MISTÄ LÖYTYY INHIMILLISEN KOKOISET MARKKINAT?

Alkukesän sateiset hetket antavat aikaa myös muuhunkin, kuin puutarhassa myllertämiseen. Nämä ”vapaat” hetket käytän lukemiseen ja tällä kertaa keskityin tutkailemaan talouden lainalaisuuksia.

Elämme siis kokonaisvaltaisessa maailmantaloudessa, jonka heijastukset tulevat viiveellä koskettamaan meidänkin alueellisia markkinoita. Jäin miettimään Veikko Tervosen juttua Pikku-Amerikka? Torstain 19.6 Iisalmen Sanomista ja sieltä iski silmään ”taistelu” Ikeasta ja mihin se saadaan sijoittumaan. No Kuopiohan sen kilpailun voitti, mutta samalla on uutisoitu Suonenjoen paikallisen huonekalutehtaan konkurssista.

Tämä suuntaushan on ollut näkyvissä jo pitkään. Kansainväliset yritykset hakevat yhä suurempia pikavoittoja osakkeenomistajille ja usein tämä tapahtuu paikallisyhteisöjen kustannuksella. Onhan selvä, että ”selkään” tulee jos suuryhtiö päättää siirtää tehtaansa muualle ei siinä kovin paljoa paina pienen ihmisen toimeentulo ja talous. Nykytalous toimii myös niin, että suuryhtiön bulkki eli massatuotteet tuotetaan halvan tuotannon maissa ja myydään jättikaupoissa, jolloin ko tuotteitten tekeminen paikallisesti ei ole enää kannattavaa. Näin joutuu pienet, usein perheyritykset, luopumaan toimeentulostaan, jolloin usein myös heidän palkkaamat työntekijätkin joutuvat katselemaan uusia työpaikkoja.

Tietenkin ison yrityksen tulo paikkakunnalle toimii myös työnantajana ja tuleehan sieltä myös yhteisöveroja, mutta vain niin pitkään kun se on ko yritykselle kannattavaa bisnestä. Tämä tarkoittaa sitä, että kuluttajilla on oltava ostovoimaa ja tuotantokustannukset on pidettävä mahdollisimman matalana. Amerikassahan tämä ostovoima on saavutettu velalla ja joka nyt alkaa olla käytetty ”luonnonvara”. Nyt siellä poimitaan tätä velalla otetun ostovoiman hedelmiä, joka heijastuu myös koko maailmantalouteen. Matalien tuotantokustannuksien perässähän juostaan koko ajan, kun tuotantolaitoksia siirretään maasta toiseen, joissa voidaan tuottaa tuotteet halvalla.

Meidän on nyt korkea aika miettiä vastalääkkeitä tähän globaalin ja kasvottoman ja kaiken paikallisen inhimillisyyden syövän pääoman sairauteen. Yhtä ainoaa reseptiä ei ole olemassa, vaan siihen tarvitaan useita erilaisia variaatioita. Mutta ensisijaisesti pitäisi pyrkiä rahan saamiseksi pelkäksi vaihdon välineeksi, jolla ei voitaisi spekuloida globaalitaloudessa. Miten markkinatalous voi toimia terveesti, jos vain noin prosentti kansainvälisestä pörssipelaamisesta on oikeata hyödykkeiden ja palveluiden kauppaa? Kaikki muu on keinottelua ja odotusarvojen myymistä.

Pienen ihmisen utopioita voidaan tietysti ampua alas, kuten edellisen kappaleen rahanarvon saamiseksi palvelun ja tuotteiden vaihdonvälineeksi. Mutta paikallistasolla voimme koettaa toimia yhteistyössä, verkostuen ja erikoistuen. Paikallisen kunnallisten päätöksenteossa on myös muistettava, ettei toimi lyhytnäköisesti ja koeta siten ”imuroida” suuria toimijoita kunnan oman ”pikavoiton” toivossa. Amerikkalaisen myymäläketjun Wall-Martin toiminta on yksi hyvä esimerkki lyhytnäköisyydestä. On laskettu, että tämä ketju aiheuttaa niin paljon konkursseja pienimmille vähittäismyyjille, että se hävittää 1,5 työpaikkaa jokaista synnyttämäänsä työpaikkaa kohden. Samalla se koettaa mennä siitä mistä aita on matalin, eli mahdollisimman pienillä palkoilla, osa-aika tai vuokratyöntekijöillä, jolloin saadaan enemmän katetta työntekijöiden kustannuksella.
On se vaan raakaa liiketoimintaa, kun myymäläketjun päällikölle tulee ilmoitus tietyn määrän tuntityöntekijöitten poistamisesta liikkeestä, kun myynti ei kata työvoimakustannuksia.

Alueellinen yhteistyö ja yhteisten strategioiden luominen päättäjien kesken on ehdottoman tärkeää, jotta selviäisimme globaalissa talouden pyörteissä. Meidän on löydettävä tie inhimillisen kokoiseen markkinatalouteen.

Microsoftin lahjoituksesta Suomen peruskouluihin

Risto Rönnbergin kirjoitukseen on helppo yhtyä:

"Microsoftin "lahjan" oikea nimi olisikin "markkinointilahja" ja vielä "sitova" sellainen. Sitomalla Suomen koululaitos Microsoftin omaan järjestelmään vahvistetaan sekä Microsoftin käyttöjärjestelmän ja myös Microsoftin muiden ohjelmistojen vahvistumista kohti monopoliasemaa. Ja Suomen koulujen Pisa-menestys voi antaa runsaastikin näkyvyyttä Microsoftille muualla maailmassa.

Lahjoituksen uutisoinnissa jäi myös kertomatta, että (nyt) ilmaisen Windows-Live ohjelmistopaketin ohessa on hankittava myös muita maksullisia Microsoftin ohjelmistoja. Kukaan ei myöskään takaa ettei nyt ilmainen ohjelmisto olisi maksullinen muutaman vuoden kuluttua. Tällä hetkellä yhä useammissa Suomen kouluissa on käytössä eri ohjelmistovalmistajien vastaavanlaisia ohjelmistoja niin maksullisina Windows-käyttöön kuin myös ilmaisina Linux-käyttöön" (kirjoittaja on peruskoulun rehtori, sekä Talouspalvelukeskuksen johtokunnan puheenjohtaja Jyväskylästä)

Mielestäni tätä asiaa kannattaa puida tarkkaan, kun kouluissa otetaan lahjoitus vastaan. Onneksi osa kouluista on lähtenyt kehittelemään Linus Torvaldsin alulle panemaa avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmää, jolloin koko maailma ei ole sidottu yhdelle ainoalle käyttöjärjestelmälle ja siihen rinnalle kehitetyille ohjelmille. Linuxille kehitetyt avoimen lähdekoodin ohjelmat ovat paitsi ilmaisia myös vapaasti muunneltavissa ja kehitettävissä edelleen omien tarpeiden mukaan.

Linuxin käyttämisessä voidaan myös hyödyntää tietokoneita, jotka hävitettäisiin SER-romuina. Nyt näitä koneita voitaisiin käyttää ns. "tyhminä päätteinä" ja niiden käyttöikää saadaan nostettua. Näillä päätöksillä voidaan säästää selvää rahaa, kun vielä ei tarvitse sijoittaa Windows ohjelmistoihin ja käyttöjärjestelmään.

Päästökaupoista

Nyt sitten kun maailman ja Euroopan päättäjät alkavat olla yksimielisiä, että jotain pitäisi tehdä ihmisen aikaansaaman hiilidioksidipäästöjen nopean kasvun suhteen Niinpä neuvoteltiin ensin Riossa ja sitten Kiotossa, sekä nyt viimeisempänä Bali.

Mutta maailman pahin saastuttaja ja ilmaston päästöjä aiheuttanut teollisuusmaa USA on hangoitellut vastaan vaikkakin nyt pikkuhiljaa sielläkin on alettu herätä toimintaan. Esimerkiksi keskilännen osavaltiot ovat lähteneet itsenäisesti päättämään omista ilmastotavoitteistaan.

Mitäpäs suuret päättäjät Kiotossa sitten sopivat. Kioton pöytäkirjan allekirjoittaneet maat voivat toteuttaa osan päästöjen vähentämistavoitteistaan ns. Kioton mekanismeilla. Yksi niistä on päästökauppa. Maat voivat ostaa päästöoikeuksia mailta, joilta niitä jää yli. EU:n päästökauppa on puolestaan EU:n keino toteuttaa tätä Kioton ilmastosopimusta. EU:n päästökauppa koskee aluksi hiilidioksidipäästöjä.
EU tasolla päästökauppa tarkoittaa, että yritykset, joita päästökauppa koskee, voivat ostaa päästöoikeuksia sieltä, missä päästöjen vähentäminen on edullisempaa. Kukin päästökauppaan kuuluva tuotantolaitos saa viranomaisilta päästöluvan ja päästöoikeudet. Suomessa päästölupia myöntää energiamarkkinavirasto ja päästöoikeuksia puolestaan myöntelee valtionneuvosto.

Näistä päästöoikeuksista on siis tulossa yksi tuotannontekijä lisää. Matti Meikäläinen ei voi ymmärtää, miten maailma pelastuu näillä sopimuksella? Jos tehtaalta tai maalta A jää päästöoikeuksia käyttämättä, niin he voivat myydä sitä muille ja tehdas tai maa B voi sitten hyvillä mielin päästellä ilmoille oman lupansa + naapurilta ostamansa päästöoikeudet. Pieni ihminen ei voi muuta kuin ihmetellä tätä maailman pelastumista.

Tuli vielä mieleen sellainen ajatusleikki, jos nämä päästökaupan tuotannontekijöitten arvo nousee kovinkin suureksi, niin eikös sitä kannata ajaa joitakin tehtaitten yksiköitä aina aika-ajoin alas ja myydä ylijäämä päästöoikeuksia markkinahintaan?
Jos on seurannut Euroopan komission suunnitelmia, niin päästöluvista alettaisiin pitää huutokauppaa. Ensimmäinen huutokauppa olisi 2013 tienoilla. Tällöin EU maat voisivat huutokaupata ilmatilaansa hyvää korvausta vastaan. Huutokaupassa ostajina olisivat sähkötuottajat ja teollisuuslaitokset. Onpa jopa laskettu, että Suomen valtio saisi 800 miljoonaa euroa vuosittain näistä huutokaupoista.
Muistamme varmaan miten kävi edellisen vastaavan huutokaupan teleoperaattoriluvista. Sonera osti ”ilmaa” Saksasta ja menetti muutaman miljardin, sekä samalla itsenäisyytensä. Toivottavasti näin ei käy tällä kertaa.

Tuostapa onkin hyvä aasinsilta hypätä sähköön ja sen hintaan. Tästä päästökaupasta muodostuu ja on jo muodostunut eräänlainen rahasampo, niille energiayhtiöille, jotka voivat lisätä päästöoikeuksien hinnan myös sellaisille sähköntuotannon aloille, kuten vesivoima, joihin näihin päästöoikeuksien hintaa ei oikeasti saisi laittaa. Varsinkin pörssissä voidaan pelata sellaista peliä, että saadaan sähkön ja päästöoikeuksien hinnat ylös. Mutta perinteellisestihän osakkeen omistajillehan ei ole mitään merkitystä siitä, että sijoitetaanko voitot uusiutuviin energiamuotoihin vai ei. Voittojen maksimointi on tärkeintä.

Fortumillakin on mielenkiintoinen brobleemi eli mihin sijoittaa varallisuutta. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista, kun tukkusähkön hinta on korkealla. Tällöin taseeseen ja kassaan on tullut ”liikaa” varallisuutta, jota on koetettu purkaa osingonjaossa. Mutta ilmeisesti tämäkään ei ole riittänyt purkamaan rahasäiliön rasitusta, vaan pitää koettaa keksiä sijoituskohteita. No nyt sekin on ratkaistu, kun löydettiin Venäjältä sijoituskohde. Toivotaan vain, että nämä mekanismit todellakin pakottavat investoimaan uusiutuviin energiamuotoihin.
Kaikki mukaan ilmastotalkoisiin sehän on selvä, mutta toivon totisesti, että kaikki toimijat pelaisivat rehellistä peliä, eikä meitä pieniä ihmisiä sahattaisi linssiin päästökaupoilla, joiden taakse on helppo mennä kun sähkönhintaa korotetaan.

ilmastonmuutoksesta

Nyt näyttää siltä että on kiistattomasti todistettu, jopa Nobelin arvoisesti, että ilmastonmuutoksen nopeus johtuu ihmisen aikaansaamasta kasvihuonekaasujen noususta. Esiteollisella ajalla hiilidioksidia oli 280 ppm ja nyt eletään 380 ppm:n tasolla. Eli näin nopeaa hiilidioksidin pitoisuuden kasvua ei ole tavattu maapallon esihistoriassa. Mutta on myöskin niin, että maapallon geologisessa historiassa on ollut lämpimiä ajanjaksoja.

Geologisissa tutkimuksissa on havaittu, että noin 100 – 90 miljoonaa vuotta sitten, jolloin myös nämä ongelmia aiheuttavat energianlähteet kuten öljy syntyi, oli krokotiileja 6o leveysasteella eli esimerkiksi Suomen Turussa, Grönlannin eteläkärjessä ja Alaskan eteläosissa. Mangolioita ja Fiikuksia tavattiin napapiirillä saakka. Maapallo oli tuolloin 6 – 14 astetta nykyistä lämpimämpi. Liitukaudella ilmakehän otsonikerros oli ohut, minkä takia ilmasto ja maanpinta lämpeni vielä entisestäänkin. Korkea lämpötila johtui ilmakehässä olevasta suuresta hiilidioksidin määrästä sekä mannerten sijainnista.

Mutta vaikka lämpimiä aikoja on ollut, niin tosiasia taitaa olla, että missään geologisessa ja ilmastollisessa tutkimuksessa ei tällaista ilmastonmuutoksen nopeutta ole kuvattu, jossa nyt elämme. Joten ihmisen vaikutusta ei voine poistaa kuvioista. Onko meidän tulevaisuutemme samansuuntainen kuin 100 miljoonaa vuotta sitten? Epäilenpä ettei se ihan niin suoraviivaisesti etene. Ilmasto on sarja muutoksia ja olosuhteet ovat erilaisia. Nyt mukana on myös inhimillinen tekijä, niin hyvässä kuin pahassa. Joka tapauksessa joudumme tämän ilmastomuutoksen kanssa painimaan haluammepa tai emme.

Paras- hankkeesta...

Maallikko ei tahdo oikein päästä kiinni Paras-hankkeen termistöön eli käsitteistöön. Hankalaksi asian tekee erilaiset käsitteet. Paikallistasolla voidaan käyttää sellaisia käsitteitä kuten "isäntäkunta", "yhteislautakunta" ja "seutusopimus" yms. Yleisessä keskustelussa käsitteitä ovat "puitelaki" ja "yhteistoiminta-alue". Mitähän sitä tästäkin ajattelisi?

Onhan tietysti selvää, että peruspalvelut täytyy pystyä hoitamaan, mutta käytännön järjestelyt onkin sitten vielä "hepreaa". Mitä tiedämme tällä hetkellä esimerkiksi Kiuruveden tilanteesta?

Ideahan on että Iisalmi, Kiuruvesi, Vieremä ja Sonkajärvi muodostaisivat tämän Paras-hankkeen yhteistoiminta-alueen, joka sitten voisi hoitaa yli 20 000 asukkaan perusturvapalvelut.

Puitelain mukainen selvitystyö tehtiin ja siitä annettiin vastaus valtioneuvoston taholta, jossa todettiin, että asukaspohja kyllä riittää, mutta mitenkäs aiotte järjestää ko. palvelut? Hmm. No tästä alkoi kuntien välinen "keskustelu" ja välillä näytti, että alkaa tukkanuottasilla olo siitä, että kenen käskystä rahoja käytetään ja jaellaan. No erilaisten kommenttien ja kädenvääntöjen jälkeen ollaan pikkuisen paremmalla tolalla etenemisen suhteen.

Nyt näyttäisi siltä, että valtioneuvoston pyytämä lisäselvitys saadaan aikaiseksi helmikuun loppuun mennessä ja kuntanelikon alueella aletaan pohtimaan seutusopimuksen luonnosta.


PUITELAIN KESKEINEN SISÄLTÖHÄN ON SEURAAVA:

"Kuntarakennetta vahvistetaan yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin. Kuntajaon muutoksia tuetaan yhdistymisavustuksin.

Yhteistoiminnan vahvistamiseksi kunnat voivat perustaa yhteistoiminta-alueita. Yhteistoiminta-alueiden vähimmäisasukasluku on

* perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvän sosiaalihuollon tehtävien järjestämisessä vähintään noin 20 000.
* ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisessä vähintään noin 50 000.

Laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen – mm. erikoissairaanhoito ja kehitysvammaisten erityishuolto – järjestämiseksi maa jaetaan kuntayhtymiin, joiden pohjana ovat nykyiset sairaanhoitopiirit"

Joten odottelemme päättäjien keskinäistä neuvonpitoa ja toivomme taloudellisesti, mutta myös toimivuudeltaan järkeviä päätöksiä.

joulun metsästys alkoi...

Harvakseltaan tähän blogiin tulee kirjoiteltua, mutta saattaapi johtua siitä, ettei julkisesti ole tottunut kirjoittelemaan. Aiheesta tai sen vierestä, mutta joulukuu on alkanut ja niinpä alkaa lähestyä se kaupallinen hössötys, jota allekirjoittanut inhoaa sydämensä pohjasta. Mutta en lähde ketään tuomitsemaan. Itse vain pyrin toimimaan toisin ja välttämään kauppapaikkoja joulukuussa. No tuohan se tietenkin sitä valuuttavirtaa kotitalouksilta yrityksiin ja niin sitä taas kansantalous voi paksusti.

"Tosi myötätunto on jotain muuta kuin lantin viskaaminen kerjäläiselle; tosi myötätunto perustuu siihen oivallukseen, että kerjäläisiä tuottava yhteiskuntajärjestelmä vaatii muutosta."

Martin Luther King jr., lainattu teoksesta Michael Albert: Parecon / kapitalismin jälkeinen elämä