuotanto oli  edullisempi tulee Porista).  


Valtuustossa käsiteltiin kaksi kaavamuutosasiaa. Ensimmäinen kosketti vanhan myymälän ns. V-Kämäräisen liikkeen kohtaa, johon on rakenteilla uusi vuokrakerrostalo 12 asunnolle. Tontti on aika tiukan oloinen ja autojen sekä muun toimintojen sijoittaminen on haastavaa. Mutta suunnitelman mukaan kaikki toiminnot pitäisi sopia alueelle, joten tämän pykälän osalta ei ongelmia.Toinen kaavapäätös, jossa keskusteltiin koulukeskusalueen muutoksesta ja jotenkin jäi siitä sekavainen kuva, kun päätösesitykseen lisättiin tarkenteita pihan liikennöintiin. Periaatteessa lisätyt tarkenteet pihasuunnitelmasta ja liikennöinnin kaksipuoleisuudesta ei olisi ehkä tarvinnut olla mukana, mutta toisaalta ne eivät rajoita suunnitelijaa antamasta näkemystää, niin tämän kanssa voidaan mennä eteenpäin.

Edesmenneen valtuutetun Usko Ahosen luottamustehtävien muutoksen pykälässä jouduttiinkin sitten jo äänestämään häneltä jääneistä luottamushenkilöpaikoista. Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa esitettiin tarkastuslautakunnan jäseneksi omaa ehdokastaan, kun taasen keskusta ehdotti vaalien jälkeisen neuvottelutuloksen mukaisesti omaansa. Tottakai demokratiaan kuuluu tällainenkin mahdollisuus, mutta valtuusto kunnioitti vaalien jälkeistä neuvottelutulosta ja äänin 33 - 2 keskustan ehdokas tuli valituksi.

IS-hankintapykälässä jossa otettiin kantaa osakkuudesta IS-hankintaan käytiin pieni muotoinen sananvaihto ns. Kiuruveden hankintalinjauksista ja siitä, että voiko Kiuruveden yrittäjät tarjota omia tuotteita ja palveluita tämän hankintarenkaan kautta. Tämä on mielestäni tärkeä asia joka tulisi varmaan linjata elinkeinostrategiassa ja hankintojen ohjeistukssa. IS- hankintaan päätettiin kuitenkin lähteä valtuustolle esitellyn sopimuksen mukaisesti.

Illan päätti suunnittelukokous Sote ja kuntarakenneasiasta, joka oli asiasisällöltään hyvinkin tärkeä. Palaan tähän aihioon myöhemmin syvällisimmin käsitteitä "suomentaen". On nimittäin sen verran sekalainen juttu kaikenpuolin ja vaikka asiaan kuinka perehtyy on paljon vielä kysymyksiä ilmassa...

Ihmisyhteisön nousut ja laskut luonnollista kiertokulkuako?

Lomalla ollessani käydään yleensä perheen kanssa kiertelemässä kotosuomea. Tällä kertaa suuntasimme Oulua kohden. Pohjois-Pohjanmaalla ajelin pitkin valtatie 4:sta ja koetin löytää huoltoasemaa, jotta olisi voinut tankata menovettä. Kurvasin ST1:sen pihaan ja näinkin sitten hetimiten, että tämähän on hylätty asema. Mutta siinä sitten autoa kääntäessäni huomasin vanhan muistomerkin ja päätin hieman pysähtyä tutkailemaan ilmestystä. Otinpa siitä sitten parit kuvat muistokseni ja tuumailin perheelle, että tätä kylän tarinaa täytyy vähän tutkailla tarkemmin.

Kuvassa on karhunkaataja Sipun muistomerkki. Oheisessa laatassa lukee hänen tarinansa, jonka perusteella alkoi asutus Rantsilan Sipolassa. Rantsilan historiikki kertoo, että väkimäärä oli suurimmillaan viisikymmenluvulla, jolloin Rantsilassa oli asukkaita 3 860 ja Sipolan kylässä ei koskaan liene ole ollut yli 200 asukasta. No väki alkoi jo vähetä viisikymmenluvulla voimakkaan muuton takia eli porukka hakeutui aikansa kasvukeskuksiin. No Rantsila on sittemmin lakannut kuntana olemasta ja kunta liittyi vuonna 2009 perustettuun Siikalatvan kuntaan, johon liittyi myös Piippola, Pulkkila ja Kestilä.

Tämä pieni kuvasarja ja tarina kertoo omaa totuutta sellaisesta luonnollisesta kiertokulusta, jota on nähty vuosisatojen saatossa ihmisyhteisöjen rakentaessa kulttuuriaan aluksi kyläyhteisöihin ja kuntakeskuksiin. Nykyinen rakennemuutos on myös yksi kiertokulun luonnollinen jatke eli olemme jatkuvassa muutoksien virrassa. Se että onko nämä rakennemuutokset väistämättömiä eli itseään toteuttavia ennusteita ja luontaista kiertokulkua? Vai voidaanko näihin asioihin vaikuttaa? Asioita on tutkittu erilaisista näkökulmista käsin ja tämä pieni tekstiotos YTM:n Kaisu Kumpulaisen kulttuuripolitiikan väikkäristä vuodelta 2012 kertoo paljon:  ”Kuolevat” kylät eli ne, jotka eivät onnistu aktivoitumaan, uhkaavat jäädä pelkiksi nimiksi kartoissa ja rekistereissä" 

Tarinani siis päättyy tällä erin näihin näkymiin ja tunnelmiin eli ST1:sen hylkäämään huoltoasemaan samaisessa pihapiirissä jossa tuo Sipun muistomerkkikin on. Ihmisten kulku on hiljennyt kylänraitilla ja ei varmaan karhunkaataja olisi voinut arvatakaan minkälainen ihmisyhteisön kiertokulku hänenkin torppansa luona käydään.

Luonto myös valtaa ihmisen rakentamat rakenteet ja tarina mikä näihin kytkeytyy hautautuu vihreän massan alle. Maatuessaan vihermassa rakentaa pysyvää peitettään ja tulevat sukupolvet (mikäli maapallomme heidät vielä antaa täällä kuljeskella) mahdollisesti ihmettelevät mitä tuollakin alueella on mahdettu touhuta.

Hylätyn huoltoaseman rakenteet sortuvat ja luonto ottaa takaisin omaansa

No alkuperäinen etsintä polttoaineesta päättyi onnellisesti, kun menovettä oli sen verran, että seuraavassa kyläkeskuksessa  tankkaus onnistui. Tulevaisuudestahan ei tiedä ja katastrofielokuvissahan ns. viimeiset ihmismohikaanit kiertelevät romahtaneita taloja etsien suojaa. Mutta emme kait vielä ole sillä viimeisellä rajalla, vaikka erilaisia maailmanlopun ennustajia onkin jatkuvasti liikkeellä, niin luonnon sietokyvyn ja taloudellisen romahduksen suhteen.

Pohjois-Savon maakuntavaltuusto 10.6.2013

Maakuntavaltuuston kokouksessa käsiteltiin menneen vuoden tilinpäätös ja arviointikertomus. Laajasta maakuntatason toiminnasta olisi paljon kertomaa, mutta tiivistetään sanomaa vasemmistoryhmämme yhteisesti esiin nostamiin asioihin menneestä vuodesta, jotka toin esille puheenvuorossani:

Talous on hoidettu hyvin ja palvelun tasoa on pystytty pitämään hyvin yllä, vaikka henkilökuntaa onkin vähennetty. Kiitosta voidaan sanoa myös Pohjois-Savon maakunnan edunvalvonnasta. Tästä esimerkkinä voitaneen antaa koulutuspaikkojen leikkauksien kohtuullistamiseen tähtäävistä viesteistä Opetus- ja Kulttuuriministeriön suuntaan. Mutta jonkinlaisena miinuksena voisi pitää Ylä-Savon koulutuskuntayhtymään kohdentuvien leikkauksien epätasa-arvoisesta määrästä suhteessa muuhun Pohjois-Savoon. Tätä edunvalvontaa ei olla hoidettu liiton taholta riittävällä määrätietoisuudella (Tämän puheenvuoroni jälkeen on puheenjohtajisto käynyt viemässä nykyiselle opetusministerille vahvempaa viestiä asiasta (linkki: Tiedote )

On myös hyvä Pohjois-Savon liiton seurata Varkauden rakennemuutokseen syötetyn 20 miljoonan euron vaikuttavuutta yrittäjyyden ja työllisyyden näkökulmasta. Liiton on hyvä mieltää miten vaikuttava on tällainen rahamäärän satsaus ja tuoko se riittävää tulosta aikaiseksi.

Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana viime vuoden tilinpäätöksessä ja toimintakertomuksessa on Itä- ja Pohjoissuomen Brysselin toimiston yhdistäminen joka toi huomattavaa säästöä, mutta toisaalta toiminnan puolesta ei ole kuulunut palvelutason heikennystä eli vaikuttaisi hyvältä päätökseltä.

Kokonaisuudeltaan näen, että Pohjois-Savon liitto on toiminut toimintasuunnitelman ja talousarvionsa mukaisesti ja siitä voidaan kiittää henkilökuntaa ja luottamushenkilöitä. Toiminnassa on tulevan EU-rahasto kaudella haasteita ja liitto joutuukin arvioimaan omat toimintalinjauksensa uudestaan. Tästä jo otettiin esimakua seminaarista, joka pidettiin maakuntavaltuuston kokouksen jälkeen.

"Tavan duunari"

Huomasin puoluekokouksen jälkeen Iltasanomien lehtijutun jossa ihmeteltiin, ettei vasemmistoliiton johtoon olisi noussut, kuin yksi tavan duunari. Tässä tarkoitettiin sitä, että mittakirvesmies Kalle Hyötynen olisi nyt sitten ainut duunari valittujen joukossa?

Tässä kun tutkii vähänkin puolueen johtoporrasta, niin havaitsee heti esimerkiksi puolueen ensimmäisen varapuheenjohtajan Anna-Kaisa Pekosen, jonka ammattina on arvostettu lähihoitaja. Tämä jo osoittaa, että kyseinen lehti ei joko arvosta lähihoitajan työtä tai sitten toimittaja on heittänyt jonniinjoutavaa läpändeerusta läppää ilman tarkempaa aiheen tutkimista.

Olen myös sitä mieltä, että ammattiyhdistysliike sai vahvan edustuksen niin Hyötysen kuin myös sitten puoluesihteeri Marko Varajärven valinnasta. Näiden lisäksi puolue nostaa profiiliaan myös nuorten liikkeenä, josta osoituksena nuorten lisääntynyt aktiivisuus ja jäsenhakuisuus puolueeseen. Myös naisten vahva rooli antaa hyvän ja positiivisen signaalin uudistuvasta tasa-arvoa rakentavasta vasemmistosta. Tästä nuoruuden ja naisenergian voimasta kertoo esimerkiksi Oululaisen Hanna Sarkkisen valinta puoluevaltuuston puheenjohtajaksi.

Näillä valinnoilla ja puolueen hyväksymien asiakirjojen linjaamilla asioilla on hyvä pohja jatkaa keskustelua puolueen vahvistamiseksi yhteistyössä ay-liikkeen ja muun puolueväen ikään, sukupuoleen, ammattiin jne katsomatta. Lehden mukaan esimerkiksi ekologiapohjaisuudesta ei välitetä "Porilaisten levyseppähitsaajien" joukossa? Jälleen kerran aliarvostetaan kyseisen ammattikunnan edustajia, siitä että nämä eivät osaisi nähdä ympäristönäkökulmia positiivisina asioina, vaan viherhöttönä. On nimittäin niin, että esimerkiksi tuulivoima, aurinkoenergia, maalämpö tai uusiutuvien bioenergiaratkaisuiden lisääminen antaa myös tekniikan rakentajille lisäinvestointien kautta työtä. Myös vasemmistoliiton telakkaryhmän tekemä linjaus antaa suoraan konkreettisia eväitä hallitukselle, jonka rooli on ottaa ne kuuluisat rukkaset naulasta ja tehdä nyt hartiavoimin töitä Suomen telakkateollisuuden uuden nousun varmistamiseksi.

Vasemmiston vahvana viestinä on myös se perinteellinen solidaarisuus globaalikapitalismin ahnaassa maailmassa. Työväenliikkeen historia jo Forssan ohjelman alkuajoista on ollut luoda omistavan luokan kanssa sopimusyhteiskunta, jossa jaetaan tulosta myös työntekijöille työehtosopimuksin sekä tehty hyvinvoinvivaltiota verotuksen mukanaan tuomalla jako-osuudella.

Maailman muutos on tuonut haasteen tälle perinteelliselle solidaarisuudelle ja myös työntekemisen muodot ovat muuttuneet. Näin otsikossa oleva "tavan duunari" saa uuden hahmon, kun miettii mistä kukin sen leivän tänä päivän ottaa pätkä ja silpputöiden sekä itsensä työllistämisen muodossa. Suomineito on ollut samassa muutoksien myrskyissä kuin muutkin globaalin maailman maat. Tämän päivän Suomi on pieni ja avoin viennistä riippuvainen maa. Näitä kvartaalitalouden tuottoja siirrellään napinpainalluksella veroparatiisiin turvaan ja osakkeiden ostot jo tehdään nanosekunneissa ns. robottitreidaajien toimesta.

On selvä, että Vasemmistoliiton on oltava mukana muuttamassa tätä globaalinmaailman "taloushulluutta" ja nostettava vanha sanonta: "kaikki maailman proletaarit liittykää yhteen" uudelleen kaikkien huulille. Tähän yhteen tai moniin hiiliin yhdessä puhaltamiseen on nykyaikaisessa näkemyksessä lisättävä kestävän kehityksen ja ekologisuuden reunaehdot. Meidän on nähtävä globaalissa maailmassa lokalisaation (paikallisuuden) mahdollisuudet yhteistyössä kaikkien kanssa yli rajojen ja näin nostettava työväenluokan solidaarisuus ihan uudelle tasolle!

Aivan mahtava puoluekokous, josta sai hyvät eväät jatko työstöä varten..

Kaksi päiväinen puoluekokous oli vedetty tiukkaan aikatauluun ja niin sanottuja perslihaksia tarvittiin, kun ensin matkustettiin perjantain ja lauantain välisen yön ajan pitkin Kainuusta keski-suomen kautta Tampereelle, jossa heti linja-autosta kokoukseen salin penkkiä kuluttamaan.

No mikään turha reissu se ei kuitenkaan ollut, kun saatiin käsiteltyä puolueen visio punavihreästä tulevaisuudesta sekä puolueen toiminta kohti 2020 lukua oleva asiakirja. Samaten saatiin puolueelle uusittua puoluejohtoa jossa mielestäni valinnat menivät iän, sukupuolen, ammattiyhdistysliikkeen jäsenten ja maan eri osille kutakuinkin tasapuolisesti.

kuten kansan uutisten verkkosivuston kuvasta voi nähdä äänestimme
eri asioista tosi ahkeraan ja demokratia toimi eli aidosti sai olla oman vaihtoehdon takana

Omasta mielestäni kokous oli todella hyvä ja hengeltään sellainen, josta on hyvä ponnistaa yhtenäisenä vasemmiston rintamana. Nykypäivän globaalikapitalismin kriisi antaa uuden voiman sanalla kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen! Tästä on siis hyvä alkaa tehdä vasemmiston uutta nousua kohti parempaa tulevaisuutta ja huomista. Tämä ei tule kuitenkaan ilman sitä perustyötä ja konkretiaa jota tarvitaan uskottavan vaihtoehdon luomiseksi. Mutta jostain se on vain alettava rakentamaan uuden tasa-arvoisemman ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan perustaa!