Valtuustoon päästyäni ajattelin, että laitan säännöllisen epäsäännöllisesti jotain kommentteja kokouksista tähän blogiini. No varsinaisessa kokouksessa ei ollut kuin yksi aihe ja se oli jätevesien käsittelyn hankesuunnitelman rahoituksen myöntäminen.
Kiuruvesi mukaan yhden jätevesipuhdistamon malliin
Kiuruveden kaupunginhallitus puoltaa suunnitelmaa, jonka mukaan Ylä-Savon kolmen kunnan yhteinen jätevedenpuhdistamo sijoitetaan Lapinlahdelle.
Mikäli hankkeeseen saadaan riittävät valtion avustukset, toteutussuunnittelu ja rakentaminen ajoittuvat vuosille 2011–2015. Toteutuspäätöksen yhteydessä ratkaistaan myös yhteistyön organisointi ja osakaskuntien osakassopimuksen sisältö. Hakemus- ja suunnitteluvaiheen kustannukset jaetaan osakaskuntien kesken väestön mukaisessa suhteessa. Kiuruveden osuus on tämän hetkisten arvioiden mukaan noin 60 000 euroa
Tässä päätöksessä ei vielä ole tehty ratkaisua lähteä putkittamaan jätevesiämme Lapinlahdelle, vaan nimenomaan annettiin rahoitusmahdollisuus hankesuunnittelulle. Itse olen miettinyt onko tämä ihmisjätöksen siirtäminen isoihin keskuspuhdistamoihin järkevää? Kustannukset ovat huiman korkeat tässä mallissa verrattuna kunnan omaan puhdistamoon. Myös ympäristövaikutukset ovat pähkäilyn alla, sekä pitkäaikaiset käyttökustannukset.
Tiedetään, että oma puhdistamo jouduttaisiin perussaneeraamaan muutaman vuoden päästä tai sitten rakentamaan uusi. Osin nämä vaateet tulevat tiukentuvista ympäristömääräyksistä, sekä haja-alueelta tulevien jätevesien lisääntymisestä. Miten tässä ei valtio, ympäristöministeriö käsikassarana, ole lähtenyt ajattelemaan haja-alueen jätevesijärjestelmien rakennemuutosta toisin. Tässä pitäisi olla mukana jätteiden käsitteleminen sen syntypaikalla ja hoitaa "ongelma" siellä?
Ei ennen ihmisjätöksien käyttö ollut ongelma, koska ns navetantakaiset ulkohuussit olivat käytössä haja-alueella ja ne maadutettiin yleensä eläinjätöksien kanssa pelloille. Mielestäni ainakin haja-asutusalueen jätevesiongelma voitaisiin ratkaista uusilla biokompostoivilla sisäkäymälöillä. Tekninen kehitys on tuonut jo tämän mahdollisuuden ulottuvillemme ja jos valtio vielä tukisi näitten ratkaisujen rakentamista, niin ei tarvitsisi haja-alueitten mummon mökeistä lähteä kiikuttamaan sitä ihtiänsä 70 kilometrin päähän lähtöpaikastaan.
On tietenkin olemassa se mahdollisuus, että uudesta keskuspuhdistamosta voi muodostua biokaasulaitos, joka tuottaisi energiaa jäsenkunnilleen? Etuina on myös putken ympäristöllä asuvat, jotka voivat liittyä tähän siirtojärjestelmään. Tosin kustannuksista niin liittymisen, kuin myös ylläpitomaksun osalta ei ole mitään tietoa. Mene ja tiedä mikä olisi paras ratkaisu elikkä tässä vaiheessa ei voi tulevaisuudesta tietää. Mutta hankesuunnittelun tarkoitus on antaa lisäinfoa päätöksenteon pohjaksi.
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Baumolin paradoksi
Jatkan hieman ajatuksieni virtaa talouskasvun "autuudesta" hoitaa hyvinvointivaltion rahoitus. Globalisaation myötä Suomalainen yritysmaailma lakkasi olemasta kansallista ja siitä muodostui osa eurooppalaista ja maailmanlaajuista kapitalismia. Näin suomalainen pääoma ja suomalaiset yritykset irtautuivat kansallisvaltiosta nimeltä Suomi.
Suuryritykset ovat näin voineet tuottaa tuotteitaan siellä missä palkkakustannukset ovat alhaisemmat ja myydä tuotteet siellä missä paras kysyntä, sekä tulouttaa tulonsa siellä missä verotus on matalinta. Samaa tarinaa voimme kertoa, myös muun pääoman liikkeistä. Suomalaiset ovat voineet sijoittaa ja hajottaa osakesalkkunsa ympäri maailmaa. Voitot voidaan myös tulouttaa alhaisen pääoman maissa. Näin globalisaatio on rakentanut järjestelmän, jossa ei enää verotuottoja tule takaisin kansallisvaltioiden hyvinvoinnin rakentamisen käyttöön.
Tähän asiaan kun liitetään yhä kasvava hyvinvointipalveluiden tarve, mutta samalla niukkenevat resurssit, niin alamme lähestyä Baumolin paradoksia. Nykyään vielä hoetaan johtavien poliittisten puolueiden ja teknoraattien taholta, että talouskasvu on ainoa ajateltavissa oleva ratkaisu tähän rahoitusongelmaan. Ihmisten pitäisi panostaa enemmän tutkimukseen, koulutukseen, yrityksiin ja ennen kaikkea "hard working" eli kovaan työhön, jotta hyvinvointi voitaisiin rahoittaa.
Talouden kasvun hedelmiä on mm palkkojen kasvu yksityisellä sektorilla (myös niin mahtava optiojärjestelmä, jota optioräätäli Kopra kumartaa on osa tätä ns tehokkaan kapitalismin hedelmiä). Tämä kasvu yksityisellä puolella tuottaa myös tarpeen kasvattaa julkisen sektorin palkkakustannuksia. Näyttää siltä, että mitä rikkaampi maa sen vaikeammaksi on muodostunut julkisen sektorin rahoitus.
Ongelmaksi muodostuu niin sanottu Baumolin tauti tai paradoksi, joka johtuu siitä, että tekninen kehitys ei ole lisännyt työn tuottavuutta julkisissa palveluissa niin kuin teollisuudessa on tapahtunut. Jos taloudellinen kasvu perustuu yksipuolisesti teollisuuden tuottavuuden paranemiseen, veropohja ja verotulot kyllä kasvavat, mutta samaa tahtia nousevat myös julkisten palvelujen tuotantokustannukset, koska palkat pitkän päälle seuraavat yksityisen sektorin tuottavuuden kasvua.
Nyt voisi ajatella, että ratkaisu tähän tautiin on ulkomaalaiset ns halpatyövoiman tuominen maahan hoitamaan hoivapalveluja? Yhteiskuntaan alettaisiin näin rakentamaan voimakas epätasa-arvoinen paikka, jossa palkka, sekä kulttuurierot korostuvat. Yhdysvallat on hyvä "koelaboratorio", jossa siirtolaiset ovat hoitaneet kaikki likaiset työt "rikkaille" keskiluokalle. Tällainen hyväksikäyttö on ollut omiaan estämään hyvinvointivaltion syntymisen ja luomaan uutta riistoyhteiskuntaa. Tällainen kehitys on omiaan luomaan myös oikeistopopulismia ja muukalaisvastaisuutta.
En näe tähän Baumolin paradoksiin muuta ratkaisua, kuin lähteä muuttamaan radikaalisti koko globaalin maailman talousjärjestelmän osasia uuteen uskoon.
Suuryritykset ovat näin voineet tuottaa tuotteitaan siellä missä palkkakustannukset ovat alhaisemmat ja myydä tuotteet siellä missä paras kysyntä, sekä tulouttaa tulonsa siellä missä verotus on matalinta. Samaa tarinaa voimme kertoa, myös muun pääoman liikkeistä. Suomalaiset ovat voineet sijoittaa ja hajottaa osakesalkkunsa ympäri maailmaa. Voitot voidaan myös tulouttaa alhaisen pääoman maissa. Näin globalisaatio on rakentanut järjestelmän, jossa ei enää verotuottoja tule takaisin kansallisvaltioiden hyvinvoinnin rakentamisen käyttöön.
Tähän asiaan kun liitetään yhä kasvava hyvinvointipalveluiden tarve, mutta samalla niukkenevat resurssit, niin alamme lähestyä Baumolin paradoksia. Nykyään vielä hoetaan johtavien poliittisten puolueiden ja teknoraattien taholta, että talouskasvu on ainoa ajateltavissa oleva ratkaisu tähän rahoitusongelmaan. Ihmisten pitäisi panostaa enemmän tutkimukseen, koulutukseen, yrityksiin ja ennen kaikkea "hard working" eli kovaan työhön, jotta hyvinvointi voitaisiin rahoittaa.
Talouden kasvun hedelmiä on mm palkkojen kasvu yksityisellä sektorilla (myös niin mahtava optiojärjestelmä, jota optioräätäli Kopra kumartaa on osa tätä ns tehokkaan kapitalismin hedelmiä). Tämä kasvu yksityisellä puolella tuottaa myös tarpeen kasvattaa julkisen sektorin palkkakustannuksia. Näyttää siltä, että mitä rikkaampi maa sen vaikeammaksi on muodostunut julkisen sektorin rahoitus.
Ongelmaksi muodostuu niin sanottu Baumolin tauti tai paradoksi, joka johtuu siitä, että tekninen kehitys ei ole lisännyt työn tuottavuutta julkisissa palveluissa niin kuin teollisuudessa on tapahtunut. Jos taloudellinen kasvu perustuu yksipuolisesti teollisuuden tuottavuuden paranemiseen, veropohja ja verotulot kyllä kasvavat, mutta samaa tahtia nousevat myös julkisten palvelujen tuotantokustannukset, koska palkat pitkän päälle seuraavat yksityisen sektorin tuottavuuden kasvua.
Nyt voisi ajatella, että ratkaisu tähän tautiin on ulkomaalaiset ns halpatyövoiman tuominen maahan hoitamaan hoivapalveluja? Yhteiskuntaan alettaisiin näin rakentamaan voimakas epätasa-arvoinen paikka, jossa palkka, sekä kulttuurierot korostuvat. Yhdysvallat on hyvä "koelaboratorio", jossa siirtolaiset ovat hoitaneet kaikki likaiset työt "rikkaille" keskiluokalle. Tällainen hyväksikäyttö on ollut omiaan estämään hyvinvointivaltion syntymisen ja luomaan uutta riistoyhteiskuntaa. Tällainen kehitys on omiaan luomaan myös oikeistopopulismia ja muukalaisvastaisuutta.
En näe tähän Baumolin paradoksiin muuta ratkaisua, kuin lähteä muuttamaan radikaalisti koko globaalin maailman talousjärjestelmän osasia uuteen uskoon.
tiistai 21. huhtikuuta 2009
pieni ajatelma illan keskusteluohjelmasta
Katsoessani Ylen kakkosella tulevaa "kapitalismin käräjillä" ohjelmaa ja huomaan, että kahtia jako on selvä. Eli toiset kannattavat selvää talouden kasvun tavoitetta edelleen ja eivät näe siinä mitään ongelmaa. Tärkeää on vain jatkuvan kasvunpolitiikka. Toinen puoli väittelijöistä ovat kriittisiä tähän kasvun politiikkaan ja hakevat uuden talouden maailmaa.
Järjestelmässä on jotain vikaa, jos systeemin ylläpitämiseksi pitää olla jatkuvaa kasvua ja kulutusta? Nykyinen systeemi rakentaa mahdollisuuden ahneudelle ja laillistaa ihmisten riiston. Raha ja rahanvalta taitaa olla kaiken pahan alku ja juuri?
Mielenkiintoista on nähdä tuleeko tämän kriisin seurauksena uuden talouden alku, jossa huomioidaan ihminen ja ympäristö.
Järjestelmässä on jotain vikaa, jos systeemin ylläpitämiseksi pitää olla jatkuvaa kasvua ja kulutusta? Nykyinen systeemi rakentaa mahdollisuuden ahneudelle ja laillistaa ihmisten riiston. Raha ja rahanvalta taitaa olla kaiken pahan alku ja juuri?
Mielenkiintoista on nähdä tuleeko tämän kriisin seurauksena uuden talouden alku, jossa huomioidaan ihminen ja ympäristö.
tiistai 7. huhtikuuta 2009
keväisiä merkkejä...
Kevät keikkuvin tulevi. Hiljakseen aletaan jo poistella hiekoitushiekkoja kaduilta ja muuttolinnuista on bongattu töyhtöhyyppä. Kevään merkkejä on myös eri yhteisöjen vuosikokoukset, joissa on saanut olla mukana. Tähän kun lisätään muut luottamustehtävät, niin eipä sitä ole ehtinyt esimerkiksi tähän blogiini kirjoittelemaan.
Sen verran talouden tilanteesta pitänee ynnätä, että nyt se on iskemässä omaan kuntaankin. Eli Kiuruveden alijäämä viime vuodelta oli 0,7 milj. euroa ja tänäkin vuonna on tehty jo valmiiksi alijäämäinen budjetti. Jos mitään ei tehdä meillä on käsissämme kriisikunta vuonna 2014. Tänä vuonna pitää ennakoida verotuottojen pienentymistä ja on puhuttu 0,5 miljoonan säästöstä. Tämä pitää jollain tavalla kattaa ja mahdollisuuksia on lisävelanotto, veroäyrin korotus (joka taitaa olla hankalaa?), henkilöstökulujen leikkaus? (lomautus, lomarahojen vaihto vapaaksi, joka on tosin ns palkanleikkaus, koska tästä on aikoinaan neuvoteltu työnantajan ja palkansaajien välillä) Myös kuntapalvelut kokonaisuudessaan pitänee ottaa suurennuslasin alle eli mihin sitä loppujen lopuksi on varaa.
Mielestäni osasyy on valtiolla, joka on määrätietoisesti lisännyt kuntien tehtäviä. Kuntaliiton Risto Parjannekkin tuumaili Keski-Suomen maakunta päivillä seuraavaa: Kuntaliitto on odottanut valtiolta selkeätä viestiä, että eri ministeriöt eivät tässä tilanteessa lisää kuntien taakkaa uusilla tehtävillä. Ei ole mahdollista jäädä odottamaan maltillisen palkkaratkaisun syntymistä tai tuottavuusohjelman vaikutuksia, vaan valtion on otettava heti oma vastuunsa kansalaisten peruspalveluista
Tässä yhteydessä kunnat voivat lähteä lyhytnäköisen ulkoistamisen tielle ja varsinkin tuleva Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kuntayhtymä voi laskeskella tämän ulkoistamisen autuaaksi tuomaan voimaan?
On varmaankin selvä, että kuntamme budjetti joudutaan katsomaan uudestaan toukokuussa ja sitä ennen palloa heitetään yt-elimen kautta henkilöstölle, jossa neuvotellaan myös säästöistä... toivottavasti ei vielä lomautuksista. Mutta se tiedetään, että 2010 on vielä tiukempi vuosi ja nykyisen hallituksen pitää tulla vielä voimakkaammin tukemaan kuntasektoria ja siinä ei taida pelkät "toivo talkoot" auttaa.
Sen verran talouden tilanteesta pitänee ynnätä, että nyt se on iskemässä omaan kuntaankin. Eli Kiuruveden alijäämä viime vuodelta oli 0,7 milj. euroa ja tänäkin vuonna on tehty jo valmiiksi alijäämäinen budjetti. Jos mitään ei tehdä meillä on käsissämme kriisikunta vuonna 2014. Tänä vuonna pitää ennakoida verotuottojen pienentymistä ja on puhuttu 0,5 miljoonan säästöstä. Tämä pitää jollain tavalla kattaa ja mahdollisuuksia on lisävelanotto, veroäyrin korotus (joka taitaa olla hankalaa?), henkilöstökulujen leikkaus? (lomautus, lomarahojen vaihto vapaaksi, joka on tosin ns palkanleikkaus, koska tästä on aikoinaan neuvoteltu työnantajan ja palkansaajien välillä) Myös kuntapalvelut kokonaisuudessaan pitänee ottaa suurennuslasin alle eli mihin sitä loppujen lopuksi on varaa.
Mielestäni osasyy on valtiolla, joka on määrätietoisesti lisännyt kuntien tehtäviä. Kuntaliiton Risto Parjannekkin tuumaili Keski-Suomen maakunta päivillä seuraavaa: Kuntaliitto on odottanut valtiolta selkeätä viestiä, että eri ministeriöt eivät tässä tilanteessa lisää kuntien taakkaa uusilla tehtävillä. Ei ole mahdollista jäädä odottamaan maltillisen palkkaratkaisun syntymistä tai tuottavuusohjelman vaikutuksia, vaan valtion on otettava heti oma vastuunsa kansalaisten peruspalveluista
Tässä yhteydessä kunnat voivat lähteä lyhytnäköisen ulkoistamisen tielle ja varsinkin tuleva Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kuntayhtymä voi laskeskella tämän ulkoistamisen autuaaksi tuomaan voimaan?
On varmaankin selvä, että kuntamme budjetti joudutaan katsomaan uudestaan toukokuussa ja sitä ennen palloa heitetään yt-elimen kautta henkilöstölle, jossa neuvotellaan myös säästöistä... toivottavasti ei vielä lomautuksista. Mutta se tiedetään, että 2010 on vielä tiukempi vuosi ja nykyisen hallituksen pitää tulla vielä voimakkaammin tukemaan kuntasektoria ja siinä ei taida pelkät "toivo talkoot" auttaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)