Kiuruveden valtuuston verovääntö 11.11.2013

Voisi tietysti kysyä mitä yhteistä on Yhdysvaltain kiinteistökuplalla, Lehman Brothersin kaatumisella ja Kiuruveden veroprosenteilla? No vastauksen varmaan jokainen vähääkään taloutta seurannut ymmärtää, että näillä on se kohtalon yhteys tulee maailmantalouden keskinäisistä vaikutussuhteista. Näitten heijastukset tulevat vaan viiveellä tänne pohjolan perukoille. Tällainen höttötalous, jossa on osin laillisesti ja laittomasti toimittu erilaisin velka vivutuksin sekä ohjattu voitot verovapaisiin maihin on yksi perussyy nykyiseen taloustilanteeseen.

Talouden ryykkäys on raju ja vuoden 2008 finanssikriisisistä nousu on ollut todella hidasta. Usa:n bruttokansantuote alkaa vasta nyt lähestyä vuoden 2007 tasoa ja Suomessa on laskettu (kuntaliiton lähde), että saavutamme saman tason vasta vuonna 2017. Globaalin maailmantalouden rakenteisiin olisi syytä tehdä muutoksia ja saattaa se paremmin säädeltyyn malliin, josta voidaan harimoida myöhemmin tälläkin palstalla. Täysin liberalisoidun eli vapaan kaupan maailmassa syntyy erilaisia väärinkäytöksiä "talouskuplia"  jotka tulevat puhkeamaan ennemmin tai myöhemmin aiheuttaen jälleen kerran talouskriisejä.

Valtuustossa keskusteltiin veroista (tulo-, ja yleinen kiinteistövero) eri pykälissä, vaikka ryhmämme näkemys oli, että ne olisivat voineet ihan hyvin olla samassakin päätösasiakohdassa. Tämä siksi, että kysymys on kuitenkin kummassakin veromuodoissa verokertymistä,joista palveluita tuotetaan/järjestetään. Yksi perustavalaatuisista kysymyksistä oli myös se, että kuinka aidosti ollaan kantamassa taakkaa kuntalaisten palveluiden pysymisestä.

TULOVEROPROSENTIN MÄÄRITTÄMINEN

Aivan aluksi on hyvä kerrata kuinka paljon oikeasti Kiuruvesi saa tuloveronkannolla. Nimittäin erilaisten vähennysten johdosta veroaste ei vastaa todellista veroprosenteilla saatua tuloa. Tällöin puhutaan efektiivisestä veroasteesta,joka on maksuunpannun kunnallisveron suhde ansiotuloihin. Meidän alhainen todellinen veroaste johtuu vähennyksien osalta myös siitä, että tulotasomme on alhaisempi maan keskiarvoon nähden.

Lähtökohtaisesti ollaan sitä mieltä, että palveluiden taso on pidettävä, mutta toisaalta alijäämäisiä talousarvioita ei enää voitaisi tehdä. (ylijäämää taseessamme olisi vielä olemassa, joten viimeinen taistohan tämä ei olisi vielä ollut vaikka alijäämää olisi synnytettykin) Tämä on kuitenkin jo tarkoittanut sitä, että hallintokunnat ovat joutuneet leikkaamaan talousarviosta jo yli 350 0000 euroa vuodelle 2014. Palvelut on käyty läpi tilikohtaisesti ja sieltä höylätty mitä höylättävää on ilman, että peruspalvelutaso merkittävästi laskisi. On myös otettava huomioon, että hallintokuntakohtainen säästäminen ei koske Y-S Sotea, joka tekee oman budjetin annetun raamin mukaan. Se, että kuinka syvältä tuo jo olemassa oleva leikkaus tulee käytännössä koskettamaan palveluita ja henkilöstöä jää nähtäväksi ensi vuoden puolelle. On myös selviö, että investointiohjelma on liian raskas ensi vuoden osalta ja osaa investointeja jouduttaneen siirtämään.

Itse valtuuston päätös asiasta oli (äänin 32 - 2) että nostamme veroprosenttiamme 19,75% - 20,75% josta siis ei tule koko prosenttiosuus tulona vaan se mikä jää eri vähennysten jälkeen efektiivisesti jäljelle. Tämä päätös on kuitenkin sellainen jolla voimme turvata toiminnan jatkumisen ilman mahdollisia isompia henkilöstösäästöjä. Tuloveron tuottoarvio 1 % korotuksella on jonkin verran yli miljoona euroa.


YLEISEN KIINTEISTÖVEROPROSENTIN MÄÄRÄÄMINEN

Tähän kohtaan on yleisellä tasolla sanottava, että mikäli hallitus ei olisi poistanut kiinteistöveron tasausjärjestelmää, niin Kiuruvedelläkin tuloveroprosentin kasvutarve olisi ollut 0,25%. Menetys oli siis hieman yli 700 000 euroa. No se siitä ja sen kestävyydestä eli tätä ei ole enää käytettävissä, joten on pärjättävä niillä eväillä kuin annetaan.

Kiinteisveron määritelmä: Kiinteistön omistaja maksaa vuosittain kunnalle kiinteistöveroa kiinteistön arvon perusteella. Kiinteistön verotusarvo määrätään erikseen rakennuksen ja maapohjan osalta. Tonttia, eli maapohjaa, verotetaan yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan, ja vakituisia asuinrakennuksia oman veroprosentin mukaan. Kiinteistöveroa ei makseta metsästä eikä maatalousmaista. Verottomia ovat myös eräät yleiset alueet, kuten kadut ja torit.

Kiuruveden keskimääräinen veroprosentti on ollut 0,80 ja koko maassa 0,92. Pohjois-Savossa 1,14. Tätäkin taustaa vasten olisi ollut mahdollisuus korottaa hieman eli esim. 0,90 korotuksella olisi verotulokertymä ollut vajaa 60 000 euroa. Esityksessä lähdettiin pienemmästä korotuksesta eli tulovirta olisi ollut noin 30 000 euroa. Huomioitava on, että kunnan ei ole suoritettava veroa omalla alueellaan omistamastaan kiinteistöstä. Lähde: Kiinteistöverolaki

Summamääränä ei ole iso, mutta kysymys on periaatteesta. Mikäli näihin palveluiden puolustamisen talkoisiin lähdetään on siihen lähdettävä kaikki. Mutta keskusta ja kokoomus eivät olleet näihin talkoisiin valmiita lähtemään, joten äänestys hävittiin 24 - 10 (mukaan talkoisiin olisivat lähteneet kristilliset, perussuomalaiset yhtä vaille ja vas-ryhmä).  Perusajatus kuitenkin on, että  tälläkin verolla on tarkoitus toimia peruspalveluidemme yhtenä rahoituslähteenä.

KUNTAPALVELUISTA

Valtuuston keskusteluissa nousi parissa puheenvuorossa esille kunnan tarkoituksesta ja peruspalveluistamme. Tässä hallituksemmekin pohjustamassa kuntien velvoitteiden/menojen karsinnassa olemme todella perustavalaatuisten kysymysten äärellä. Mitä velvoitteita on kunnille sälytetty ja mitä sieltä voitaisiin karsia?

Ajatelkaamme mistä olemme tulleet tähän päivään ja miten kuntien tehtäväkenttä on muuttunut? Kahdenkymmenen vuoden aikana kuntien tehtävät ovat lisääntyneet kaksinkertaisiksi ja niitä on nykyään yli 500.
Kuntien pakollisia palveluja ovat esimerkiksi päivähoito, perusopetus, terveydenhuolto, sosiaalihuolto ja vanhustenhuolto. Lisäksi muun muassa kirjasto- ja tietopalvelut, lastensuojelu, vammaisten- ja päihdehuolto sekä toimeentulotuki kuuluvat kuntien tehtäviin. Teknisellä puolella kunnan tulee huolehtia paloturvallisuudesta, teiden ja katujen ylläpidosta, väestönsuojelusta ja kaavoituksesta. Vesi-, jäte- ja energiahuolto ovat myös kunnan toimialoja. Näitten lisäksi tulee myös lukuisa joukko ajanmyötä syntyneitä vapaaehtoisuuteen perustuvia toimintoja.

Kunnat voivat toimia itse palveluntuottajana tai ostaa niitä ostopalveluina sekä toimia yhteistyössä esim. toisten kuntien kanssa (kuntayhtymät). Yhtäkaikki rahoitustarve ei poistu, vaikka kuntien palveluiden tuottaja olisi muukin kuin kunta itse. Usein on käynytkin niin, että ulkoistettu palvelu on pitänyt ottaa pois yksityisiltä laatu ja hintaseikkojen vuoksi takaisin omaksi tuotannoksi.

Tästä kuntapalveluista voisi blogata oman tarinansa ja saatan sen tehdä jahka päästään myös valtioneuvoston linjauksissa eteenpäin. Tässä linkki: kuntien tehtävien kartoitus, josta voi itse päästä syvemmälle asiasta.

28.10.Valtuustossa lainaa ja takausta

Ensimmäisen asialistan kohdassa annettiin kamreerille10 miljoonan euron lyhytaikaisen luoton otto-oikeus maksuvalmiuden ylläpitämiseksi. Nykyinen velanottoon liittyvä korko on lyhytaikaiselle lainalle 0,18 ja vastaava pitkäaikaiselle luotolle yli 2%. Keväällä annettiin 7 miljoonan lainanotto-oikeus, mutta lopppuvuoden investoinnit ja talousarviolainojen lyhennykset vaativat lisälainanottoa. Rahoitusmarkkinatilanne on otollisempi nyt tällaiselle lyhytaikaiselle lainanotolle, mutta kuinka kauan?

Toinen asiakohta onkin jo vähän kimurantimpi. Nimittäin Yrityskiinteistön Oy:lle annettava takaus 120 000 euroa, jotta voitaisiin ostaa Pajarinki Oy:ltä raepuhallushalli. Yritys on taloudellisessa vaikeuksissa ja tarvitsee kipeästi käyttöpääomaa. Ymmärtääkseni kaupunki on rakennettanut kokoonpanohallin ja tämä yrityksen rakentama halli sijaitsee tilan välittömässä yhteydessä. Kysyin valtuustossa onko ao yhtiöllä kuinka hyvä tulevaisuus ja minkälainen lienee tilauskanta? Kun tällä järjestelyllä kuitenkin on tarkoitus puhaltaa sammuvaan hiillokseen uutta tulta? En saanut vastausta vaan tunnustusta, että näinhän tällä oikeasti tuetaan yritystä pahan kauden yli.

No periaatteessahan tällä tuetaan myös työtä ja työpaikkoja jos yritys saadaan jaloilleen, mutta haasteena on kyllä tämän taloudellisen ajan vaikeus. Saadaanko tällä tekohengityksellä pelastettua yritystä vain hetken ajan ja sitten se menee nurin ennenkuin tilauskanta elpyy?  No takaus yrityskiinteistölle annettiin, jotta he saavat toimia asiassa. Nyt sitten toivotaan parempia aikoja metallialalle, vaikka uhkakuvat ovat kyllä vakavia.

syysloman loppu ja arjen töitten alku

Syysloma tuli käytettyä tehokkaasti seuraavien vuosien polttopuiden teossa. Juuri ennen ensi lumia ehdin viimeisen kymppikuutien klapeja syydellä rautaverkolla vuorattuun rakennelmaan, jossa kuivuminen voi alkaa. Mutta tämäkin oman energiavarannon rakentaminen on nyt taasen vähän aikaa jäissä, niin kelin, kuin myös töitten alkamisen takia.

Tässä juuri orientautuessa työelämään, niin silmiini pisti minulle vanha tuttu aihe automaation ja ns. robotiikan esiinmarssi ylen uutisessa:

Suomeen tarviaan robotiikkapolitiikkaa.

Tässä jutussa tutkija Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Jari Kaivo-ojan mielestä Suomi ei ole varautunut riittävästi tulevaan muutokseen. Hänen mukaansa Suomeen tarvitaan robottipolitiikkaa. Ja aivan oikein hän tässä valottaa sitä mahdollista tosiasiaa, että miten käy työpaikkojen, ostovoiman, verotulojen yms tekijöiden jos elämme tulevaisuudessa yhä automatisoitujen  ja robotoidussa yhteiskunnassa?

Työpaikkoja on jo vuosikymmenien saatossa hävinnyt ja muuntautunut toisiksi automaation seurauksena. Ja on myös selviä merkkejä siitä, että hävinneiden työpaikkojen työntekijät eivät ole voineet pysyä perässä tässä muutoksessa. Varastomiehestä tai kaupankassasta ei tule analyytikkoa. Työpaikkojen häviämisen mittakaavasta voisi ottaa esimerkin Kodakin tapauksesta. Mahtiaikoina Kodak työllisti 140 000 ihmistä ja sen arvo oli 28 miljardia dollaria. Nyt Kodak on konkurssissa ja vastaava yritys Instagram myytiin 2012 miljardilla facebookille, niin työntekijöitä oli vain 13 kpl? Tässä saa miettiä mihin nämä työpaikat kuvauksen maailmassa hävisi? (tätä ihmettelee esim. Jaron Lanier)

Mielenkiintoista on myös se, että miten isänmaattomat virtuaaliyritykset, jotka toimittavat robotiikan avulla tuotteita, kiertävät veroja "laillisesti" mahdollisimman pienten verojen maitten kautta? Ja siitä taas tulee johtopäätös siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus verojen kautta on selvästi uhattuna yhä pahemmin kuin nykypäivänä.

Mielestäni nyt tarvitaan jo selkeää keskustelua miten automatisointi ja robotiikka muuttaa yhteiskuntien rakenteita sekä siitä miten tähän aletaan valmistautua. Me tarvitsemme läpivalaisua koulutuspolitiikkaamme, jotta voimme riittävän ajoissa muuntaa koulutuslinjoja yhteiskunnan nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Ja myös verotusjärjestelmiin tarvitaan muutosta (kansainvälistä tiivistyvää yhteistyötä tarvitaan esim. veroparatiisien lopettamiseksi)

Me tiedämme, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseksi tarvitsemme verokertymää. Ja automaatio ja robottien mukaan tuleminen ei ole tätä kertymää kerryttämässä ellei siihen rakenneta uutta verojärjestelmää. Ajatuksen asteella on itu esimerkiksi siitä voisiko rakentaa arvonlisäverojärjestelmän sisälle ns robotiikan arvonnousua vastaava verotus. Tästä verokertymyästä sitten osa siirrettäisiin kuntien käytettäväksi (kunnat ovat kuitenkin niitä perusyksiköitä, joiden kautta hyvinvointiyhteiskuntamme palveluverkosto rakentuu)

Paljon muutakin järisyttävää tapahtuu yhteiskuntamme rakenteissa tämän teknologisen kehityksen myötä ja tätä keskustelua on syytä avata syvällisemmin uudestaan  eri yhteyksissä.

syyskauden ensimmäinen valtuusto

Hieman alkoi sekavantuntuisesti tämän syyskauden ensimmäinen valtuustonkokous. Periaatteessa lista-asioissa ei ollut alunperin mitään eriskummallista, mutta niin vain sitä päästiin äänestämäänkin.

Aivan aluksi valtuutetuille esiteltiin Savon Yrittäjien toimesta elinkeinopoliittisia näkemyksiä. Periaatteessa tiettyjä linjauksia pitääkin kuntien hankinnoissa linjata omassa elinkeinostrategiossaan. On vain muistettava, että kuntien tai kuntayhtymien palveluiden tuottamisen ulkoistaminen ei saa olla ideologinen itseisarvo tai ainut tavoite, joka nähtäisiin pelastavana toimena kuntatalouden parantamisessa. Tämähän ei pidä aina paikkaansa, kun näitä ulkoistamisia on sitten tutkittu, niin laadullisesti kuin myös taloudellisesti, on toimintoja pitänyt palauttaa kuntien omiksi toimiksi. Ja erityisesti näissä tilanteissa on annettava aito mahdollisuus kuntien oman palvelutuotannon toimintojen ja kustannuksien laskentaan, jotta vertailtuvuus tulisi näkyviin (viimeisin tällainen tilanne, jossa kunnan oma tuotanto oli  edullisempi tulee Porista).  


Valtuustossa käsiteltiin kaksi kaavamuutosasiaa. Ensimmäinen kosketti vanhan myymälän ns. V-Kämäräisen liikkeen kohtaa, johon on rakenteilla uusi vuokrakerrostalo 12 asunnolle. Tontti on aika tiukan oloinen ja autojen sekä muun toimintojen sijoittaminen on haastavaa. Mutta suunnitelman mukaan kaikki toiminnot pitäisi sopia alueelle, joten tämän pykälän osalta ei ongelmia.Toinen kaavapäätös, jossa keskusteltiin koulukeskusalueen muutoksesta ja jotenkin jäi siitä sekavainen kuva, kun päätösesitykseen lisättiin tarkenteita pihan liikennöintiin. Periaatteessa lisätyt tarkenteet pihasuunnitelmasta ja liikennöinnin kaksipuoleisuudesta ei olisi ehkä tarvinnut olla mukana, mutta toisaalta ne eivät rajoita suunnitelijaa antamasta näkemystää, niin tämän kanssa voidaan mennä eteenpäin.

Edesmenneen valtuutetun Usko Ahosen luottamustehtävien muutoksen pykälässä jouduttiinkin sitten jo äänestämään häneltä jääneistä luottamushenkilöpaikoista. Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa esitettiin tarkastuslautakunnan jäseneksi omaa ehdokastaan, kun taasen keskusta ehdotti vaalien jälkeisen neuvottelutuloksen mukaisesti omaansa. Tottakai demokratiaan kuuluu tällainenkin mahdollisuus, mutta valtuusto kunnioitti vaalien jälkeistä neuvottelutulosta ja äänin 33 - 2 keskustan ehdokas tuli valituksi.

IS-hankintapykälässä jossa otettiin kantaa osakkuudesta IS-hankintaan käytiin pieni muotoinen sananvaihto ns. Kiuruveden hankintalinjauksista ja siitä, että voiko Kiuruveden yrittäjät tarjota omia tuotteita ja palveluita tämän hankintarenkaan kautta. Tämä on mielestäni tärkeä asia joka tulisi varmaan linjata elinkeinostrategiassa ja hankintojen ohjeistukssa. IS- hankintaan päätettiin kuitenkin lähteä valtuustolle esitellyn sopimuksen mukaisesti.

Illan päätti suunnittelukokous Sote ja kuntarakenneasiasta, joka oli asiasisällöltään hyvinkin tärkeä. Palaan tähän aihioon myöhemmin syvällisimmin käsitteitä "suomentaen". On nimittäin sen verran sekalainen juttu kaikenpuolin ja vaikka asiaan kuinka perehtyy on paljon vielä kysymyksiä ilmassa...

Ihmisyhteisön nousut ja laskut luonnollista kiertokulkuako?

Lomalla ollessani käydään yleensä perheen kanssa kiertelemässä kotosuomea. Tällä kertaa suuntasimme Oulua kohden. Pohjois-Pohjanmaalla ajelin pitkin valtatie 4:sta ja koetin löytää huoltoasemaa, jotta olisi voinut tankata menovettä. Kurvasin ST1:sen pihaan ja näinkin sitten hetimiten, että tämähän on hylätty asema. Mutta siinä sitten autoa kääntäessäni huomasin vanhan muistomerkin ja päätin hieman pysähtyä tutkailemaan ilmestystä. Otinpa siitä sitten parit kuvat muistokseni ja tuumailin perheelle, että tätä kylän tarinaa täytyy vähän tutkailla tarkemmin.

Kuvassa on karhunkaataja Sipun muistomerkki. Oheisessa laatassa lukee hänen tarinansa, jonka perusteella alkoi asutus Rantsilan Sipolassa. Rantsilan historiikki kertoo, että väkimäärä oli suurimmillaan viisikymmenluvulla, jolloin Rantsilassa oli asukkaita 3 860 ja Sipolan kylässä ei koskaan liene ole ollut yli 200 asukasta. No väki alkoi jo vähetä viisikymmenluvulla voimakkaan muuton takia eli porukka hakeutui aikansa kasvukeskuksiin. No Rantsila on sittemmin lakannut kuntana olemasta ja kunta liittyi vuonna 2009 perustettuun Siikalatvan kuntaan, johon liittyi myös Piippola, Pulkkila ja Kestilä.

Tämä pieni kuvasarja ja tarina kertoo omaa totuutta sellaisesta luonnollisesta kiertokulusta, jota on nähty vuosisatojen saatossa ihmisyhteisöjen rakentaessa kulttuuriaan aluksi kyläyhteisöihin ja kuntakeskuksiin. Nykyinen rakennemuutos on myös yksi kiertokulun luonnollinen jatke eli olemme jatkuvassa muutoksien virrassa. Se että onko nämä rakennemuutokset väistämättömiä eli itseään toteuttavia ennusteita ja luontaista kiertokulkua? Vai voidaanko näihin asioihin vaikuttaa? Asioita on tutkittu erilaisista näkökulmista käsin ja tämä pieni tekstiotos YTM:n Kaisu Kumpulaisen kulttuuripolitiikan väikkäristä vuodelta 2012 kertoo paljon:  ”Kuolevat” kylät eli ne, jotka eivät onnistu aktivoitumaan, uhkaavat jäädä pelkiksi nimiksi kartoissa ja rekistereissä" 

Tarinani siis päättyy tällä erin näihin näkymiin ja tunnelmiin eli ST1:sen hylkäämään huoltoasemaan samaisessa pihapiirissä jossa tuo Sipun muistomerkkikin on. Ihmisten kulku on hiljennyt kylänraitilla ja ei varmaan karhunkaataja olisi voinut arvatakaan minkälainen ihmisyhteisön kiertokulku hänenkin torppansa luona käydään.

Luonto myös valtaa ihmisen rakentamat rakenteet ja tarina mikä näihin kytkeytyy hautautuu vihreän massan alle. Maatuessaan vihermassa rakentaa pysyvää peitettään ja tulevat sukupolvet (mikäli maapallomme heidät vielä antaa täällä kuljeskella) mahdollisesti ihmettelevät mitä tuollakin alueella on mahdettu touhuta.

Hylätyn huoltoaseman rakenteet sortuvat ja luonto ottaa takaisin omaansa

No alkuperäinen etsintä polttoaineesta päättyi onnellisesti, kun menovettä oli sen verran, että seuraavassa kyläkeskuksessa  tankkaus onnistui. Tulevaisuudestahan ei tiedä ja katastrofielokuvissahan ns. viimeiset ihmismohikaanit kiertelevät romahtaneita taloja etsien suojaa. Mutta emme kait vielä ole sillä viimeisellä rajalla, vaikka erilaisia maailmanlopun ennustajia onkin jatkuvasti liikkeellä, niin luonnon sietokyvyn ja taloudellisen romahduksen suhteen.

Pohjois-Savon maakuntavaltuusto 10.6.2013

Maakuntavaltuuston kokouksessa käsiteltiin menneen vuoden tilinpäätös ja arviointikertomus. Laajasta maakuntatason toiminnasta olisi paljon kertomaa, mutta tiivistetään sanomaa vasemmistoryhmämme yhteisesti esiin nostamiin asioihin menneestä vuodesta, jotka toin esille puheenvuorossani:

Talous on hoidettu hyvin ja palvelun tasoa on pystytty pitämään hyvin yllä, vaikka henkilökuntaa onkin vähennetty. Kiitosta voidaan sanoa myös Pohjois-Savon maakunnan edunvalvonnasta. Tästä esimerkkinä voitaneen antaa koulutuspaikkojen leikkauksien kohtuullistamiseen tähtäävistä viesteistä Opetus- ja Kulttuuriministeriön suuntaan. Mutta jonkinlaisena miinuksena voisi pitää Ylä-Savon koulutuskuntayhtymään kohdentuvien leikkauksien epätasa-arvoisesta määrästä suhteessa muuhun Pohjois-Savoon. Tätä edunvalvontaa ei olla hoidettu liiton taholta riittävällä määrätietoisuudella (Tämän puheenvuoroni jälkeen on puheenjohtajisto käynyt viemässä nykyiselle opetusministerille vahvempaa viestiä asiasta (linkki: Tiedote )

On myös hyvä Pohjois-Savon liiton seurata Varkauden rakennemuutokseen syötetyn 20 miljoonan euron vaikuttavuutta yrittäjyyden ja työllisyyden näkökulmasta. Liiton on hyvä mieltää miten vaikuttava on tällainen rahamäärän satsaus ja tuoko se riittävää tulosta aikaiseksi.

Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana viime vuoden tilinpäätöksessä ja toimintakertomuksessa on Itä- ja Pohjoissuomen Brysselin toimiston yhdistäminen joka toi huomattavaa säästöä, mutta toisaalta toiminnan puolesta ei ole kuulunut palvelutason heikennystä eli vaikuttaisi hyvältä päätökseltä.

Kokonaisuudeltaan näen, että Pohjois-Savon liitto on toiminut toimintasuunnitelman ja talousarvionsa mukaisesti ja siitä voidaan kiittää henkilökuntaa ja luottamushenkilöitä. Toiminnassa on tulevan EU-rahasto kaudella haasteita ja liitto joutuukin arvioimaan omat toimintalinjauksensa uudestaan. Tästä jo otettiin esimakua seminaarista, joka pidettiin maakuntavaltuuston kokouksen jälkeen.