Yleisesti voidaan sanoa, että tilanne on Suomessa kiristynyt ja ulkomaalaisvastaisuus näyttää nostavan päätään. En tiedä onko kysymyksessä maahanmuutto kriitikoiden yleinen mediajulkisuus vai mikä. Mutta tällainen tuntuma on noussut tutkailtaessa nettikeskusteluita. Mielestäni näissä asioissa on syytä erottaa turvapaikanhakijat ja työn perässä maahanmuuttajat. Elämä on raadollista maailmassa ja kansainvälisen yhteisön pitää toimia yhteistyössä ja aktiivisesti, jotta kriisit voitaisiin hoitaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tällöin vähennettäisiin pakolaisuutta. Olen sitä mieltä, ettei omasta maasta pakolla lähteminen tuota koskaan onnellisuutta ja sopeutuminen toiseen maahan on kyseenalaista motivaation puutteen takia. Halu kotimaahan paluusta voi yleensä olla päällimmäisenä mielessä. Varsinkin jos osa perheestä on jäänyt lähtömaahan.
Jos puhutaan työperäisestä maahanmuutosta, niin tärkeää siinä on löytää oikeat toimintatavat kotouttamiseen. On muistettava ensiaskeleet, kuten tulkkipalvelut (tietenkin kielenopetuksen varhainen alkaminen), mahdollisesti päivähoito, liikunta/kulttuuripalvelut yms eli moniammatillinen yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa antaa hyvän lähtökohdan kotouttamiselle. Myös mahdollisimman laaja verkosto on syytä rakentaa alusta asti. Nimittäin epäluulo ja vieraan syrjäyttäminen yhteisöstä lähtee yleensä juuri siitä, ettei ihmisiä ja heidän tapojansa tunneta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti