Pieni rahatalouden kriittinen tutkailu (pieni päivitys linkkien kera)

Rahatalous on monimutkaisuudellaan kiehtova rakennelma. Se on vuosisatojen kuluessa tullut yhä monisäikeisempi kudelma, josta harva saa selvää saatikka että sitä pystyisi ohjaamaan.

Koetan itselleni selventää rahatalouden perusteita, jotta pystyisin edes hiukan ymmärtämään tyhjästä tehtyä velkataloutta. Maailmalla on, ymmärtääkseni, vallalla rahan kvantiteettiteorian mukainan käsitys rahataloudesta, jonka mukaan markkinoilla olevan rahan määrä verrattuna markkinoilla tarjolla olevien hyödykkeiden määrään, määrää yleisen kuluttajahintatason, eli kääntäen sanottuna rahan hinnan suhteessa hyödykkeisiin.

Tässä kvantiteettiteoriassa on pohjalla Fisherin yhtälön kaava:
                      
                                    M x V = P x T

• M on rahan määrä eli tietyn periodin, kuten vuoden, aikana kierrossa olevan rahan määrä
• V on rahan kiertonopeus, joka kertoo missä ajassa keskimäärin yksi rahayksikkö kulutetaan
• P on yleinen hintataso
• T on taloudellisen toimeliaisuuden määrä, jota voidaan mitata transaktioiden reaaliarvon indeksillä

Jos rahan kiertonopeus ja taloudellisen toimeliaisuuden määrä korreloivat keskenään, on siis rahan määrällä ja myytävien tuotteiden ja palvelujen määrällä suora verrannollinen yhteys hintoihin. Kausaliteetti kulkee teorian mukaan vasemmalta oikealle.

Tätä teoriaa kumarretaan kansantaloustieteessä ja sen kritisoijia syytetään kerettiläisyydestä.

Tämän teorian ollessa vallassa meitä pelotellaan jatkuvalla inflaatiopeikolla, jos talouteen syötettäisiin keskuspankki rahoituksella rahaa. Euroopassa ja siten myös Suomessa keskuspankkirahoitus on kielletty julkiselta sektorilta (perustamissopimuksen artikla 104).

Olen tutkaillut mielenkiinnolla rahajatalous blogia ja varsinkin keskuspankkirahoitus ja inflaatio osiota. Kirjoittajat Jussi Ahokas ja Lauri Holappa kertovat perusteellisesti miksi keskuspankki rahoitus ei aiheuta automaattisesti inflaatiota. Heillä on selkeä näkemys, ettei Weimarin tasavallan ja Zimbabwen hyperinflaation perussyynä ollut setelirahoitus, vaan ulkopuolinen shokki tuotannon perusrakenteisiin.

Nykypäivän setelilirahoitus esimerkki voitaisiin ottaa rapakon takaa, jossa USA:n keskuspankki syöttää virtuaalirahapainostaan bittiseteleitä markkinoille ja inflaatiosta ei ole tietoakaan. Ihmeellistä on myös se, että finanssikapitalismi on syöttänyt velkapainoitteista virtuaalihöttörahaa erilaisilla korkojohdannaisella ja nämäkään toimet eivät ole aiheuttaneet hyperinflaatiota?

Mielestäni olisi oikein tutkia kriittisesti EU:n perussopimuksia tältä osin ja lähteä rakentamaan oikeata valtion keskuspankkia. Tältä keskuspankilta valtio voisi ottaa suoraa lainaa, ilman että valtio joutuisi nykyisen kaltaiseen tilanteeseen lainanottoon koronkiskurimarkkinoilta. Holappa ja Ahokas kertovat lyhyesti ja ytimekkäästi: " Kun nykyään verotuksella pyritään takaamaan valtion talouden tasapainottaminen, jotta pitkäaikaista velkaa ei pääsisi syntymään, voitaisiin uudessa tilanteessa verotusta käyttää ainoastaan valtion kulutuksen ekspansiivisten vaikutusten eli talouskasvun ja inflaation säätelyyn. Verotuksella valtio voi vaikutta nopeastikin kierrossa olevan rahan määrään, ostovoimaan ja kokonaiskysyntään, jotka ovat talouskasvun tärkeimmät tekijät nykymuotoisessa rahatalousjärjestelmässä." 

Tarvitsemme ehdottomasti finanssikapitalismille tiukat suitset, sekä uudenlaista ajattelutapaa valtion ja kuntien rahaliikenteen systeemirakenteeseen!

Tästä asiasta on tehty hyvät koosteet videoiksi, jos asia kiinnostaa klikatkaa Aki Järvisen kommentin linkkejä. Jussi Ahokkaan ja  Lauri Holapan lisäksi seurannassa on nyt myös Aki Järvisen  ajatukset energian ja talouden kiinteästä suhteesta, hän pitää SamassaVeneessä nettisivustoa asian tiimoilta.