Ylä-Savolainen pähkinä purtavaksi

Iisalmen Sanomien sunnuntain 11.4.2010 numerossa Heikki Hortling (Ponssen hallituksen jäsen ja Olvi hallituksen pj, ent. Iisalmen kaupunginhallituksen kokoomukselainen jäsen) otti  voimakkaasti kantaa Ylä-Savon kuntien yhteistyön syventämiseen. Hän näyttää tässä vaiheessa luopuneen kuntaliitos ajatuksesta ja ajaa sisään kiinteämpää yhteistyötä. SoTe on alkusoittoa ja nyt pitäisi lähteä yhdistämään atk- ja tietopalvelut, tekninen toimi ja opetus.  Hän on sitä mieltä, että tämä toisen aallon yhteistyön syventäminen olisi syytä aloittaa jo tämän valtuustokauden aikana.

Tässä on Ylä-Savolainen pähkinä purtavaksi ja nythän Iisalmi on halunnut ottaa nopeutetulla aikataululla atk- ja muun tieto/taloushallinnon rakenteen yhdistämisen Y-S kuntien yhteisesti omistamien yhtiön sisään. Tässä olen ollut hienoisena "jarrumiehenä". Syy tähän on se, että meidän on syytä katsoa SoTe kuvio ensin kuntoon ja ei ole syytä sotkea eri palikoita vielä tässä vaiheessa.

Tässä yhteydessä on myös katsottava hieman yleisellä tasolla kuntien välisiä eroja ja tavoitteita peruspalveluiden järjestämiseksi. Ylä-Savon Kehitys Oy teki 2000 luvun puolivälissä selvityksen seutuyhteistyöstä ja siihen liittyvistä taustoista. Otetaanpa pari taulukkoa asiaan liittyen (klikkaamalla taulukkoa saat sen isommaksi)




Yhteistyön tavoitteissa ei seudulla ole suuria eroavaisuuksia. Yhteistyön tavoitteista tärkeimpinä nousevat esiin palvelujen turvaaminen eri osissa seutua asuville, seudun elinvoimaisuuden turvaaminen, henkilöstön saatavuuden turvaaminen sekä käyttäjä- ja asiakasdemokratian turvaaminen.
Seutuyhteistyön tärkeimpinä päämäärinä seudulla nähdään toimivan päätöksentekojärjestelmän kehittäminen sekä yhteistyön laajentaminen myös aluekeskusohjelma-alueen ulkopuolelle.
Kuntaliitokset yhteistyön päämääränä eivät saa niin suurta kannatusta, kuin seuduilla keskimäärin. Hieman alle puolet (49 %) mainitsee päämääräksi, että osa seudun kunnista yhdistyy. Kaikkien seudun kuntien yhdistymisen päämääränä näkee n. 27 % vastaajista. Kaikkien seutujen keskiarvoluvut ovat n. 58 % ja n. 33 %.

Kaikki ei ole ongelmatonta ja samaisessa selvityksessä nähdään mitkä seikat aiheuttavat kitkaa seutuyhteistyössä: Pelko palvelujen keskittymisestä, pienten kuntien aseman heikkeneminen, suurimman kaupungin liian määräävä asema, luottamuspula seudullisten toimijoiden välillä. Tämä oli nähtävillä myös SoTe:n synnytyksen aikoina....

Jälleen kerran todistettu, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät

  Eriarvoisuus Suomessa on totista totta, kun asiaa katselee esimerkiksi tilastokeskuksen vuoden 2008 tulonjaon muodostusta. Suomalaisen yhteiskunnan palkkojen juopa kasvoi vuoden 2008 aikana. Pienten palkkojen ansionnousu kasvoi 4,5 prosenttia, kun taas parhaiten palkattujen ansio nousi 5,9 prosenttia.

 Linkki: tilastokeskus
"Havaittu palkkaerojen kasvu johtui suurelta osin hyväpalkkaisten palkansaajien nopeammasta ansiokehityksestä vuonna 2008. Parhaiten palkatun kymmenesosan suurempaa ansioiden nousua vauhditti erityisesti palkansaajien väheneminen keskipalkkaisissa suorittavissa tehtävissä. Kun parhaiten palkatun kymmenesosan ansiot kasvoivat vuodessa 5,9 prosenttia, niin vähiten ansaitsevan kymmenesosan ansionousu oli samaan aikaan ainoastaan 4,5 prosenttia."

Näin maamme makaa näinä päivinä. Herää kysymys toivommeko tämän suunnan jatkuvan? Tietyt oikeistoryhmät näkevät tämän väistämättömänä. He myös antavat ymmärtää, että rikkaiden rikkaus valuu köyhimpiin ryhmiin. Tähän yleensä liitetään vielä rikkaimpien tuloluokkien verotuksen lieventäminen, joka parantaisi köyhimpien asemaa. Tämä mekanismi toimisi tavallisen markkinatalouden kautta. Rikkaat kuluttaisivat rahansa tuotteisiin, joita köyhät valmistavat. Tai rikkaat sijoittavat rahansa pääomiksi yrityksiin, jotka kykenisivät tuottamaan köyhienkin käyttämiä tuotteita halvemmalla.

Oikeistohallituksen aikoina tätä  "valumaefektiä" on toteutettu verokevennyksien kautta, jossa huomataan kaikkien rikkaimpien verojen keventyneen. Vanhasen 2-hallitus vie Suomea kohti tasaveroa ja ainoana keinoina näyttää siten olevan arvonlisäveron korotus ja tietenkin menojen tiukka leikkauslinja. Tässä on siten unohdettu verotuksen kestävä peruslinja eli veronprogressio tulojen mukaan. Vain tällainen verolinja tuo aidosti taloudellista turvaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi.

pääsiäistuumailua maahanmuutosta

Pääsiäisen viimeinen pyhä alkaa olla lopuillaan ja arkinen aherrus tulee tilalle. Huomasin tuossa HS-31.3.2010 nettilehdestä maahanmuuttajista tilatun tutkimuksen. Tutkimuksen oli tilannut Homma niminen rekisteröity yhdistys, joka on maahanmuutto kriittinen. Mittaus on ilmeisesti tehty kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja siitä voidaan tulkita tiettyjä asioita. Ohessa tutkimuksesta tehty kuvallinen mittari (klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi)

Jos jotain tuosta mittauksesta pitäisi sanoa, niin työpaikan perässä muuttaminen pitäisi tehdä nykyistä helpommaksi. Toisaalta taas turvapaikan hakemista pitäisi jonkin verran tiukentaa. Myös rikoksista tuomitut pitäisi saada karkotettua mahdollisimman pian. Tässä kyselyssä 44 prosenttia on sitä mieltä, että meillä on liian löysä sosiaaliturva turvapaikanhakijoille.

Yleisesti voidaan sanoa, että  tilanne on Suomessa kiristynyt ja ulkomaalaisvastaisuus näyttää nostavan päätään. En tiedä onko kysymyksessä maahanmuutto kriitikoiden yleinen mediajulkisuus vai mikä. Mutta tällainen tuntuma on noussut tutkailtaessa nettikeskusteluita. Mielestäni näissä asioissa on syytä erottaa turvapaikanhakijat ja työn perässä maahanmuuttajat. Elämä on raadollista maailmassa ja kansainvälisen yhteisön pitää toimia yhteistyössä ja aktiivisesti, jotta kriisit voitaisiin hoitaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tällöin vähennettäisiin pakolaisuutta. Olen sitä mieltä, ettei omasta maasta pakolla lähteminen tuota koskaan onnellisuutta ja sopeutuminen toiseen maahan on kyseenalaista motivaation puutteen takia. Halu kotimaahan paluusta voi yleensä olla päällimmäisenä mielessä. Varsinkin jos osa perheestä on jäänyt lähtömaahan.

Jos puhutaan työperäisestä maahanmuutosta, niin tärkeää siinä on löytää oikeat toimintatavat kotouttamiseen. On muistettava ensiaskeleet, kuten tulkkipalvelut (tietenkin kielenopetuksen varhainen alkaminen), mahdollisesti päivähoito, liikunta/kulttuuripalvelut yms eli moniammatillinen yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa antaa hyvän lähtökohdan kotouttamiselle. Myös mahdollisimman laaja verkosto on syytä rakentaa alusta asti. Nimittäin epäluulo ja vieraan syrjäyttäminen yhteisöstä lähtee yleensä juuri siitä, ettei ihmisiä ja heidän tapojansa tunneta.