Sivut

perjantai 11. maaliskuuta 2011

henkilökohtaista pohdintaa energiaomavaraisuudesta

Tällä hetkellä pohdin todellakin henkilökohtaisesti energiaomavaraisuutta. Nimittäin aikoinani tekemäni ratkaisu suorasta sähkölämmitteisestä omakotitalostani alkaa yhä enemmän tuntua virheinvestoinnilta. Tai sanokaamme näin, että se oli silloin lyhytnäköistä. Mutta vuoden 1990 luvun alkupuolella investointi oli edullista ja sähkön hintakin vielä inhimillisissä rajoissa. Nyttemmin sähköön on lisätty energiaveroa ja arvonlisäveroakin korotettiin. Hinta ei ole laskemassa vaan päinvastoin se kohoaa edelleen.

Nyttemmin kun valtion taholta ollaan tulossa vastaan bio- tai uusiutuvaan energiaan siirtymiseksi maks. 20% tuen muodossa, voisin ajatella investoitavan uusiin systeemiin. Järkevinä vaihtoehtoina omaan nykyjärjestelmään näen lähinnä yksikertaisen varaavan takan (voisi olla myös vesikiertoinen takka), aurinkokeräimen avulla tuotettu käyttöveden lämmitys, joka vaatisi uuden ns hybridivaraajan entisen tilalle. Maalämpöä olen myös laskenut. Mutta joutuisin rakentamaan vesikiertoisen patterilämmityksen ja tällöin investoinnin kuoletusaika tulee liian pitkäksi. No tämä pähkäily on lähitulevaisuuden henkilökohtainen brobleema.

 Mutta tämä on hyvä aasinsilta hypätä yleensä energiaomavaraisuus kysymykseen. Kokonaisuudessaan Suomessa pitää ajatella hajautettavan energiayksiköiden tutkimista ja siihen investoimista. Meidän pitää tukea valtiontoimesta bioenergialaitoksia, maalämpöä, aurinko ja tuulienergiaa. Meidän täytyy lähteä rakentamaan energiaomavaraisuutta ja siinä ei pidä aina katsoa markkinalähtöisyyttä, vaan Suomen kokonaisedun mukaisuutta ja irtautumista tuontienergiasta. Tämä linjaus tarkoittaa myös Suomen turvallisuuteen sijoittamista.

Energiaomavaraisuuden tutkimiseen ja käytöntöön siirtymiseen tarvitaan tietysti rahoitusta. Rahoitus tarvitsee poliittiselta päättäjiltä enemmän näkemystä ja sitoutuneisuutta linjamuutoksiin.  Meillä on nyt menossa myös suuri keskittäminen ja sen on katsottu olevan yksi "pelastava" tekijä ympäristön pelastamisessa. Meidän pitää rohkeasti antaa mahdollisuuksia ihmisten valita asuinpaikkansa. Tällöin pitäisi pystyä sijoittamaan energiaomavaraisiin talousyksiköihin. Ja näin mahdollisimman suuri irtautuminen energiayhtiöistä olisi mahdollista. Myös tulevaisuudessa syöttötariffit pitäisi laskea riittävän alhaiseksi, että uusien passiivi/energiaomavaraisten talouksien olisi mahdollista syöttää energiaa paikallistalousverkkoihin.

Lopuksi hieman ajatusleikkiä nykyjärjestelmän muutoksesta: "Julkisen sektorin omistamat rahalaitokset voisivat rahoittaa näitä energiaan liittyviä perustutkimus ja infrahankkeita. Jolloin emme olisi koronkiskuri finanssitavaratalojen armoilla, joille valtio/kunta velkaantuisi. Mutta tämä edellyttäisi vanhan liike/finanssipankkiirijärjestelmän muutosta ja uuden talousdemokratian mukaisen rahoitusjärjestelmän luomista.--> tämä puolestaan edellyttää ensimmäiseksi EU:n perussopimuksen uudistamista artiklan 104:n osalta, jolloin saataisiin oikeus keskuspankki tyyppiseen rahoitukseen näihin investointeihin."

Ei kommentteja: