Työurien pidentämiset unholaan työnjakamisella

Näin toteaa Ilkka Pirttilä (työterveyslaitoksen erikoistutkija) 24.1.10 Hesarin vieraskynäpalstalla:
Talouslaman takia työpolitiikka on 2010-luvun yhteiskuntapolitiikan ytimessä. Työpolitiikalla tarkoitetaan toimia, joita julkinen valta ja työmarkkinajärjestöt tekevät suhteessa työelämään.

Tarkastelen tässä kahta nykyiseen murrokseen liittyvää ilmiötä – työnjakoa (työttömyyttä) ja työnteon mielekkyyttä (merkityksellisyyttä) – ja pohdin, mitä tehdä, jotta työelämän kehitys olisi työelämän toimijoiden hyvinvoinnin kannalta myönteistä.

Työttömyys ylittää kohta kymmenen prosentin rajan. Kun tähän lisätään niin sanottu piilotyöttömyys, tosiasiallinen työttömyys on vuoden 2010 alussa noin 15 prosenttia eli työttömiä on yli 300 000.

Työttömyys kohdistuu – ikääntyneiden ohella – ennen muuta nuoriin. Syrjäytyminen lisääntyy. Samalla työssä olevat väsyvät, kun pienentyneellä työvoimalla yritetään tehdä sama kuin ennen.

Monissa skenaarioissa pidetään todennäköisenä, että työttömyys kasvaa. Näin tapahtuu siksi, että globaali talouskasvu jäänee pienemmäksi kuin on ennustettu. Suomalaiset teollisuusyritykset suunnittelevat investointeja globaalin kilpailukyvyn – muun muassa työvoima- ja kuljetuskustannusten – näkökulmasta, jolloin ne suuntautuvat yhä enemmän Suomen ulkopuolelle.

Väestön ikärakenteen muutokset helpottavat tilannetta siksi, että 2010-luvulla työelämästä poistuu vuosittain noin 15 000 ihmistä enemmän kuin sinne tulee. Mutta koska työttömiä on jo nyt noin 300 000, tämä ei ratkaise ongelmaa.

Tarvitaan työnjakoon liittyviä muutoksia. Työhön osallistuvien työuraa ei tarvitse lähivuosina pidentää vaan lyhentää.

Jälkiteollisessa tieto- ja elämysyhteiskunnassa työvoiman laatu on paljon tärkeämpi kuin määrä. Tuottavuuserot ovat innovaatioaloilla valtavia: esimerkiksi populaarimusiikissa huippuyhtyeen tuottavuus voi olla jopa 50-kertainen verrattuna keskivertoon.

Työllisyys- ja huoltoaste eivät siis suoraan korreloi kansantalouden tuotantokyvyn kanssa. Nykytyössä laatu, mielekkyys ja motivaatio ovat tärkeimmät tekijät.

Töihin olisi saatava kaikki halukkaat. Työstä pois haluavat taas voidaan vapauttaa palkkatyöstä joko nykyisten säädösten puitteissa tai takaamalla kaikille työvoimaan kuuluville kansalaispalkka.

Työaikapoliittisten säännösten puitteissa työtä voidaan jakaa toisin kuin nyt. Nykyisin monet ovat vasten tahtoaan työttöminä. Toinen vaihtoehto olisi esimerkiksi lyhentää työntekijöiden työaika 30 tuntiin viikossa ja siirtää yli 60-vuotiaat eläkkeelle.

Kansalaispalkan toteutuksessa tulisi ottaa huomioon oikeudenmukaisuus, aktivointivaikutus ja kansantaloudelliset kustannukset. Kansalaispalkka tulee suunnata koko työikäiselle väestölle. Sen pitää olla aktivoiva niin, että kansalaispalkan saaja hyötyy aina vähäisestäkin työnteosta.

Kansalaispalkka aiheuttaa kansantaloudelle menoja, mutta se tuo myös tuloja ja säästöjä. Ensinnäkin sen avulla voidaan luoda uusyrittäjyyttä ja paikata sesonkiluonteista työvoiman tarvetta. Toiseksi se korvaa työmarkkinatuen ja poistaa suuren osan toimeentulotuen tarpeesta.

Tärkeä kysymys on se, kuinka mielekkäänä työssä käyvät pitävät työtään. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että Suomessa työn mielekkyyden muutokset ovat olleet 2000-luvun alkuvuosina kielteisiä. Tähän on löydetty monia syitä: epävarmuus, organisaatiomuutokset, tietotekniikan häiriöt, tiedon kulun ja yhteistyön ongelmat sekä huono johtaminen.

Vaikeuksia syntyy, kun työntekijöiltä edellytetään jatkuvaa sopeutumista uusiin ratkaisuihin ilman pitkäjänteisyyttä. Työntekijöiltä vaaditaan sitoutuneisuutta, mutta samanaikaisesti työsuhde on vaarassa. Tehostamistoimien seurauksena tekemisen ilo on häviämässä tärkeäksikin koetusta työstä.

Työn mielekkyyden väheneminen erityisesti luovilla aloilla on vakava ongelma 2010-luvun työelämässä, jossa nimenomaan tarvitaan luovuutta. Mielekkyyttä voidaan parantaa toimilla, jotka mahdollistavat työntekijöiden keskittymisen "oikeaan työhön" ja antavat heille päätösvaltaa.

Olen päälinjoissa samaa mieltä Ilkka Pirttilän kanssa. Meidän pitää lähteä ajattelemaan työelämää täysin toisista lähtökohdista ja unohtaa EK:n ja hallituksen vanhakantaiset linjaukset.

Meillä, kuten muuallakin teollistuneissa maissa, on tuottavuus ja vauraus kasvanut menneisiin aikoihin nähden moninkertaiseksi. Luulisi jo tällä hetkellä meillä olevan enemmän jakovaraa ja alkaisimme vapauttaa itsemme "vankilasta" ja alkaisimme toteuttaa vähemmän työtä ja enemmän vapaa-aika ideologiaa. Näitä sanoja taisi myös Soininvaara käyttää "Vauraus ja Aika" kirjassaan...

non profit voittoa tuottamaton yhteisö

Olen miettinyt erilaisia toimintatapoja tuottaa palveluita yhteiskunnassamme. Nyt näyttää vallalla olevan pelkän pääoman ja perinteisen kapitalismin rakenteiden aika. Varsinkin sosiaali- ja terveyspalvelut annetaan markkinavoimien temmellyskentäksi.

Mutta voisiko olla toisenlaisia tuotantotapoja hoitaa esimerkiksi näitä sosiaali- ja terveyspalveluita? Otsikossani mainitsen voittoa tuottamattoman yhteisön termin, jota myös non profit tuotannoksi sanotaan.

Tapani Köppä on myös tutkinut asiaa ja mukailin hänen näkemystään oheisessa kuvassa. Kuvassa (jonka saat suuremmaksi klikkaamalla sitä) on nämä voittoa tuottamattomat yhteisöt mm osuuskuntayrittäjyys, kolmannen sektorin yhteisöt, julkinen sektori ja ns hybridiorganisaatio, jossa mukana aineksia eri yhteisö sekä yritysmuodoista. Nyt näyttää tosiaan siltä, että kuvassa oleva yksityistetty palvelutuotanto on ainut "pelastava" toimintamuoto sosiaali- ja terveysalalla. Mielestäni tähän pitää olla muitakin palvelutuotantomahdollisuuksia. Näitä vaihtoehtoja tulisi tutkia enemmän myös päättäjien taholla!



Omassakin elämänvaiheissani olen synnyttänyt yhdessä muiden samanhenkisten kanssa parit monialaiset osuuskunnat ja tutkaillut aikoinaan tämän tyyppisten yhteisöllisyyden kasvunvaiheita. Koetan itsekkin tutustua aihioon paremmin ja syventäen tietoani. Tulen täydentämään blogiani asian tiimoilta.

Virtuaalirahaa kiertoon ja katteet yksityispankeille

Hyppäänpä tässä vuoden 2010 ensimmäisinä päivinä talousdemokraattisiin ajatuksiin. Tutkailin tuossa talousdemokratia blogia ja Esko Seppäsen omaa nettisivustoa, joissa käsitellään talouden perusteita tai oikeastaan nykytalouden älyttömyyttä:

"On vaikea löytää tieteellisiä tutkimuksia siitä, kuinka suuren osan kierrossa olevasta rahasta ovat laskeneet liikkeelle keskuspankit ja kuinka paljon yksityiset pankit. Tutkittua tietoa tarvitaan lisää. Joka tapauksessa pankit luovat uutta rahaa lainaamalla talletusrahansa moneen kertaan, myöntämällä luottoja jättäen niiden katteeksi vain säädetyn vakavaraisuusreservin, luomalla ensin velan ja kattamalla sen jälkikäteen, jälleenrahoittamalla velkoja arvopaperistetuilla finanssituotteilla sekä innovoimalla johdannaisia ja muuta virtuaalirahaa tyhjästä. On arvioita, joiden mukaan jopa 97 % kierrossa olevasta rahasta on yksityispankkien liikkeelle laskemaa. Siitä näkökulmasta lama ei pääty ennen kuin pankkijärjestelmä tulee toimeen omillaan ja luo taas uutta rahaa kiertoon."


Lars Österman ottaa voimakkaamman kannanoton omassa blogissaan:
"Jatkan itse toteamalla että pankit siis kirjaavat tällaista pankkiluottoa tyhjästä - valtiovallan siunauksella. Asia mitä pitäisi tutkia on seuraava: Jossain vaiheessa Suomen itsenäisyyttä valtiovallan silloiset (jotkut) korruptoituneet edustajat ovat harkitusti ja tietoisesti siirtäneet tämän "rahantekokoneen" näille yksityisomistuksessa olevaille pankeille - ilman että valtio saa tästä minkäänlaista korvausta tai etua itselleen. Tästä vallansiirrosta ei tietääkseni ole koskaan ilmoitettu kansalaisille, vaan kansalaisten on annettu olettaaa että kaikki on kunnossa, niin kuin ennenkin.
Pankkien saaman rahantekokoneiston toiminta vastaa kuitenkin kaikin puolin rahan fyysistä väärentämistä - mutta on lailla säädetty pankeille lailliseksi. Eli - mikäli sinä painat väärää rahaa ja kulutat sitä yhteiskuntaan joudut oitis kaltereiden taakse - mutta kun pankki tekee saman se on arvostettua pankkitoimintaa."

Tähän viimeiseen kannanottoon on kyllä helppo antaa kannatuksensa. Mikään ei tule maailmantalouden rakenteessa muuttumaan ellei aleta miettimään taloudensyvärakenteiden uusintamista ja estetä ns laillisen pyramidihuijauksien syntymistä.

Ensimmäisen valtuustovuoden analyysini vuodelta 2009

Ensimmäinen vuosi valtuustossa takana. Urheilutoimittajathan kysyvät suorituksen jälkeen, että "miltä nyt tuntuu?"
No tehdäänpä pieni analyysi. Ensinnäkin perehdytys luottamushenkilöksi oli alussa suorastaan ala-arvoista. Ei annettu ohjeistuksia perustoiminnoista, lautakuntatyöskentelyistä jne.. no niitä tuli sitten matkanvarrella lisää pyydettäessä ja nyt on jo laarinpohjalla parempi perustietämys. Tässä pitää olla itse aktiivinen kysellä ja etsiä tietoa.. No tässä pätee nykyinen tietämys kongitiivisesta oppimisesta. Lähinnä kysymys on siitä motivaatiosta ja tiedonhalun tarpeesta, joka tähänkin luottamustehtävään liittyy.

Myös puolueiden piiritason neuvottelut ovat "siellä jossakin" tehtyjä neuvopitoja, joista rivivaltuutettu ei tiedä muuta kuin, että jos on ollut halukas esimerkiksi johonkin yhtymävaltuustoon, niin ensimmäisessä kokouksessa ilmoitetaan oma paikka ja kerrotaan missä vaiheessa ketäkin tulee ehdottaa jne. No nyt olen havaitsevani edustuksellisen demokratian idean, jossa tehdään vaalien jälkeistä neuvottelutyötä. Kaikki ei pääse kaikkeen paikkaan neuvottelemaan ja virallinen kokoustaminen käy sitten kuin tanssi.

Mutta anyway tämän alkukankeuden jälkeen on ollut haasteellisia tapahtumasarjoja lautakuntatason työskentelyssä, mutta olen havaitsevani positiivista henkeä esimerkiksi Kiuruveden opetuslautakuntatyöskentelyssä. Vaikeistakin asioista voidaan olla erimielisiä, mutta emme riitauta sitä henkilötasolle, joka on tärkeää jatkoa ajatellen.

Vaikeimmasta päästä oli tietenkin kouluverkkosuunnitelmassa pidättäytyminen, joka merkitsi Rapakkojoen koulun lakkauttamisen. Tähänkin annettiin mahdollisuus vaihtoehtoihin. Mahdollisuutena nähtiin Niemiskylän koulun uudelleen synnyttämisen, jolloin Rapakkojoki olisi lakannut ja samoin kait olisi käynyt Kalliokylän koulullekkin. Mutta tämä olisi kyllä tarkoittanut koko kouluverkkosuunnitelman myllertämistä, niin Heinäkylän, kuin myös Turhalan koulun osalta. Ja nyt ollaan juuri saamassa Niemiskylän koulu myytyä, niin siinä oli perusteluja kylläkseen pidättäytyä kouluverkkosuunnitelmassa.

Olemme varmaan esittämässä aluekoulujen nimien uudistamista, kunhan nämä kouluverkkosuunnitelman mukaiset lakkautumispäätökset saavan lainvoiman.

Mutta kokonaisuutena ajatellen tämä oli kuin "Ollin oppivuodet" elokuvasta. Vuoden mittaisella pätkällä on valtaosa oppimista poliittiseen toimintakulttuuriin, jossa näkee edustuksellisen demokratian hyvät ja huonot puolet.

Lopputulemassa olen huolissani Ylä-Savon Soten käynnistämisen jälkeisestä toiminnasta ja lähipalveluiden säilyttämisestä, sekä toiminnan kalleudesta. Soten hallinto myös mietityttää ja sitä että olemmeko päätöksentekijänä tarpeeksi mukana ns konserniohjauksessa. Myös peruskunnan talous on tiukka ja ei siellä paljon ylimääräisiä pelimerkkejä ole toiminnan pyörittämiseen. Tässä yhteydessä olemme rakentaneet kaupunginstrategiaa, jossa yhtenä kokonaisuutena on tuottavuusohjelma. Tässä yhteydessä pidän huolen, että yksi peruskivijalka ei saa unohtua eli henkilöstön jaksaminen, työhyvinvointi ja muut tekijät joiden avulla työyhteisömme voi paremmin.

Mutta ajatellaan positiivisesti tulevaisuudesta! Henkilökohtaisesti olen antamassa ekavuodestani omaan arviooni hyvää siitä, että pystyin ja ehdin taustoittamaan päätöksentekoani varten riittävästi analyysiä. Parantamisen varaa jäi paljon ja esimerkiksi ajankäytön suunnittelua täytyy vielä petrata. Myös ihmisten ja yhteistyöryhmien välistä kontaktipintaa täytyy lisätä.

Valtuustosta 30.11.2009

Lyhyesti maanantain valtuustosta, jossa käsiteltiin Kiuruveden strategiaa, maapoliittista ohjelmaa ja erinäisiä maakauppoja,sekä viimeisenä kokoomuksen poliittinen veto verotoimiston saamiseksi takaisin Kiuruvedelle.

Itse strategia hyväksyttiin ilman muutoksia. Asiasta toki keskusteltiin puoleen ja toiseen. Pyrittiin saamaan sellainen henki, ettei strategia saa jäädä hyllyyn pölyttymään. Itse olisin painottanut visiossa olevia kestävän kehityksen tavoitteita myös strategioiden osa-alueissa. Kestävän kehityksen ajatus pitää rakentaa ns. läpäisyperiaatteella kaikessa toiminnassa.

Tärkeänä näin myös kaupungin omien toimien sisällä olevan henkilöstöön kohdistuvan tuottavuusohjelman sisällön. Siinä pitää tuoda voimakkaasti esille henkilöstön jaksaminen, työhyvinvointi yms asiat. Näitä toikin esille valtuutetut Tikkasen Sari ja Kärkkäisen Marja-Leena. Jos henkilöstöltä odotetaan muutosvoimaa ja tuottavuutta, niin mukana täytyy olla lähiesimiehet ja työntekijät. Johtamiskoulutusta ja alaistaitoja pitää kehittää. On turha tuoda hienoja strategioita ylhäältä komentoketjusta, jos sitä ei avata ruohonjuuritasolle asti ja saada ahaa elämystä joka ketjun osasissa.

Maapoliittinen ohjelma on hyvä käsikassara, kun kunnan maankäyttöä suunnitellaan ja ohjaillaan. Mutta yksi kysymys äänestytti valtuustoa tässä maapoliittisessa ohjelmassa ja se oli tavoitteena rakentamisen ohjauksessa haja-alueella. Kepu ja nyt myös takinkääntäjä kokoomus halusi, että tällainen kirjaus poistetaan ohjelmasta:

Kaavoittamattomien rantojen osalta pitäydytään harkitsevassa poikkeuslupapolitiikassa niin, että tulevassa rantayleiskaavassa maanomistajien tasapuolista kohtelua ei vaaranneta

Tämä lause turvaisi myös tulevien rantayleiskaavassa maanomistajien tasapuolisuutta. Mutta nyt tässä on vaarana, että poikkeusluvilla täytetään isojen maanomistajien vaateita ja pienet kärsivät. Myös yhteisten ranta-alueiden ns virkistyskäyttö voi tätä kautta vaarantua. Vasemmistoryhmämme esitti, että tämä lause tulee säilyttää tavoitekohdassa. Tästä sitten äänestettiin ja äänin 26 - 8 tämä teksti sitten poistettiin maapoliittisen ohjelmasta. Yksityiskohtana mainittakoon, että kokoomus oli vielä hallituksen keskusteluissa tämän tekstin takana, mutta valtuustossa äänestystilanteessa käänsi takkinsa...

Tähän samaan politiikan teon sarjaan luen myös kokoomuksen esityksen verotoimiston palveluiden saamiseksi Kiuruvedelle takaisin. Tämä oli jo valmiiksi alasammuttu verojohtaja Erkki Myöhäsen toimesta. Samaa koskee tietenkin myös poliisien takaisin saamista. Kysymys on yksinkertaisesti valtion tuottavuusohjelmasta ja jonka on hyväksynyt kepu ja kokoomus, joten kuka se lopulta on tähän tilanteeseen syyllinen???. Mutta politiikka on julkisuuspeliä ja tätä näyttää varsinkin kokoomus käyttävän tehokkaasti hyväkseen.

Talouden rakenteet ja työelämä

Olen Paavo Arhinmäen kanssa samaa mieltä talouden perustavalaatuisesta uudistamisesta. Tällä tavalla voimme myös uudistaa työelämän perusrakenteita:

"Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki linjasi Vasemmistoliiton talouspolitiikkaa puoluevaltuuston kokouksessa Porissa.
- Vasemmistoliitto vaatii talouden ja työn uudistamista. Finanssikriisiin johtanut markkinoiden vapauttamisen tie on kuljettu loppuun. Nyt on otettava käyttöön uudet tavat rakentaa oikeudenmukainen talous, vaatii Arhinmäki.

Oikeudenmukainen talous on olemassa ihmisiä ja ympäristöä varten. Tuottavuuden ja tehokkuuden lisääminen ei saa tarkoittaa sitä, että työ kasautuu yhä harvemmille. Työn jakaminen työaikaa lyhentämällä mahdollistaa työn, vapaa-ajan ja perhe-elämän yhdistämisen sekä poistaa työttömyyttä. Palvelu- ja ympäristöaloille on luotavissa kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja.

Vasemmistoliitto oli aikaansa edellä vaatiessaan vahvaa julkista elvytystä jo vuosi sitten. Viivyttely on jo pahentanut massatyöttömyytä, ja nyt viimeistään valtion pitää aloittaa todellinen työpaikkoja ja palveluja luova elvytys.
- Valtion on turvattava kunnille taloudelliset edellytykset, ei ainoastaan selvitä lamasta, vaan myös torjua sitä, vaatii Arhinmäki.

Arhinmäki korostaa, ettei elvyttäminen yksin riitä. Oikeudenmukainen talous vaati veroparatiisien sulkemista, työelämän inhimillistämistä ja verotuksen kokonaisuudistusta. Vasemmistolle ei voi riittää, että pääomatulojen tasaveroprosenttia nostetaan.
- Vasemmistoliitossa nähdään, että kaikkia tuloja tulee verottaa tasavertaisten periaatteiden mukaisesti. Kaikkia tulot on saatava saman progressiivisen tuloveron piiriin, linjaa Arhinmäki."

Tämän lisäksi täytyy lähteä rakentamaan uutta kansanpankkia, johon ei finanssitavaratalojen pörssikeinottelijoilla ole sisäänpääsyä.