Vaikka olemme keskellä kiivaampaa kuntavaalikeskustelua ja pitäisi keskittyä olennaiseen eli paikkakunnan tulevaisuuden näkymiin, niin en voinut olla ottamatta kantaa nykypäivän talousmyllerryksen osatekijöihin. Tosiasia kuitenkin on, että taloudenmyrskyt vaikuttavat kyllä viiveellä meidänkin kuntaamme, joten ei ole haitaksi vähän tutkailla suurempiakin kokonaisuuksia.
Nyt kun olemme parasta aikaa finanssipelureiden aikaansaaman talousmyrskyn keskellä ja odotamme mitä kaikkea vielä tuleman pitää, niin voitaisiin tutkailla hieman mitä toimiva markkinatalous oikeasti tarkoittaa.
Toimivalle markkinataloudelle pääomat pitää tulla paikallisesti. Paikkakunnalle sitoutuneet yhtiöt joutuvat toimimaan yhteiskunnan ohjauksessa ja kantamaan vastuun alueesta. Maailmantalouden yhdentyminen murentaa kansalaisten ja valtion vaikutusmahdollisuudet omiin asioihinsa.
Paradoksaalista nykytilanteesen on, että aikoinaan nuoressa Yhdysvaltain tasavallassa kansalaisilla oli oikeus evätä yhtiön toimilupa, jos se ei enää toiminut yhteisen edun hyväksi. Suuryhtiöt ovat saaneet nykyaikana samat kansalaisoikeudet kuin ihmiset, mutta niiden velvollisuudet on karsittu pieneen osaan tavallisen ihmisen vastaavista. Teot, joista yksilö joutuisi vankilaan tai saisi jopa kuolemanrangaistuksen, aiheuttavat yhtiöille niiden varallisuuteen nähden usein pienet sakot.
Tähän tilanteeseen voitaisiin nyt puuttua ja muuttaa virtuaalirahanteko oikeaan tuottavan työn arvoon. Raha on nykyään täydellisesti irrotettu arvosta, minkä seurauksena todellisen tuottavan työn arvo pienenee mitättömäksi keinottelijoiden ja sijoittajien voittoihin verrattuna. Nykyisessä järjestelmässä rahataloudessa kiertävän rahan määrää voidaan kasvattaa loputtomasti, täysin riippumatta todellisen varallisuuden kasvusta. Keinottelu tulee näin kannattavammaksi kuin todellista arvoa tuottavat sijoitukset.
Jos joku on sattunut saamaan David C. Kortenin kirjoja luettavakseen on myös saanut aimo annoksen ajatuksia nykymenosta. Hänen mukaansa maapallo on joutunut kolmiosaiseen kriisiin, jonka osat ovat syvenevä köyhyys, sosiaalinen hajaannus sekä ympäristön tuhoutuminen. Maailman tulot jakautuvat yhä epätasaisemmin: rikkain viidennes saa 82,7% ja köyhin 1,4% maailman kokonaistuloista.
Jos joku ajattelee, että vaihtoehto olisi suunnitelmatalous jäykkine byrokratioineen ja politrukkeineen on väärässä. Tällä tahdon sanoa, että on olemassa talousjärjestelmissäkin se kuuluisa keskitie. Ääripään kulkijat saavat ja ovat jo saaneet siipeensä. Valtioilla ja kunnilla tulee olla mahdollisuus lokalisoida talous. Pitää rakentaa uusi markkinatalous, joka ehkäisee nykyisen kaltaisen tilanteen kehittymisen. Rajoittamaton kapitalismi syö palloamme tuhoamalla ympäristön ja aiheuttamalla köyhyyttä ja kurjistumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti