Ensimmäisen valtuustovuoden analyysini vuodelta 2009

Ensimmäinen vuosi valtuustossa takana. Urheilutoimittajathan kysyvät suorituksen jälkeen, että "miltä nyt tuntuu?"
No tehdäänpä pieni analyysi. Ensinnäkin perehdytys luottamushenkilöksi oli alussa suorastaan ala-arvoista. Ei annettu ohjeistuksia perustoiminnoista, lautakuntatyöskentelyistä jne.. no niitä tuli sitten matkanvarrella lisää pyydettäessä ja nyt on jo laarinpohjalla parempi perustietämys. Tässä pitää olla itse aktiivinen kysellä ja etsiä tietoa.. No tässä pätee nykyinen tietämys kongitiivisesta oppimisesta. Lähinnä kysymys on siitä motivaatiosta ja tiedonhalun tarpeesta, joka tähänkin luottamustehtävään liittyy.

Myös puolueiden piiritason neuvottelut ovat "siellä jossakin" tehtyjä neuvopitoja, joista rivivaltuutettu ei tiedä muuta kuin, että jos on ollut halukas esimerkiksi johonkin yhtymävaltuustoon, niin ensimmäisessä kokouksessa ilmoitetaan oma paikka ja kerrotaan missä vaiheessa ketäkin tulee ehdottaa jne. No nyt olen havaitsevani edustuksellisen demokratian idean, jossa tehdään vaalien jälkeistä neuvottelutyötä. Kaikki ei pääse kaikkeen paikkaan neuvottelemaan ja virallinen kokoustaminen käy sitten kuin tanssi.

Mutta anyway tämän alkukankeuden jälkeen on ollut haasteellisia tapahtumasarjoja lautakuntatason työskentelyssä, mutta olen havaitsevani positiivista henkeä esimerkiksi Kiuruveden opetuslautakuntatyöskentelyssä. Vaikeistakin asioista voidaan olla erimielisiä, mutta emme riitauta sitä henkilötasolle, joka on tärkeää jatkoa ajatellen.

Vaikeimmasta päästä oli tietenkin kouluverkkosuunnitelmassa pidättäytyminen, joka merkitsi Rapakkojoen koulun lakkauttamisen. Tähänkin annettiin mahdollisuus vaihtoehtoihin. Mahdollisuutena nähtiin Niemiskylän koulun uudelleen synnyttämisen, jolloin Rapakkojoki olisi lakannut ja samoin kait olisi käynyt Kalliokylän koulullekkin. Mutta tämä olisi kyllä tarkoittanut koko kouluverkkosuunnitelman myllertämistä, niin Heinäkylän, kuin myös Turhalan koulun osalta. Ja nyt ollaan juuri saamassa Niemiskylän koulu myytyä, niin siinä oli perusteluja kylläkseen pidättäytyä kouluverkkosuunnitelmassa.

Olemme varmaan esittämässä aluekoulujen nimien uudistamista, kunhan nämä kouluverkkosuunnitelman mukaiset lakkautumispäätökset saavan lainvoiman.

Mutta kokonaisuutena ajatellen tämä oli kuin "Ollin oppivuodet" elokuvasta. Vuoden mittaisella pätkällä on valtaosa oppimista poliittiseen toimintakulttuuriin, jossa näkee edustuksellisen demokratian hyvät ja huonot puolet.

Lopputulemassa olen huolissani Ylä-Savon Soten käynnistämisen jälkeisestä toiminnasta ja lähipalveluiden säilyttämisestä, sekä toiminnan kalleudesta. Soten hallinto myös mietityttää ja sitä että olemmeko päätöksentekijänä tarpeeksi mukana ns konserniohjauksessa. Myös peruskunnan talous on tiukka ja ei siellä paljon ylimääräisiä pelimerkkejä ole toiminnan pyörittämiseen. Tässä yhteydessä olemme rakentaneet kaupunginstrategiaa, jossa yhtenä kokonaisuutena on tuottavuusohjelma. Tässä yhteydessä pidän huolen, että yksi peruskivijalka ei saa unohtua eli henkilöstön jaksaminen, työhyvinvointi ja muut tekijät joiden avulla työyhteisömme voi paremmin.

Mutta ajatellaan positiivisesti tulevaisuudesta! Henkilökohtaisesti olen antamassa ekavuodestani omaan arviooni hyvää siitä, että pystyin ja ehdin taustoittamaan päätöksentekoani varten riittävästi analyysiä. Parantamisen varaa jäi paljon ja esimerkiksi ajankäytön suunnittelua täytyy vielä petrata. Myös ihmisten ja yhteistyöryhmien välistä kontaktipintaa täytyy lisätä.

Valtuustosta 30.11.2009

Lyhyesti maanantain valtuustosta, jossa käsiteltiin Kiuruveden strategiaa, maapoliittista ohjelmaa ja erinäisiä maakauppoja,sekä viimeisenä kokoomuksen poliittinen veto verotoimiston saamiseksi takaisin Kiuruvedelle.

Itse strategia hyväksyttiin ilman muutoksia. Asiasta toki keskusteltiin puoleen ja toiseen. Pyrittiin saamaan sellainen henki, ettei strategia saa jäädä hyllyyn pölyttymään. Itse olisin painottanut visiossa olevia kestävän kehityksen tavoitteita myös strategioiden osa-alueissa. Kestävän kehityksen ajatus pitää rakentaa ns. läpäisyperiaatteella kaikessa toiminnassa.

Tärkeänä näin myös kaupungin omien toimien sisällä olevan henkilöstöön kohdistuvan tuottavuusohjelman sisällön. Siinä pitää tuoda voimakkaasti esille henkilöstön jaksaminen, työhyvinvointi yms asiat. Näitä toikin esille valtuutetut Tikkasen Sari ja Kärkkäisen Marja-Leena. Jos henkilöstöltä odotetaan muutosvoimaa ja tuottavuutta, niin mukana täytyy olla lähiesimiehet ja työntekijät. Johtamiskoulutusta ja alaistaitoja pitää kehittää. On turha tuoda hienoja strategioita ylhäältä komentoketjusta, jos sitä ei avata ruohonjuuritasolle asti ja saada ahaa elämystä joka ketjun osasissa.

Maapoliittinen ohjelma on hyvä käsikassara, kun kunnan maankäyttöä suunnitellaan ja ohjaillaan. Mutta yksi kysymys äänestytti valtuustoa tässä maapoliittisessa ohjelmassa ja se oli tavoitteena rakentamisen ohjauksessa haja-alueella. Kepu ja nyt myös takinkääntäjä kokoomus halusi, että tällainen kirjaus poistetaan ohjelmasta:

Kaavoittamattomien rantojen osalta pitäydytään harkitsevassa poikkeuslupapolitiikassa niin, että tulevassa rantayleiskaavassa maanomistajien tasapuolista kohtelua ei vaaranneta

Tämä lause turvaisi myös tulevien rantayleiskaavassa maanomistajien tasapuolisuutta. Mutta nyt tässä on vaarana, että poikkeusluvilla täytetään isojen maanomistajien vaateita ja pienet kärsivät. Myös yhteisten ranta-alueiden ns virkistyskäyttö voi tätä kautta vaarantua. Vasemmistoryhmämme esitti, että tämä lause tulee säilyttää tavoitekohdassa. Tästä sitten äänestettiin ja äänin 26 - 8 tämä teksti sitten poistettiin maapoliittisen ohjelmasta. Yksityiskohtana mainittakoon, että kokoomus oli vielä hallituksen keskusteluissa tämän tekstin takana, mutta valtuustossa äänestystilanteessa käänsi takkinsa...

Tähän samaan politiikan teon sarjaan luen myös kokoomuksen esityksen verotoimiston palveluiden saamiseksi Kiuruvedelle takaisin. Tämä oli jo valmiiksi alasammuttu verojohtaja Erkki Myöhäsen toimesta. Samaa koskee tietenkin myös poliisien takaisin saamista. Kysymys on yksinkertaisesti valtion tuottavuusohjelmasta ja jonka on hyväksynyt kepu ja kokoomus, joten kuka se lopulta on tähän tilanteeseen syyllinen???. Mutta politiikka on julkisuuspeliä ja tätä näyttää varsinkin kokoomus käyttävän tehokkaasti hyväkseen.

Talouden rakenteet ja työelämä

Olen Paavo Arhinmäen kanssa samaa mieltä talouden perustavalaatuisesta uudistamisesta. Tällä tavalla voimme myös uudistaa työelämän perusrakenteita:

"Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki linjasi Vasemmistoliiton talouspolitiikkaa puoluevaltuuston kokouksessa Porissa.
- Vasemmistoliitto vaatii talouden ja työn uudistamista. Finanssikriisiin johtanut markkinoiden vapauttamisen tie on kuljettu loppuun. Nyt on otettava käyttöön uudet tavat rakentaa oikeudenmukainen talous, vaatii Arhinmäki.

Oikeudenmukainen talous on olemassa ihmisiä ja ympäristöä varten. Tuottavuuden ja tehokkuuden lisääminen ei saa tarkoittaa sitä, että työ kasautuu yhä harvemmille. Työn jakaminen työaikaa lyhentämällä mahdollistaa työn, vapaa-ajan ja perhe-elämän yhdistämisen sekä poistaa työttömyyttä. Palvelu- ja ympäristöaloille on luotavissa kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja.

Vasemmistoliitto oli aikaansa edellä vaatiessaan vahvaa julkista elvytystä jo vuosi sitten. Viivyttely on jo pahentanut massatyöttömyytä, ja nyt viimeistään valtion pitää aloittaa todellinen työpaikkoja ja palveluja luova elvytys.
- Valtion on turvattava kunnille taloudelliset edellytykset, ei ainoastaan selvitä lamasta, vaan myös torjua sitä, vaatii Arhinmäki.

Arhinmäki korostaa, ettei elvyttäminen yksin riitä. Oikeudenmukainen talous vaati veroparatiisien sulkemista, työelämän inhimillistämistä ja verotuksen kokonaisuudistusta. Vasemmistolle ei voi riittää, että pääomatulojen tasaveroprosenttia nostetaan.
- Vasemmistoliitossa nähdään, että kaikkia tuloja tulee verottaa tasavertaisten periaatteiden mukaisesti. Kaikkia tulot on saatava saman progressiivisen tuloveron piiriin, linjaa Arhinmäki."

Tämän lisäksi täytyy lähteä rakentamaan uutta kansanpankkia, johon ei finanssitavaratalojen pörssikeinottelijoilla ole sisäänpääsyä.

kyläkoulut, eurot ja heimoajattelu

Olen pohtinut Kiuruveden kyläkoulujen tilannetta eri näkökulmista käsin. Ensiksi täytyy todeta, että yhtään kyläkoulua ei pidä lakkauttaa heppoisin perustein. Vaakakupissani, kyläkoulujen puolesta, painaa kyläkoulun (kyläläisten) yhteisöllisyys ja läheisyys, sekä mahdollisuus ottaa yksilölliset tekijät huomioon opetuksessa. Myös eri luokka-asteiden yhdessä olo pienimuotoisessa koulussa on minusta parempi kuin suuressa yksikössä.

Vaan seuraavaksi tulee se suuri MUTTA eli kylän koulun elinmahdollisuudet, kun oppilasmäärä vääjäämättä vähenee. Peruskunnan mahdollisuus rahoittaa ja ylläpitää kaikkia pieniä kyläkouluyksiköitä ovat rajalliset. Meillä on vuoden 2006 kouluverkkoselvityksen mukaisesti lähdetty rakentamaan ajatusta eri ilmansuuntiin jäävien vahvojen koulujen varaan. Pääsääntöisesti haettaisiin 3-opettajaisia kouluja ja koulumatkojen pituudet pitää olla kohtuullisia ja lain mukaisia. Kouluverkkoselvitys antaa mielestäni oikean suunnan vahvojen kyläkoulujen puolesta. Niinpä tässä vaiheessa päädyin äänestämään kouluverkkoselvityksen mukaista linjausta opetuslautakunnassa.

Kyläkoulut ovat kylien viimeisempiä yhteisöllisyyden ikoneita ja siten lakkauttaminen aiheuttaa tunnekuohun, joka on ymmärrettävää. Tässä kohtaa iskeekin heimoajattelu, joka on valtaisa voimavara ja motivaattori. Kylän puolesta noustaan rintamaan uutta uhkaa vastaan, joka nostaa yhteenkuuluvuuden tunteen lakkautuvan kyläkoulun asukkaissa. Tämä on todella hienoa ja kunnioitan tällaista aktiivista toimintaa. Tällaista toimintaa kun löytyisi jokaisen kylän kohdalla, vaikka koulu ei olisi uhattunakaan.

Mutta tähänkin motivaattoriin liittyy sudenkuoppa ja se kuoppa on rajoihin kangistunut heimoajattelu eri kylien välillä. Olisi tärkeää hahmottaa kylien voimavarat ja yhteen hiileen puhaltamiset, jotta eri ilmansuunnilla saataisiin pysymään vahvat koulut. Tällainen kylien välinen rajapinnan veto ja nurkkakuntaisuus saattavat vaaraan loputkin kyläkoulut. Tähän liittyy eräänlainen kateus ja koston ajatus, kun kylät kamppailevat keskenään. Kokemuksesta on nähty, että oppilaat on laitettu mieluummin keskustan kouluun, kuin säilyväksi ajateltuun kyläkouluun. Näin saadaan kostoksi tapettua se viimeinenkin kyläkoulu.

valtuustosta 26.10.2009

Pikainen kommentti uusimman valtuuston kokouksesta 26.10.2009. Tuloveroprosentti pidetään, ainakin ensi vuoden, nykyisessä 19.75:ssä. Kiuruvesi on nostanut tuloveroprosenttiaan viime vuosina ja näkemys läpi valtuuston oli, että nyt ei lähdetä nostamaan prosenttia. Totta on myös, että ns efektiivinen tulovirta tästä kuntaverosta on vain noin 13 %. Tämä johtuu valtionhallinnon verovähennyksistä, jolloin kunnalle tuleva todellinen osuus verotuotosta pienenee.
Myös kiinteistöveroprosentit pidetään ennallaan.

Kehittämisosakeyhtiön lainat päätettiin ilman keskustelua. Mutta Ylä-Savon käsi- ja taideteollisuus ry:n lainan takauksen kanssa oltiinkin sitten ihmeen kauan "naimisissa" eli siinä oltiin periaatteellisten kysymysten äärellä, kun annetaan lainan takaus yhdistykselle. No itse puolsin lainantakausta, koska kyseinen yleishyödyllinen yhdistys toimii lasten- ja nuorten, sekä ikäihmisten parissa. Samalla yhdistys on mukana myös kuntouttavan työtoiminnassa.

Ensi vuoden talousarvion laadinta on todella tiukkaa ja edes 2% kasvutavoitteeseen pääseminen edellyttää, jopa miljoonan löytymistä. SoTesta keskusteltiin todella kiivaasti, koska tulevan kuntayhtymän 3% kasvua perätään peruskunnalta. Mutta onhan selviö, että ensimmäiset vuodet eivät tuo säästöjä ja lähipalveluiden turvaaminen on tärkeä asia. Keskustella pitää kyllä hallinnon ja johtajien päällekkäisyyksistä.

Osavuosikatsauksessa itse huomioin tukityöllistämisen merkityksen ja sen tosiasian, että valtionhallinto pyrkii antamaan vaikeammin työllistettävät kuntien kontolle. Työ-ja elinkeinotoimiston eli työkkärin toimiston henkilökunta alkavat painia sellaisten työttömien kanssa, jotka voitaisiin helposti aktivoida yrityksiin eli työelämään. Pitkäaikaistyöttömät annetaan kunnille ja tähän sektoriin painottuva työvoimaneuvonta on Kiuruveden käytettävissä vain 2 kertaa viikossa.

Huomautin myös eräästä merkillisestä puutteesta osavuosikatsauksen työllistämisosiossa. Nimittäin kaupunginhallituksen mukana olo Pohjois-Savon ympäristöprojektissa (Pohjois-Savon YTY 2004), jossa on mukana 16 kuntaa ja ko. projektissa mukana olevat työttömät työllistetään erilaisiin ympäristö- ja rakennustöihin. Samalla he saavat tulityö, työturva, tieturva ja EA-1 kortit. Tällainen muutaman vuoden jo ollut ERS-projekti ansaitsee kyllä osavuosikatsauksessa edes jonkinlaisen maininnan?

Poliisien näkymättömyys jo näkyy....

Palataanpa takaisin paikallistasolle pähkäilemään ilkivallan aaltoa, joka voi johtaa myös rikoksien poluille. Kiuruvedellä nimittäin on keksitty rikkoa katuvalojen sähkökeskuksia ja sammutella valot katualueelta. Onko kysymys nuorisoporukoiden keksintö saada "näkyvyyttä" omassa ja muissa porukoissa? Vai mahdollinen rikollinen suunnitelma "puhdistaa" jotakin yön pimeydessä?

Joka tapauksessa kysymys on vakavasta vahingonteosta, joka on syytä saada loppumaan. Ollaanko menossa villin lännen kaupunkiin, jossa satunnaiset poliisipartiot pistäytyvät ja muut hetket ollaan kotona sydän kylmänä mitä kylillä tapahtuu, kun kukaan ei uskalla nokkaansa ulos pistää.

Valtionhallinnon tuottavuusohjelma poistaa poliisit pienimmistä kylistä alkaa tuottamaan tulosta. Nimittäin uusien rikollisten syntyminen alkaa helposti aktivoitua tällaisesta ilkivallasta. Mutta mitäpä sitä muuta voisi odottaakaan oikeiston ollessa johdossa, jossa nähdään edelleen ainoana oikeana tienä pörssihuijareiden synnyttämät vipurahastot yms. Näiden suurrikollisten jalanjäljissä on kait helppo kulkea lähtemällä ruohonjuuritason rikoksista liikkeelle?

Orjuus jatkuu nykypäivän maailmassa

Huomaan etten ole ehtinyt blogiani juuri päivittelemään, vaikka ajankohtaisia aihioita on maailma pullollaan.

Luin Iisalmen Sanomista (13.10.09) Nyky-Euroopan orjista. Juttu kertoi laittomasti Italiaan tulleita afrikkalaisista, joilla ei käytännössä ole minkäänlaisia ihmisoikeuksia. He joutuvat raatamaan Italialaisilla tomaattifarmeilla. Tomaattien keräämisestä maksetaan 3,5 euroa/350kg eli kun saa ns. Cassonen täyteen saa sitten 3,5 euroa. Jos keräilee tomaatteja aamusta yöhön, niin voisi saada 35 - 40 € kasaan. Keskiansio jää kuitenkin käytännössä noin 15 euroon. Tästä palkasta ottavat vielä ns. työnvälittäjät omansa.

Kysymyksessä on siis nykyajan feodaaliajan orjajärjestelmä, joita ei viranomaisetkaan ole lähtenyt suitsimaan. He näkevät tämän järjestelmän tukevan omaa yritystoimintaansa, koska orjatyövoimahan on se halvin työvoiman lähde.

Orjuudelle on antanut julkiset kasvot Mende Nazer, joka oli noin 12 vuotias, kun arabisissit hyökkäsivät Sudanilaiseen kylään. Suurin osa kylän väestä tapettiin mutta lapset otettiin orjiksi.

Maan pääkaupungissa Khartumissa oli orjamarkkinat ja yläluokkainen perhe osti Menden orjakseen. Seitsemän seuraavaa vuotta hän on orja, abda. Häntä kutsutaan myös nimellä yebit, "tyttö, joka ei ansaitse nimeä". Hän nukkuu lattialla lukitussa vajassa, tekee isäntäperheensä kotityöt, syö ruoantähteet omasta kupista. Hän ei saa olla yhteydessä talon ulkopuolelle, ei leikkiä, ei harjoittaa uskontoaan, hänellä ei ole vapaapäiviä. Perheen emännän kehuessa tätä ilmaista työvoimaa ystävilleen, jotta kuinka edullisesti alkuinvestoinnin jälkeen koti tulee hoidetuksi. No nämä ystävät haluavat myös investoida omiin orjiinsa.. Tuleehan orjakauppiaalle maksetun maksun jälkeen uskollinen orja, jolle ei tarvitse antaa muuta kuin vaja, rievut vaatteeksi ja ruuan tähteet. Näin orjakauppiaat voivat paksusti eli rahalla saa ja hevosella pääsee.

Tytöllä oli onnea siinä vaiheessa, kun isäntäperhe siirsi Menden Lontooseen suurlähetystöön, jossa isäntäperheen sukulaismiehellä oli virka. Tytöllä oli onni myötä myös siinä vaiheessa, kun hän pääsi karkuun Lontoossa. Mutta ilman omaa kirjallista tuotostaan hänet olisi karkoitettu maasta takaisin ns turvalliseen maahan. Koska viranomaiset katsoivat, ettei tällainen orjuuttaminen nyt niin kovin vakava asia ollut..

Ihmisen kasvu humaaniksi, sosiaaliseksi, inhimilliseksi tekijäksi maanpäällä, joka huomioi vielä luonnonkin ympärillään on tosiaan vielä pitkä matka. Kaikkinensa olen sitä mieltä, että jos annamme asioiden olla ja ajattelemme, kuten liberaalit ajattelevat, ettei tarvitse sääntöjä, lakeja yms meitä kahlitsemaan on kyllä armottomasti väärässä. En näe asiaa niin optimistisesti, että luontaisesti saisimme aikaan parempaa maailmaa. Aina on niitä jotka vetävät välistä ja tekevät kaikkensa saadakseen helposti maallista mammonaa... Mutta kait sitä on tullut tähän ikään jo liian pessimistiseksi?

Oligarkian rautainen laki

Jatkan hieman edustuksellisen demokratian pohdintaa, johon mielestäni liittyy tietynlainen harvainvallan riski. Robert Michels on kirjoittanut opuksen: Puoluelaitos nykyajan demokratiassa. Tämä kirja on synnytetty jo 1911, mutta mielenkiintoisia ovat hänen ajatuksensa myös nykypäivän maailmassa. Hän selittää kirjassaan, että edustuksellinen demokratia on pakko synnyttää, silloin kun yhteisön jäsenmäärä kasvaa niin suureksi, että demokraattinen päätöksenteko vaatii järjestäytymistä ja edustusjärjestelmää. Mutta tämä edustuksellisuus ei aina ole ongelmatonta, vaan siihen saattaa liittyä taipumusta oligarkiaan eli harvainvaltaan.
Oligarkia alkaa kehittymään, kun johtajat valikoituvat syntyperänsä tai poliittisen ryhmänsä perusteella olevasta suppeasta piiristä.

Tällaiseen oligarkiaan voidaan päätyä pienimmänkin paikkakunnan kunnallishallinnossa, jossa valtapuolueen jäsenkirjan omaavat pääsevät toimiin ja virkoihin.

Tarkemmin oligarkian synty, Michelsin mukaan, voidaan jakaa teknillis- hallinnollisiin, psykologisiin ja älyllisiin syntymekanismeihin.

Eräs selviö on, että puolueiden koolla on suora yhteys niiden vaikutusmahdollisuuksiin. Puolueen järjestäytyminen edellyttää edustusjärjestelyä, koska minimipuolueen järjestäytyminen edellyttää Suomessa 5000 nimenkirjoittajaa. Näin suoran demokraattisen keskustelun sijaan tarvitaan etukäteisvalmistelua(valmistelijoita), jotta asiat saadaan vireille. Tällöin valta siirtyy joukoilta niiden edustajille ja edustajilta niille, jotka osallistuvat päätösten ennalta valmisteluun. Näin syntyy teknillis-hallinnolliselle oligarkialle tilaisuus.

Mitäs ovat oligarkian psykologisia syntysyitä? Osa on joukkopsykologisia ja osa yksilöpsykologisia. Yksilöllisillä ominaisuuksilla, kuten puhelahjat, äly, karisma yms. on varmaan hyvinkin olennainen osa tämän oligarkian synty syistä. "Seuraa johtajaa" onkin sitten se joukkopsykologian tärkein motiivi.

Älyllisen oligarkian synty syyt tulevat esille johtajien pätevöityessä, joko koulutuksellisesti tai sitten he oppivat hallitsemaan poliittisen käsitteistön kokemuksien kautta. Tällöin usein tulee koulutuserot johtajuuden ja johdettavien välille. Johtajuus muodostuu yhä enemmän ammattimaisemmaksi ja kansalaisten tai järjestöjen rivijäsenistön edustuksellisuus muodostuu tämän asiantuntijuuden kautta tehtäväksi. Näin muodostuu riski ammattijohtajuuden ylivaltaan esimerkiksi puoluejärjestöissä.

Demokratian muotojen tutkailua...

Mitä demokratian muotoja on sitten olemassa?

Suora eli välitön demokratia:
Wikipediassa on suorasta demokratiasta hyvä tulkinta. Suora demokratia on demokratian muoto, jossa pääasiallinen vallankäyttäjiä ovat kansalaiset eivätkä valitut edustajat. Ihanteena on kaikkien kansalaisten yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Käytännössä suorana demokratiana pidetään edustuksellisessa demokratiassa erilaisia päätöksenteon mekanismeja, jotka mahdollistavat kansalaisten välittömän osallistumisen päätöksentekoon. Tällaisia päätöksenteon mekanismeja ovat muun muassa kansalaisaloite ja kansanäänestys, jossa äänestyksen kohteena on aina päätettävä asia sekä vaihtovaali, jossa päätetään istuvan edustajan luottamuksesta kesken toimikauden. Myös kansankokous on eräs suoran demokratian keino.

Tunnetuimpia suoran demokratian toteuttajia ovat Sveitsin kantonit, joissa osassa on edelleen käytössä kansankokous. Käytännössä esimerkiksi työ-, yhdistys- tai kouluyhteisössä suoritettava äänestys on suoraa demokratiaa.

Edustuksellinen demokratia:
Poliittisista päätöksenteossa on usein kysymys edustuksellisesta demokratiasta.
Edustuksellinen demokratia on tarpeen silloin, kun kaikki asianosaiset eivät voi osallistua päätöksestä pidettävään keskusteluun suoraan. Yhteiskunnan monimutkaistuessa yhteisten asioiden piiri kasvaa niin suureksi, etteivät yksityiset kansalaiset enää kykene tai voi osallistua keskusteluun suoraan. Päätöksenteko ja siitä käytävä keskustelu onnistuvat parhaiten valittujen edustajien välityksellä.

Julkisen harkinnan demokratia:
Deliberatiivisen demokratian perusajatuksena on, että vain sellaiset päätökset, jotka perustuvat kaikille avoimelle keskustelulle ja tahdonmuodostukselle, voivat nauttia kansalaisten luottamusta ja muodostua sitoviksi. Kaikkien, joita päätöksenteon kohteena olevat asiat koskettavat, voivat osalistua kyseiseen keskusteluun. Tavoitteena on, että kaikki sanomisen arvoinen tulee sanotuksi, sen sijaan, että kaikki pääsevät puhumaan. Lisäksi päätöksenteon tavoitteena on yhteisymmärryksen saavuttaminen ja yksimielisen ratkaisun etsiminen.

Erilaisia osallistumisen mahdollisuuksia on siis olemassa ja on tärkeä koettaa löytää järkeviä demokratian muotoja, jotta päätöksenteon julkisuus, läpinäkyvyys ja aito osallisuus saadaan aikaiseksi.

kaupunginvaltuusto 31.8.09

Pieni katsaus Kiuruveden valtuuston maanantaiseen kokoukseen.

OMAVELKAINEN TAKAUS:
Kiinteistöyhtiö Kiurunkulmalle myönnettiin kerrostalo Eskontuvan omavelkainen takaus. Summa on tietenkin pienelle paikkakunnalle kohtuu mittava eli 430 000 euroa. Näitä kerrostalojen peruskorjauksia kyllä kannatan ilomielin, koska sitä kautta se tuo työtä rakennusyrittäjille ja työntekijöille. Samalla saadaan asukkaille parempi asumisympäristö. Toivottavasti tässä korjauksessa on mukana myös hissiratkaisu, jotta vanhemmatkin asukit voivat asua talossa pitkään.

Näitä lainoja kilpailutetaan ja paras tarjous valitaan. Laina-aika 20 vuotta, jota maksetaan pois tasalyhennyksenä kaksi kertaa vuodessa. Korkona 6 kk euribor + 0,70% yksikön korko. Kuntarahoitus Oy on kova sana nykyisillä lainamarkkinoilla. Korot ovat nykyään alhaalla ja hyvä niin. Näissä julkisen rakentamisen touhuissa näkisin ilomielin talousdemokratian pääperiaatteiden toteutuvan eli jos nämäkin rahat voisivat tulla korottamasti Kansanpankilta...

LAPSIEN JA NUORIEN TILAVUOKRAT
Asia on tietenkin mitä tärkein eli päätöksessä nähdään lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuden tärkeys. Pienessä kunnassa ei voi tehdä kaikille hyvää ja niin tässäkin poistettiin aikuisten liikkumisen avustamisperusteet. Keskustelua tässä herätti se tosiseikka, että jäähalliyhtiössä pelailee paikallinen kiekkoseura ja se tietenkin imuroi kaikista suurimmat rahat. Kaupungin omien liikuntatilojen käyttö tulisi lapsille ja nuorille ilmaiseksi. Tässä yhteydessä voi kuitenkin tulla ajatuksenvaihtoa tasa-arvoisesta kohtelusta eri seurojen välille. No aika näyttää miten käy ja onhan tässä hieman vastakkain yksityinen liikuntatiloja tarjoava yritys ja kaupungin omat tilat.

HARKINNANVARAINEN RAHOITUSHAKEMUS
Valtionhallinto heitti naurettavan "täkyn", kun toi esille kuntien 90 miljoonan euron rahoituksen. Täytyy tietenkin todeta, ettei se riitä alkuunkaan kuntien kurjuuteen. Kiuruvedenkin talous sukeltaa ja olemme ongelmissa käyttötalouden tasapainottamisen suhteen. Investointejakin aina tarvitaan ja perustunnusluvut eivät anna tähän yhtään anteeksi. Lainaakaan ei oikein voitaisi enää ottaa ja verot alkavat olla tapissaan... Kuntayhtymän synnyttäminen tähän taloussaumaan on kyllä paha juttu. Kuntayhtymän menot pitää saada heti alkuunsa pysymään kuosissaan. Peruskunnan 0% kasvu ei kyllä käytännössä taida olla mahdollista, kun kuntayhtymään annetaan budjetista yli puolet ja siellä lähtökohta on 3% kasvu.

Pahimmillaan neuvotellaan lomautuksista ensi vuonna. Mutta porukka, joiden selkänahasta säästöt revitään on huomattavasti pienempi, kun toinen puoli on sosiaali ja terveyspuolen kuntayhtymässä. Periaatteessa säästöohjelma pitäisi kohdentaa koko konsernia kattavaksi.

Valtion vastaantulo olisi kyllä enemmän kuin paikallaan, koska heidän tavoitteensa tässä meidän 4 kunnan kuntayhtymässä toteutuu. Keppiä sieltä kyllä tulee, jos saataisin joskus porkkanaakin!?

blogin viikkokatsaus

Ajattelin tehdä kerrankin eräänlaisen viikkokatsauksen maanantaista - perjantaihin ja keskityn omasta näkökulmasta nouseviin teemoihin. Maanantai päivän uutisoinnin yhteydessä tuli pohdittua valtionyhtiöiden lomautuksia ja potkuja eli nämä yhtiöt ovat suurimpia "saneeraajia" Suomen maassa. Samassa yhteydessä oli esillä Destian lomautukset.

Destiasta ja valtionyhtiöiden ohjauspolitiikasta on kyllä muutenkin karvat nousemassa pystyyn. Nyt suuret "viisaat", siellä jossakin, ovat laittamassa Destiaa lihoiksi.. Tästä pitää nostaa enemmänkin älämölöä, mutta siitä täytyy ottaa kannanotto erikseen.

Myös metsäyhtiöiden lamaannus, lähinnä sellunkeiton osalta, oli keskusteluissa. StoraEnson shokkiuutiset lamaannuttivat ja yleinen myllerrys koko toimialalla on käynnissä. Johtuen tietenkin paperin yleisestä markkinatilanteesta, mutta tällä hetkellä painaa myös yliarvostettu eurokin (vrt Ruotsin tilanne).
Tämä teollisuuden haara taitaa nähdä suurimmat rakennemuutosmyllerrykset tässä hetkessä.

Tiistaina taisi tulla julki parin yrityksen myönteisistä uutisista lopettaa lomautus, mutta pääpaino oli synkeää kuultavaa. YT-neuvotteluissa on ollut noin 140 000 työntekijää ja valtaosa on "päässyt" lomautuksilla, mutta tahti muuttuu nyt syksyllä ja yhä useampi saa kenkää. Tilastokeskus ilmoitti, että työttömiä oli heinäkuussa 211 000 eli 67 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tää karua on kuultavaa...

Keskiviikkona Laitetaan aluksi pientä positiivista virettä ilmaan elikkäs Norjalainen sähköautovalmistaja Think suunnittelee autovalmistuksen siirtämistä Suomeen. No mene ja tiedä onko tämä positiivista vai ei, mutta uutinen nyt kuitenkin. Mutta pääasiassa mollivoittoisia uutisointia on luvassa.

Nimittäin Jenkkilän pankit ovat jälleen kerran mielenkiintoisen urakan edessä. Laina-asiakkaat, kun alkavat harkita omien pikaluottojen poismaksamista ennenkuin maksaisivat pois asuntoluottojaan. Rahoituslaitokset ovat käyttäneet jopa 30 prosentin korolla pyöriviä korttiluottoja finanssikriisin jälkien paikkailuun. Nyt niitä uhkaa tulojen menetys, jos vähävaraiset asiakkaat kuittaavat pois kulutusluottonsa.
On helpompi antaa kotinsa pankille kuin päästä eroon luottokorttiveloistaan. Kun pankeilla on jo nyt kädet täynnä myymättömiä asuntoja, voi asuntolainamaksustaan luopuva saada asua kodissaan vielä pitkään maksun lopettamisen jälkeenkin.

Torstaina saatiin tietää minkälainen valtion tulo ja menoarvio tulee. Jahas tähän menisi aikaa rutosti ja varmaan tähän palaankin lähinnä kuntasektorin näkökulmasta. Lyhykäisesti kait voi todeta, että taskusta toiseen ja niin edelleen.. Kuluttajat maksavat arvonlisäveroa lisää ja firmat pyörittelevät sen läpikulkueränä. Elintarvike alv:n lasku voi olla aluksi ilahduttavaa, mutta pelko on että katteet revitään hiljakseen tästä ja hinnat nousevat. Kuntatalous kyntää syvälle ja 90 miljoonan euron potti ei paljon lohduta. lisäpotista 30 miljoonaa euroa on valtionosuuksien nostoa ja vajaa 60 miljoonaa euroa tukia esimerkiksi homekoulujen, terveyskeskusten, vanhainkotien ja päiväkotien korjauksiin.

No paikkakuntani terveyskeskuksen osaston remonttia ajatellen, voisin kuvitella, että tuosta potista voisi tulla valtiontukea??

Perjantaina
"Talousnobelisti Paul Krugman arvioi perjantaina, että teollisuusmaiden budjettialijäämät ovat pelastaneet maailman täydeltä talousromahdukselta." Näin uutisioi taloussanomat 28.8.2009. Joopa joo.. virtuaalirahaa silti "painetaan" kiivalla vauhdilla pörssikuplan puhkeamisen aiheuttamaan kurimukseen. Meillähän maailmassa on virtuaalirahaa noin 600 biljoonaa dollaria ja fyysistä todellista rahaa noin 3 prosenttia tuosta virtuaalirahasta.

Suuren laman synnyttämät "finanssinerot" rakensivat pyramidihuijauksen erilaisilla vipurahastoilla ja johdannaisilla. Nyt näitten arvonromahdus haihdutti virtuaalirahaa virtuaalitaivaaseen (tai manalaan?) 100 biljoonan dollarin arvosta.

Paljon muutakin tapahtui viikon aikana, mutta mielenkiintoista on joskus rakentaa tällainen viikkokatsaus. Niitä voi sitten tehdä eri näkökulmista ja aihepiireistä käsin. Nyt syksyllä alkavat taas omat luottamustehtävä aktivoitua, niin saatan lisätä paikkakuntatason bloggaamista enemmän.

Kansanpankki

Tästä on jo blogattu ja postattu. Mutta laitetaan hieman vielä löylyä lisää tästäkin tuutista.
Loistava avaus Paavolta, juuri tällaista perustavalaatuista näkökulmaa ollaan kaivattu. Itse olen jatkuvasti koettanut hahmottaa talousdemokraattista ajatusta, juuri tuon velan, koron ja pankkiirien ylivallan suhdetta esimerkiksi nyt maailmalla vellovaan talouslamaan. Syyt tiedätään ja seurauksia nähdään.

Nyt on alkaisi aika olla kypsä katkaista finanssipankkiireilta siivet ja aletaan "toivotalkoisiin". Olemme kumartaneet rahanylivaltiaita, kuin ne olisivat joitain jumalhahmoja. Nyt on aika muutoksen!

Huomasin, että Lars Österman oli omassa kommenteissaan tarinoinut näin:

"Kansanpankin tulisi ehdottomasti olla osuuskunta-pohjainen. Tällöin se voisi - ja saisi EU-säännöstenin pohjalta kaikille jäsenilleen myöntää erilaisia taloudellisia etuja kuten jopa korotonta luottoa.

Päivitys: Artikkelin jälkeiset kommentit osoittavat valitettavasti kuitenkin miten laajalti tietämättömyys edelleen kukoistaa. Se joka kuvittelee että kansanpankki myöntäisi korotonta luottoa sille joka joka haluaa investoida ne muualle korkoa kasvamaan kuvittelee väärin. Kansanpankin tehtävä on toimia siten kuin kansalaisten oman pankin tulisi toimia eli palvella yleisen solidaarisen ja sosiaalisen omantunnon puitteissa ja vaikkapa tappiolla - ainakin kirjanpidollisesti. Kansanpankin tulisi itse asiassa jopa tähdätä nollatulokseen. Eikä osuuskuntapohjainen pankki ole myytävissä Suomesta minnekään."

Tästä olen täysin samaa mieltä. Osuuskuntapohjaisena ja mahdollisimman matalalla organisaatiolla saadaan avoimeen demokratiaan pohjautuva kansanpankki rakennettua.

Myös Jonne Pohjois-Koiviston blogissa on hieno lausuma asiasta ja otin pätkän lainaa hänen blogistaan:

"Tarvitsemme pankkeja rahan tallettamiseen, rahan siirtelyyn sekä lainojen ottoon, jotta voisimme suunnitella taloudellista tulevaisuuttamme. Tarvitsemme pankin, jonka toiminta perustuu yleishyödyllisyyteen, joka saavutetaan vain demokraattisen kontrollin kautta. Tarvitsemme pankin, joka kannustaa ihmisiä pienyrittäjyyteen, antamalla lainoja pienimmällä mahdollisella korolla - ilman voiton tavoittelua."

Voiko tuota paremmin enää sanoa.. Nyt vain hihat heilumaan ja "toivo talkoisiin" näin saadaan käännettyä pörssipelureiden finanssitavarataloilta edes yksi rahavirta kohti paikallistaloutta.

Tässä vielä medialinkkejä, joissa vasemmistoliiton aloitetta kansanpankista käsitellään:
http://www.hs.fi/politiikka/ar…5248594866
http://yle.fi/uutiset/talous_j…35799.html
http://www.iltasanomat.fi/uuti…id=1720945
http://www.iltasanomat.fi/uuti…id=1721056

Yllättikö Marimekko osakkeenomistajat vai työntekijät?

Näin tämä pörssitalouden juna kulkee. Voisi laulaa Kari Tapion sanoin, että kulkee... kulkee vain....Yhtiön liikevoitto oli 1,1 miljoonaa euroa, kun analyytikot arvioivat voiton alle miljoonaksi. Mutta tämähän ei osakkeenomistajia tyydytä vaan nyt aletaan sitten työntämään työntekijöitä ulos.

"Marimekko tiedotti heti tulosjulkistuksensa jälkeen aloittavansa yt-neuvottelut."

Jos sitä pääomapätäkkää olisi riittävästi, niin hiukan ennen tulosjulkistamista, ja jos olisi ollut vielä inside tietoa, olisi pitänyt rientää ostamaan Marimekon osakkeita.

Pörssitalous on siitä julma, että mitä puhtaammaksi yritys saa siivottua vähemmän kannattavista työntekijäistä, sen parempi tulosnousu osakkeilla. Tietenkin vielä parempi olisi jos automaatiolla voisi hoitaa koko puljun, niin työntekijäitä ei tarvitseisi ollenkaan.
(tästä automaatiosta ja uuden ajan robotiikasta pitäisi olla enemmän äänessä.. ne automaatin verotulot kun on niin minimaalisia ja firmalle se on hyvä investointi..velkaa ei veroja systeemillä.)

Valitettavasti on vielä niin tänäkin päivänä, että pienistä suurimpaan olevat firmat voivat nyt siivota nurkkansa. Tällä tarkoitan niitä tapauksia, joiden kanssa olen haastellut, että ensimmäiseksi sai lähteä ne jotka ovat olleet "liiton" asialla tai muutoin nurisseet työoloistansa. Myös alkoholiongelmaiset on nyt hyvä lakaista pihalle, eikä käyttää ns. hoitoonohjausjärjestelmää.

Jäljelle jääneet ovat kuuliaisia, jotka tulevat töihin nurisematta ja tekevät työvuoroa työvuoron perään. On tapauksia, jossa vedetään työtä 22 tuntia putkeen ja sen jälkeen yksi päivä vapaata, jona aikana soitetaan jo uudesta työvuorosta...

talousdemokraattista ajattelua euroopan vasureiden tapaamisessa

Talousdemokratian siemen on kylvetty ja sitä pitää nyt vaalia, jotta se ei hautautuisi "vanhan liiton" aaltoihin. Euroopan vasurit olivat omissa ajatuspajojen yhteistyöverkoston tapaamisessa 23 - 26.7.09 kaavailleet orastavaa talousdemokratiaa seuraavasti: (lähde: kansan uutiset 3.8.2009)

Kapitalismin kriisistä
talousdemokratiaan?

Saksalaisen Sozialismus-lehden Richard Detje avasi kriisikeskustelun tuomalla esiin, että kriisiä analysoidaan virheellisesti korostamalla Yhdysvaltojen roolia ja vähättelemällä talouskriisin vaikutusta Eurooppaan ja muihin teollistuneisiin maihin.

OECD:n ennusteen mukaan maailmankauppa romahtaa vuoden 2009 aikana 16 prosenttia. Tämä vaikuttaa eniten vientivetoisiin talouksiin, kuten Kiinaan, Japaniin, Saksaan ja myös Suomeen. Kiina, maailman nopeimmin kasvava talous, on Detjen mielestä ainoa maa, joka reagoi kriisiin sen vaatimalla vakavuudella. Kiina sijoittaa 7 prosenttia kansantulostaan investointeihin, joilla se pyrkii luomaan uusia sisämarkkinoita massiivisen vientinsä tueksi.

Seminaarin alustajat olivat lähes yksimielisiä siitä, että finanssikriisi johtuu ylikasautumisesta ja pörssitalouden roolista talouskasvun moottorina. Kriisin varsinaiseksi ytimeksi Detje määritti kuitenkin palkkojen suhteellisen pudotuksen läntisissä teollisuusmaissa. Nykyinen malli ei ole johtanut uusiin investointeihin vaan alati kasvaviin voittoihin...

Kapitalistinen järjestelmä
uhka ihmiskunnalle

Ecuadorin entisen valtiovarainministerin Pedro Paezin mielestä kapitalistinen järjestelmä on ekologisen kriisin myötä jo uhka ihmiskunnalle. Paez peräänkuuluttikin tuhoisan liikapääoman hävittämistä. ”Tämä tulee vaikuttamaan kansainväliseen työnjakoon ja siihen kuka tuottaa mitä tässä maailmassa”, Paez haastoi yleisöään. Die Linken Bernd Barenbergin mukaan kriisin keskellä on kysyttävä minkälaista teollisuutta halutaan elvyttää. Juuri tällä hetkellä työllistävien alojen kuten autoteollisuuden ylläpitäminen keinolla millä hyvänsä ei ole välttämättä kestävää ja tulevaisuuteen katsovaa.

Koska voitot suhteessa palkkoihin ja tuottavuuteen ovat kasvaneet merkittävästi 1970-luvulta lähtien, on kulutusta rahoitettu yhä enemmän lainalla. Valtioiden velkaantuminen ei eroa tästä juurikaan. Nähtäväksi jääkin mitä tapahtuu, jos valtioita menee konkurssiin. Tätä asiaa kesäyliopistossa ei valitettavasti sivuttu. Kreikkalainen taloustieteilijä Giorgios Ioannidis totesi vasemmiston kysyvän vääriä kysymyksiä: ”On mietittävä miten pääsemme kriisistä, eikä kuka maksaa kriisin. Ihmiset maksoivat jo! Nyt on esitettävä, mitkä ovat meidän vaihtoehtomme työllisyyden, solidaarisuuden ja pankkijärjestelmän suhteen. Tarvitsemme kumouksellista reformismia, eli lyhyen ja keskipitkän aikavälin ratkaisuja heti.”

Kesäyliopiston teoreettisesti mielenkiintoisia keskusteluja leimasikin selkeiden tavoitteiden puute, vaikka lähes kaikki osallistujat peräänkuuluttivat niitä. Joitain suuntaviivoja vasemmistolle toki esitettiin. Näistä talousdemokratia nousi aiheeksi yli muiden.

Pedro Paezin mukaan korvataksemme finanssivirtojen vääristymiä köyhemmille alueille tarvitsemme uudenlaisen keskuspankin, joka toimii etelästä pohjoiseen. Uusi pankki tarvitsee globaalin rahayksikön, jolla vaihtoa käydään. Latinalaisessa Amerikassa on jo nyt käynnissä keskuspankkikokeilu Bank of the South, jonka tarkoitus on antaa makrotaloudellisia työkaluja valtioille kansallisvaltioiden rajojen yli. Vain tällaisilla järjestelmillä voimme murtaa dollarin ylivallan ja luoda vakautta. Euroopan vasemmiston olisi siis vakavasti mietittävä maailmantalouden ja luototusjärjestelmien kriisiä ja miten ne voidaan kääntää taistelun kautta voitoksi.

Kuntayhtiöiden rahaliikenteen seuranta

"Kuntien omistamien yhtiöiden kautta pystytään siirtelemään veronmaksajien rahoja siten, että se ei välttämättä tule ilmi. Yhtiöiden avulla päätökset ovat nopeita ja vaivattomia, mutta läpinäkyvyys kärsii. Lappeenrannassa paljastui äskettäin, että kaupunki oli yhtiön kautta tukenut paikallista lentoyhtiötä salaa yli miljoonalla eurolla." (lähde: Ylen kotimaan uutiset 22.7.2009)

Tähän sitä ollaan menossa ja tähän sitä ollaan tultu. Eli jatkuva ulkoistaminen ja yksityistäminen ehkäisee tehokkaasti päätöksenteon ja rahavirtojen läpinäkyvyyden. Kuntalainen ei enää tiedä mihin hänen veroeuronsa loppujen lopuksi menee!

Viime laman jälkeen kunnissa virisi ajatus, että toimintoja yhtiöitetään ja sillä saataisiin aikaan palvelujen tehostamista, sekä byrokratian vähentämistä.
Tämän seurauksena energia-alan toimintoja on yhtiöitetty jo 20 vuotta ja asunto- ja kiinteistöyhtiöitä on ollut jo kauemminkin. Mutta nykyisillä kokemuksilla yhtiöittäminen ei ole ollut mikään pelastava enkeli kunnallisten palvelujen tehostumiselle.

Lieneekö taistelua tuulimyllyjä vastaan, jos haluaa olla kantona kaskessa tässä ulkoistamisen ja yksityistämisen vimmassa. Nykyään tämä ulkoistamis ja yksityistämisvimma etenee noin 5 - 10% vuosivauhdilla, joten suunta on selvä eli kunnat halutaan pelkäksi palveluiden tilaajaksi ja valvojaksi ei itse palveluiden tuottajaksi.

Tinatähtiä kylille

Kyyjärvellä on kunnanjohtaja virittänyt keskustelua kunnan omasta järjestyksenpitäjästä. Syy tähän on ollut se, että poliisi sijaitsee 60 kilometrin päässä ja sen näkyvyys on satunnaista. Tämä puolestaan aiheuttaa helposti villiä menoa, kun kuvioon tulee mukaan kuningas alkoholin säestyksellä mopojen virittelijät ja muut katurassien kilpa-ajajat. Saati sitten rikollisuuteen taipuvaiset, jotka voivat ihan samanlaisilla tekniikoilla viestittää etukäteen poliisien tulosta, kuin nämä kilpa-ajajat. Eli aikaa on varmasti tehdä rötökset ennen poliisien tuloa ja kun kissalan pojat saapuvat tapahtuma on autuaasti ohitse.

Mietin, että onko se kunnan ylläpitämä järjestyksenvalvoja tai seriffi sitten parempi toimintamalli, kuin se että tämän tyyppinen toiminta annettaisiin yksityisten vartiointiliikkeitten käsiin. Periaatteessahan viranomaistehtävät olisivat julkisen toimijan vastuualuetta. Vai onko valtion tuottavuusohjelmalla juuri tällainen yksityistämisbuumiin pyrkiminen? Mikä ei olisi ihme nykyisen hallituksen vallassa ollessa.

Yleisen järjestyksenpitoon liittyy tätä nykyä ongelmallisia tilanteita ja matti meikäläiselle kaikki juridiikka ei aina aukene. Timo Kerttula on tehnyt lisenssiaattityön Yksityinen poliisiko? Tutkimus vartioimisliikkeiden toimintaedellytysten muuttumisesta 2006. Lainaan hänen tekstiään Oikeusministeriön Haaste lehdestä tähän:

"Tavallisen kansalaisen saattaa olla vaikea mieltää vartijan tai järjestyksenvalvojan juridista asemaa. Melkoisen kohtuutonta olisi edellyttää kansalaisen olevan perillä siitä, että järjestyslain mukaisen järjestyksenvalvojan toimivaltuudet ovat muiden järjestyksenvalvojien toimivaltuuksia vähäisemmät. Viime kädessä vartioimisliikkeiden roolin muuttumiseen liittyy myös suurempia kysymyksiä. Uhkana on toisinaan pidetty jopa sitä, että ihmiset jaetaan turvallisuuden suhteen A- ja B-luokan kansalaisiin: niihin, joilla on varaa maksaa turvallisuudesta ja niihin, joilla ei ole."

Myös oikeudellisesta näkökulmasta tällainen kehitys ei ole ongelmatonta:

"Vartioimisliikkeiden roolista käytävään keskusteluun liittyy lukuisia oikeudellisia aspekteja. Valitettavasti yksityisiin turvallisuuspalveluihin on vielä kohdistettu varsin vähän oikeustieteellistä tutkimusta. Vartioimisliiketoiminnalla on sekä valtiosääntö- että rikosoikeudellisia liittymäkohtia. Valtiosääntöoikeudellinen näkökulma liittyy esimerkiksi siihen, millä edellytyksillä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistehtäviä yleensä voidaan antaa julkisen vallan ulkopuolisille toimijoille. Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien rajojen selvittäminen edellyttää puolestaan rikosoikeudellista näkökulmaa. Välttämättä eri näkökulmia ei voi kovin selkeästi erottaa toisistaan."

Niinpä niin ja tähän ollaan tultu valtion julkishallinnon palveluiden mm poliisien määrätietoisella alasajolla. Tämä on yksi perustavalaatuinen lähipalvelu, josta meidän on keskusteltava tarkoin, kenelle yleisen järjestyksenpidon oikeus ja velvollisuus oikein kuuluu. Itselleni on tullut aloitteita puistojen järjestyksenvalvojien ns. kunnanpuistopoliisien läsnäolosta katukuvassa. Ajatus varmaan on ihan hyvä, mutta yllä mainittuihin juridisiin ongelmien lisäksi tulee myös ns taloudellinen aspekti eli ennen valtion palkkalistoilla olevien poliisien kustannukset lankeaisivat näin kunnille. Myös yksityisten vartiointipalveluliikkeiden ostaminen yleiseen järjestyksenpitoon on kunnan omasta pussista pois.

Elämme mielenkiintoisia aikoja ja aika näyttää mihin suuntaan tätäkin viranomaiskeskustelua meidän valtakunnassamme viedään. Toivottavasti suuntana ei ole villi länsi ja vallan ottaminen omiin käsiin tai se että niillä joilla on pätäkkää voivat ostaa itselleen turvallisuutta.

Änkyrä vai ei?

Kesälomaretkellä Naantaliin bongasin kirjakaupasta Suvi-Anne Siimeksen kirjan Politiikan Julkisivu. Olin kyllä aikaisemmin ajatellut ostaa ko kirjan, mutta se oli jäänyt tekemättä eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tätä kirjaa olen sitten lueskellut tässä loman aikana iltaisin ja aamukahveella.

Välihuomautuksena voisi sanoa, että tuo kahvin kofeiini on petollinen aine, jos sitä juo tässä iässä illalla seitsemän jälkeen. Nimittäin tein tuon tempun eilen illalla ja siten heräsin jo aamuyöstä pirteänä kuin peipponen. No eräs etu tai haitta tuosta tapauksesta oli, että aloitin taasen kyseisen kirjan lukemisen ja sainkin sen sitten päätökseen.

No asiaan eli otsikossa on kysymys eli änkyrä vai ei? Tämä kysymys on myös Suvi-Annen kirjan kantava teema, kun hän selittää omaa eroamistaan puolueenpuheenjohtajuudesta kevään 2006 aikana. En lähde ruotimaan kirjan sisältöä sen kummemmin, sen saa jokainen tehdä luettuaan kirjan. Minulle itselleni se on jälleen yksi kirja muiden joukossa, joita olen lukenut kohtuullisen joukon.


Kirja liittyy vasureiden historiikkiin, joka on kantanut omaa poliittista taakkaansa puolueen perustamisesta lähtien, ja selvää on myös se, ettei vieläkään koko painolastia ole saatu purettua. Tätä taustaa vasten teen myös omaa "oppimisprosessia" itselleni mitä linjaa pitkin kannattaisi lähteä etenemään.
Vai onko oikeaa valintaa ja linjaa olemassakaan taitaa olla niin, että elämä, niinkuin politiikka on kompromissien summa?

Oikeastaan heitän otsikon kysymyksen itselleni ja otan vain yhden asiaan liittyvän esimerkin eli esimerkiksi; kuinka suhtaudun kriittisesti EU:n liittovaltiokehitystä vastaan olevaan exparlamenttaarikko Esko Seppäsen viestiin vai onko suuntaviiva oikea jos EU:n katsotaan tukevan eurooppalaista solidaarisuutta ja uusien eli entisten itäblokin maiden demokratian kehitystä?
Vai onko nämä oikeastaan toisia poissulkevia asioita?


Itselläni on tällä hetkellä se näkemys, että jos suuret maat päättävät EU:ssa, niin pienet vain sitten vikisee. Laitoin jossain vaiheessa ennen eurovaaleja blogiini tällaisen kommentin:
"Nyt jos koskaan pitäisi eurooppa parlamentin vaaleissa katsoa sellaisia ehdokkaita, jotka toimivat itsenäisten euroopan valtioiden liiton puolesta ja liittovaltio kehitystä vastaan."

Mene ja tiedä onko tuo nyt sitten änkyröintiä vai ei mutta kait lähinnä sellaisen eurooppalaisen demokratian mukaan tuomista, jossa ei unohdeta eurooppalaisten valtioiden kulttuuri yms perintöä ja ettei tästä Brysselin projektista muodostu itänaapurimme tapaista byrokraattista politrukkivaltiota.

Siinäpä pieni ajatelma Suvi-Annen oman purkauskirjan jälkimainingeissa. En siis lähde kategorisoimaan omaa linjaani olenko änkyrä vai ei. Politiikka on siitä mielenkiintoinen maailma, että asiat jotka tulevat politiikanmaailmassa vastaan, on ne sitten käsiteltävä sen ajan ja hengen mukaisesti, sekä tehtävä päätökset niillä tiedoilla joita on saatavilla. Tämä vain tarkoittaa sitä, että täytyy olla aktiivinen ja seurata erilaisia tietovirtoja, jotka toimivat päätöksenteon pohjana.

Suvi-Annella on hyvä analysointi politiikkaan, joka sopii tähän loppuun:
"Politiikassa on kyse ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Siksi sen prosessit eivät yleensä noudata mitään ennalta määrättyjä syy-seuraus-suhteita... Politiikan maailmassa teosta A ei kuitenkaan välttämättä seuraa vaikutus B, vaan lopputulos voi olla myös jotain muuta..."

lainanhoidon järkeistämistä

Vielä tänään oli valtuuston kokous. Kokoustaminen johtui siitä, että kiinteistöyhtiömme noin 4,5 milj. euron lainat kilpailutettiin ja nykyisten korkotasojen kanssa saatiin sitten huomattavat säästöt lainanhoitokuluissa. Myöskään entisillä lainaehdoilla ei pääomat ole lyhentyneet ollenkaan, vaan olemme maksaneet pelkkiä korkoja.

Tässä sitä taas ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Eli jos tätäkin lainakantaa olisi voitu hoitaa talousdemokratian periaatteiden mukaisesti niin ko laina, joka on jo vuosia sitten otettu, olisi jo maksettu pois.. No hyvä, että edes nyt alkavat todellisten pääomien lyhennykset käyntiin eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Muutoin tässä ollaan lomalla ja jatkan lomaani tuonne 20.7 saakka. Katson miten tätä blogiani tulen tässä lomallani päivittelemään, mutta jos jotain mielenkiintoista ilmenee, niin varmaan tulee tähänkin jotain heitettyä.

hieman alkumaistajaisia soten yhteislautakunnasta

Paavo Arhinmäestä siis leivottiin uusi vassareiden puheenjohtaja ainakin vuodeksi eteenpäin, jolloin tulee uusi puoluekokous. Toivotetaan onnea Paavolle uudessa vaativassa tehtävässä.

Lyhyt katsaus viime viikon valtuustoon ja siinä lähinnä tulevan soten kuntayhtymän hallintoelimien valintoihin. Itselleni tuli mahdollisuus yhteislautakuntaan ja otin sen mielelläni vastaan, koska näen siinä mahdollisuuden vaikuttaa kuntayhtymän palveluiden muodostukseen. Yhteislautakunnan merkitys tulevassa kuntayhtymässä on vielä kuitenkin arvoituksellinen. Sillä ei ole taloudellista roolia ja on keskusteltu onko yhteislautakunnalla todellista missiota ja tehtävää tulevassa sotessa? Yhteislautakunnan perustehtävästä kerrotaan perussopimuksessa näin:

Jäsenkuntien yhteistoiminnan järjestämistä varten toimii Iisalmen kaupungin organisaatiossa yhteislautakunta. Yhteislautakunta valvoo kuntayhtymän järjestämisvastuulla olevien palvelujen laatua ja saatavuutta sekä valmistelee kuntien päätettäväksi järjestämissuunnitelma- ja palvelusopimusesitykset yhteistyössä kuntayhtymän kanssa. Yhteislautakunta järjestää potilas- ja sosiaaliasiamiestoiminnan sekä koordinoi terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä kuntayhtymän alueella yhdessä kuntayhtymän ja jäsenkuntien kanssa.

Tässä on nähtävissä tärkeitä toiminnallisia asioita, kuten palvelujen laadun ja saatavuuden valvonta, sekä valmistelee kuntien päätettäväksi tulevat järjestämissuunnitelma- ja palvelusopimusesitykset. Yhteislautakunta voi siis muodostua tärkeämmäksi kuin ennalta voitaisiin ajatella. Mutta tulevaisuus näyttää kuinka vahvan roolin yhteislautakunta tulee saamaan. Lähinnä tulee mieleeni ennakoivuus ja seuranta palvelujen muodostumisessa, joiden perusteella itse päätökset sitten tehdään. No lähitulevaisuudessa tutkailemme näitä soten asioita lisää. Allekirjoittaneelle alkoi kesäloma ja heti sen alkajaiseksi vietettiin vanhimmana tyttären ripille pääsyä. Niin se aika etenee ja seuraavat sukupolvet alkavat rakentamaan omaa elämäänsä.

Palatkaamme taasen astialle....

puheenjohtaja kandidaatit tentissä

Tullessani koneen ääreen tajusin, että tänään oli vasureiden pj ehdokkaiden nettitentti klo 18 - 20. Ehdin vasta ihan viimeiseen minuuttiin heittää yhden kysymyksen yrittäjätyöläisistä. Jos olisin muistanut tämän tentin aikaisemmin olisin tietenkin pommittanut heitä talousdemokratian peruskysymyksillä. Mutta ehdin siis tehdä yhdet kysymykset molemmille ja näin kysyin:

Yrittäjätyöläiset:
Otsikossa lanseeraan uuden termin (voi olla, että joku on sen jo keksinytkin?) yrittäjätyöläinen. Tämän termin sisälle pääsee, kun pohtii yhden ja kahden hengen yrityksen perustamista esimerkiksi immetariaaliseen tietotyöhön, hoiva- ja siivoustyöhön. Mutta tähän yrittäjätyöläisten joukkoon kuuluu myös velkapääomitetut maanrakennus tai kuljetusyrittäjät, jotka toimivat ilman palkattuja apukuskeja. Näillä pienillä yrityksillä voi tulla vaikeuksia oman sosiaaliturvansa huolehtimisessa, kuten yrittäjäeläkkeen maksamisessa, sairausloman ja varsinaisen loman pitämisessä. Usein nämä mikroyrittäjät repivät tuloksensa omista selkänahoistaan, kuten esimerkiksi yhden kuskin koneyrittäjät,jotka ovat velkaantuneet ja tekevät pitkää päivää, eikä heillä ole vara palkata apukuskeja omaan yritykseensä. Usein heidän oma työterveyshuoltonsa ontuu ja sopimukset jäävät tältä osin tekemättä.

Kysymys kuuluukin tulisiko vasemmiston ottaa nämä mikroyrittäjät huomioon ja jos tulisi niin miten ja millä keinoin? Tulisko vasemmiston ottaa kantaa myös työ ja elinkeinoviranomaisten ohjeistuksiin ja toimintamalleihin, koska heiltä tulee usein neuvo yrityksen perustamisesta? Perustelut on että kuntasektori ulkoistaa ja yksityistää.. kyllä sieltä tilaajat löytyy.

Paavo Arhinmäen vastaus:

Olen pyrkinyt nostaa esille jo pidemmän aikaa, että vasemmiston pitää puolustaa kaikkia duunareita. Pienyrittäjät tai yrittäjätyöläiset ovat näitä. Vasemmistoliiton puheenjohtajana haluan perustaa työryhmän, joka tekisi vasemmistolaisen yrittäjäohjelman ja konkreettisia ehdotuksia, miten pienyrittäjien asemaa pitää parantaa. Vasemmistossa on paljon yrittäjiä, nyt heidän osaamisensa pitää valjastaa myös poliittiseksi ohjelmaksi.

Merja Kyllönen vastasi puolestaan näin:

Ehdottomasti pien/mikroyrittäjät tulee ottaa Vasemmistoliiton politiikassa huomioon. Pienyrittäjien tukeminen, mahdollisuuksien luominen ja myös esimerkiksi yrittäjyydestä luopuminen ilman ikuista velkataakkaa on tehtävä mahdolliseksi. Puhumattakaan perheenjäsenten osallistumisesta yritystoimintaan ilman ikuista riippakiveä koivessa, jos toiminta ei onnistukaan. Nykyään vaille toimeentuloa jää moni perheenjäsen, kun järjestelmä on "täysin pimeä". Työ- ja elinkeinoviranomaisten ohjeistuksissa on parantamisen varaa ja siihen voimme puolueena puuttua samantien eduskuntatyön kautta, mutta myös laajempi vaikuttaminen koko politiikan kentällä on paikallaan. Olen pienyrittäjäsuvusta ja sydän sykkii kyllä ehdottomasti pienyrittäjyyden puolella.

Molemmilla vastaukset olivat hyviä. On tärkeää huomioida näiden yrittäjätyöläisten arki ja mahdollisuus toimia nyky-yhteiskunnan kentällä. Mutta myös neuvonta ja tukiorganisaation asiantuntijuutta pitää katsoa tiukan kamman läpi. Ei ole mitenkään yksinkertaista sanoa; "että nyt ryhdy yrittäjäksi. Saat starttirahan" mutta yrittäjyys on ennemmin maratonjuoksua, kuin sadanmetrin pyrähdys.

Kokonaisuudessaan tällainen nettitenttitilaisuus oli hyvä tapa kokeilla puheenjohtajakandidaattien mielipiteitä ja miksei kokemustakin. Koska kysymykset olivat hyviä, niin kannattaa käydä tutkailemassa mitä puheenjohtaja kandidaatit vastailivat http://vuorovaikuta.org/index.php osoitteessa näihin kysymyksiin.

pankkiirit ovat korvaamattoman arvokkaita....

Oi aikoja oi tapoja. Sanoivat jo roomalaiset aikoinaan. Nimittäin ammattipankkiirit eli juuri ne keksijänikkarit, jotka keksivät kaikenmaailman vipurahastot, sekä velkaa velan päälle olevat subrimeluotot saavat nyt jopa 60% palkankorotuksen! On se vaan maailma jännä paikka, kun nämä suurpääoman päärikolliset ovat niin kysyttyä tavaraa, että heille voidaan maksaa jopa 24 000 €/kk tulot. (Ennen korotusta kuukausipalkka oli vaatimattomat 15 000 euroa)

Syy korotuksiin on, että suuret pankkiiriliikkeet pelkäävät ns aivovuodon karkaamista kilpailijoille. (tässä linkki taloussanomiin)
Toisilta lähtevät työpaikat ja jopa kodit alta.. Mutta pankkiirit ne vain porskuttaa.. oisko jossain vielä jotain mätää???

kiireitä eri muodossaan

Aikaisemmin tuumasin, että puutarhurilla on puutarhurin kiireet. No nyt huomaan, että luottamushenkilöllä on luottamushenkilön kiireet. Tällä viikolla ensin maanantai iltana ammattiosastomme hallituksen kokous, jossa kuultiin muutoksen tuulista edunvalvonnan osalta. Tiistaiksi sitten ajaminen Kuopioon, jossa kuultiin viimeisimmät tilannekatsaukset Savonia ammattikorkeakoulun strategiat. Tänään keskiviikkona kuultiin kuntaliiton asiantuntijaa opetuslautakunnan omassa neuvottelutilaisuudessa.

Ensi viikolla pitäisi olla viimeinen työviikko ennen lomia ja niin se onkin. Luottamuselimet vielä tekevät viimeisen rutistuksen, kun on valtuuston kokous maanantaina, käsityötoimikunta keskiviikkona ja seuraavan viikon maanantaina vielä opetuslautakunta.

No on asioita joita ei voi jättää roikkumaan lomien yli, joten ne on vain väännettävä päätökseen.

Kesä vain näyttää jatkavan viimekesäistä rataansa eli sateisena ja kylmän kolkkona.. mutta toivotaan että kelit paranevat jahka lomat alkavat.

Uusien tuulien pitää antaa virrata

Vasemmiston kriisi on tosiasia ja se on kestänyt jo muutaman vuosikymmen. Diagnooseja kriisin syistä on jo ollut näkyvillä hyvä tovi. Mutta mitään muutosta ei olla oikein saatu aikaan. On sanottu, että kriisit uusintaa elämää ja niin se on nyt nähtävä tässäkin vasemmiston kriisissä. Nyt on annettava tilaa uusille toimille ja ajatuksille.

Eräs tällainen uusintamistoimi koko vallassa olevalle systeemille yli puoluerajojen on ollut tänään lauantaina eli Vapaus Valita Toisin tapahtumassa.


Mutta itse vasemmistoliiton uusintaminen ei onnistu pelkästään puheenjohtajaa vaihtamalla. Tähän todelliseen uusintamiseen tarvitaan paluuta puoluetoimistoista kansan pariin.

On otettava huomioon silppu ja pätkätyöläiset, työttömät, yksinhuoltajat, opiskelijat ja pienyrittäjät (yrittäjätyöläisten kasvavajoukko)
Mutta ei riitä, että ne otetaan huomioon puolueohjelmien paperilla, vaan ohjelmat on muututtava teoksi kentällä ja kuunneltava ihmisiä, sekä kerrottava asiat kansankielellä ilman mitään sanomattomia poliittisia fraaseja.

Yksi perustavalaatuinen asia,joka tarvitsisi saada näkyvyyttä kaikkien puolueiden ohjelmissa on uuden talousdemokratian luominen. On aika alkaa kritisoimaan nykyistä pankkien luomaa talousjärjestelmää, jossa rahaa luodaan tyhjästä.

Ottaessamme lainaa meillä on kuvitelma, siitä että joku on rahaa tallettanut sitä varten. Mutta asiahan ei ole näin, vaan pankki tekee lainaa antaessaan kaksi tiliä. Toinen on käyttötili ja toinen lainatili. Jos asiakas lainaisi vaikka 5000 euroa hän saa sen summan käyttötililleen, joilla hän voi vaikka ostaa moottoriveneen. Asiakkaan lainatilille merkitään myös tuo 5000 euroa. Nyt asiakas on siis velkaa tuon summan pankille.

Kun nämä kaksi tiliä lasketaan yhteen, tulokseksi saadaan nolla. Asiakas näennäisesti omistaa toisen tilin saldon ja on toisen velkaa pankille. Jos hän sattuisi peruuttamaan sopimuksen ja maksamaan lainan takaisin, jäljelle ei jäisi yhtään rahaa.

Tuossa tilinpidollisella tempulla käteinen ei vaihda oikeasti omistajaa missään vaiheessa. Pankki alkaa veloittamaan lainaamaansa rahaa vastaan korkoa heti nostovaiheen jälkeen. Tätä lainan muodossa olevaa rahaa, jota ei käytännössä ole olemassa, vaikka se rahalta tuntuikin, koska asiakas pystyi sillä ostamaan moottoriveneen. Mutta tosiasiassa pankit tekevät tällä tekniikalla ne suuret voitot eli ne luovat rahaa tyhjästä ja veloittavat asiakkailtaan korkoa sen käytöstä.

Tosi rahaa on vain muutama prosentti kierrossa ja niinpä sitä oikeata rahaa ei siis pankeissa ole, vaan ainoastaan virtuaalirahaa. Nyt kun odotamme "uutta nousua", niin käytännössä se tarkoittaa vanhan järjestelmän jatkoa. Raha on siis irrotettu todellisesta arvosta, minkä seurauksena todellisen tuottavat työn arvo pienenee mitättömäksi keinottelijoiden ja sijoittajien voittoihin verrattuna.

Paljon on meillä siis tekemistä ja nyt jos koskaan on aika lähteä tekemään töitä tämän uudistamisen eteen. Kokoomusta siteeraten: "nyt on työväen ja toivotalkoiden aika".

EU-vaaleista

Kesän saapuessa on puutarhurilla puutarhurin kiireet ja sen huomaa esimerkiksi blogini päivitystaajuudessa. Elämme EU-vaalien viimeistä viikkoa ja sunnuntaina on varsinainen äänestyspäivä. Ennakkoon on äänestänyt noin 17,3% äänioikeutetuista. Painopiste vaaleissa on siirtynyt ennakkoäänestyksiin, joten tuskin mitään suurta ryntäystä sunnuntaille ei ole odotettavissa. Euroopan parlamentti koetaan kaukaiseksi paikaksi, vaikkakin on selvä, että siellä päätetään yhä enenevässä määrin Suomenkin asioista.

Mielenkiintoisia tutkimuksia on myös esillä. Vihreät ja kommunistit ovat tuoreen tutkimuksen mukaan suurissa poliittisissa kysymyksissä miltei identtisiä puolueryhmiä. Puolueiden eurovaaliehdokkaat ajattelevat samalla, kriittisellä tavalla esimerkiksi markkinataloudesta ja sotilaallisesta liittoutumisesta.

Mitähän tästäkin voisi päätellä? Ainakin sen että vihreät ei taida olla tuosta julkisuudesta kovin mielissään, mutta liekkö iloisia kommunistitkaan? No yleensäkin taitaa olla niin, että puolueohjelmat eivät niin mahdottomasta eroa toisistaan. Tämä on omiaan vähentämään äänestysintoa.

LYHYT KOMMENTTI EU-VAALEISTA. Protesti äänet Soinille, äänestysprosentti jäi taas pieneksi, kokoomus ei saanutkaan kaikkea, kepu putosi ja on myös rähmällään vaalirahojensa kanssa, sdp:n oppositiopolitiikka ei ota tulta ja kannatus alaspäin kuin lehmänhäntä, vihreät vielä voimissaan isoissa kaupungeissa, vassit.. Korhonen sai tarpeekseen.. Mitä tilalle? Uusi johtaja ja perusteellinen demokratian uudistaminen puolueen sisällä, sekä korulauseitten tilalle oikeita ihmisten ymmärtämiä asioita...

Siinäpä lyhyt tilannekatsaus ja nyt täytyy alkaa uuden ajan toiminta vassien ohjelmassa, joka johtaa uskottavaan toimintaan ja todellisen vaihtoehdon löytymiseen.

Kuntarahoitus

Onpa käymässä niin, että kuntien rahoittajaksi onpi jäämässä vain yksi varteenotettava toimija eli Kuntarahoitus Oy. Muut rahoituslaitokset ovat vetäytyneet näiltä markkinoilta ja jättäneet pelikentän yhdelle toimijalla.

Mikä on Kuntarahoitus Oy?

Kuntarahoitus on kuntien omistama rahoitusyhtiö, jonka tavoitteena on varmistaa kuntasektorille edulliset rahoituspalvelut, sekä ensisijaisesti pyrkii rahoittamaan toimintansa tulorahoituksella, jolla voisi täyttää luottolaitoksille asetetut pääomavaatimukset. Ymmärtääkseni Kuntarahoituksen tulovirta koostuu pääasiassa kuntaobligaatioista. Näillä varoilla, stten rahoitetaan yleishyödyllisiä rakennushankkeita, kuten terveyskeskuksia, päiväkoteja yms.

Tarkemmin jaoteltuna Kuntarahoituksen varainhankinta menee suunnilleen näillä suhteilla:

Kuntaobligaatio (Suomi) 10 %
- Uridashi-yleisölainat (Japani) 7 %
- SSD (Saksa) 4 %
- Benchmark (EUR) 39 %
- Muu mtn (Japani, Aasia..) 40 %

Näitä rahanlähteitä pitäisi hieman käsitteistää ymmärrettävään muotoon. En ota kaikkia käsittelyyn, mutta tuo Uridashilaina jäi sen verran mielenkiintoani kaivelemaan, niinpä katsotaan hieman tarkemmin mitä se tarkoittaa.
Ensiksi minulle tulee koko systeemistä mieleeni vanha "Punaisen Myllyn laulu"
Laulussa sanotaan, että "Money makes the world go around" tai tässä tapauksessa voisi kai sanoa, että "Money go around the world".

Kuntarahoituksen rahat ovat todellisessa maailmankierrossa. Otetaanpa pieni laina Kuntalehden verkkolehdestä:


"Yleisölainoja myyvät Japanissa pääasiassa arvopaperitalot, joista suurimpien konttoriverkosto kattaa koko maan. Lainoja myydään perinteiseen japanilaiseen tapaan myös ovelta ovelle, kuten vakuutuksia.
- Uridashit ovat myynnissä keskimäärin kaksi viikkoa. Sinä aikana yhtiö, jolla on tarjolla tällaisia lainoja, ei saa antaa ulos taloudellisia tunnuslukuja. Keskimääräinen sijoitus on noin 12 800 euroa eli hieman enemmän kuin kuntaobligaatioissa. Useimmat näistä lainoista eivät ole jenimääräisiä.
Tyypillinen japanilainen piensijoittaja on 50-60-vuotias, riskiä karttava henkilö. Erityisesti kotirouvat ovat Reijosen mukaan innostuneet suomalaiseen kuntasektoriin sijoittamisesta.
- Asiakas maksaa sijoituksensa yleensä suoraan tililtä jeneissä ja se kurssataan esimerkiksi tiettyyn Kanadan dollarien määrään, jolla laina ostetaan. Asiakkaalle jää valuuttariski. Laina erääntyy Kanadan dollareissa, Reijonen kuvaa.
Yleisölainamarkkinoilla emittointi on Japanissa luvanvaraista. Lupa on päivitettävä joka vuosi. Paikallinen valtiovarainministeriö vaatii sen uusimiseksi kuvauksen sijoitustuotteen liikkeellelaskijan kotimaan taloustilanteesta, jonka Kuntarahoitus ostaa Kuntaliitolta.
-- Japanissa vahvoilla ovat monikansalliset instituutiot ja valtiot, joilla on parhaimmat luottoluokitukset, kuten Euroopan investointipankki ja meitä vastaavat kunta-alan rahoituslaitokset muista Pohjoismaista, esimerkiksi Ruotsin Kommuninvest."

Globaalia rahataloutta
Näin sitä nähdään yhteiskunnan julkiset toimijat varmoina sijoituskohteina näinä aikoina. Mutta sitten taas kun maailmantalouden rattaat alkavat tuottamaan pikavoittoja osakkeenomistajille lähdetään etsimään paremman tuoton sijoituksia.

Tässä vain jotenkin miettii, että voidaanko globaalia rahatalouden "lainalaisuuksia" lähteä muuttamaan? Miten olisi sellainen ajatus, että rahoitus voitaisiin saada osittain Suomen Pankin omalla rahoituksella? (Tätä mahdollisuutta on syvällisemmin pohtinut mm Lars Österman blogissaan)Valtio on sijoittanut Kuntarahoituksen osakeantiin 20 miljoonaa euroa ja samalla valtio velkaantuu ulkomaille. Tämä velka pitää maksaa takaisin korkoineen ja samalla valuuttaa valuu ulkomaille. Jos tämä hoidettaisiin omalla rahoituksella, niin valuutta jäisi kotimaahan eikä menisi viiskymppiselle japanilaiselle kotirouvalle? (kaikki kunnia japanilaisille ja kotirouville, joita en tietenkään tahdo loukata.)

Tiedetään ettei tämä ole nykyään mahdollista ellei EKP:n säännöksiä muuteta. Myös pelätään inflaatiota jos aletaan tehdä omaa "setelirahoitusta". Jos oman setelirahoituksen mittakaava pysyy tietyssä tasossa en näe tätä inflaatiopeikkoa niin pahana etteikö tätä mahdollisuutta kannattaisi käyttää. Tästä päästään siihen mietintään, että mihin raha ja sen arvo oikein sidotaan nykyajan maailmassa? Brittiläinen kultakantaan perustuva järjestelmä romahti vuonna 1931, mutta se herätettiin uudelleen henkiin vuonna 1944 Bretton Woodsissa, New Hampshiressa pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa. Siellä sovittiin uudistetusta kultakannasta: tärkeimpien talousmahtien kansallisten valuuttojen vaihtokurssit sidottiin dollariin, ja dollari oli muunnettavissa kullaksi kiinteään hintaan, joka oli 35 Yhdysvaltain dollaria unssilta. Keskuspankit olivat valmiita vaihtamaan kansallista valuuttaa dollareiksi ja päinvastoin.

Bretton Woodsin valuuttajärjestelmä romahti vuonna 1971, mistä lähtien tärkeimpien talousmahtien valuutat ovatkin olleet puhtaasti takaukseen perustuvaa rahaa. Jatkona tästä on vielä se ettei sitä oikeaa seteli tai kolikkorahaa ole olemassa, vaan ainoastaan noin 5% maailman rahoista on oikeaa fyysistä rahaa. Muut ovat vain bittivirtoina sähköisessä avaruudessa.

Pikkuisen Maslowia ja osuuskunta-aatetta

Jos joku on sattunut unohtamaan ystävämme Abraham Maslowin tarveteorioineen, niin laitan tässä listan niistä:

1. Fysiologiset tarpeet
2. Turvallisuuden tarpeet
3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
4. Arvonannon tarpeet
5. Itsensä toteuttamisen tarpeet

Maslowin tarvehierarkiaa on kritisoitu liiallisesta yksinkertaistamisesta ja se ei ottaisi huomioon esimerkiksi elämänkaaren aikana muodostuvia tarpeitten muuttumisia.
Mutta en ota kritiikkiä tässä niin syvälliseen käsittelyyn, vaan annan sen olla pohjana mietintöihini. Olen usein pohtinut tätä tarvehierarkiaa suhteessa ihmiskunnan historiaan ja yhteiskuntien muodostumiseen, sekä siellä toimimiseen. Mutta otetaan hieman maanläheisempi ote ja tutkaillaan omaa lähihistoriaani.

Aikoinani olin perustamassa monialaisia osuuskuntia, joiden päämääränä oli ja on jäsenistönsä ammattitaidon tai omien tuotteiden markkinointi. Ihmisten joiden kanssa rakennettiin osuuskuntia oli näkyvissä kaikki nämä tarvehierarkian portaat.

Mielestäni näiden osuuskuntien jäsenten yhteenliittymän ajatus pohjautui pääsääntöisesti yhteisöllisyyteen. Visio siitä, että yhdessä voimme saada aikaiseksi perustoimeentulon. Tällä toimeentulolla saamme ostettua ruokaa, maksettua vuokraa tai talolainaa (lainan myötä syntynyt koronkiskonta luo tarpeettomasti lisätulon tarvetta ja sitä kautta taas kasvunideologiaa eli kapitalistien haluamaa voiton maksimointia). Toimeentulo ja jäsenistön sosiaalisuus, sekä toisten tukeminen luo turvaa. Samalla yhteisön jäsenet luovat yhteenkuuluvuutta toisiinsa. Arvonanto ja itsensä toteuttaminen tulee luonnostaan omien kättensä työn tai tehtyjen tuotteiden näkemisen kautta.

Osuuskunnan perusideologia lähtee juuri jäsentensä toimeentulon turvaamisesta eikä lähdetä rakentamaan jatkuvan kasvun ideologiaa eli ei tuoteta voittoa siinä perinteellisessä kapitalismin hengessä, jota nykypäivän mantra toitottaa.

Olkoon tuo tekstini jonkinasteisena lähtölaukauksena omiin pohdintoihini, jossa koetan sivuta teorioita unohtamatta maanläheistä käytäntöä... Mietin kuitenkin, että alanko tuottaa ajatuksiani enemmän tuonne nettisivulleni ja blogi olisi ennemmin jokapäiväisen kommentoinnin areena. No mene ja tiedä katsotaan miten tätä tulee jatkettua.

27.4.09 valtuustosta

Valtuustoon päästyäni ajattelin, että laitan säännöllisen epäsäännöllisesti jotain kommentteja kokouksista tähän blogiini. No varsinaisessa kokouksessa ei ollut kuin yksi aihe ja se oli jätevesien käsittelyn hankesuunnitelman rahoituksen myöntäminen.


Kiuruvesi mukaan yhden jätevesipuhdistamon malliin

Kiuruveden kaupunginhallitus puoltaa suunnitelmaa, jonka mukaan Ylä-Savon kolmen kunnan yhteinen jätevedenpuhdistamo sijoitetaan Lapinlahdelle.

Mikäli hankkeeseen saadaan riittävät valtion avustukset, toteutussuunnittelu ja rakentaminen ajoittuvat vuosille 2011–2015. Toteutuspäätöksen yhteydessä ratkaistaan myös yhteistyön organisointi ja osakaskuntien osakassopimuksen sisältö. Hakemus- ja suunnitteluvaiheen kustannukset jaetaan osakaskuntien kesken väestön mukaisessa suhteessa. Kiuruveden osuus on tämän hetkisten arvioiden mukaan noin 60 000 euroa

Tässä päätöksessä ei vielä ole tehty ratkaisua lähteä putkittamaan jätevesiämme Lapinlahdelle, vaan nimenomaan annettiin rahoitusmahdollisuus hankesuunnittelulle. Itse olen miettinyt onko tämä ihmisjätöksen siirtäminen isoihin keskuspuhdistamoihin järkevää? Kustannukset ovat huiman korkeat tässä mallissa verrattuna kunnan omaan puhdistamoon. Myös ympäristövaikutukset ovat pähkäilyn alla, sekä pitkäaikaiset käyttökustannukset.

Tiedetään, että oma puhdistamo jouduttaisiin perussaneeraamaan muutaman vuoden päästä tai sitten rakentamaan uusi. Osin nämä vaateet tulevat tiukentuvista ympäristömääräyksistä, sekä haja-alueelta tulevien jätevesien lisääntymisestä. Miten tässä ei valtio, ympäristöministeriö käsikassarana, ole lähtenyt ajattelemaan haja-alueen jätevesijärjestelmien rakennemuutosta toisin. Tässä pitäisi olla mukana jätteiden käsitteleminen sen syntypaikalla ja hoitaa "ongelma" siellä?

Ei ennen ihmisjätöksien käyttö ollut ongelma, koska ns navetantakaiset ulkohuussit olivat käytössä haja-alueella ja ne maadutettiin yleensä eläinjätöksien kanssa pelloille. Mielestäni ainakin haja-asutusalueen jätevesiongelma voitaisiin ratkaista uusilla biokompostoivilla sisäkäymälöillä. Tekninen kehitys on tuonut jo tämän mahdollisuuden ulottuvillemme ja jos valtio vielä tukisi näitten ratkaisujen rakentamista, niin ei tarvitsisi haja-alueitten mummon mökeistä lähteä kiikuttamaan sitä ihtiänsä 70 kilometrin päähän lähtöpaikastaan.

On tietenkin olemassa se mahdollisuus, että uudesta keskuspuhdistamosta voi muodostua biokaasulaitos, joka tuottaisi energiaa jäsenkunnilleen? Etuina on myös putken ympäristöllä asuvat, jotka voivat liittyä tähän siirtojärjestelmään. Tosin kustannuksista niin liittymisen, kuin myös ylläpitomaksun osalta ei ole mitään tietoa. Mene ja tiedä mikä olisi paras ratkaisu elikkä tässä vaiheessa ei voi tulevaisuudesta tietää. Mutta hankesuunnittelun tarkoitus on antaa lisäinfoa päätöksenteon pohjaksi.

Baumolin paradoksi

Jatkan hieman ajatuksieni virtaa talouskasvun "autuudesta" hoitaa hyvinvointivaltion rahoitus. Globalisaation myötä Suomalainen yritysmaailma lakkasi olemasta kansallista ja siitä muodostui osa eurooppalaista ja maailmanlaajuista kapitalismia. Näin suomalainen pääoma ja suomalaiset yritykset irtautuivat kansallisvaltiosta nimeltä Suomi.

Suuryritykset ovat näin voineet tuottaa tuotteitaan siellä missä palkkakustannukset ovat alhaisemmat ja myydä tuotteet siellä missä paras kysyntä, sekä tulouttaa tulonsa siellä missä verotus on matalinta. Samaa tarinaa voimme kertoa, myös muun pääoman liikkeistä. Suomalaiset ovat voineet sijoittaa ja hajottaa osakesalkkunsa ympäri maailmaa. Voitot voidaan myös tulouttaa alhaisen pääoman maissa. Näin globalisaatio on rakentanut järjestelmän, jossa ei enää verotuottoja tule takaisin kansallisvaltioiden hyvinvoinnin rakentamisen käyttöön.

Tähän asiaan kun liitetään yhä kasvava hyvinvointipalveluiden tarve, mutta samalla niukkenevat resurssit, niin alamme lähestyä Baumolin paradoksia. Nykyään vielä hoetaan johtavien poliittisten puolueiden ja teknoraattien taholta, että talouskasvu on ainoa ajateltavissa oleva ratkaisu tähän rahoitusongelmaan. Ihmisten pitäisi panostaa enemmän tutkimukseen, koulutukseen, yrityksiin ja ennen kaikkea "hard working" eli kovaan työhön, jotta hyvinvointi voitaisiin rahoittaa.

Talouden kasvun hedelmiä on mm palkkojen kasvu yksityisellä sektorilla (myös niin mahtava optiojärjestelmä, jota optioräätäli Kopra kumartaa on osa tätä ns tehokkaan kapitalismin hedelmiä). Tämä kasvu yksityisellä puolella tuottaa myös tarpeen kasvattaa julkisen sektorin palkkakustannuksia. Näyttää siltä, että mitä rikkaampi maa sen vaikeammaksi on muodostunut julkisen sektorin rahoitus.

Ongelmaksi muodostuu niin sanottu Baumolin tauti tai paradoksi, joka johtuu siitä, että tekninen kehitys ei ole lisännyt työn tuottavuutta julkisissa palveluissa niin kuin teollisuudessa on tapahtunut. Jos taloudellinen kasvu perustuu yksipuolisesti teollisuuden tuottavuuden paranemiseen, veropohja ja verotulot kyllä kasvavat, mutta samaa tahtia nousevat myös julkisten palvelujen tuotantokustannukset, koska palkat pitkän päälle seuraavat yksityisen sektorin tuottavuuden kasvua.

Nyt voisi ajatella, että ratkaisu tähän tautiin on ulkomaalaiset ns halpatyövoiman tuominen maahan hoitamaan hoivapalveluja? Yhteiskuntaan alettaisiin näin rakentamaan voimakas epätasa-arvoinen paikka, jossa palkka, sekä kulttuurierot korostuvat. Yhdysvallat on hyvä "koelaboratorio", jossa siirtolaiset ovat hoitaneet kaikki likaiset työt "rikkaille" keskiluokalle. Tällainen hyväksikäyttö on ollut omiaan estämään hyvinvointivaltion syntymisen ja luomaan uutta riistoyhteiskuntaa. Tällainen kehitys on omiaan luomaan myös oikeistopopulismia ja muukalaisvastaisuutta.

En näe tähän Baumolin paradoksiin muuta ratkaisua, kuin lähteä muuttamaan radikaalisti koko globaalin maailman talousjärjestelmän osasia uuteen uskoon.

pieni ajatelma illan keskusteluohjelmasta

Katsoessani Ylen kakkosella tulevaa "kapitalismin käräjillä" ohjelmaa ja huomaan, että kahtia jako on selvä. Eli toiset kannattavat selvää talouden kasvun tavoitetta edelleen ja eivät näe siinä mitään ongelmaa. Tärkeää on vain jatkuvan kasvunpolitiikka. Toinen puoli väittelijöistä ovat kriittisiä tähän kasvun politiikkaan ja hakevat uuden talouden maailmaa.

Järjestelmässä on jotain vikaa, jos systeemin ylläpitämiseksi pitää olla jatkuvaa kasvua ja kulutusta? Nykyinen systeemi rakentaa mahdollisuuden ahneudelle ja laillistaa ihmisten riiston. Raha ja rahanvalta taitaa olla kaiken pahan alku ja juuri?
Mielenkiintoista on nähdä tuleeko tämän kriisin seurauksena uuden talouden alku, jossa huomioidaan ihminen ja ympäristö.

keväisiä merkkejä...

Kevät keikkuvin tulevi. Hiljakseen aletaan jo poistella hiekoitushiekkoja kaduilta ja muuttolinnuista on bongattu töyhtöhyyppä. Kevään merkkejä on myös eri yhteisöjen vuosikokoukset, joissa on saanut olla mukana. Tähän kun lisätään muut luottamustehtävät, niin eipä sitä ole ehtinyt esimerkiksi tähän blogiini kirjoittelemaan.

Sen verran talouden tilanteesta pitänee ynnätä, että nyt se on iskemässä omaan kuntaankin. Eli Kiuruveden alijäämä viime vuodelta oli 0,7 milj. euroa ja tänäkin vuonna on tehty jo valmiiksi alijäämäinen budjetti. Jos mitään ei tehdä meillä on käsissämme kriisikunta vuonna 2014. Tänä vuonna pitää ennakoida verotuottojen pienentymistä ja on puhuttu 0,5 miljoonan säästöstä. Tämä pitää jollain tavalla kattaa ja mahdollisuuksia on lisävelanotto, veroäyrin korotus (joka taitaa olla hankalaa?), henkilöstökulujen leikkaus? (lomautus, lomarahojen vaihto vapaaksi, joka on tosin ns palkanleikkaus, koska tästä on aikoinaan neuvoteltu työnantajan ja palkansaajien välillä) Myös kuntapalvelut kokonaisuudessaan pitänee ottaa suurennuslasin alle eli mihin sitä loppujen lopuksi on varaa.

Mielestäni osasyy on valtiolla, joka on määrätietoisesti lisännyt kuntien tehtäviä. Kuntaliiton Risto Parjannekkin tuumaili Keski-Suomen maakunta päivillä seuraavaa: Kuntaliitto on odottanut valtiolta selkeätä viestiä, että eri ministeriöt eivät tässä tilanteessa lisää kuntien taakkaa uusilla tehtävillä. Ei ole mahdollista jäädä odottamaan maltillisen palkkaratkaisun syntymistä tai tuottavuusohjelman vaikutuksia, vaan valtion on otettava heti oma vastuunsa kansalaisten peruspalveluista

Tässä yhteydessä kunnat voivat lähteä lyhytnäköisen ulkoistamisen tielle ja varsinkin tuleva Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kuntayhtymä voi laskeskella tämän ulkoistamisen autuaaksi tuomaan voimaan?

On varmaankin selvä, että kuntamme budjetti joudutaan katsomaan uudestaan toukokuussa ja sitä ennen palloa heitetään yt-elimen kautta henkilöstölle, jossa neuvotellaan myös säästöistä... toivottavasti ei vielä lomautuksista. Mutta se tiedetään, että 2010 on vielä tiukempi vuosi ja nykyisen hallituksen pitää tulla vielä voimakkaammin tukemaan kuntasektoria ja siinä ei taida pelkät "toivo talkoot" auttaa.

palveluseteli

Lupasin tuossa yrittäjätyöläinen tekstissäni palata palveluseteliin, joten tässä lyhyesti asiasta. Palvelusetelin ideahan on, että kunta antaa maksusitoumuksensa tiettyihin sosiaali- ja terveysalan palveluihin. Potilas eli asiakas, kuten kunnan palveluita tarvitsevasta henkilöstä nykyään sanotaan, voi valita miltä yritykseltä hän palvelunsa tilaa.

Näillä kunnan rahoittamilla maksusitoumuksilla siirretään julkisen sektorin kipeästi kaipaamia varoja yksityiselle sektorille. Perusterveydenhuollossa kaivataan niin taloudellisia, kuin myös laadullisia parannuksia ja mielestäni palvelusetelijärjestelmä pienentää entisestään julkisen perusterveydenhuollon kehittämisen mahdollisuuksia, koska määrärahoja sijoittuu yksityiselle alalle.

Pelkään myös, että yksityinen sektori monopolisoituu terveydenhuoltoalan pörssiyhtiöiden myötä. Yksityisten yhtiöiden tulee tuottaa voittoa itselleen ja osakkeenomistajille. Pelkona on että kermankuorinnan jälkeen jää muutama pörssiyhtiö alalle ja kustannuksia voidaan hilata ylöspäin.

Kyseinen yksityisen terveydenhuollon järjestelmän kehittäminen julkisen terveydenhuollon rinnalla rakentaa eriarvoista yhteiskuntaa. Tällöin varakkaammat menevät pikajunalla hoitojen piiriin, kun köyhemmät vetelevät resiinalla. Olisi luullut, että nykyhallitus ei seuraisi amerikan mallia, mutta näyttää ettei päättäjät eivät tunnista tai ei halua tunnistaa tätä eriarvoistuvaa mallia. Tosin ehkä he haluavatkin Suomen muuttumista "uudeksi amerikaksi?"

Yrittäjätyöläinen

Otsikossa lanseeraan uuden termin (voi olla, että joku on sen jo keksinytkin?) yrittäjätyöläinen. Tämän termin sisälle pääsee, kun pohtii yhden ja kahden hengen yrityksen perustamista esimerkiksi immetariaaliseen tietotyöhön, hoiva- ja siivoustyöhön. Mutta tähän yrittäjätyöläisten joukkoon kuuluu myös velkapääomitetut maanrakennus tai kuljetusyrittäjät, jotka toimivat ilman palkattuja apukuskeja.

Otetaanpa tähän pieni annos kansantaloutta Wanhan Partakallen silmin nähtynä:
Inhimillisen työnosuutta yrityksissä voidaan määritellä ns lisäarvolla. Markkinoilla tavarat vaihdetaan määräsuhteissa toisiinsa, tavaran arvo määräytyy niihin kulutetun inhimillisen työmäärän mukaan. Perinteellisessä mielessä työläiset myyvät yrittäjälle työvoimaansa ja saavat siitä palkan.

Voiton salaisuus piilee siinä, että työläiset myyvät
kulutetun inhimillisen työmäärän mukaan ja työläiset myyvät yrittäjälle työvoimaansa. He saavat palkan siitä, että työskentelevät määräajan yrittäjän palveluksessa. Kaikki tänä aikana tuotetut tavarat kuuluvat kapitalistille. Työpäivän aikana työntekijät tuottavat keskimäärin enemmän kuin mikä heidän työvoimansa arvo on. Tätä osaa kutsutaan lisäarvoksi. Oheisesta kuvasta voidaan nähdä miten tämä lisäarvo määräytyy.


Kuva: Lisäarvo (Sulkunen 1987: Johdatus Sosiologiaan, s.241)

Tästä johdannaisena voidaan ajatella, että kyseisen inhimillisen lisäarvon, sekä välttämättömän työnarvon tuottajana voisi olla pieni yrittäjä itse. Mielestäni tässä piilee yrittäjätyöläiseksi joutumisen riski. Näillä pienillä yrityksillä voi tulla vaikeuksia oman sosiaaliturvansa huolehtimisessa, kuten yrittäjäeläkkeen maksamisessa, sairausloman ja varsinaisen loman pitämisessä.
Usein nämä mikroyrittäjät repivät tuloksensa omista selkänahoistaan, kuten esimerkiksi yhden kuskin koneyrittäjät,jotka ovat velkaantuneet ja tekevät pitkää päivää, eikä heillä ole vara palkata apukuskeja omaan yrityksensä. Usein heidän oma työterveyshuoltonsa ontuu ja sopimukset jäävät tältä osin tekemättä.

Palkkatyössä on etunsa, jos vaikka yrittäjällä on vapautensa. Palkkatyössä, jos kaikki menee lakien/asetuksien mukaan, tessin mukaiset tuntiansiot, eläkkeet, lomat, sairauslomat, työterveyshuollon palvelut, vanhempainvapaat, vuorotteluvapaat.

Usein tietyn toimialan pätkätyöläisille annetaan neuvo oman yrityksen perustamista. Mielestäni tällöin yrityskurssien opettajat ja TE-keskuksen neuvojat ovat paljon vartijoina, jotta he osaavat laskettaa yrityksen kannattavuuden lisäksi myös yrittäjän itsensä jaksamisen. Yrityksen perustamiseen voi saada starttirahaa, jonka loppumisen jälkeenkin yrityksillä pitää olla elämisen edellytyksiä.

Olen myös huolissani kuntien ja varsinkin nyt Paras-hankkeiden myötä syntyvistä ajatuksista ulkoistaa, yksityistää, liikelaitostaa, sekä viimeisempänä synnyttää kuntien sisälle osakeyhtiötä. Koetetaan markkinoida julkisen sektorin työntekijöitä perustamaan oman yrityksensä, joka palvelisi kuntia/kuntayhtymiä ja lisäisi ostopalveluiden kautta palveluvalikoimaa (palveluseteli on yksi tekijä muiden joukossa, josta kerron myöhemmin) tai kilpailutetaan kunnan omaa palvelutuotantoa yksityistä vastaan. Kaikki nämä toimet on omiaan heikentämään julkisen sektorin palveluita ja työntekijän asemaa. Näillä toimilla lisätään "hiljaisten" yrittäjätyöläisten joukkoa.

On selvä, että tarvitsemme terveen markkinatalouden myös perusterveyden ja hoivapalveluiden ympärille, jossa paikallisomistussuhteiset yritykset voivat toimia täydentämässä julkista palvelua. Mutta ennenkaikkea me tarvitsemme toimivan julkisen sektorin, jota ei saa alasajaa pelkästään markkinavoimien tahtotilan mukaan.

Hieman lisää erityisopetuksen järjestämisestä

Jatketaan hieman tarkemmin erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen järjestämiseen liittyvien asioiden tarkastelua. Itse pohdin inkluusion tai melkein synonyymisanaa integraation merkitystä käytännön elämässä nykypäivän koulussa.

Otetaanpa pari lausuntoa asian johdosta: (lähde: Verkkolehti Airut 13 /2008)

"Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan professori Timo Saloviita kyseenalaistaa erityisopetuksen totuttuja ajatusmalleja. Hänen mielestään Suomessa erityisopetukseen siirretään aivan liian monia oppilaita, joiden paikka olisi tavallisessa luokassa. Saloviidan mielestä kysymyksessä on pitkälti opettajien mukavuudenhalu, jonka taustalta löytyy puutteellinen ammattitaito eritysoppilaiden kohtaamiseen ja riittämättömät tukitoimet. Myös valtiovalta saa
Saloviidan kritiikissä osansa.
- Nykyinen erityisopetuksen rahoitusmalli kaiken kaikkiaan ei edistä integraatiota,
vaan itse asiassa tuottaa segregaatiota eli lisää normaaliluokilta erityisluokille
siirrettyjen oppilaiden määrää.
- Mitä enemmän oppilaita on erityisluokilla, sitä suuremman valtionavun kunta saa."

Tähän kommentoi erityisasiantuntija Marja-Leena Isomursu OAJ:n edunvalvontaosastolta. "Opettajat eivät vastusta integraatiota sinänsä, vaan sitä, että se toteutetaan ilman tukitoimia.
- Opettajat ovat huolissaan omasta osaamisestaan ja resursseistaan, hän sanoo.
- OAJ onkin puhunut opettajien täydennyskoulutuksen puolesta, jota erityisopetuksen
puolella kaivataan eniten.
- Koulujen mahdollisuudet tehostaa tukeaan erityistä tukea tarvitseville oppilaille ovat hyvin rajalliset. Tukiopetuksen puute kuvaa hyvin sitä kurjuutta, jonka keskellä koulut tänään elävät. OAJ pitää olennaisena, että lasten oppimisvaikeuksiin puututaan ajoissa.
- Erityisopetuksessa painopisteen on oltava varhaisessa tuessa, Marja-Leena Isomursu tähdentää."

Niinpä niin. Jos todellakin lähdemme toteuttamaan aitoa inkluusiota eli lähes kaikkien oppilaiden opettamista lähikoulussa ja samassa luokassa. Se tarkoittaa opettajakoulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen sisällön tarkentamista erityisentuen tarpeen tunnistamiseksi ja kuinka tuki tulisi sitten kouluissa järjestää. Myös opetushenkilöstön ja johdon asenteita täytyy kehittää moniammatillista yhteistyötä kehittämiseen suuntaan. On tärkeää nähdä muiden opettajien, oppilashuollon ja lasten vanhempien yhdessä tekemisen tulevaisuus.

Mutta nämä hienot ja lähes utooppiselta tuntuvat inkluusiokäsitteet eivät toteudu käytännössä ilman resurssien kohdentamista itse perusopetukseen ja varhaiseen tukeen. Keskustelussa tuntuu välillä unohtuvan itse kohde eli tässä tapauksessa lapset oppijoina. Meillä on vielä paljon tehtävää koulutuksen maailmassa.

Tutustu opetusministeriön erityisopetuksen strategiaan.

perusopetuslain muutoksesta

Opetusministeriö on laatimassa perusopetuslain muutosta, joka koskisi erityisopetusta ja sen järjestämistä. Nykyisessä laissahan ei ole nimenomaisia säännöksiä joiden mukaan tiettyjen tukitoimien järjestäminen olisi erityisopetukseen siirtämisen edellytyksenä. Tämä perusopetuslain muutos astuisi voimaan syyslukukaudelle 2010. Luonnoksessa on ajateltu tuen porrastusta, jossa lähdetään opetuksen yhteydessä annettavaan lyhytaikaiseen tukeen, jos tämä ei riittäisi siirryttäisiin tehostettuun tukeen ja erityiseen tukeen.

Lain muutoksella haetaan linjauksia sille kenen lausunnot olisivat painokkaimpia tehostetusta opetuksesta, sekä erityisopetukseen siirtämisestä. Nykyisin koulun ulkopuolinen asiantuntijalausunto on ollut erityistuen ja opetuksen päättämisen edellytys. Lain voimaan tulon jälkeen pääpaino siirtyisi lääketieteellisestä perusteista pedagogiseen perusteisiin. Tarkoittaen sitä, että opetuksen järjestäjä ja koulu ottaisi päävastuun erityisopetukseen siirtämisen edellytyksistä.

Tokihan koululla on varmaan tai ainakin pitäisi olla parhaimmat edellytykset seurata oppilaan oppimisen edellytyksiä, joten siinä suhteessa linjaus on oikean suuntainen. Tämä voi lisätä opettajien täydennyskoulutustarvetta. Asiantuntijalausuntoja ei tulisi sivuuttaa, vaan ne voisivat olla eräänlaisina neuvoa-antavana konsultaatioperusteina tukipäätöksissä. Kiuruvedellä asiantuntijuutta tullaan lisäämään koulupsykologin viran täyttämisellä. Pätevän henkilön saaminen tähän virkaan on meidän lähitulevaisuuden tärkeimpiä haasteita.

Toivottavasti näille uudistuksille annetaan riittävästi valmisteluaikaa, jotta kunnissa voidaan nämä uudistukset järkevästi toteuttaa. Olen myös huolissani tehostetun tuen ja erityisentuen kustannuksien jaosta valtionosuusuudistuksen yhteydessä. On tärkeää ettei kunnille tule tästä perusopetuslain muuttamisesta, sekä siihen liittyvän valtionosuusuudistuksesta lisäkustannuksia. Perusopetuksen valtionosuusuudistuksessa on siten huolehdittava erityisopetuksen rahoituksen turvaamisesta.

Lähikoulut ja erityisopetus
Olen miettinyt meidän pieniä kyläkouluja ja heidän mahdollisuuksia hoitaa erityisopetus. Nyt asia hoidetaan kiertävällä erityisopettajalla ja on selvä ettei hänen aikansa oppilasta kohti ole kovin pitkä.

"Lähikouluperiaatteen toteutuminen ei ole mahdollista ilman riittävää osaamista paikallisella tasolla. Se edellyttää koulujen johtajilta ja opettajilta tietotaitoa oppilaiden erilaisuuden hyödyntämiseen oppimisen voimavarana, opetuksen eriyttämiseen ja monipuolistamiseen yleisopetuksessa sekä erityistarpeiden havaitsemiseen ja tuen antamiseen." Tämä teksti löytyy "Erityisopetuksenkehittämissuunnitelmasta 2007".
Ratkaisuja tähän ongelmaan on ajateltu löytyvän ns paikallisista resurssikeskuksista, josta löytyisi riittävä ammattitaito auttamaan lähikoulun erityisopetuksen järjestämisessä. Samalla täytyy antaa jatkuvaa lisäkoulutusta tietotaidon uudistamiseksi.

Miten tämä sitten käytännössä toteutuu? Opetuksenjärjestäjällä on velvollisuus tämän erityistuen tarpeen resurssoinnin organisoiminen eli tuon resurssikeskuksen luominen. Mielestäni kunnan resurssikeskus ei ole enempää eikä vähempää moniammatillisen ja hallintorajat ylittävän yhteistyön luomista. Voitaisiinko puhua hallintorajat ylittävästä inkluusiosta? Meille on rakennettu ideaaliperusta, kun olemme luoneet lapsipoliittisia ohjelmia. Siinä on hyvä pohja, kunhan se saadaan käytännössä toimivaksi ja joustavaksi organisaatioksi.

Voiko aitoa inkluusiota saada aikaiseksi?
On syytä suomentaa inkluusio. Sana tulee inclusion=sisältyä, kuulua mukaan. Periaatteessa ideana on, että kaikki käyvät yhteistä koulua. Oppilaalla on oikeus saada opetusta lähimmässä normaalissa koulussa ja kuulua siihen luokkaan siinä koulussa, jota hän kävisi ilman oppimisvaikeutta, käytösongelmia tai vammaisuutta.

Aito inkluusio tulee siitä, että oppilaat ovat eritasoisissa ja moniarvoisissa opetusryhmissä. Jos oppilas tarvitsee erityisopetusta, niin hänelle järjestetään sitä luokassa ja pysyvää erityisopetus siirtoa ei enää olisi. Ideaalitilanteessa kaikki erilaiset oppilaat kävisivät samaa koulua ja opetus olisi muokattu heidän tarpeittensa mukaan. Nykypäivänä on vielä selvää, ettei utopia täydellisestä inkluusiosta onnistu ilman rakenteellisia uudistuksia esimerkiksi ryhmäkoon osalta.

Niinpä tarvitsemme opetusministeriön linjauksia opetusryhmien pienentämiseksi, taloudellisten valtionosuuksien oikeudenmukaista kohdentamista, hallintokuntarajojen madaltamista moniammatillisuuden tukemiseksi (Kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen pitäisi tukea aitoa inkluusiota,kuten neuvolat, varkaiskasvatuksen keltot eli kiertävät erityislastentarhaopettajat). Opetustoimi sekä sosiaali- ja terveystoimi ovat keskeisiä hallintokuntia inkluusion kannalta. Perusturvan rakenteet pitää myös olla kunnossa, jos vanhempien jaksamisessa on ongelmia. Eri hallintokuntien virkamiesten ja luottamushenkilöiden yhteistyö on tärkeää, jotta inkluusio voi edetä myös kuntatasolla.

pieni pähkäily perustulosta

Perustulo on ollut pitkään ikuisia kiistakapuloita, joissa on puolustajia ja vastustajia. Kuvasta nähdään perustulon ja verotuksen yhteisvaikutus käteen jääviin tuloihin. (lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo)
Itse olen miettinyt tämän rakenteen hyviä ja huonoja puolia. Periaatteessahan meillä on olemassa nykyisin varsin sekalainen sosiaaliturvarakenne, kuten työmarkkinatuki, peruspäiväraha, sairauspäiväraha, minimivanhempainpäiväraha,
kansaneläke, toimeentulotuki, kotihoidontuki. On perusteltua lähteä ajattelemaan tiettyjen rakenteiden yhtenäistämistä esimerkiksi juuri perustulolla.

Meillä tulee myös aina olemaan ns heikompi osaisia, joiden yhteiskuntaan sitouttaminen on ongelmallista. Näiden osalta olisi hyvä toimia joustavasti, siten että he saisivat tuottavuutensa mukaisen palkan, mutta perusrakenne toimeentulosta hoidettaisiin perustulona.

Perustulon alaraja pitäisi määritellä, siten että työllä saataisiin aina lisäeuroja. Myös syyperusteet perustulolle olisi ehkä pidettävä vielä mukana? No ratkaisuja ei varmaan tulla vielä näkemään perustulon suhteen lähitulevaisuudessa, mutta sosiaaliturvan sekalaisuuden yhdenmukaistamista varmaan kylläkin. Sata-komiteahan pyrkii tekemään töitä kannustinloukkojen yms. poistamisen eteen. Tosin Soininvaara, joka on myös mukana komiteassa ei ole tyytyväinen tämän hetkiseen välimietintöön. Voit tutkailla Sata-komitean asioita tästä.

kommentti eläkeiän nostamiseen

Eläkeiän nostaminen tuntuu olevan hallitukselle ns ilmoitusluontoinen asia. Neuvotteluihin ei oltu otettu ammattijärjestöjä ja on siten lähdetty yksipuoliseen esitykseen. Hallituksella on selvästi pelokkaan oppipojan rooli tässä talouskurimuksessa, mutta se ei oikeuta tekemään tällaisia yksipuolisia ehdotuksia, joiden kannatus kansalaisten ja järjestöjen osalta on kyseenalainen. On todellakin mahdollista, että yhteiskuntarauha on vaakalaudalla, kun lähdetään rikkomaan ns kolmikantaisen neuvotteluiden perinnettä.

Tässä kannattaa lähteä yhteisrintamaan vastustamaan eläkeiän nostamista. Nyt näyttää kyllä siltä, että esitys on saanut valtaisan vastalausemyrskyn ja olisi outoa jos pääministeri ei osaisi vetää tästä johtopäätöksiä. Saamme sitten nähdä miten asiat lähtevät etenemään, mutta valmiuksia vastavuoroiseen toimintaan täytyy löytyä myös ammattijärjestöjen taholta.

Työurien pidentämistä pitää lähteä purkamaan työssä jaksamisen perusteitten kuntoon saattamisella. Työnilo, työhyvinvointi, työterveyshuollon kehittäminen, terveyttä tukevat ja ennalta ehkäisevät toimet, työajan yms. joustot elämäntilanteiden mukaan ovat eräitä keinoja johon tulee panostaa. Työssä jaksaminen antaa vahvaa pohjaa mahdollisten työurien vapaaehtoiselle pidentämiselle.

Hallitukselta on myös muita kyseenalaisia päätöksiä, kuten veronalennus, joka koskettaa kautta linjan rikkaista köyhimpiin. Tässä taloustilanteessa ei veroeuroja ole muutenkaan kovin paljon kerättävissä ja jos verohelpotuksia tehdään, niin ne on kohdennettava pienituloisiin.

Valtuuston kokous ja perussopimus

Nonniin Kiuruveden valtuuston kokous 23.2 on pulkassa. Kokoustaminen kesti klo 18.00 tuonne 21.30 asti. Niin sanottujen juoksevien asioiden, kuten Ylä-Savon Vesi Oy:n velkatakauksen, sairaanhoitaja toimen muuttamista viraksi tehtiin päätökset nopiaan tahtiin.

Koulupsykologi herätti keskustelua. Lähinnä oltiin huolestuneita saadaanko pätevää psykologia tähän virkaan, sekä tietenkin rahan riittävyydestä. Mutta päätös tuli, että virka laitetaan vireille ja viranhaltija aloittaisi toukokuun alusta työnsä. Tämä oli hyvä päätös ajatellen ennakoivia toimenpiteitä joilla voitaisiin ehkäistä esimerkiksi nuorten mielenterveysongelmia ja syrjäytymiskehitystä, sekä rakentaa koulua tukevia toimia mahdollisten ongelmien ilmaantuessa ja tietenkin jopa ennenkuin niitä ilmenee.

Paras-hankkeen perussopimuksen puiminen kesti sitten jo pidempään. Keskustelua tuli puolesta ja vastaan. Mietittiin kustannuskehitystä, lähipalveluita ja valtion sanelupolitiikkaa. Mutta niin vain se päätös tuli ilman äänestystä eli Kiuruveden valtuusto päätti hyväksyä perussopimuksen. Samalla kuultiin Iisalmen päätös. Iisalmen valtuusto joutui äänestämään Soten kuntayhtymän johtajasta, mutta Iisalmi päätti hyväksyä kuntayhtymän johtajaksi Kiimingin kunnanjohtajan Leila Pekkasen. Perussopimus hyväksyttiin Iisalmessa keskusteluiden jälkeen.

Nyt neljästä kunnasta kaksi on hyväksynyt perussopimuksen ja mitä ilmeisemmin Vieremä 24.2 ja Sonkajärvi jo tänään 23.2 tulevat hyväksymään sopimuksen. Tämä tarkoittaa sitä, että Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kuntayhtymän valmistelu pääsee siten täyteen vauhtiinsa. Paljon tekemistä riittääkin, jotta kuntayhtymä pääsee aloittamaan toimintansa 1.1.2010.

Illan viimeisenä, mutta ei vähäisempänä asiana oli kuntamme tilinpäätös 2008 tunnuslukujen esittely, sekä tietenkin mahdolliset uhkakuvat 2009. Tilanne on tietenkin huolestuttava ja saattapi olla, että joudumme käsittelemään ja avaamaan kuluvan vuoden budjetin uudelleen...

Hieman EU:sta

Vaclav Klausilla on mielenkiintoisia näkemyksiä Eu:n integraation syventämisestä. Entisillä Itä-euroopan mailla on vanha Neuvostoliiton aikainen totalitarismi niin läheisessä muistissa, että heille nykyisen EU:n liittovaltioistaminen merkitsee totalitarismin paluuta.

Tässä pieni laina hänen puheestaan euroopan parlamentille:
”Unioni on muuttunut epädemokraattiseksi ja elitistiseksi projektiksi, jota voidaan verrata toisin ajattelun kieltäneisiin Itä-Euroopan kommunistidiktatuureihin”

En yhtään ihmettele, että jotkut mepit ottivat jalat alleen ja hävisivät parlamentista, koska heidän intohimonsa on euroopan liittovaltion muodostaminen. Euroopan unionin liittovaltioistuminen karkuuttaa päätöksenteon Brysseliin (tai puoliksi Stasbourgiin, koska mepit joutuvat purjaamaan näiden kahden kaupungin väliä... ja se tulee kalliiksi) ja ns subsidiariteetti eli läheisyysperiaate ei tule toteutumaan. Mielestäni nykyinenkin järjestelmä on liian byrokraattinen ja se poliittinen hallintokoneisto suosii liikaa ns isoja EU valtioita, pienten kustannuksella. Jäsenvaltioilla pitää olla vahvempi oikeus omien asioidensa päättämiseen, jolloin toteutuu tämä ensisijaisuusperiaate itsenäisten valtioiden päätöksissä.

Nyt jos koskaan pitäisi eurooppa parlamentin vaaleissa katsoa sellaisia ehdokkaita, jotka toimivat itsenäisten euroopan valtioiden liiton puolesta ja liittovaltio kehitystä vastaan. Tutkailkaa ehdokkaiden ajatuksia ja mielipiteitä, sekä kysykää kriittisiä kysymyksiä.

Talouskriisi syvenee?

Talouskriisi syvenee entisestään ja nyt joudutaan todellakin miettiä ennen näkemättömiä keinoja, kuten Suomen Pankin Erkki Liikanen sanoo. Kriisin syvenemisestä kertoo myös valtionvarainministerimme tapaaminen työmarkkinaosapuolien kanssa torstaina 19.2.09. Hän oli tiedustellut, että kuinka nopeasti järjestöt voisivat tehdä rakenteellisia muutoksia? Mitä ne sitten lieneekään, mutta tämä tarkoittaa tietenkin ensisijaisesti sitä, että syvällä kynnetään ja ilman vaurioita tästä ei tulla pääsemään.

Kriisi valtioita tulee lisää Latvia, Viro, Liettua, Unkari, Valko-Venäjä ja Ukraina ovat syvimmällä. Latvian hallituksesta tuli jo toinen "poliittinen ruumis" talouskriisin alttarille.

Näille maille on annettu lainoja. Itävaltalaisilla, ruotsalaisilla, italialaisilla, ranskalaisilla, belgialaisilla ja saksalaisilla pankeilla on suurimmat omistusosuudet itäeurooppalaisissa pankeissa. Skandinavian pankeilla on merkittäviä omistusosuuksia erityisesti Baltian maiden pankeissa. Nyt on Moody´s antanut varoituksen, että näiden eurooppalaisten pankkien luottoluokitusta tulisi tiputtaa.

Luottoluokitus voi vaikuttaa yrityksen tai pankin lainaaman rahan hintaan riippuen luotonantajien ja velallisen välisestä suhteesta ja informaation määrästä. Yleensä saman luokittajan heikompi luokitus edellyttäisi korkeampaa korkoa kuin parempi luokitus. Eli tilanne heikkenee näiden maiden pankkien osalta huomattavasti.

Eu:n valtionvarainministerit kävivät tässä vähän aikaa sitten Brysselissä ja saivat myös 17 sivuisen ns heille itselleen tarkoitetun asiapaperin, ei siis mediassa julkistettavan. Ja tässä paperissa on karua kuultavaa jos pahin skenaario toteutuu. No nykypäivän globaalissa maailmassa ei julkiseksi julistetut paperit luiskahtavat helposti nettiin, jos joku rähmäkäpälä niistä kertoilee.

Asian tekee mielenkiintoiseksi myös se, että alkuperäisessä uutisoinnissa oli annettu jopa huimia summia, jos pahin tulevaisuus toteutuu. Ensimmäisessä Dailyn uutisissa kerrottiin näin:
"European Commission officials have estimated that impaired assets may amount to 44pc of EU bank balance sheets. The Commission estimates that so-called financial instruments in the trading book total £12.3 trillion (13.7 trillion euros), equivalent to about 33pc of EU bank balance sheets."

In addition, so-called 'available for sale instruments' worth £4trillion (4.5 trillion euros), or 11pc of balance sheets, are also added by the Commission to arrive at the headline figure of £16.3 trillion."

Tuossa puhutaan käsittämättömistä summista eli 16,3 biljoonasta eurosta?? Mutta nyt näyttääkin siltä, että Ison Britannian ns Downing Street 10:n porukka on hieman käynyt kehityskeskusteluja paikallisen median kanssa ja ko. summat hävitettiin muutaman tunnin sisällä niiden ilmestymisestä? Tai sitten toimittaja ei ole ymmärtänyt miljoonien, miljardien tai biljoonien eroa ja päätti tuhota alkuperäisen tekstin?

Pahimmat kriisin maauhrit, joiden luottojen takaisinmaksu kyky on heikentynyt ovat: Espanja, Kreikka, Portugali, Irlanti, Italia ja Britit. Näille ja muille talouskriisin uhreille on siis arvioitu menevän pahimmassa skenaariossa tuollaiset käsittämättömät summat. Eli siis virtuaaliraha tehtailu on nyt tullut tosissaan päätökseensä ja niinkuin Soroskin totesi, että Lehman Brothersin konkurssi oli se hetki jolloin kapitalistinen talousjärjestelmä romahti. Nyt se on elvytyskoneessa ja vain tekohengityksen avulla järjestelmä henkii viimeisiä henkäyksiään.

Tässä alla on nykyinen uutisointi, josta on hävitetty ko. summat ja linkki Daily Telegraphin sivuille.
Telegraph.co

Estimates of total expected asset write-downs suggest that the budgetary costs – actual and contingent - of asset relief could be very large both in absolute terms and relative to GDP in member states,” the EC document, seen by The Daily Telegraph, cautioned.

"It is essential that government support through asset relief should not be on a scale that raises concern about over-indebtedness or financing problems.”

The secret 17-page paper was discussed by finance ministers, including the Chancellor Alistair Darling on Tuesday.

National leaders and EU officials share fears that a second bank bail-out in Europe will raise government borrowing at a time when investors - particularly those who lend money to European governments - have growing doubts over the ability of countries such as Spain, Greece, Portugal, Ireland, Italy and Britain to pay it back.

The Commission figure is significant because of the role EU officials will play in devising rules to evaluate “toxic” bank assets later this month. New moves to bail out banks will be discussed at an emergency EU summit at the end of February. The EU is deeply worried at widening spreads on bonds sold by different European countries.

In line with the risk, and the weak performance of some EU economies compared to others, investors are demanding increasingly higher interest to lend to countries such as Italy instead of Germany. Ministers and officials fear that the process could lead to vicious spiral that threatens to tear both the euro and the EU apart.

“Such considerations are particularly important in the current context of widening budget deficits, rising public debt levels and challenges in sovereign bond issuance,” the EC paper warned.