Lähidemokratian kehittämistä tarvitaan

 Lähidemokratiaa pitää kehittää toimiviksi malleiksi!

Tilanne demokratia vajeen suhteen pahenee, kun kuntien laajentaminen kuntaliitoksilla johtaa siihen, että luottamushenkilöitä valtuustoissa ja lautakunnissa on yhä vähemmän, ja päätöksenteko läheisistäkin asioista karkaa pidemmälle asukkaista. Kaikissa kunnissa luottamushenkilöiden päätettäväksi tulevat asiat ovat entistä laajempia ja monimutkaisempia. Niinpä on selvää, että nyt on aika kehittää kansalaisaktiviisuuden ja lähidemokratian mahdollistavat toimintamallit. Se että pidämme kiinni kuntamme itsehallinnosta ja siihen liittyvistä rakenteista johtuu pitkälti siitä, ettei toimivaa ja varmaa vaihtoehtoista rakennetta lähipalveluiden sekä lähidemokratian varmistamiseksi olla vielä uskottavasti esitetty.

Kaikilla kunnan asukkailla on oikeus toimiviin lähipalveluihin kuten lasten päivähoitoon, perusopetukseen sekä kiireellisiin terveyspalveluihin ja muuhun välttämättömään huolenpitoon. Myös alueiden yhteisistä tarpeista kuten teiden kunnossapidosta, laajakaistan ja vesihuollon rakentamisesta, liikuntapaikkojen ja kokoontumistilojen ylläpidosta pitää huolehtia.

Paikallista elinvoimaa, eli alueiden peruspalveluja, turvallisuutta ja kehittymistä, voidaan vahvistaa aivan ratkaisevasti kukoistavan kansalaisyhteiskunnan avulla. Yhdistykset ja kunnat ovat eräässä suhteessa samassa veneessä: osallistuminen on muuttanut muotoaan, elinikäinen osallistuminen on osittain vaihtunut tilanteen mukaan vaihtuvaan aktivoitumiseen.

Aktiivinen kuntalaisuus on asia, johon paikallisyhteisöissä opitaan vähitellen. Aktiivinen kuntalainen on kunnalle voimavara. Kokemukset osoittavat, että kun annetaan vastuuta ja päätösvaltaa lähidemokratiaelimille, ovat asukkaat valmiit ottamaan laajempaa vastuuta (lainattu soveltuvin osin Järvi-Suomen kyläyhdistyksen http://www.jasky.net/lahidemokratia.html sivustolta)

kuva http://www.mua.fi/kaarina/tyoryhma4/

Kuvassa on ideaaliajatus se, että isojen kuntien synnyttämisen yhteydessä alettaisiin sitten antaa päätösvaltaa myös reuna-alueiden kylille ja kuntakeskuksille aluelautakunnille tms. Pelkonahan on, että isommat kuntakeskukset vievät kaikki palvelut itselleen ja eivät halua kehittää reuna-alueita. Varsinkin normaali vaalien antamat äänimäärät yleensä sitten antavat keskuspaikkakunnalle ns. määräysaseman ja entisistä reunakunnista ei saada riittävän vahvaa edustusta suuriin valtuustoihin. Se että suuriin valtuustoihin valitaan luottamushenkilö ei pitäisi automaattisesti merkitä reuna-alueiden systemaattista näivettämistä. Periaatteessahan valittu luottamushenkilö edustaa koko kunnan alueen kuntalaisia ja siten valitun valtuutetun tulisi nähdä asiat myös pienien kyläraittien käyskentelevien ihmisten kannalta, eikä pidättäytyä pelkästään isojen massojen keskustaajamaan (lue äänestäjien).

Tämä on mielestäni yksi edustuksellisen demokratian heikkous, joka heijastuu myös nykyään Suomen mittakaavassa niin sanottuna kehä kolmossyndroomana. Tämä syndrooma vaikuttaa suuremmassa mittakaavassa myös EU:n isompien maiden vallankäytössä ja tällöin pienemmät valtiot tahtovat jäädä statistin asemaan.

Tällaiseen pelkoon on kuitenkin  vastattava aidolla muutoksella, jossa muutoksen työkaluina pitää olla aito vaikuttaminen päätöksentekoon. Tämä tarkoittaa myös taloudellisen vallankäytön osittaista siirtämistä alueille. Tarkempaa käytännön läheistä mallinnosta tarvitaan ja joitain viitteitä paremmasta saatamme nähdä joissakin kokeilussa.

Yläkemijoen aluelautakuntamalli yhtenä käytännön esimerkkinä
Aluelautakunnan toiminnan tavoitteena on järjestää asukas‐ ja asiakaslähtöisiä palveluja niin,että asukkaat saisivat tarpeitaan vastaavat peruspalvelut omalta alueeltaan.

Aluelautakunnassa on yhdeksän jäsentä, joilla jokaisella on henkilökohtainen varajäsen. Jäseniä on
yksi jokaisesta kylästä, riippumatta kylän asukasmäärästä (esimerkiksi Pajulammen kylän koko on 53 asukasta). Jäsenet valitaan kyläkokouksissa neljäksi
vuodeksi eli valtuustokaudeksi kerrallaan. Rovaniemen kaupunginvaltuusto hyväksyy jäsenet kyläkokousten esityksestä.

Aluelautakunta järjestää Yläkemijoen alueen
• perusopetuspalvelut,
• kulttuuripalvelut,
• liikuntapalvelut,
• nuorisopalvelutja
• terveydenhuoltopalvelut
sekä vastaa
• lapsiperheiden ja
• ikäihmisten palveluista sekä
• alueen kehittämistoiminnasta
Aluelautakunnan budjetti oli vuonna 2012 yhteensä 2.117.615 euroa, jolla se järjesti yllämainitun listan mukaiset palvelut. Käytännössä aluelautakunta tilaa ko. palvelut Rovaniemen eri hallintokuntien tuotantopalvelukeskuksilta. Aluelautakunta on toiminut jo vuodesta 1993 ja siihen väliin on ehtinyt vuoden 2006 Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan kuntaliitoskin.



 Tässä on siis eräs käytännön läheinen ja toimiva esimerkki aluelautakunnan aidosta mahdollisuudesta vaikuttaa alueensa lähipalveluiden kehittämiseen sekä ylläpitämiseen. Jatkakaamme siis näiden toimivien mallien ja uusien etsimistä, jotta saisimme aitoa vaikuttavuutta asioiden hoitoon!

Kuntarakennetta ja turvallisuutta valtuuston kokouksessa

Maaliskuun alun Kiuruveden valtuustossa käsiteltiin useampikin asia. Tietenkin tärkeimpänä nousi kuntarakennelakiin annettava kuntakohtainen lausunto. Toisena pykälänä käsiteltiin Ylä-Savon yhteistä turvallisuussuunnitelmaa, josta poimin myös muutaman tarkennuksen bloggaustekstiini.

Kuntarakennelakiluonnokseen annettu Kiuruveden lausunto

Valtioneuvoston Kunta- ja aluehallinto-osasto on siis pyytänyt kunnilta lausuntoa kuntarakennelakiehdotuksesta (Valtiovarainministeriön linjauksiin voi perehtyä täältä: kuntarakennelakiluonnoksen lausunto pyyntö) Samainen ministeriö on laittanut myös asian kansalaisten keskusteluun Otakantaa.fi sivustolle, johon kannattaa myös käydä tutustumassa. Kiuruveden valtuuston hyväksymän lausunnon voi lukea Kiuruveden päätöksenteon nettisivustolta. Laitan tähän alle lainauksena muutaman kohdan lausunnon yleisestä osasta ja joihinkin kohtaan omat kommenttini asioista:

Kiuruveden kaupunki toteaa yleisesti lakiehdotuksesta seuraavaa:


• Nykyinen kuntajakolaki antaa riittävät mahdollisuudet muuttaa kuntajakoa vapaa-ehtoisesti. Sen vuoksi kuntarakennelaki on tarpeeton.

• Kunnat antoivat lausuntonsa kuntarakenteesta viime vuoden keväällä. Lausunto- menettely on sinänsä myönteinen asia.  Kiuruveden kaupunki edellyttää, että valtiovarainministeriö ottaa vakavasti kuntien antamat lausunnot lain mahdollisessa jatkokäsittelyssä.-->Tähän yhteyteen liittyi Kiuruveden keskustan ponsi, jossa pyydettiin, että valtuuston puheenjohtaja toimittaa pääministerille Kiuruveden lausunnon asiasta. Tähän ponteen yhtyi koko valtuusto tai oikeammin kokoomusryhmästä ei tullut esille vahvaa kannanottoa puolesta tai vastaan, joten hiljaisella hyväksynnällä hekin kait olivat ponnen takana?  Keskusteluun heitettiin  ajatus vahvemmasta "karvalakkilähetystöstä" Helsingin suuntaan. Tämän ponnen pohjanahan oli huoli, että kuullaanko meitä aidosti tässä asiassa vai heiteteenkö vastaus mappi ööhön?

• Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus liittyy erittäin kiinteästi kuntarakenne-uudistukseen. Tästä syystä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen linjaukset 
tulisi olla selvät ennen kuntarakennelain laatimista.--> Hankalaa on käydä eri tasolla kuntarakennelain keskustelua, jos sosiaali - terveydenhuollon uudistus on näin levällään? Joten tämänkin voi hyvin allekirjoittaa.

• Mahdollisesti tulevassa uudessa lainsäädännössä tulee määritellä lähipalvelu – käsite (etäisyydet ym.)--> tämä on yksi perustavalaatuisesta kysymyksistä. Tähän keskusteluun on myös liitettävä lähidemokratia ja kuntalaisen eli meidän ihmisten aito vaikuttamismahdollisuus meitä koskettavissa päätöksissä. Meidän pitäisi ensin saada hyvä käytännön läheinen ja toimiva malli, jota voitaisiin työstää kuntalaisen kokoiseksi ja näköiseksi.

Pohjois-Savon vasemmiston kannanotossa "Lähipalvelut turvattava ja kuntalaisille lisää päätösvaltaa" on hyvä ajatus lähteä viemään lähi- ja käyttäjädemokratia mallia, jossa nämä mallit tulisi jättää kuntien omaan harkintaan. Mutta nämä mallit eivät saisi lähteä rakentumaan uusiksi poliittisiksi päätöksentekoportaiksi, vaan niiden tulisi ensisijassa olla käyttäjä- ja asiakasperusteisia. Ja näissä osallistumismahdollisuudet tulisi taata kaikille huomioiden ikä-, liikunta ym. mahdolliset esteet. 

Tässä nyt lyhyesti yleisen osan kommentit. Itse tarkennuksena tulevissa kysymyksissähän on tilanne Kiuruveden osalta se, että ainoastaan 20 000 asukkaan kriteeristö ei täyty, mutta muut täyttyvät, joten vastauksetkin ovat sen mukaiset.

Ylä-Savon turvallisuussuunnitelma

Turvallisuussunnitelman taustana on Pohjois-Savon liiton maakunnallisessa turvallisuussuunnitelmassa valitut viisi painopistealuetta, joista on koottu myös toimintaryhmät Ylä-Savon turvallisuussuunnitelmaan:

- Arjen turvallisuus; tapaturmien ja onnettomuuksien ehkäisy

-Arjen turvallisuus; palveluiden toimivuus

-Syrjäytymisen ehkäisy; erityisesti nuorten syrjäytymisen ehkäisy

-Väkivallan hallinta ja ehkäisy

-Päihteiden käyttöön vaikuttaminen ja omavalvonnan edistäminen

Itse suunnitelma on täytetty ensin oheisiin ryhmiin liittyvillä tilastoilla ja kuntalaisilta tehdyllä turvallisuuskyselyllä. Lopuksi on tehty näistä analyysi ja rakennettu taulukointi mittareineen kehittämistarpeista. Ryhmissä on ollut mukana kolmannen sektorin, yrittäjien ja kuntien sekä kuntayhtymän viranhaltijoita. Kritiikkiä tämä suunnitelma on saanut konkretian puutteesta ja liiallisesta tilastollisen aineiston käytöstä itse raportissa.

Allekirjoitan tietyt kriittiset kannanotot suunitelmaan. On kuitenkin muistettava, että tämä on vasta ensi askel ja eräänlainen pohjapaperi Ylä-Savon yhteisestä turvallisuusasiakirjasta. Tästä on jalostettava sellainen malli, jota voidaan sitten käyttää jonkinlaisena "kenttätyökaluna" kuntalaistemme arjen turvallisuuden tunteen ja käytännön parantamiseksi. Aikaisemmat turvallisuussuunnitelmat olivat kuntakohtaisia ja siten ne ovatkin mittakaavassaan pienempiä, mutta toisaalta konkreettisten käytänteiden saattaminen on niissä ollut helpompaa. Itse suunnitelman taulukoissa on myös selkeitä tehtävänantoja, joita pitää viedä eteenpäin eri vapaaehtoisryhmissä, yrityksissa, kuntien hallintokunnissa, niin Y-S soten, kuin peruskuntien osalta sekä tietenkin palo- pelastus ja poliisitoimessakin. Valtuustossa tuli myös esille perheiden, vanhemmuuden ja jokaisen meidän omasta vastuusta itsestä ja lähimmäisestä. Tämä onkin varmaan yksi peruskivistä mihin sitten koetetaan muurata tarvittava  tukiverkosto saattamaan meidät turvallisempaan arkeen, jos itse emme kaikista tilanteista selviä.

Valtuusto siis  hyväksyi keskustelujen jälkeen turvallisuussuunnitelman. Sonkajärven valtuusto on myös asian hyväksynyt, mutta Iisalmen valtuusto antoi asian uudelleen hallituksen käsiteltäväksi. Koska kysymyksessä on Ylä-Savon yhteisestä turvallisuussuunnitelmasta, niin saattapi olla, että asiaa vielä käsitellään uudestaan? Toisaalta asiaa ei haittaa vaikka sitä käsiteltäisiin vielä, jotta suunnitelmaan voitaisiin saada vielä käytännön läheinen lisäosa esim. mihin otat yhteyttä jos....

Mielestäni tärkeitä havaintoja joihin käytännön arjessa on jo törmätty löytyy tästä suunnitelmasta:

-tapaturmista valtaosa sattuu vapaa-ajalla tai kodin välittömässä lä-

heisyydessä. Yhteistoiminta-alueella koti- ja vapaa-ajan tapaturmiin liittyvät hoitojaksot yli 65-vuotiailla ovat huomattavasti koko maan tai Pohjois-Savon keskiarvoa korkeampia

-turvallisuuskyselyn mukaan suurin puute erityisesti haja- asutusalueella koettiin ensiavun, poliisin sekä palo- ja pelastustoimen palveluiden saatavuudessa

-syrjäytymisen riski koskee kaikkia ikäryhmiä, lapsia, nuoria, työttömiä, vanhuksia ja mielenterveyskuntoutujia. Syrjäytymisen ehkäisyssä havainnoinnin ja puuttumisen tilanteita ovat esim. neuvolakäynnit ja muut terveystarkastukset sekä vastaanottokäynnit ja kontaktit viranomaisiin

-lähisuhdeväkivalta on yleistä kaikissa ikäryhmissä. Lähisuhdeväki- valtaa ehkäistään paikallisesti perustettavan lähisuhdeväkivalta työ-

ryhmän kautta

-päihteiden/alkoholin käyttö on erittäin yleistä erityisesti Iisalmessa. 

Päihteiden saantia ehkäistään kaupan ja ravintoloiden omavalvonnan lisäämisellä sekä puuttumalla alkoholin välittämiseen alaikäisille

Palaan tähän aihioon mahdollisesti myöhemmissä bloggauksissa. Asia on tärkeä ja tärkeää olisi saada omat suunnitelmat riittävän käytännön läheisiksi, jotta yhteistyö eri tahojen kanssa sujuisi saumattomasti.